Laitoin viestin eräälle keskustelupalstalle jossa kerroin kuinka puolisoni teki minulle pahaa käyttäytymällä väkivaltaisesti. Useimmissa vastauksissa kehotettiin jättämään se mies joka noin sikamaisesti käyttäytyy. Mutta meillä väkivaltaan syyllistyjä onkin nainen! No teot eivät kyllä ole niin kovia että mitään jälkiä jäisi mutta ei tunnu kyllä hyvältä jos sama käsi joka eilen satutti minua, tänään silitteleekin hellästi vaikkapa niskaani. Surullista mutta itselläni ei oo enää mitään tuntemuksia häntä kohtaan. Rakkaus on kuollut. Ikinä en olisi uskonut näin käyvän itselleni...
Ei mies vaan nainen väkivaltaisena
Kiinnostus 0
7454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerro puolisollesi tunteittesi loppumisesta heti. Hänen kuuluu saada tietää, ettet enää rakasta. Vai tietääkö hän jo? Rakastaako hän sinua?
olletko itse syyllistynyt vkävaltaan naistasi kohtaan?
Meillä kävi niin, että ensin toinen oli väkivaltainen ja sitten toinen. Nyt olemme parisuhdeterapiassa ja pystymme keskustelemaan riitatilanteissa turvallisesti. Terapia jatkuu. Vähitellen luottamus palautuu. Ja mikä parasta, rakkauskin palautuu ja rakentuu.
Turvallista tulevaisuutta teille! Toivottavasti saatte asianne kuntoon. On aina ikävää jos liitto hajoaa. Sen eteen on tehtävä rajusti töitä, sekä miehen että naisen. Väkivaltaa ei saa hyväksyä.
On se sitten fyysistä tai henkistä ja aina yhtä tuomittavaa on se tekijä mies tai nainen tai oli (teko)syyt mitkä tahansa. Väkivaltaa ei voi koskaan tai missään tilanteessa puolustella.
Neuvon aina kohdetta miettimään sen tosiasian, hänellä on valta päättää mahdollistaako hän tilanteen jatkumisen jäämällä vai pyriiköhän siitä eroon poistumalla ( ehkä jopa lopullisesti). Miettimään onko väkivaltainen elämä tai sen uhan alla eläminen sen elämisen arvoista. Toista ei saa muutettua mutta itse voi päättää kenen kanssa on tekemisessä.
Väkivaltaan, narsismiin ym vastaavaan sortuu yhtä usein mies kun nainenkin. Naisten väkivalta on vain vaijettu tosiasia ja se kohdistuu myös usen lapsiin tai on henkistä väkivaltaa.
Kaikki itkijät sitten tiedoksi minä olen nainen, eronnut ja turpaan kerran ottanut ja silti olen yllä olevaa mieltä.
Tuntuu varmaan pahalta, ettet ole juurikaan vastauksia saanut. Silti on tosiasia, että monet naisetkin ovat väkivaltaisia. Siis myös fyysisesti. Jälki voi olla todella rumaa tai sitten kyse voi olla vähätellen ilmaistuna vain pienestä läpsimisestä. Mutta hei! kuinkahan moni pitäisi siitä, että esim. työpaikalla tai bussissa joku läpsisi vaikka kasvoja. Vaimosi käytös on siis väkivaltaa ja sopimatonta, eikä se, että hän on nainen asiaa muuksi muuta. Olet varmaan luonteeltasi kiltti ja sopuisa mies ja ehkä odottanut, että ajanmyötä vaimosikin muuttuisi kiltiksi. Väkivaltaisuus ja raivostumiset nyt vaan usein lisääntyvät mitä kauemmin aikaa kuluu. Eli saatat joutua kokemaan vielä kovempia. Yhtään en ihmettele, ettet enää rakasta. Se on aivan ymmärrettävää, sanoisin paremminkin, että ihmettelisin, jos yhä rakastaisit. Olet arvokas ihminen, vaimollasi ei ole minkäänlaista oikeutta satuttaa sinua-ei henkisesti eikä fyysisesti. Eikä sinun tarvitse tuntea rakkaudentunteesi kuolemisesta syyllisyyttä, syyllinen on vaimosi, et sinä! Kaikkea hyvää sinulle ja voimia. (Olen muuten nainen.)
Kirjoitit hienon viestin. Aivoillaan ajatteleviakin vielä löytyy kuten sinä siellä. Anoppikin kerkesi käydä jo minut haukkumassa. Ei hyväksynyt tyttärensä kaytöstä mutta lopulta minussa oli kuitenkin vika. En voinut muuta kuin nauraa hänelle vaikka se asiatonta olikin. Saa vaimo nyt katsoa itselleen uuden asunnon, en jaksa enää häntä. Nyt tuntuu kuin alkaisisin taas elämään ja vankilan seinät olisivat murenneet. Kiitos!
Olen nainen enkä ole koskaan ollut väkivaltainen. No meillä tuli entisen avomieheni kanssa tappelu, kun hän oli kännissä. Hän ei lopettanut sanallista hyökkäystä, vaikka sanoin monta kertaa, että lopeta. Hän jatkoi. Olin itse selvinpäin, mutta turhauduin hyökkäyksestä niin paljon, että sain jostain aivan älyttömästi voimaa ja tönäisin mieheni kumoon keittiön lattialle. Kaduin tekoa todella paljon, mutta tämän jälkeen olin hullu.