Jossakin päin Helsinkia lapsiperheissä tapahtuvasta perheväkivallasta menee automaattisesti ilmoitus sosiaalivirastoon. Käytäntö on vaarallinen sillä harvoilla sosiaalityöntekijöillä on tarvittavaa ammattitaitoa perheväkivallan hoitoon. Sosiaalipalvelujärjestelmä itse on usein lyöjää väkivaltaisempi ja aiheuttaa uhreille huomattavasti enemmän kärsimystä kuin asiakkuuteen johtaneet lyönnit. Valitettavasti edelleenkin väkivallan kohteeksi joutuneita äitejä rangaistaan yleensä huostaanottamalla lapset(valvomattomiin laitoksiin tai perheisiin) ja syyllistämällä miesvalinnasta. Koska sosiaaliviranomaiset eivät halua eivätkä osaa hoitaa hankalaa perheväkivaltaa, äidistä ruvetaan etsimään häneen kohdistuneen väkivallan oikeuttavaa vikaa esim. mielenterveys- tai päihdeongelmaa. Hyväuskoinen apua pyytänyt äiti siis menettää lapsensa ja saa kiusakseen turhia tutkimuksia ja sossujen leimaavat lausunnot, jotka seuraavat häntä vuosikymmenet eteenpäin. Lastensuojelu on täynnä lyötyjä mielellään lyöviä asennevammaisia joten älkää kertoko viranomaisille perheväkivallasta, jos haluatte säilyttää lapsenne ja ihmisarvonne. Pyytäkää mielummin apua sukulaisilta ja ystäviltä.
Sosiaaliviranomaiset lyövät lyötyjä
oma apu paras
5564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän useita tapauksia, joissa lapset todella olisi pitänyt ottaa huostaan sekä äidiltä että isältä, kun kerran isä mätkii äitiä ja joskus lapsiakin, ja nainen on selkärangaton läheisriippuvainen riepu joka ei saa miehestään eroa.
Lasten turvallisuus ja kasvurauha on suojattava. Jos vanhemmat eivät siihen kykene, niin jonkun muun pitää.
Vai ajattelitko että joku sellainen ammattitaito olisi jotain kautta saavutettavissa jolla lyövän kusipään saa raittiiksi/lyömättömäksi/kivaksi?
Hyvä kirjoitus. Noinkin voi käydä pahimmassa tapauksessa.
Enemmän avoimuutta !
Kysymys on ihan selvästi määrärahoista joita annetaan käyttöön budjetin myötä, sekä miten kunnat valitsevat käyttää ne määrärahat. Jos kerran hyväksytään kasvatuskoteja joita ei sitten valvota, täytyy olla ammatti-ihminen valvomassa ja se maksaa.
Jos kunnat ovat valinneet käyttää määrärahat johonkin muualle niin valittakaa ryhmänä. Sama pätee hoitolaitoksiin. Valittamista löytyy! Puutteita on vaikka millä mitalla ja kysymys on yksistään määrärahojen käytöstä ja hallituksen puutteellisesta kontrollista että ne käytetään oikein.
Koulutus on myös tärkeä osa joka sekin maksaa, mutta yhteistyöprojektina eri kuntien ja hoitolaitoksien välillä tasoittuvat kustannukset jonkun verran. Minun kokemus on että on erittäin hyvä hakea virikkeitä heiltä joiden toiminta on onnistunutta, koska heitäkin löytyy. Tärkeää että kaikki jotka ovat tekemisissä ongelmaperheen kanssa, myös ymmärtävät mistä oireilusta on kysymys, että ei tehdä vikapäätöksiä esimerkiksi lasten uudelleensijoittamisien suhteen.
täälläkin. En asu pk-seudulla vaan pienessä kaupungissa Etelä-Suomessa. Sosiaalitoimi kääntyi narsistisen isän puolelle vastaan alistettua vaimoa ja lapsia. Mutta minullapa oli ne sukulaiset, jotka taistelivat rinnallani. Teimme valituksen sosiaaliasiamiehelle ja sosiaalitoimi sai nenilleen. Oikeuteen vaan kaikki tapaukset, joissa syyllistetään väärää osapuolta! Kyllä ne sosisaalitoimen leimat lähtee, kun sosiaalitoimi saa itse huomautuksen toimistaan ja mahdollisesti myös muita rangaistuksia. Valitettava totuus on, ettei sosiaalitoimella ole riittäviä valmiuksia vuosia kestäneen perheväkivallan selvittelyyn. Ammattitaito on ala-arvoista ja suhteet pikkupaikkakunnalla vaikuttavat enemmän kuin faktat. Minulta ei lapsia viety lähiomaisten raivokkaan puolustus taistelun takia. Mutta siihen tarvittiin jopa psykiatrin lausunto, että olen terve ja täysin kykenevä huolehtimaan lapsistani. Sosiaalitoimi pakottaa uhrin useita kertoja kohtaamaan alistajansa ja aiheuttaa siten lisää alistustilanteita uhrille. Jokainen kohtaaminen väkivallan tekijän kanssa on henkistä väkivaltaa uhrille. Pahimmillaan sosiaalityöntekijät ovat täysin narsistin vedätettävissä ja siten väkivallan tekijän puolella uhria vastaan. Älkää suostuko mihinkään keskusteluihin ilman tukihenkilöä, jonka voitte pyytää mm mielenterveystoimistosta. Mielenterveyspuolella on parempi ammattiosaaminen tunnistaa väkivallantekijä ja uhri. Sosiaalitoimen kuuluisi kutsua koolle moniammatillinen tiimi eikä koittaa ammattitaidottomien sosiaalityöntekijöiden voimin tehdä päätöksiä, jotka hajottavat perheitä.
Tuossa kirjoituksessa tuli paljon hyvää asiaa. Valvomattomiin laitoksiin lapsen sijoittaminen - miten lapsi voi, kuka hoitaa (onko hoitajalla koulutusta jne...) tiedonsaanti lapsen asioista ym.
Oma apu on monestikin paras apu - moni kokee sosiaalitoimiston ilmapiirin väkivaltaiseksi - "apu" pirstaleista, kasvotonta. Asiat menvät monesti huonommalle tolalle, kun asioi kyseisen viraston kanssa.