Tarviiko olla aina omaa ammattia

500 vuorokauden jälkeen, se ansiosidonnainen vaikuta. Eikä kovin monwesta tsupparista tullut firman johtajaa. Siis silloin sata vuotta sitten. Nyt vielä harvemmasta. Pitää olla sukua jollekin hetemäelle, tms. Ihan niin kuin ennenkin

Itse en ainakaan väheksy mitään työtä, rahaahan sillä vain tienataan jotta voi elää omaa elämää.
Hain ammattiani vastaavaa työtä 6kk ja totesin että nyt ei löydy ja lähdin ajelemaan kuorma-autoa.
Vuoden päästä tärppäsi ammattia vastaava homma ja siinä ollut nyt vakituisena kohta 5 vuotta.

Oon tehnyt ammatiani vastaavaa työtä noin 1,5v koko työurani aikana. Muut työt ovat olleet pääsääntöisesti "vähempiarvoisia" eli koulutuksestani ei ole juurikaan ollut apua ja olen siis tehnyt töitä joihin alemmallakin koulutuksella pääsee ja nimenomaan kykenee tekemään. Vasta viimeisin työ on sellainen johon minulla ei ollut taloon tullessa soveltuvaa koulutusta eli olin alikoulutettu.

Eli en voi väittää sylkeneeni töiden antajia päin, olen tehnyt aika huonollakin palkalla töitä. Eli joko pienelle kk-palkalla joka ei ole juurikaan noussut, tai pienehköllä tuntipalkalla osa-aikaisena jne.

Ketä syytän? Ensin syytin itseäni, en enää tee sitäkään. Olin liian "nälätön" hakemaan hyvää työpaikkaa, tyydyin helposti siihen mitä sain ja tein ikävääkin duunia palkan takia. Elämässä työ oli vähiten kiinnostava asia ja "pakkopulla" jonka eteen ei kannattanut uhrata kuin ne tunnit joita oli pakko tehdä mutta ei kehittää itseään tms. Aika huono tapa ajatella töistä nyt sen huomaan, mutta aika aikaansa eli eihän ihmisen toimia voi tuomita tietämättömyyden takia(tai ehkä jotain, mutta ei tälläistä joka ei vahingoita ketään).

Mutta tein näin siksi että:
a) etten tiennyt paremmasta koska olin nuori ja kokematon elämässä eikä työ kiinnostanut kuin palkan takia. Ei ollut motivaatiota kehittää itseään ja sitäkautta saada parempia työpaikkoja..

b) hain muitakin töitä jokuseen otteeseen mutta ne ei natsannut joten jäin
aina tekemään mitä sillä hetkellä tein.

Muutos tuli kun kävin työn ohessa iltaopiskeluna tutkinnon jonka avulla sain nykyisen työni. Tutkinto ei ole tätä alaa mutta sen suoritus oli itselleni ja työnantajalle nähtävästi merkki että haluan kehittyä. Ja lusmuilun aika alkaa olla ohi.

En nykyään tee työtä joka vastaa kumpaakan suorittamaani tutkintoa mutta palkka on suunnilleen samalla tasolla mitä näistä "paremman" tutkinnon keskipalkka ihmisillä on(oma arvio). Ja hyvä näin, teen mielenkiintoisempaa työtä alalla joka on kiehtovampi kuin ne joille olisin päässyt tutkinnoillani ammattia vastaavaan työhön.

Pääsin tavallaan keittiön kautta sisään ravintolaan jonka etuovella en olisi osannut päättää menenkö sisään, koska olisin ollut epäluuloinen ravintolan julkisivun luomasta kuvasta. Ja ruoka onkin parempaa kuin osasin odottaa.