Huh! Näyttää, että näistäkin pyhistä selvitään...ehkä...

... autatko sinä vaimoasi em. askareissa ja asioissa ? Ettet vain pistä kapuloita rattaisiin niin kuin meikänkin mieäs. Juhlintaa vastaan hänelläkään ei ollut mitään, hän vain ei halunnut osallistua niitten suunnitteluun, toteuttamiseen, rahoittamiseen ... Niistä tulee todella rankkoja juttuja vaimoparalle, jos pitää yksin hoosata ja järjestää.

Meillä ne ovat jo mennyttä elämää enkä ikinä suostuisi tekemään niitä 'virheitä' uudestaan. Tykkään juhlimisesta, jopa niitten järjestämisestä ja laittamisesta, mutta se ei kuulu perheessä kuitenkaan yhden ihmisen harteille. - Jos sinusta ei ole avuksi, ala suunnitella ja säästää ensi Joulua varten, ottakaa pitkät kaikesta, menkää valmiiksi laitetuille Joulupöydille ja nauttikaa passaamisesta täysin rinnoin. Ehkä siitä voi oppia seuraavia, tulevia omia juhlia ajatellen jotakin, kun katselee, kuuntelee, kokee ja elää kerran toisenlaisen, toisen laittaman ja valmisteleman Joulu- tai muun juhlan.

Ennen muuta; lakkaa pelkäämästä. Se on huonoin mahdollinen vaihtoehto, jos haluat oikeasti tehdä ajatustyötä sen eteen, mikä se vaihtoehto ja / tai kevennys voisi olla, joka toisi rentouttavat juhlapyhät koko perheelle vaimoa myöten. Erilaisia mahdollisuuksia nykypäivänä kyllä löytyy maalaisjoulusta kaukomaihin.

Se on todellakin väärä asenne, jos menee juhlimaan tai lomalle eikä osaakaan rentoutua ja ottaa juhlaa juhlan kannalta, lomaa lomana, vaan huomio kiinnittyy jatkuvasti joihinkin sivuseikkoihin ja niiden takia menee sitten fiilikset (kaikilta). Ja on todella ikävää kuunnella puolisona jälkikäteen negatiivisia kommentteja siitä, mitä teki tai sanoi kenties väärin jne jne. kun samaan aikaan tapahtui niin paljon positiivisiakin asioita, onnistumisia jne.

Sinuna en menis enää mukaan siihen jälkimarmatukseen ollenkaan. Poistuisin tyynesti vaan tilanteesta aina kun vaimo alkaa analysoimaan mennyttä sillä vanhalla negatiivisella tavalla tms. Ei sun ole mikään pakko kuunnella sellaista eli olla mukana tukemassa hänen asennettaan, varsinkaan jos et ole itse samaa mieltä eikä toinen halua nähdä asioissa mitään positiivista.
Palaat paikalle vasta kun se pahin vouhka on ohi tai tukittu, ja alat muistella ääneen niitä hyvä asioita, jotka sulle itsellesi jäi siitä juhlasta/reissusta mieleen. Se on selkeä osoitus sun sietokykysi rajasta, ei mitää sen monimutkaisempaa. Ei se vaimo ole ainut jonka mielipidettä ja asennetta pitää tukea ja kuunnella. Sulla on yhtäläinen oikeus vaatia häntä näkemään ne asioiden positiivisetkin puolet.

Vastaanottajallakin on aina ihan samanlainen mahdollisuus totuttaa se viestijä johonkin rutiiniin olemalla vastaanottaja ihan kaikelle tai sitten valikoimalla sen millasella asenteella lähetettyjä viestejä suostuu ottamaan vastaan. Eikä se valinta tarvi olla mikään tunteellinen esitys, johon se pettynyt viestijä sitten reagoi puolestaan omilla tunteillaan. Siitä syntyy vaan riitaa.
Kieltäytyä voi toki ilman tunteiluakin. Ja kaikki uusi vaatii hetken opettelua, joten samaa metodia joutuu toistamaan aina kun ne tilanteetkin toistuu.

Mihin te siis haluatte tottua? Tai mitä pinttynyttä tottumusta haluatte tai ette halua ylläpitää jatkossakin?

Tunnistan kyllä omia piirteitäni tuosta kuvauksesta. :P Minulla on vastaavanlainen tapa kerätä "paineita" eri tapahtumista, juurikin lomamatkoista tai Joulusta. Itselläni se johtuu kahdesta asiasta: 1. miellyttämisenhalu, 2. perfektionismi

Sitä niin kovin haluaa, että kaikki menee hyvin, ruuat on maukkaat, kaikilla on kivaa ja itsekin nauttii. Ja kun yksikin asia menee mönkään, tuntuu kuin koko korttitalo luhistuisi. Tyhmää, mutta hankalasti hallittavissa kun kyse on tunnepuolen seikoista. Itse noina hetkinä kaipaan vain sitä miehen halia ja rohkaisevia sanoja. Ei se oikeasti kovin kummoista tarvitse, että mieli paranee. Ota kiinni ja sano, että "ei haittaa vaikka xxx ei nyt ihan onnistunut. Tuo taas on tosi hyvää/hyvin tehty.". Voi olla, että vastaan tulee napakka "haittaahan se", mutta jos vaimosi ei kovin kovapintainen ole, niin nopeasti se siinä halissa ja ymmärtävässä ilmapiirissä rauhoittuu.

Ja juu. Tämä ei ole mikään pitkän aikavälin ratkaisu. Ei voi olettaa, että pyhien ja lomien hyvä mieli on sinun toimiesi harteilla. Kyllä vaimosi pitäisi itse oppia pistämään asiat mittasuhteisiin, arvostaa sitä mikä on tärkeää ja oppia rentoutumaan. Vähän "hälläväliä"-asennetta. Mutta noin alkuunsa voi kokeilla tukemista. :)