Miten pitäisi reagoida suhteeseen, jossa mies viimein kokee, että nyt on hieno nainen ja hälle voi avautua aivan kaikesta, mutta nainen onkin sen tyylinen, ettei juurikaan sanoja löydy tönkköä suomalaista miestä auttamaan tässä hommassa? Mies yrittää, nainen ei tajua miehen työn arvoa - joka näin ollen lopulta menee hukkaan - ja sitten menee riidaksi..?
Mies avautuu, nainen ei vastaanota
Se hän
121830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
meillekin kävi, mutta tässä tapauksessa mies ei avautunut ja itse taas olen sitä mieltä, että kaikesta pitää pystyä puhumaan niin iloista kuin suruistakin.Puhumalla avoimesti luodaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.eikä siitä meillä sitten mitään tullutkaan.Harmi.Suhde missä toinen puhuu ja toinen vaikenee kaikesta ei kanna eteenpäin.Varsinkaan silloin jos tavataan vasta aikuisiällä ja pitäisi tutustua paremmin henkilöön, jonka kanssa olisi tarkoitus elää pidempäänkin...mahdollisesti koko loppuelämä.
Olet aika vaikean homman edessä.Toista ei voi pakottaa avautumaan.ja toisen ajatuksiakin on pirun vaikea lukea.Voi tätä elämää....
Siitä ei ole mitään hyötyä kummallekkaan. Päinvastoin.
Eikä se voi kaatua yhteen yrittämiseen, olitpa miten tönkkö tahansa. Uusintayritys ja jatkoa tarinalle, niinhän ne naisetkin joutuu tekemään kun ukot ei vastaa, kuuntelevat vaan, vaikka nainen kaipais ymmärtäviä sanojakin avautumisensa palkkioksi.
Siis jos se nyt on vielä mahdollista. Joku avautuu likimain ensitreffeillä, toinen hiljalleen päivien saatossa. Sitähän se tutustuminen on, kerrotaan ja näytetään toiselle kuka minä olen ja mitä minä siitä toisesta pidän. Toisilta se käy vikkelään, toisilta hitaammin, yleisesti ottaenkin toiseen ihmiseen tutustuu ajan kanssa hissuksiin, ei suinkaan luettelemalla yhdellä istumalla kaikkia ajatuksiaan, arvojaan ja tunteitaan. Ja toisinaan sitä molemmin puolista avautumista ei vaan tapahdu, silloin kannattaa ehkä harkinta-ajan jälkeen poistua takavasemmalle, et vaan ehkä ollut SE tyyppi tai toinen ei yksinkertaisesti osaa avautua.
Kokemuksesta tiedän, että toisille puolisokandidaatin rohkea avautuminen on suorastaan ahdistavaa, kun muka pitäisi itse kyetä heti samaan. Pystyy, ei pysty, kullakin on omat kykynsä ja rajoitteensa. Rationaalisestikin ajatellen se on mahdotonta, kun ei kuitenkaan olla pohdittu samoja kysymyksiä ja koettu samanlaisia arvioitavia tilanteita omien elämien aikana. Sitten kun toinen avautuu asiasta jota itse ei ole syvällisesti pohtinut, niin tulee helposti seinä vastaan ja ahdistus perään. Siis hitaasti ja rauhassa, pala kerrallaan, ajan kanssa. Ja ehkä ennemmin keskustelemalla ja kuuntelemalla, ei niinkään perinteisesti avautumalla, se kun on helposti monologin kaltaista.
Tosi hieno ja hyvä kommentti, 'Toljake'. Mutta ei se mitään auta; jos kemiat, arvot, arvostukset, katsomukset, näkemykset ... eivät 'kolahda' yksiin niin ne eivät kolahda, ihan sama mitä toinen selittää.
Osalla ihmisistä nuo asiat ovat suojamuurien takana. Saatetaan ensin antaa vähän eri kuva kuin ne todellisuudessa on, kun ei uskalleta heti paljastaa. Hitaasti tosiaan hyvää tulee. Jos kemiaa on, siis fyysista vetovoimaa niin kannattaa jatkaa ja katsoa. Voi mennä hyvin puolikin vuotta ennenkuin alkaa vähänkään hahmottamaan toisen arvoja, arvostuksia, katsomuksia jne. Aluksi saattaa saada toisesta täysin väärän kuvan. Mutta ilman kemiaa ja vetovoimaa ei varmaan kannata jatkaa, jos tuntuu pakkopullalta.
Munkin poikaystäväni on niin tosimies ja avautuu harvoin, mutta sitten kun se joskus tapahtuu kännissä enkä kauheen tilityksen päätteeksi itse kerrokaan omaa kurjaa elämäntarinaani niin mies suuttuu siitä mulle ja kerran hän sanoi mua tyhmäksi "kun et voi mulle mitään kertoa". Just! Miks aina pitäis antaa takasinkin? Odottaaks miehet oikeesti aina vastalahjaa? Jos avautuu naiselle jostain niin naisen pitää myös kertoa salaisuuksia itsestään? Jos nainen saa suuseksiä niin miehen pitää saada sen jälkeen vähintään orgasmin? Näin se menee!
Mistä päättelit, että naiset haluavat miehen avautuvan itselleen?
-mies
No mistä sinä päättelet, että eivät ?
Siitä, että sen pari kertaa kun olen ns. "avautunut", eli kertonut jostain tavallista huonommista fiiliksistä, naiset ovat suhtautuneet kylmästi. Sama ilmiö näkyy kavereilla ja julkisuudessa. Eivät naiset näytä haluavan kuulla kuin positiivisia tunteita mieheltään.
avautunut niille naisille "tavallista huonommista fiiliksistä" niitä naisia kohtaan? Sellaisessa tapauksessa se kylmyys olis aivan ymmärrettävää.
Positiivisia on helpompi kuulla. Jospa se "huonoista fiiliksistä" kertominen on niin uutta ja erikoista, että ei osaa suhtautua, silloin tulee sellainen tunne ja olo, että suhtautumistapa on "kylmä". Asiaan vaikuttanee myöskin se, miten vakituinen suhe on kyseessä. Vieras ihminen suhtautuu takuuvarmasti varauksella, jos toinen kertoo "huonoja" juttujaan. Ihminen täytyy tuntea ennen kuin pistää jakeluun kaikki 'luurangot kaapista' - tai edes osan.
Taisit osua naulan kantaan. Kun nimittäin ylipäänsä negatiivisia tunteita on vaikeampi käsitellä kuin positiivisia, niin ei se kovin helppoa ole niitä toiseltakaan ottaa vastaan. Vaatii ymmärrystä, ehkä kokemustakin, että niiden kanssa pärjää. Ja tästä päästäänkin siihen miksi parisuhteet niin usein nykyään päättyvät, kun arki astuu kuvaan ja kaikki ei olekaan enää vain ruusunpunaista. Ehkä :)