Onko kellään samanlaisia kokemuksia, että entisiä lukioaikaisia ystäviä ei pahemmin enää kiinnosta nähdä? Olen 23-vuotias ja opiskelut loppusuoralla yliopistossa. En ole yliopistossa tavannut montaa hyväksi ystäväksi luokiteltavaa tuttavuutta, mutta harmittaa kun vanhoihin ystäviin on niin vaikea pitää yhteyttä. Koen sen jollain lailla velvollisuudeksi, joka ei tule luonnostaan minulta. Usein vietän aikani mieluummin yksin kuin heidän seurassaan. En kuitenkaan halua kokonaan katkaista välejä, koska arvostan ystävyyttä.
Olen yrittänyt pohtia mistä se johtuu ja kai se on elämäntilanne. Olen meistä ainut, joka elättää itsensä täysin eli asuu omillaan ja maksaa näin vuokrat, ruuan yms. Lisäksi olen opiskeluissa kaikkein pisimmillä. Parilla ystävälläni ei ole edes opiskelupaikkaa, vaan hengaa/käy töissä.
Lisäksi minua lievästi ärsyttää kahden ystäväni alituinen valitus, kun ei ole rahaa/varaa. He siis molemmat asuvat vanhempiensa luona ja näin eivät maksa ainakaan näitä pakollisia juttuja. Tämä ilmenee siis alituisena saituutena muita kohtaan. Itse tykkään tarjota ystävilleni ja maksaa heidän juttujaan koska joskus se on helpompaa kuin alituinen laskujen laskeminen sentilleen. En siis ole mikään rikas päinvastoin. Olen opiskelija, jota vanhemmat eivät tue taloudellisesti. Harmittaa vaan kun nämä kahdella on varaa shopata jatkuvasti, mutta ei yhteisissä asioissa pitää vetää aina kotiin päin. Ehkä se on jonkin tason lapsellisuutta en tiedä...
Olen yrittänyt pohtia mistä se johtuu ja kai se on elämäntilanne. Olen meistä ainut, joka elättää itsensä täysin eli asuu omillaan ja maksaa näin vuokrat, ruuan yms. Lisäksi olen opiskeluissa kaikkein pisimmillä. Parilla ystävälläni ei ole edes opiskelupaikkaa, vaan hengaa/käy töissä.
Lisäksi minua lievästi ärsyttää kahden ystäväni alituinen valitus, kun ei ole rahaa/varaa. He siis molemmat asuvat vanhempiensa luona ja näin eivät maksa ainakaan näitä pakollisia juttuja. Tämä ilmenee siis alituisena saituutena muita kohtaan. Itse tykkään tarjota ystävilleni ja maksaa heidän juttujaan koska joskus se on helpompaa kuin alituinen laskujen laskeminen sentilleen. En siis ole mikään rikas päinvastoin. Olen opiskelija, jota vanhemmat eivät tue taloudellisesti. Harmittaa vaan kun nämä kahdella on varaa shopata jatkuvasti, mutta ei yhteisissä asioissa pitää vetää aina kotiin päin. Ehkä se on jonkin tason lapsellisuutta en tiedä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja noiden kahden narisian kohdalla ei paljoa lhennä, enemmän työntää pois.
Monasti ystävyys perustuu samankaltaisuuteen, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen olisi samanlainen. Silloin kun ei tapaa toinen voi harrstksena sukeltaa, toinen hypätä laskuvarjolla, kolmas maalata tauluja neljäs kirjoittaa pöytälaatikkoon, viides tutkia taivasta.
Kun se yhteinen tekijä vanhetessa alkaa rappeutumisen, rakoilee myös kiinnostus tavata heitä.
Joskus voi käydä, että kouluaikoina syvällisiä keskusteluja käydyn kanssa vuosien päästä sanoo pelkän "Moi" ja lähtee vaivautuneena pois.
Vastaavasti henkilö, jota ei kouluaikana keskustelu kiinnostanut vaan toiminta, saattaa olla innokas keskustelija.
Niin me ihmiset muututaan.
Siis mistä kaupungista? Kaipaatko uusia ystäviä;)?
Ehkä ystäväsi eivät osaa olla kanssasi, kun vaikutat ylimieliseltä. Ihan kuin sinulla olisi asiat paljon paremmin kuin heillä.
"Olen meistä ainut, joka elättää itsensä täysin eli asuu omillaan ja maksaa näin vuokrat, ruuan yms. Lisäksi olen opiskeluissa kaikkein pisimmillä. Parilla ystävälläni ei ole edes opiskelupaikkaa, vaan hengaa/käy töissä".
Olet opiskeluissa kaikkein pisimmällä, mitä sitten?
Jos olet opiskelija, niin tuskin itse elätät itseäsi. Vai käytkö kenties töissä? Jos ei ole opiskelupaikkaa, vaan käy töissä, niin mitä ala-arvoista siinä on?
Yliopisto on tainnut sekoittaa pääsi. Ei se ole ystävyyttä, jos ei halua viettää ystävien kanssa aikaa. Pidät heihin ilmeisesti yhteyttä vain siksi, että sinulla olisi edes joitakin "ystäviä"? Vai ymmärsinkö väärin.
Asenteenmuutos olisi paikoillaan.
Tietystihän joku aina onnistuu kaivamaan jotain negatiivista kirjoituksesta. Tarkoituksena oli laittaa hiukan taustaa itsestäni, mutta sitä ei voi ilmeisesti tehdä niin että joku ei vetäisi hernettä nenään. Omituista, että juuri sinunlainen akateeminen ihminen viitsii alkaa rääpimään rivien välejä.