"Komp komp
Kompkomppaja28.12.2009 02:05
Yx pitkä aikainen kumppani kertoo muutenkin naisesta ja miehestä samalla tavalla hyvää. Ap. varmaan tarkotti kuitenkin monia kumppaneita? Se on kyl aika paha turn off ja sellasen luotettavuus on aika kyseen alainen."
Edellinen on lainaus toisesta megalomaanisen pitkästä ketjusta. Se herätti minussa ajatuksia ja siksi haluankin kysyä teiltä: Miksi on niin arvostettavaa, että on onnistunut saavuttamaan pitkän ja seksintäyteisen parisuhteen heti ensimmäisen kumppaninsa kanssa? Osoittaako se mielestänne harkitsevaisuutta, hyvää tuuria vai molempia?
Oletteko itse pystyneet samaan? Tunnetteko paljon ihmisiä, joilta se on onnistunut?
Ja viimeiseksi tärkein kysymys: Eikö teitä hirvitä sellainen täydellisyys ja inhimillisen heikkouden pelko? Ettekö tuntisi itseänne vajavaiseksi niin täydellisen ihmisen rinnalla? Vai onko pelko siitä, että kumppani vertaa seksuaalisia taitojasi tai varustustasi sinulle epäedullisesti niin suuri, että se peittää alleen kaiken inhimillisyyden ja erehtyväisyyden hyväksynnän?
Kompkomppaja28.12.2009 02:05
Yx pitkä aikainen kumppani kertoo muutenkin naisesta ja miehestä samalla tavalla hyvää. Ap. varmaan tarkotti kuitenkin monia kumppaneita? Se on kyl aika paha turn off ja sellasen luotettavuus on aika kyseen alainen."
Edellinen on lainaus toisesta megalomaanisen pitkästä ketjusta. Se herätti minussa ajatuksia ja siksi haluankin kysyä teiltä: Miksi on niin arvostettavaa, että on onnistunut saavuttamaan pitkän ja seksintäyteisen parisuhteen heti ensimmäisen kumppaninsa kanssa? Osoittaako se mielestänne harkitsevaisuutta, hyvää tuuria vai molempia?
Oletteko itse pystyneet samaan? Tunnetteko paljon ihmisiä, joilta se on onnistunut?
Ja viimeiseksi tärkein kysymys: Eikö teitä hirvitä sellainen täydellisyys ja inhimillisen heikkouden pelko? Ettekö tuntisi itseänne vajavaiseksi niin täydellisen ihmisen rinnalla? Vai onko pelko siitä, että kumppani vertaa seksuaalisia taitojasi tai varustustasi sinulle epäedullisesti niin suuri, että se peittää alleen kaiken inhimillisyyden ja erehtyväisyyden hyväksynnän?
Vastaukset 38
Vanhimmat
parisuhde tulee olemaan se koko loppuelämän kestävä, paitsi jossain leffoissa. Mitä nuorempana se eka suhde alkaa, sitä todennäköisimmin tulee myöhemmin halu kokeilla vieraita ja se erokin yleensä sitten jossain vaiheessa tulee - useimmiten siitä syytä että kaivataan jotain muitakin kokemuksia.
Vaan mistä tämä yhden parisuhtenee ihailu juontaa juurensa? Paranisiko elämänlaatu, jos vanhemmat naittaisivat ja sosiaalinen ympäristö vahtisi, ettei erota? Mistä tämä menneiden aikojen ihailu juontaa juurensa ja onko siihen oikeasti perusteteita?
Vai olisiko ihmisille hyväksi pitäytyä parisuhteista vaikkapa 30-vuotiaiksi, ettei hutipanoja sattuisi?
kannattaisi vielä pariutua. Itsekin sen näin kantapään kautta oppineena voin anoa. Vasta sitten kun on juoksunsa juossut ka tarpeeksi elämää muutenkin nähnyt. Monilla se kyllä taitanee mennä sinne kolmeenkymppiin, toisilla ylikin.
Jospa et Ratikka olekaan erehtymätön, vaan vain luulet niin? :P
Minä olen erehtynyt elämäni aikana tällä jalolla parisuhteenkin saralla jo useita kymmeniä kertoja. Muista elämänalueista puhumattakaan. Että ei minulla mitään suuria luuloja erehtymättämyydestäni ole, vaikka sinä jostain syystä sellaisen viestin avaruudesta saitkin. ;-)
.
tämäkään suoritus ei ollut täydellinen
http://www.youtube.com/watch?v=bZrwdZb8Mmc
.
mukaan ihminen ei voi olla koskaan väärässä ilmaisussaan, hän voi ainoastaan olla ymmärtämätön toisen ilmaisua kohtaan. Kaikki havainnot ovat kuitenkin tosia ja koska kieli on havainnon kuvaus, se on aina virheetön.
otsikkoon, aloituksen sisältö oli näköjään jotain muuta..
Ilmeisesti edelleenkin pitää paikkansa, että kannatta lukea koko juttu ennen kommentointia. ;-)
pitäähän sitä nyt edes jostain pystyä vittuilla.
Kellä siihen on varaa?
Vai täydellisyyteen?
Minä ajattelisin näin, että ei mul ainakaan olis varaa olla täydellinen. Siitä kaikista eniten vittuillaan.
Sepä juuri olikin aloitukseni priimusmoottori. Kenellä on varaa arvostella muiden elettyä elämää, jos sitä ei itse ole pystynyt tai edes yrittänyt elää?
Olen vierestä nähnyt kuinka ihminen elää elämänsä virheitä tehden ja arvostellen toisten ihmisten valintoja. Sillä ei ole enää ketään. Silti (ehkä) pitää itse itseään edelleen täydellisenä. Luultavasti kuolee aivan yksin täydellisenä.
Niillä joilla siihen toisten elämän arvosteluun ehkä olis varaa, niiden varallisuus vain kasvaa. Ei ne tuhlaa sitä. Väittäisin sellaisia ihmisiä löytyvän kaikista sosiaaliluokista.
En minäkään tätä varallisuus-, vaan lähinnä moraali- ja luonnekysymyksenä nähnyt.
Tämä on sitten metka aike. En muista, olenko oikeasti kuuna päivänä näitä lutkittelijoita nähnyt, koska olen mies. Pitäisiköhän alkaa spårassa ja metrossa arvuuttelemaan ulkonäön perusteella, missä ne itseäään muita parempina neitsyt-friikit istunvat? ;-)
Kyllä parisuhteita voi olla monta ja sitä kautta seksikumppaneitakin. On liikaa vaadittu että laakista pitäisi osua oikeaan. Mut pelkkiä panokumppaneita ei tarvi olla, ne on se turnoff ja kertoo huonoa naisesta ja miehestä samalla tavalla.
Saa olla vaikka 10 parisuhdetta takana eikä haittaa
Luuletko, että tässä sitten etsitään pääsääntöisesti samanhenkistä kumppania vai sallitaanko tästäkin asiasta itselleen enemmän lipsahduksia? Onko edellisten seksikumppaneiden määrä luotettava mittari uskollisesta luonteesta? Ja voiko ihmisten rehellisyyteen luottaa vai näkyykö se päällepäin?
no kyllä musta olisi arveluttavaa sekin jos henkilöllä olisi 10 parisuhdetta takana...
Kyse on puhtaasti hlökohtaisista näkemyksistä. Tuhannen seksikumppanin ihminen voi olla umpiluotettava ja rehellinen eikä hänen moraalissaan ole mitään vikaa. Hlökohtaisesti tuntuu vain mukavalta jos oman kumppaninkin mielestä seksi on asia jota ei voi jakaa satunnaisen kumppanin kanssa.
.
jalostaako 20 epäonnistumista ihmistä niin että muuttuu kaiken arvostelun yläpuolelle?
Sitäkö tässä yritetään väkisin hakea????
.
En minä väitä, että ihminen, joka ei virheistään opi, olisi arvostelun yläpuolella.
Ja ovat ulospäin onnellisia. Miehellä useampia, naiselle mies on ensimmäinen ja siis ainoa.
Tuurilla. Tärkeimpääsi en jaksa vastata, enkä mitään pelkoja varustuksesta ota kantaakseni.
Eiks se täydellisin pari oo Ukko-Jumala ja Venla-Maaria.
ITSE Ukko-Jumala ja NEITSYT Venla-Maria.
*jylinää taivaista*
harvoinpa se eka on kummiskaan se vika..jos onki niin vaatii hirmu hyvää tsäkääkin, että semmoset tyypit kohtaa toisensa joiden välinen kemia on niin saumaton että ne jaksaa ikänsä olla yhessä a:sta ö:hön..ja toki vaatii se sitten jopa sitäkin et kitkutan tässä..kun olen tähän kerta ruvennu asennetta joillakin..=o)
on toki upea juttu mitä vähemmillä parisuhteilla elämässä pääsee..sikäli et mä ite en ole koskaan ollu mikään "miesten keräilijä"..siis et oisin keräilly kokemuskia taikka miehiä kokemusten vuoksi matkallani..vaan kyllä mä olen aina etsinnyt sitä miestä jonka kanssa on hyvä elää ja olla onnellinen ja jolle mä olen se joka pystyy tarjoamaan kaiken sen mitä se naiseltaan tarttee..=o)
mä en ole pystynny samaan..mulla on enemmän kun yksi suhde takanani..ykis pitkä suhde ennen tätä ja jokun lyhyempi suhde sitten kans..mutta siis seurustelusuhteita...yhen illan juttuja ei ole..=o)
en oo koskaa vällänny niistä..tiiän muutamia jotka on onnistunu..ja suurin osa semmosia joilla on sitte käyny niitä syrjähyppyjäkin..mutta ovat niiden jälkeen kummiskin yhäki palanneet yhteen..
ei ihmine oo koskaan täydellinen..eikä mua pelota olla epätäydellinen..=o)
Mun mielestä se, että on pysynyt kauan saman ihmisen kanssa(tämä sillä oletuksella, ettei ole pettänyt!) kertoo siitä, että kykenee hyväksymään sen, ettei kukaan ole täydellinen, siitä, ettei luovuta ensimmäiseen vastoinkäymiseen ja siitä, ettei ensisijainen tavoite elämässä ole ehtiä naida niin montaa vastakkaisen sukupuolen edustajaa kuin mahdollista. Toisaalta taas jos se ensimmäinen suhde on huono ja siinä pysyy silti, se kertoo vain pelkuruudesta.
"Tunnetteko paljon ihmisiä, joilta se on onnistunut?" Tunnen, mutta en usko, että kukaan meidän sukupolvesta enää pystyy siihen. Asenteet on muuttuneet ja ihmiset, erityisesti naiset, ei enää siedä mitä tahansa paskaa.
Mutta mitä tulee tuohon lainaukseen, johon viittaat (ja ketjuun jota en ole lukenut), niin kyllä minusta kauhea lauma aiempia kumppaneita kertoo ihmisestä pelkästään negatiivisia asioita. Ei ole kyse erehtymättömyydestä, vaan elämänarvoista.
"Ihminen, joka pitää itseään erehtymättömänä, on narsisti."
Vanhemmissa pariskunnissa on niitäkin, jotka todellakin ovat olleet toisilleen kokolailla ensimmäiset...
Tunnen läheisesti yhden pariskunnan, joka ensin seurusteli 7 vuotta ja seurustelunsa 7-vuotispäivänä mies kosi ja 8-vuotispäivänä he menivät naimisiin...
Mielestäni pitää olla tuuria, että se toinen on... riittävän oikea...
Pitää olla asennetta, että löytää siitä toisesta ne asiat, mitkä tekevät itsensä tyytyväiseksi tai jopa onnelliseksi ja että voi jättää riittävän sivuun ne asiat, jotka mahdollisesti voisivat olla hajottavia...
Tärkeimpänä pitäisin kuitenkin - asia, jossa itse en ole onnistunut - sitä, että ne lapset syntyisivät vanhemmille, jotka olisivat nuo asiat itselleen selvittäneet...
Tärkeimpään kysymykseen sivuvastaus...
Tunnen itseni tuollaisiin pariskuntiin verrattuna vajavaiseksi ja kadehdin niitä, jotka ovat itselleen sopivan vastakappaleen löytäneet ilman vuosien ja suurten määrien läpikäyntiä...
Ei se ole itseisarvona niin tärkeä, mutta miksei toisaalta pidättäytyä siinä ensimmäisessä jos seksi hänen kanssaan on upeaa ja suhde muutenkin toimii. Kyse on tuurista kyllä ja harkitsevaisuuttakin tarvitaan, ettei ota riskiä menettää niin hyvä kumppani.
Seksi ei liene parisuhteen tärkein asia, vaikka sen puutteesta helposti sellainen tulee. Siksi toisekseen suhde ja ihmiset tuppaavat muuttumaan vuosien saatossa. Harva on ainakaan minulle tullut väittämään, että vuosikymmenenkään jälkeen samalle tuntuisi kuin alkuhuumassa. Puhumattakaan 50 vuoden jälkeen.
En arvosta sen enempää ensimmäisen kumppanin kanssa ikuisen rakkauden löytänyttä kuin useempaan kertaan yrittänyttä. Ihmisestä pitää tai sitten ei - ja historia on vain jotakin mikä sen ihmisen on luonut - ja toisille eletty elämä ei opeta mitään. Vaatis aikamoista jumalallista silmää ennustaa tulevaa tai edes tietää mitä menneisyydestä voi jättää pois muuttamatta olevaa. Täydelliset - siis ne jotka tietävät ovat aikas hankalia - riippumatta kumppanien määrästä.
Kaikki on aina molempia - tuuria ja harkintaa. Missä määrin - vain jumalalliset tietävät. Käytännössä se menee niin et hyvät asiat ovat omaa ansiota ja huonot johtuvat yhteiskunnasta tai tuurista.
Mun mielestä toi ei ole mitenkään oleellista. Onhan niitäkin, jotka pysyvät siinä parisuhteessaan kynsin hampain, vaikka turpaan tulis kaikille kakaroita myöten joka viikonloppu yms. ja jne. Semmoisen selittäessä että on onnistunut oleen pitkässä parisuhteessa, kuittaan suoranaisella halveksumisella. En arvosta yhtään tyyppiä joka keikkuu huonossa suhteessa pilaten kaikkien elämän siitä ilosta että saa leijua olevansa pitkäaikaisessa liitossa. Arvostan enemmän tyyppiä, joka yrittää kaikkensa mutta tajuaa ottaa hatkat kun huomaa ettei se vastaa haluja ja toiveita.
Tuuria siinä tarvitaan eniten, parisuhde kun on monen eri tekijän summa. Ei riitä että ite kulkee suoraan, kumppanin pitää myös kulkea samaan suuntaan samalla tahdilla. Kukaan ei myöskään ole ennustaja, joten tulevaisuudesta, ja ittensä/toisen muuttumisesta ei tiedä mitään.
Toi on ihan oikeasti pitkälti onnenkauppaa.
En, enkä tunne. Mulla on kyllä hyvät valmiudet pitkiin suhteisiin, koska ole oikeasti aika helppo kumppani jos vaan yhteisesti laadituissa säännöissä pitäydytään tarkasti, mutta ei toi musta ole kiinni.. se on niin huomattu. Mitään ei voi tehdä, jos toinen lähtee toiseen suuntaan, koska haluaa jotain muuta.
"Eikö teitä hirvitä sellainen täydellisyys ja inhimillisen heikkouden pelko? Ettekö tuntisi itseänne vajavaiseksi niin täydellisen ihmisen rinnalla? Vai onko pelko siitä, että kumppani vertaa seksuaalisia taitojasi tai varustustasi sinulle epäedullisesti niin suuri, että se peittää alleen kaiken inhimillisyyden ja erehtyväisyyden hyväksynnän?"
---Hmm.. Mä olen kuullut monta kertaa, että yksi mun huonoista puolista on just se että mä olen näistä "inhimillisistä" heikkouksista vapaa tyyppi, ja vaadin sitä myös toiselta. Mun mielestä toi inhimillisyys-kortti on oikeasti vain tekosyy jotta voi käyttäytyä väärin ja päättömästi aina silloin kun haluaa. Sitten yritetään luistaa vastuusta höpisemällä inhimillisyydestä tms. Ihan silkkaa paskaa. Ihminen tekee mitä haluaa, ja vastaa siitä myös itse. Vielä vähemmän mä arvostan tyyppiä joka on niin epävakaa, että pyörii kuin väkkärä inhimillisyyksienä kurimuksessa. Miten semmoiseen tuulihattuun ikinä voi luottaa, jos se ei kerran hallitte itteään. Ei mitenkään.
Mun rinnalla huonoitsetuntoiset ja ittensä hallintaan kykenemättömät miehet, tuntevat olonsa kuulemma aikas paskaksi. Mun ei tarvi sanoa eikä mitään, he kehittävät sen tunteen itse, koska tietävät etteivät pysty samaan kunniallisuuteen, moraaliin ja selkärankaan kuin mitä mulla on.
Sillä täytyykin olla tarkkana, että seuraava ukkeli osoittaa myös noita mun piirteitä, niin se ei sitten tunne itteensä huonommaksi, koska sitten ne alkaa sekoileen enemmän ja suhde on siinä.
Seksuaalisista vertailuista en välitä paskaakaan. Evvk. Ite en vertaa ketään miestä edellisiin, eikä mua kiinnosta vertaako äijä. Se on kuitenkin mun kanssa, ja mä pidän huolen että sen pää on täynnä mua eikä sille jää aikaa vertailla. Tosin.. mä voittaisin nekin vertailut :D Ei vaiska.. aina löytyy joku joka on jossain parempi, mutta siinä on syynsä miksei se toinen ole sen entisen kanssa vaan mun.
Eli siis, mä en näe kauheesti mitään yhteyttä noilla seksuaalisvertauspelkojutuilla, ja tolla inhimillisyyden ja erehtyväisyyden hyväksymisellä. Tai sitten en tajua, koska se on kuuluu lähinnä niiden "yli yhden miehen kanssa olleet naiset on lutkia" -"miesten" ajatusmaailmaan, ja ne on vinksahtaneita joten normaali ajatuksenjuoksu ei koska niitä.
oppinu erehdysteni kautta. Mutta hyvähän se on jos joku pystyy elämänsä elämään ilman minkäännökästä ahdistusta ja pelkoa.
Ihminen on erehtyväinen, mutta kerrasta pitäisi oppia.
Jos syrjähypystä puhutaan niin olen edelleen sitä mieltä ettei yhtä hairahdusta kannata edes tunnustaa. Mitätön tapahtuma voi pilata hyvän suhteen, jos petetty ei kykene anteeksiantoon.
"Miksi on niin arvostettavaa, että on onnistunut saavuttamaan pitkän ja seksintäyteisen parisuhteen heti ensimmäisen kumppaninsa kanssa? Osoittaako se mielestänne harkitsevaisuutta, hyvää tuuria vai molempia?"
En tiedä pitäisikö tässä nyt ottaa jotain muuta minulle tuntematonta huomioon, mutta kun nyt vastataan vain tuohon kysymykseesi, niin vain ja ainoastaan hyvää tuuria. Osoittaa se kyllä kokemattomuudenkin millä on oma osansa sopassa vaikka sitä miten päin tahansa hämmentelisi. Minun arvostamisten kanssa tuolla ei ole yhtään mitään tekemistä.
"Oletteko itse pystyneet samaan? Tunnetteko paljon ihmisiä, joilta se on onnistunut?"
En. Tunnen pitkässä ensisuhteessaan olevia tai olleita, mutta seksintäytteisyydestä en pistäisi päätäni pölkylle.
"Ja viimeiseksi tärkein kysymys: Eikö teitä hirvitä sellainen täydellisyys ja inhimillisen heikkouden pelko?"
Inhimillisen heikkouden pelko? Kirjaimellisesti otettuna tuollainen "täydellisyys" ei hirvitä minua. Tai ehkä vähän siinä mielessä, että jos kyseisenlaisen kokemuksen omaava olisi tarjoutumassa suhteeseen kanssani, niin näen etäisiä kauhukuvia koskien sitä, millainen ihminen VOI olla kyseessä. Lähinnä kuvat näyttävät liittyvän siihen, että kys. ihminen jotenkin erityisesti vaalisi ajatuksissaan sitä "uniikkia suhdettaan", eli onko sellainen edes päässyt yli siitä/valmis lainkaan uuteen suhteeseen..?
Näen kyllä kuvia siitäkin, että jos se suhde olisi ollut täydellinen seksin suhteen, siis kerta kaikkiaan täydellinen (ainakin lähes), niin ihmisestä riippuen voisi olla ongelmallista koittaa kohdata seksin saralla. Eli edelleen se, miten kys. ihminen olisi kiinni siinä menneessä, mutta sekin, että miten hän sitten hyväksyisi minut/uudet kokemukset seksin saralla.
kuulun tähän porukkaan, eli siis olen ensimmäiseni kanssa edelleen. Ja miehelleni olen ensimmäinen. Yhteistä taivalta takana 20 , tavattu ihan kakaroina. Meitä "samanlaisia" en ole tavannut kuin muutaman jos ajatellaan meidän omaa sukupolvea. Aika harvassa meitä on ja usein, aina, saamme kuulla epäilyjä ettei teidän suhde tule kestämään.
Onko kyseessä hyvä tuuri vai harkittu teko? Hyvää tuuria vaan. Me ei mitenkään ikinä suunniteltu suhteen alussa että nyt ollaan yhdessä aina ja ikuisesti tms potaskaa, kunhan vaan oltiin yhdessä kun molemmilla oli hyvä olla toisen kanssa, tykättiin toisistamme, meillä synkkasi hyvin yhteen kaikki huumorintajusta elämänarvoihin ja siinä me kasvettiin molemmat, rinnakkain aikuisiksi, vanhemmiksi. Parhaimmiksi ystäviksi.
Ei me vieläkään suunnitella elämäämme sen ihmeemmin, meitä on nyt viisi eikä ole tilaa sellaiselle itsekkyydelle kuin nuorina. Toki me puhutaan myös elämän realiteeteista, paljon on juteltu "mitä jos ihastuisit toiseen.." - keskusteluita. Molemmilla on käynyt niin että on ihastunut johonkin toiseen eikä siltä tosiasialta voi kukaan välttyä. Eri asia on että mitä tekee sitten. Hairahduksia on sattunut nuormpana, molemminpuolin, pienempiä ja isompia mutta ne ovat menneitä ja ne ovat olleet suhteemme kehittymiselle elintärkeitä. Niistä on opittu paljon. Emmekä me elä laput silmillä, saattaa olla, että historia toistaa itseään. Se on sitten sen ajan murhe.
Meidän elämään on kuulunut niin huonoa kuin hyvää seksintäyttämää elämää. Kuten ihan varmaan kaikilla muillakin. Seksi ei ole suhteen pääasia mutta meille se on aina kuulunut yhdeksi tärkeimmäksi muiden rinnalla. Seksiä ei saisi väheksyä, se kuitenkin lähentää kahta ihmistä niin ainutlaatuisella tavalla ettei siihen pysty mikään muu.
ihmeeestä tuota seksin nälkäänsä tyydyttäviä tänne oikein ilmaantuu jos oikein tarkkoja ollaan teille on ihan omat palstat jossa näytätte hyvinkin viihtyvän onko siellä seuralaiset loppuneet jooei en odota vastausta saatika eds lue.näkemiin. antakaa itse miehille mahdollisuus kertoa jos tahtovat ettäkä ole aina suuna päänä, tosin vierailuni palstalla näyttää heikosta oman arvontunnosta johtuen ärsyttää pitäkää vaan ärsytyksenne itselänne :)
eikä mua ole milloinkaan kiinnostaneet kenenkään entiset suhteet, eikä niiden määrä. En tiedä nykyisen naiseni exien määrää, eikä hänkään minun. Mä tiedän muutaman sen exän ja se tietää muutaman mun exän, mutta mitä sitten? Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Ei pitkä suhde itsessään ole mitään helvetin ylevää ja tavoiteltavaa, vaikka itse pitkää suhdetta elänkin. Jos joskus niin käy, että homma kusee ja suhteesta tulee riippakivi ja jatkuva vitutuksen aihe, niin en mä väkisin meinaa roikkuilla, mieluummin vaikka yksin, kun paskassa suhteessa.
Jaa tunneko itseni vajavaiseksi sellaisen "täydellisen" ihmisen seurassa? En, mun ylisuuri ego ja itsetunto kyllä kestää sen ja mitä tulee seksuaalisiin kykyihini, niin kaikki jokka ei oo pyörtyneet, on kehuneet :D, no ei vainenkaan, mutta pannessa keskityn nautiskeluun, enkä mietiskele, että oonko nyt hyvä.