Mesta ja lafka venäjää?

Voi hitsi, mikseivät nuo venäläiset suostu käyttämään latinalaisia aakkosia, olisi kaikilla paljon helpompaa.

Etymologiasta kannattaa yleensä etsiä tietoja kirjoista. Lähimmästä kirjastosta löytyy yleensä ainakin jonkinlainen suomen kielen etymologinen sanakirja.

Kirjastot.fi on kyllä yleensä luotettava lähde, mutta silti kannattaa yleensä katsoa kirjoista eikä teksteistä, jotka joku on kopioinut kirjoista. Kaikkeen kopiointiin sisältyy virheiden mahdollisuus, ja riski toteutuu yllättävän usein.

Nuorehkot venäläiset lainat ovat yleensä helppoja, ja niitä löytyy mm. Nykyslangin sanakirjasta (1979).

Oikea kirjoitusasu on лавка, translitteroituna lavka, lausutaan [lafkə], ja merkitys venäjässä lähinnä ’pienehkö kauppa’, selitettynä venäjäksi sanoilla небольшой магазин, ks.
http://ozhegov.info/?q=лавка&pg=1

Lafkaa ja mestaa on tuskin asiallista enää luokitella pelkiksi slangisanoiksi, koska ne ovat levinneet laajalle arkikieleen. Pikemminkin ne ovat yleispuhekieltä, vaikkakaan eivät tasaisesti kaikkien kieleen levinneitä ja vaikka ne vielä varmaan yleensä käsitetään arkikielisyyksiksi, jotka eivät sovi kirjoitettuun asiatyyliin. Tosin Suomen kielen perussanakirja kuvaa mestan vielä slangiksi (”slg.”) mutta lafkan jo arkikieliseksi (”ark.”).

Slangi-sanan merkitys on tosin osittain vesittynyt, että usein se ei enää tarkoita oikein mitään selvää vaan erittäin epämääräisesti suunnilleen kaikkea, mikä ei ole kirjakieltä. Alkuperäinen ja käyttökelpoinen merkitys on suunnilleen sellainen, että slangi on sosiaalisen ryhmän kielimuoto, jolla se erottautuu ympäröivästä yhteiskunnasta. Sanoilla ”lafka” tai edes ”mesta” tuskin voi nyky-Suomessa erottautua juuri millään lailla. Slangin luonteesta johtuu, että slangi on epävakaa ja muuttuu helposti: jos slangisana tai -ilmaus leviää ympäröivään yhteisöön, se korvautuu slangissa jollain muulla tai menettää slangiluonteensa, liittyen siihen yleiskielen sanaston ja ilmausten suureen joukkoon, joka on jokaisessa slangissa kuitenkin pohjalla.