Miksi ihmisten tuntuu olevan niin vaikeaa suvaita erilaisuutta? Miksi ihminen kokee sen positiiviseksi, että muut tekevät samoja valintoja elämässään?
Jos et halua käydä kaupassa sunnuntaina, niin miksi muut eivät niin saisi tehdä? Eihän se välttämätöntä ole, mutta miksi se silti pitäisi kieltää? Jos sinä et dokaa, niin miksi muutkaan eivät saisi? Jos sinä kuntoilet, niin miksi muidenkin pitäisi? Jos et halua lapsia, niin miksi muidenkaan ei niitä pitäisi haluta? Jos sinä et pidä irtosuhteista, niin miksi kukaan muukaan ei niitä saisi "harrastaa"?
Tulisiko maailmasta mielestäsi parempi paikka, jos muut eläisivät tavallasi?
Jos et halua käydä kaupassa sunnuntaina, niin miksi muut eivät niin saisi tehdä? Eihän se välttämätöntä ole, mutta miksi se silti pitäisi kieltää? Jos sinä et dokaa, niin miksi muutkaan eivät saisi? Jos sinä kuntoilet, niin miksi muidenkin pitäisi? Jos et halua lapsia, niin miksi muidenkaan ei niitä pitäisi haluta? Jos sinä et pidä irtosuhteista, niin miksi kukaan muukaan ei niitä saisi "harrastaa"?
Tulisiko maailmasta mielestäsi parempi paikka, jos muut eläisivät tavallasi?
Vastaukset 70
Vanhimmat
vastauksia, vai oliko tuo vain retorista taivastelua?
- Jos olet aidosti kiinnostunut vastauksista, niin mutsilla voisi olla pari teoriaa (eikä ne edes ole sen omia, eli niissä saattaa olla jopa järkeä).
Olen ihmetellyt tätä asiaa kaikki joulunpyhät. Ihmiset jopa loukkaantuvat, jos joku ei halua osallistua heille tärkeään perinteeseen. Vaikkapa menemään hautausmaalle. Tai herättää kovaäänistä taivastelua, jos joku ei haluakaan syödä samaa jouluruokaa. Ja muutenkin vähän väliä neuvotaan, että "kyllä sinunkin pitäisi..."
Nuo luettelemasi esimerkit olivat keskenään hyvin samantapaisia. ne liittyvät normistoon, - siihen miten on tapana tehdä- ja sitten toisaalta ihmisen valinnan- ja yksilönvapauteen. Tänään, vuonna 2010 yksilönvapaus ja yksilöllisyys ovat mittasuhteissa joissa ne eivät koskaan ennen ole olleet. Sinulla on reaalisesti mahdollisuus mitä älyttömimpiin tempauksiin ja vakaumuksiin. Ja dokaamiseen :)
Tämä kaikki sen jälkeen, kun Suomea on jälleenrakennettu sodan jälkeen. Säännöt, normit ja yhteisöllisyys toivat turvallisuudentunteen, eikä yhteisöä voi rakentaa ilman yhteistä normistoa.
Jo meillekin kolmikymppisille tai nelikymppisille tuottaa joskus pulmia jokin sosiaalinen tilanne: miten juuri hänelle pitäisi puhua, miten juuri tässä tilanteessa pitäisi toimia. Yksilöllisyys on vahvistunut ja normisto on heikentynyt ja sitä muunnellaan milloin mihinkin suuntaan, sellaiseksi ettei siitä enää ota selvää.
Yksinäisellä ihmisellä, jolla kenties on kokemus jostakin kaootisesta elämänvaiheesta (sota, vanhemmat joivat, mitä tahansa) on todennäköisesti suuri turvallisuudentarve. Turvallisuudentarve tyydyttyy kun tietää mitä tapahtuu ja on jokin selkeä kaava sille, miten mikin asia hoidetaan. Kun ei ole yhteisöä vaan pelkkiä yksilöitä joista kukin soveltelee normeja ja sääntöjä miten sattuu huvittamaan, maailma on epävarmempi.
Sinulla ehkä on tietty "turvallisuudentunne" ja sinun on helppo oppia uusi visaelektronin käyttötapa. Sinulle on sama sanooko naapuri päivää vai terse. Kumpikaan vaihtoehto ei vaikuta sinuun niin paljoa että olisit aivan tavattoman ilahtunut tai tavattoman pahastunut.
Nämä valittajat eivät ole yhtä sopeutuneita. Heitä ahdistaa. Kyse ei ole erilaisuudesta vaan yhteisöllisyydestä ja siitä, miten paljon yksilöllisyys voi mennä yhteisön normien edelle ilman että turvallisuudentunne kärsii.
En tullut ajatelleeksikaan tuota turvallisuuden tunteen tavoittelua. Minulla oli mielessä vain kontolloinnin halu ja oikeassaolemisen pakko. Taas on maailmankatsomukseni avartunut.
taasen ahistaa pikemminkin toisenlainen tilanne kuin Ratikkakuskin kuvailema. Tai paremminkin ärsyttää, nimittäin se, että jokaisen pitää muka olla niin saakelin yksilöllinen ja erilainen mukamas.
Ei saa tykätä mistään, mistä joku toiset valtavirtana tykkäävät ja pukeutumisen pitää olla niin yksilöllistä että hevosetkin nauravat. Ja samalla ihmettelen, että jos kaikki ovat "erilaisia" niin eikö erilaisuus ole juuri samanlaisuutta ja normi? Jota taas voi rikkoa vain olemalla samanlainen ja niin edelleen.
Äh, emmä jaksa. Mutta kuitenkin.
paradoksaalisesti normi on se ettei normia ole vaan pitää olla helkkarin yksilöllinen tavalla, jota muut eivät kykene edes kuvailemaan.
Loputtomaan yksilöllisyyden haasteeseen on aika vaikea vastata. Kun mikään ei riitä. Ja sen oikeanlaisen yksilöllisyydenon rikottava vanhoja normeja vain juuri ja juuri. Kaiken muun duunin lisäksi pitää koko ajan myydä itseään ja rakennettava yksilöllistä imagoaan.
Jos ei keksi muuta, voi ostaa pällin näköiset silmälasinkehykset.
niin pääset tutustuu uuteen anoppiis: se on just sellanen että jos hän ei dokaa, niin se pistää välit poikki jos näkee sut kännissä. Sitten kun se taas on löytänyt uuden miehen itselleen ja dokaa niin se ihmettelee että "miks sä oot niin kiree, menisit baariin välillä". Jos se on työtön niin se ei haittaa että mäkin olen mutta auta armias jos se saa duunipaikan niin ekan työpäivän jälkeen se halveksii työttömiä. Mä innolla odotan sitä päivää kun se pääsee tupakasta irti! :-/
Tosin pidän tästä nykyisestä anopistani suuresti: Asuu 8000 kilometrin päässä eikä puhu sanaakaan suomea ja niin vähän englantia, että minun on pitänyt opetella pari puhelinfraasia japaniksi. Ei ainakaan puutu kovin hanakasti arkielämäämme. ;-)
Jos ois menty naimisiin ja oisit muuttanut asuu tähän mun asuntoon, niin sun anoppis ois ollut tossa kävelymatkan päässä - se helposti olis päässyt tulee tänne kommentoimaan mitä mieltä se esimerkiks on sun vaatteista ja miten sun tulos mun elämääni on pilannut mut aivan täysin (jos mä teen pahojani, niin sehän on tietenkin miehen syy!).
Mitä luulet? Pursuaakohan mun galleria ja sähköposti kosintoja tämän jälkeen? :D
Aina niitä haasteita kaipaavia miehiä sen verran luulisi löytyvän. Kutsu sitten häihisi, niin jututan vähän sitä äitiäsi. ;-)
sä ajat takaa - mun äiti sanois että "sä oisit ollut kuule paljon parempi mies kuin toikin Jaska, kato nyt sitä kun ei se osannut valita edes kenkiä sen kravatin värin mukaan!" :D
Sen mä vaan sanon sulle Ratikka että jos mun äitin matkaan lähdet niin meidän välit on poikki! PRKL! XD
tuhosit juuri s24 perustat...
Totta, yhdessä duunissa ne naiset perustivat ennen joulua kaksi leiriä: "teen kaikki itse" ja "ostan kaikki valmiina kaupasta"...
Meni aina pitkä aika ennen kuin välit normalisoituivat...
Ihmisen vika on, että ihminen "ajattelee"... Tarve on olla porukoissa ja hyväksytty ja aina on joku, joka vetää linjat ja sillä sitten on peesaajia...
Ja parasta on, jos lähistöllä on joku, joka ei täytä kriteerejä, silloin voidaan tuntea itsensä siinä porukassa paremmaksi...
Tarvitaan vastustaja oman porukan yhteenkuuluvuudentunteen vahvistamiseksi. Mutta miksi joku haluaa päsmäröidä vaikkapa perhepiirissä, koska se päinvastoin erottaa ihmisiä? Kaikki kun eivät suostukaan peesaamaan sitä, joka kuvittelee porukan pää olemaan. Jouluna huomasi oikein mainiosti, mitä tapahtuu, kun pomon paikasta ottivat mittaa sisareni, eli talon emäntä, äitimme ja sisareni anoppi. ;-)
että siihen sopii ennemminkin jonkinlainen teoria lauman johtajuudesta tai muusta sellaisesta...
Esimerkissäsi kun kaiken lisäksi oli... no... kolme naista...
Ja muutenkin, tuntuu, että kokolailla kaikki päteminen suuntautuu omien ovien ulkopuoliseen maailmaan...
Paitsi exälläni, jolle oli aivan kauheaa hävitä minulle jossain... hänelle se ovien sisäpuolella tapahtuva päteminen oli yhtä tärkeää...
miks sit kaikkien tarttis tahtoo samaa ko säki/mäki..mä ainaki vittuuksissaniki tahtosin sitte eri asioita, jos ne muut tahtos elää niiku MÄ..=o)
iha kiusallaniki vaa..
Nyt minulta meni sanomasi vähän ohi.
Ihan selvä juttu.
Kaikki olisivat samanlaisia etsimällä erilaisuutta.
Minulla on taas vähän pitkät piuhat, että ei mitään uutta taivaan alla.
just nii..=o)
Jos kaikki yrittäisivät elää niin kuin minä, niin sitä eivät useimmat kestäisi kovin pitkään.
(Alkoholin käytön voisi silti kieltää)
Ihminen kestää pakon edessä vaikka mitä. Eikä sillä, ettäkö se mitään elämisenarvoista elämää olisi.
Todiste: mielialalääkkeiden myynti lisääntyy. Alkoholismi lisääntyy.
On itsemurhia .... ja lista jatkuu jos viitsii listata.
No sitten ei selvästikään kannata elää tavallasi. ;-)
Suurin osa altistuisi nopeasti noille omatoimisille hoitoyrityksille.
(askeesi on aika ankeaa useimmiten)
Ihminen tekee elämässään valintoja ja on hyvä perustelemaan valintansa, antamaan oikeutuksen itselleen. Kun muut valitsevat toisin, se avaa mahdollisuuden, että muut valinnat voivat olla yhtä hyviä tai jopa parempia kuin omat. Se taas uhkaa itselle rakennettua maailmanjärjestystä.
Ne joilla on hyvä itsetunto, kestävät tuota uhkaa paremmin ja ne joilla on huono itsetunto, kokevat muiden erilaiset valinnat (ja niiden menestyksekkyyden) uhaksi omien valintojensa perusteille. Mahdollisia toimintatapoja on kolme: voit muuttaa omia perusteitasi (epätodennäköistä), voit sietää ristiriitaista tilannetta (epätodennäköistä) tai voit alkaa puolustaa omia näkemyksiäsi ja omaa oikeutustasi (todennäköistä).
kyllä, mutta unohdit että kyseessä on juuri tälle ajalle ominainen ilmiö eikä tällaista tilannetta ole ollut historiassa koskaan aikaisemmin. Sähköinen viestintä, tiedon määrä ja käsittely, digitaaliaikakausi, kulttuurien nopea välittyminen ja vaihtuminen...
tuolla ylempänä hyvä selitys. En usko että meidän selitykset ovat ristiriidassa keskenään, vaan pikemminkin eri näkökulmia samaan asiaan: turvallisuudentunteeseen, kulttuurin omaksumisen asteeseen ja syihin sekä yksilöllisyyden sietämiseen (itsessä ja muissa).
just luin asiasta. Ei me munkaan mielestä eri mieltä olla.
Läksin ulos vähän kävelemään artikkelin luettuani ja suoraan sanottuna huimasi. Luettelin juuri nuo ilmiöt jotka tekevät tästä päivästä "sellaisen jota historiassa ei koskaan aiemmin ole ollut". Mehän käytetään niitä kaikkia, ainakin suurin osa meistä; nuorimmat eniten.
Olen vähän sillä kannalla että jonkinlaiseen normijuttuun voisi palatakin. Ei ratikkakuskin kaltaisetkaan joka veden kalat kestä mitä tahansa. Vapaudella on hintansa.
Esim.miehen logiikka-palstalla kysytän usein että miks se teki niin tai sanoi näin. No siks, kun ei enää ole normistoa jonka mukaisesti asiat ilmaistaan. Niin tässäpä arvaillaan ja tärvätään aikaa kaikenlaiseen itseilmaisuun tulkintaan ja kunkin omaperäisyyteen, kun on pakko olla niin helvetin individualistinen. Seurustelusuhdekin olisi helpompi aloittaa normatiivisemmassa yhteiskunnassa. Että siinä pulleille kaveripojille vastaus siihenkin narinaan.
Tuolla kasvaa penskoja jotka ihan oikeasti eivät tiedä, sanotaanko 60-vuotiaalle naapurille päivää vai terse.
Kumpi on suurempi murhe; se, että toiset arvostelevat vai se, että toiset eivät kestä arvostelua ?
Itse koen useinkin, etten ole siinä asemassa, että lähtisin arvostelemaan toisten tekemisiä, ellei kyse ole jostakin törkeästä piittaamattomuudesta tai erittäin huonosta käytöksestä. - Ja sittenkin koitan mahdollisimman pitkälle edetä rakentavan kritiikin periaatteella. - Mutta joskus on vaan pakko puuttua.
Maailma olisi tosi tylsä paikka, jos kaikki eläisivät kuten minä, mutta pidätän silti itselleni oikeuden ilmaista mielipiteeni asioista, jos katson sen tarpeelliseksi :)
tehdä jokin kysely siitä mikä olisi mainitsemaasi "törkeää piittaamattomuutta" tai "huonoa käytöstä", vastaukset poikkeaisivat toisistaan erittäin paljon.
On vaikea käyttäytyä hyvin, kun hyvälle käytökselle ei ole (enää) yhteistä määritelmää. Yksilöllinen ihminen luonnollisesti määrittelee hyvän käytöksen itse, mutta ei ole ihme jos joku toinen yksilö on hyvän käytöksen puitteista aivan eri mieltä. Kun sehän se perimmäinen arvo on: itse päätetään, yksilöinä. Ei enää tehdä yhteistä konsensusta tai noudateta mitään yhteisiä normeja.
Oikeastaan voidaan sanoa ettei ole olemassa mitään hyvää käytöstä, koska sen sisällöstä ollaan niin erimieltä. Pyhintä on se että itse päättää, itse tekee, itse haluaa.
Itse määritellään hyvä käytös ja jos naapuri ei saatana tykkää mun hyvästä käytöksestä niin naapuri on vittu idiootti!
määrittelenkin nuo hyvän käytöksen rajat itse, jotka ylitettäessä reagoin. - Ei ole tapana pitää mitään Käytöksen kultaista kirjaa käsilaukussa :)
Äkkiä tulee mieleen eläimen lyöminen tai lasten kovakourainen kohtelu, jotka ovat tietenkin myös laissa kiellettyjä, mutta samoin esim. törkeä valehtelu tai oman edun tavoittelu toisen kustannuksella ovat asioita, jotka nostavat karvani pystyyn. - Tai jos joku edes yrittää kohdella huonosti omia lapsiani.
ne ihmiset, jotka suhtautuvat muihin aluksi epäillen ovat selvinneet paremmin hengissä. Pienissä joukoissa eläessä yhteisillä säänöillä ei ole niin suurta merkitystä, mutta isompi porukka tarvitsee normeja selvitäkseen. Sellanen rento turpaan lyönti voi olla ihan toimiva tapa tervehtiä - kunhan kaikki sen tietävät. Ja pahempien ristiriitaisuuksien välttämiseksi jotkut kokevat tarpeen, että sovimme moiset normit. Kyllä - maailma on parempi paikka jos sovimme normeista. Toki jossakin vaiheessa liika vahtaaminen kääntyy itseään vastaan ja saakin aikaan enempi pahaa kuin hyvää.
Erilaisuus voi siis tarkoittaa uhkaa - mutta myös sairautta tms. Sen et nyky-yhteiskunnassa asia näkyy mielenkiintoisella tavalla johtu enempi yhteiskunnasta kuin ihmisestä - se lienee sama ollut jo melkoisen tovin. Siis ihmistä ei ole tehty kohtaamaan lukemattomia muukalaisia jatkuvasti - vaikka me siihen hyvin sopeudummekin.
Mä siis ihmettelen asiaa toisin - miten ihmeessä olemme edes näin suvaitsevaisia - se on musta hämmästyttävää.
ainaki tosi lyhyet sodat.
No kuka hullu tämmöstä elämää haluaisi,minkä tässä on läpi vetäissyt. Toisaalta,mikäs pahan tappas.
hegemonia, global conciousness, piikki harmonisessa käyrässä...
"Tulisiko maailmasta mielestäsi parempi paikka, jos muut eläisivät tavallasi? "
Kaikkia meitä asuttaa pieni stalin, mutta myös suuri gandhi.
Suvaitsen erilaisuutta,koska olen itsekin vähän poikkeava,ujouteni ja kiltteyteni takia.
yhtään sen parempi paikka, jos muut eläisi niinkuin minä. Eläkööt kaikki oman valintansa mukaan
Vaikka tuleehan sitä itsekin silloin tällöin käytyä, niin minua vituttaa tuossa 2 eri asiaa. Eka on se, että yhteiskunta menee aina vain perseenpään suuntaan ja miksi, niin hyvin pitkälle markkinatalouden takia. Mitä tuosta sitten seuraa, nyt kun ajatellaan työntekijöitä, niin yhä enenevää sitoutumista työkuvioihin. Onneksi tulevaisuudessa nähdään mitä tästäkin seuraa, luulen ettei kovin hyvää ainakaan ihmisten jaksamisen suhteen.
Toinen on sitten se, meihin asiakkaisiin liittyen, että onko ne kauppojen sunnuntaiaukioloa kannattaneet ihmiset oikeasti niin kädettömiä, etteivät milloinkaan muulloin sinne kauppaan ehdi. Jos ovat, niin enpä usko heidän elämänlaatunsa tuosta sunnuntaiaukiolosta paranevan, eiköhän he vain lisää sitä kiirettä enemmän ja enemmän "kun ehtiihän sitä sunnuntainakin käymään". Vähän ontuvasti selitetty, mutta silti.
Tai onko ihmiset jo niin ostamisen lumoissa ja noin MINUSTA tyhjässä elämässä kiinni, että heidän pitää päästä kuin laumasieluiset idiootit ravitsemaan sieluaan maleksimalla pitkin isompia kauppaliikkeitä. Huonosti selitetty, mutta silti.
Tai ovatko he niin itsekkäitä, että he ajattelevat vain itseään eli sitä, että heidän on päästävä just silloin kun he haluavat sinne kauppaan. Palvelualahan se kaupanala on, mutta silti.
Käykö myös niin, että lopulta palvelut aina vain keskittyvät suurempiin ja suurempiin kokonaisuuksiin ja laaja-alaisempi palvelutarjonta vähän syrjemmässäkin kuihtuu pois? Kyllä.
Eli kun tiivistetään, niin monessa asiassa minua vituttaa se yhteiskunnan muuttuminen MINUN MIELESTÄNI huonompaan suuntaan sekä ihmisten typeryyden ja itsekkyyden aina vaan selkeämpi näkyminen.
näin 12-16h vuoroja tekevänä vuorotyöläisenä että todellakin kannatan näitä pidennettyjä aukioloaikoja. Mun elämänlaatu paranee sillä ettei mun tarvitse viikkoa ennen suunnitella sitä milloin ehdin/pääsen kauppaan ja milloin ehdin tehdä eväät tulevalle viikolle. Virka-ajan puitteissa työtä tekevät tuskin noita laajennettuja aukioloaikoja tarvitsee, kun näillä on joka päivä ties kuinka paljon tyhjiä tunteja aikaa elämänlaatunsa parantamiseen.
Ok, kauppojen aukioloajat ja keskittyminen vituttaa sinua. Miten se käytännössä on heikentänyt sinun omaa elämänlaatuasi? Luuletko, että tuplapalkalla täytyy ihmisiä pakottaa töihin? Minä olin 12 vuotta vuorotyönjohtajana. Aina joku valitti paskoista työajoista, tarjosin päivätöitä. Yksikään ei koskaan halunnut. Päivätöistä olisi pitänyt vuorolisät makasaa ja peruspalkalla töihin tulla. Työn tekemisestä olisikin sitten jo maksaa piiskaa.
Luuletko sinä puolestasi, ettei kauppiaat ja maksavat asiakkaat osaa keskenään päättää, milloin raha liikkuu? Pitääkö sitä valtiovallan taholta suitsia? Miksi bensaa tai vaikkapa autoja saa myydä sunnuntaina, muttei ruokaa? Miksi viinaa saa myydä baareissa myös öisin ja pyhinä, mutta ruokakauppojen pitäisi olla suljettuna? Eikä tämä ole ollut aivan helvetin älytöntä?
Oikeastaan minua viduttaa enemmän se yhteiskunnan muuttuminen minusta huonompaan suuntaan, aina vaan hektisemmäksi ja hektisemmäksi 24/7 yhteiskunnaksi. Aukioloajat ja keskittyminen ovat esimerkkejä siitä.
Miten aukioloajat tai keskittyminen on heikentänyt elämänlaatuani, kun ei nussita pilkkua, ei mitenkään. Vähän laaja-alaisemmin/yhteiskunnallisemmin jos olisit asiaa miettinyt, vähän kun jäi maku että hivenen itsekkäästi asiaa ajattelit tyyliin "mikä sinulle sopii, sopikoon muillekin", niin minähän en sen kummemmin puhunut omasta elämänlaadustani vaan laaja-alaisemmin tästä meidän yhteiskunnastamme ja mihin suuntaan se on minusta menossa. Ainakin kuvittelin puhuvani.
Tämä on niin laajalta vaikuttava aihealue, etten halua edes ajatella tätä tämän kummemmin, mutta minusta "sinunlaisesti"(?) itsekkäistä lähtökohdista yhteiskunnallisiakin asioita ajattelevat ihmiset, etenkin päättävään asemaan päästessään, ovat omalta osaltaan MINUN MIELESTÄNI huonontamassa tätä yhteiskuntaa. Ajatellaan vaikkapa voittojen maksimointia (itsessään tuossa ei ole mitään huonoa) ja aina vaan kiireellisempää ja kiireellisempää suorittamista, niin mitäpä luulet siitä lopulta seuraavan? **
Kyllä, kävikö mielessäsi ajatus "siinäpähän hommansa valitsevat ja vaihtakoot muihin töihin jos tökkii", mutta onko tuo pitkäkestoisemmin ajateltuna se fiksuin ratkaisu? Eikö se, että ihmisten viihtyvyys työelämässä huononee (oletettavasti) kerro yhteiskunnan ja työelämän vinoutumisesta? Miten pitkälle arvelet palkanlisien paikkaavan niitä työelämän ongelmia ja työssä viihtyvyyttä? Vähän lohtua se tuo, mutta poistaako se sen asian, että työn tekemisestä on mennyt tai menee maku? Onko mahdotonta ettei työssä viihtymiseen voida oikeasti panostaa ja näin siltä osin anneta mahdollisuuksia parempaan elämänlaatuun?
Miksi autoja voi myydä vaikka sunnuntaisin, niin montako autoa keskivertoihminen ostaa elämänsä aikana autokaupoista? 1-5? Monestiko keskivertoihminen käy vuositasolla ruokakaupassa mikä ei nähdäkseni ole erikoiskauppa? 75-150 kertaa? Entä ruumisarkkuja? Kyllä minä ainakin haluan päästä käymään hautaustoimistoissa just silloin kun itse haluan, vaikkapa sunnuntaina klo. 2.45. On se kumma kun en pääse!!
Ja jos yötöistä puhutaan, niin se ei sovi läheskään kaikille, ainakaan pitkäkestoisemmin.
Ja mitä tulee työkuvioista valittamiseen, niin se on monen ihmisen perusluonto. Muutoksen voisi tehdä, mutta sitä ei syystä tai toisesta tehdä.
Ja mitä tulee kauppiaisiin ja maksaviin asiakkaisiin, niin entäs ne työntekijät jotka ovat sitä suorittavaa porrasta? Onhan se kiva että tavallaan työllisyys paranee ja noin, mutta eipä nyt puututa tuohon tai siihen "vaihtakoot hommia jos alkaa tökkiä". Entä jos vähän syrjemmässä, keskittymisenkin seurauksena, ei ole tarjolla kovin hurjasti työpaikkoja? Jos huomenna saisit komennuksen uudelle paikkakunnalle vaikkapa Utsjoelle, niin lähtisitkö noin vain? Entä jos ajattelet 100 ihmistä samassa tilanteessa, niin kuinkahan moni voi noin vain jättää elämänsä työpaikan takia?
** Päihdeongelmia? Uupumusta? Masennusta? 30-vuotiaana masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle? Lisää päihdeongelmia? Lisää ongelmia ihmis- ja perhesuhteissa? Näistä toisiin ihmisiin heijastuvat ongelmat? Valtion rahat menevät aina vain enenevästi sairaanhoitoon kun parhaassa työiässä olevatkin ovat sairaslomilla tai masennuksen takia kokonaan sivussa työelämän kuvioista? Entä sairaanhoitopuolella olevat työntekijät jonne EI palkata noin vaan lisää väkeä, vaan kuormitetaan aina vaan enemmän nykyisiä? Mitä heille tapahtuu? Ilomielin hymyillen jaksavat eläkeikään saakka? Ei mitään noista koska pääosa ihmisistä välittää itsestään ja läheisistään niin paljon, etteivät aja itseään tuollaiseen jamaan?
Sinä olet huolissasi työntekijöiden jaksamisesta. Monilla on kuitenkin mahdollisuus valita. Miksi he eivät tee elämäänsä rauhoittavia ratkaisuja ja tee vähemmän töitä arkipäivisin virka-aikaan? Haluat siis, että lainsäädännöllä suitsitaan ihmisten omasta ahneudesta johtuvaa työstressiä?
Tosin on paljon aloja, jotka nytkin toimivat 24/7. hoitohenkilöstö, palomiehet, poliisit, voimalaitostyöntekijät, lääkärit, huoltofirmojen työntekijät, lentokentät, satamat, liikenne, ravintolat jne... Luulen, että jos niissäkin alettaisiin yhteiskunnan rauhoittumisen nimissä tekemään virka-aikaa, koko yhteiskunta menisi sekaisin. Että sikäli vain kuvittelit puhuvasi muidenkin kuin omasta puolestasi.
Noin muuten minä en vielä ole keksinyt, miten työnteon keskittäminen tiettyyn kellonaikaan vähentää ihmisten kiireen tuntua? Vähenisikö silloin työ vai lisääntyisikö henkilöstön määrä? Ja kun nyt puhutaan nimenomaan kauppojen aukioloajoista, niin johan minä sanoin, että harvoin tarvitsee halutonta sunnuntaityöhön pakottaa. Halukkaita opiskelijoita ja muita on runsaasti tarjolla. Jos kaupat olisivat kiinni, niin olisiko ne työttömät sitten onnellisempia?
Minä luulen, että jos yhteiskunnassa painetaan jarrua, ihmisten elintaso romahtaa työttömyyden myötä eikä veroeurot riitä edes nykyisiin hyvinvointipalveluihin. Sen takia ei edes äkkiväärä vasemmisto vastusta kovin äänekkäästi nykyistä kehitystä. Turha on sanoa, että kaikkihan olisi hyvin, jos jokainen tinkisi vaikka 10% elintasostaan. Tämäkin lama on osoittanut, että se tarkoittaa 100.000 uutta työtöntä ja verotulojen romahtamista. Silti suurin osa joutuu työelämässä entistäkin tiukemmalle. Jos sinulla on tähän toimiva ratkaisu, tulet varmaan palvotuksi valtiomieheksi alta aikayksikön.
"Tosin on paljon aloja, jotka nytkin toimivat 24/7. hoitohenkilöstö, palomiehet, poliisit, voimalaitostyöntekijät, lääkärit, huoltofirmojen työntekijät, lentokentät, satamat, liikenne, ravintolat jne..."
Kyllä tuohon listaan voi lisätä ruokakaupat, parturi-kampaamot, rakennus-/sähkö-/kodinelektroniikkaliikkeet, koulut, kunnanvirastot, sosiaalitoimen, hammaslääkärit (täyspäivystys läpi vuorokauden)... mitähän muita näitä nyt on jotka selvästi painivat samalla viivalla. Että jos minä kuvittelen jotain, niin kuvittelet sinäkin, ystäväiseni.
"Miksi he eivät tee elämäänsä rauhoittavia ratkaisuja ja tee vähemmän töitä arkipäivisin virka-aikaan?"
Niinpä. Tuota jälkimmäistä en oikein tajua, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan.
"Haluat siis, että lainsäädännöllä suitsitaan ihmisten omasta ahneudesta johtuvaa työstressiä?"
En, en niinkään lainsäädännöllä vaan ihan pelkällä maalaisjärjellä, "mikä on kohtuullista", miksei ehkä jopa työntekijöiden ja työnantajan keskinäisesti asioista sopien. Tosin, kun yrittäjäpuolen ajatusmallin tietää, niin lainsäädäntö taitaa olla ainoa oikea keino näissä asioissa.
Tuo oma ahneus ei aina ole kirjaimellisesti omaa ahneutta, ainakaan työntekijäpuolella, vaan vaikkapa huolta oman työpaikan puolesta. Entä matalapalkka-alat joilla palkka voi olla niin huono, ettei (paikkakunnasta riippuen) sillä tule oikein rehellisesti toimeen? Entä työnantajat jotka palkkaavat "kiinalaisia kivimiehiä" tai venäläisiä bussikuskeja euron tuntipalkalla? Ei tässä missään satumaailmassa eletä. Tai minä en ainakaan elä.
On totta että ihmisten pitää kantaa huolta omasta jaksamisestaan, mutta mitä enemmän yhteiskunta menee minusta perseenpään 24/7 suuntaan, niin eikö voisi ajatella sen aina vain hankaloituvan ja hankaloituvan kun on yhä vaan vähemmän aloja joissa se yksinkertaisesti sanottuna hektisyys ei niin näkyisi? Puhumattakaan työnantajapuolen jatkuvasti enenevästä keinottelusta työntekijöiden etujen polkemisessa.
"Tämäkin lama on osoittanut, että se tarkoittaa 100.000 uutta työtöntä ja verotulojen romahtamista"
Niin ajatella. Mikähän se olisi se yksi olennainen pääsyy vaikkapa noilla 100 000 työttömälle? Löytyykö tämä pääsyy täältä Suomesta ja jarruttelusta? Vai globaalin talouden ongelmista ja pankkikriiseistä? Mistä ne sitten johtuu? Päättävissä asemissa ja keinotteluasemissa olevien... itsekkyydestä ja ahneudesta? Edes kohtuullisesta humaaniudesta?
Mitä sitten tulee siihen kauppojen sunnuntaiaukioloon, niin vaikka on hyvä että työtilanne niiltä osin omalla tavallaan korjaantuu, niin aika kyllä näyttää kuinka tuossa sitten lopulta käy. Kun vähän pelkään, työnantajat kun tapaavat monesti olla vähän mitä ovat, että kokoaikaistaminen yms. ei ehkä automaattisesti lisäänny, vaan nimenomaan se opiskelijoiden ja osa-aikaisten käyttö. Niin mites ne osa-aikaiset tulivatkaan toimeen? Huonosti vai surkeasti? Toivon kyllä että olen väärässä tämän osa-aikaisasian suhteen.
Se varmasti lisää nimenomaan osa-aikaisten määrää. Saas sitten nähdä, mitä se tekee koko aikaisten määrälle. Mutta toinen vaihtoehto minun nähdäkseni olisi se, ettei niillä, esimerkiksi opiskelijoilla, olisi töitä lainkaan vaan eläisivät opintotuen ja -lainan varassa. Ne kun ei edelleenkään pääse edes sossun luukulle.
Noin muuten, luuletko, että ennen oli asiat paremmin? Että mennäänkö tässä kaiken kaikkiaan huonompaan suuntaan?
Minä kun olen niin positiivinen luonne, niin minusta monen asian kohdalla (en nyt osaa luetella sen tarkemmin, mutta yhteiskuntaan ja työelämään liittyviä kuitenkin) sahataan pitkällä tähtäimellä vähän liian isoa oksaa, juuri sitä oksaa missä moni meistä kykkii. Eli luulen pään tulevan vetävän käteen, jotenkin olen näkevinäni jo "ennusmerkkejä" ilmassa ihmisten erilaisina oirehtimisina, päihdeongelmat ja työelämään uupumiset ynnä muut syrjääntymiset ja sellaiset. Yleensäkin kun kuuntelee sitä, mitä tutut ja tuntemattomat elämästään sanovat. Mutta voihan vikaa olla meikäläisen silmissä ja korvissakin.
Eli vaikka tässä tavallaan kait tekniikan kehittymisen ja sellaisen osalta parempaan mennään, niin inhimillisyyden/ihmisen jaksamisen osalta kai kuitenkin huonompaan. Entinen työkaverini sanoi, lähes eläkeläinen, että mitä hän muistaa, niin vaikka asiat ja tekniikka (työn tekeminen) ovat koko ajan kehittyneet parempaan suuntaan ja helpottaneet elämää, niin itse työt ja siihen liittyvät "oheisjutut" ovat yksistään huonontaneet työviihtyisyyttä ja yleensäkin jaksamista. Huonontuminen on kuulemma kiihtynyt tämän vuosituhannen aikana "aiempaa normaalia" enemmän. Ikälisää tuossa varmaan on jossain määrin, mutta olenpa itsekin nähnyt sen saman asian vaikkakin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa lyhyemmän työuran johdosta. Samaa on muuten sanonut jok' ikinen muukin jonka kanssa asiaa on sivuttu. Mutta ainahan nämä jutut on osin myös ammatinvalintakysymyksiä.
Ehkä ilmastonmuutos hidastuisi jos kaikki pyrkisivät omavaraistalouteen mahdollisiman pitkälle, kuten me pyrimme. Joten siltä kantilta maailmasta saattaisi tulla parempi paikka. Mutta, jos kaikki eläis niinku me tai pyrkis siihen, niin sitte ei olisi bisnestä missään.
Että, parempi ja parempi, mut ainaki erilainen olis.
Kukaan ei valehtelisi enää
Koen epämiellyttäväksi, että vastatakseni asiaasi, pitäisi mun kertoa omista arvoistani. Eikö aloitusta voisi tehdä siten, ettei tarttis? Ihan oikeasti, tiedoksi, keskustelu on ilmankin mahdollista ja muuten aivan precis parasta siten!
Kylä' mä haluan käydä kaupassa sunnuntaina - itse asiassa tosi paljon haluankin, koska sunnuntai on joskus kiva päivä viettää kavereiden kanssa kaupungilla. Kuitenkaan siitä en pidä, että mitä sunnuntaikorvausten menetykset tarkoittavat monasti kaupan työntekijöille - luulen edes joskus ja jossakin olevani empaattinenkin ihmisenä. Kulutuksen kannalta arvelisin sunnuntai-aukiolosta hyötyvän eniten esim. suurten markettien ( S- ryhmä, K- ryhmä jne...). Sen sijaan jonkun yksityisen pienyrittäjän muutaman tuhannen asukkaan pikkukylässä ei aina välttämättä kannattane avata sitä pikkuruista lahjatavaraliikettään tai uhrheiluvälinemyymäläänsä sunnuntaiksi ilman tappioita, valitettavasti.
Dokaaminen? En ole kiinnostunut muiden dokailemisista pätkän, jollei se aiheuta hengen menetyksiä/ hengen vaaraa tai oleellisia järjestyshäiriöitä arkeeni. Kuntoileminen? Se kuntoilee, joka haluaa. Lapset? Sori - liian henkilökohtainen kysymys toi, enkä pidä siitä, että kukaan ainakaan olettelisi, joten en sano tohon mitään. Mä kuitenkin pidän lapsista, muuten paljon!:) Irtosuhteet? Jaa. Taas tulee inhottavasti tunnetta, että ikäänkuin 'pitäisi' vasten tahtoaan avautua omista henkilökohtaisista näkemyksistään... Sä varmaan yritit jotakin teoretisointia, mut tiedäks sä, että ihan ympyränmuotoinen kehäpäätelmä toi ajatelmas on... Alkaa ahdistaa, kun koettaa hakea jonkun tekstistä sitä syvällisempää huippukohtaa ja sitten sitä ei löydy, ei vieläkään löydy, eikä muuten hei vitsi: sitähän ei ole!
Olenko minä nyt erilaisuutta suvaitsematon tässä syvällisestikin? Ainakaan niin tyhmänä en osaa itseäni pitää, että kenelläkään olisi oikeus mulle tulla sanomaan, että mä muka olisin sen sorttinen ihminen, että muiden pitäisi elää ja ajatella, kuten minä. Oleks sä varma, ettet aliarvioi lukijaasi - ihan oikeasti?
Ei kannata nähdä henkilökohtaisuuksiin menemisestä siellä, missä sitä ei ole. Ne olivat esimerkkejä asiasta, eivät suoria kysymyksiä, joihin olisin ollut vailla henkilökohtaisia vastauksia. Tarkoitukseni oli vain kysyä, miten hyvin siedät erilaisuutta ja tulisiko maailmasta parempi paikka, jos muut tekisivät ja ajattelisivat tavallasi.
Kysymys liittyi mitä suurimmassa määrin arvoihin, josta sinä et pitänyt, muttet ymmärtänyt olla vastaamattakaan. Etää sikäli päinvastoin tunnen yliarvoivani lukijoita. ;-)
mitä muuta pohjaa keskustelulle täällä voi olla kuin omat arvot? Eihän tää akateeminen tiedepalsta kuitenkaan ole ja monet meistä eivät kykene tieteelliseen keskusteluun kuin omasta alastamme, jos siitäkään.
Kun sulla on kuitenkin näkemys, että keskustelu on mahdolista ja jopa parasta ilman sitä, niin kerro, miten se onnistuu. Mä en tiedä.
No mä ainakin lähden popularisoimaan tarkoitushakuisen popularisoituun tekstiin... Se on se asia, mikä ottaa päähän. Siis tämän Ratikkakuskin ketjun aloitustekstihan oli luonteeltaan lähinnä sitä, että siinä ei ollut käsitemäärittelyä 'asialle', mitä samaista 'asiaa' henkilö kuitenkin arkielämän esimerkeillä - kantiltaan sinänsä ihan oivaltavastikin - preferoi. Seuraus: sanot sä ihan melkein mitä aloitukseeen vastineena sanot, sä toisinnat aloittajan kaavaa. Jollet sitten ole erityisen tarkkana spontaaniuden välttämisessä tai halua sanoa jotakin urpoa omasta perssuunaaastasi tai koe erityistä _halua_ yrittää kehittää mahdottoman ajattelun vastineeksi joitakin oikeasti uusia näkemyksiä, jotka mitkä - ainakin viimeeksi mainitut - olis musta kuitenkin (anteeksi) pikkusen vaikeita jyytsää asianyhteyteen, missä ketjun aloittajalla ei ns. 'populaarinsa' lisäksi itsellään vastaavia 'keksintöjä' ollut ensimmäistäkään.
Olisin pelle, jos olettaisin mainitsemaasi "akateemista" sananvaihtoa tällaisella palstalla - sitä ei ole, eikä pidäkään olla. Silti ympyrän ja palikkarallin näkee ehkä piempänä joskus siten, jos kirjoittaja on nöyrä. Ratikkakuskinne on aika omanarvontuntoinen.:) Hänen mielestään hyvä keskustelu syntyy ilmeisestikin siitä, että hän ensin kertoo mitä mieltä itse joistakin yleisistä yhteiskunnallisista asioista on, ja sitten vekäsee siihen jonkun yleismaailmallisen ja ristiriitaisen 'käsitteen' tai 'termin', mielestään asiansa suorana totuutena oletettavaksi jatkeeksi.
se että tulisiko maailmasta parempi paikka jos tehtäis mun tavalla? Minähän muuten en kertonut omista arvoistani mitään vaan yritin pelkästään teoreettiselta pohjalta vastata, terveisiä edelliselle kysyjälle.
Niin ja koko ajan olen rattiksen kanssa ollut eri mieltä siitä, että mitä hän kysyy. Omasta mielestään hän kysyy erilaisuuden sietokykyä (yksilökeskeiselle ajalle tyypillinen yksilön argumentti), minusta kyse taas on siitä kuinka paljon yksilöllisyyttä voidaan noudattaa ilman että normien murtuminen muuttuu uhaksi.
Ja se minun tapa? Tähänkin voisi vastata kahdella tavalla. Jos porukka käytännössä eläisi ja käyttäytyisi siten kuin minä, hätätila julistettaisiin varsin pian. Tunnustan. Mutta jos saisin päättää tiettyjen normien palauttamisesta ja vaalimisesta, uskon että maailma olisi hieman helpompi paikka.
.
Ei kun sä kylläkin aliarvioit. Saaks sulta kysyä kysymyksen? No kysyn anyway ( pidit tai et): Sä jos teet keskustelunaloituksen julkiselle keskustelupalstalle, niin pidätkö kenties _arvona_ sitä, että sinulle EI vastattaisi? Viitaten tohon kohtuulisen kökköön kommenttiisi, että ei " ymmärrä" "olla vastaamatta"...
Mikäli pidät arvona sitä, että sinulle ei kerrottaisi mielipiteitä ja kuitenkin silti teit keskustelunaloituksen, niin: Miksi teit keskustelunaloituksen? Ja vielä yks ( filosofisesti käsittääkseni ihan tajuttava) kysymys: Mitä ajattelua edistäisi olettaminen, että sinä olet oikeassa, jos viestisi tulkittaisiin siten, kuin sinä olet ajatellut?
Anteeks, mutta se sun ympyrä nyt vain oli niin naivi... Sori, sori , sori, enkä sua tyhmänä sinänsä ihmisenä pidä. Tiedäks sä, että mielettömän hyvää tekstiä lukee joskus ikäänkuin janana, mutta kehäpäätelmää tai sellaisenomaista jaarittelua osaa lukea vain kehäpäätelmänä. Jos joku sanoo, että joo niinkusta tässä tätä mieltä oltoos ja siitä seuraa, että öö niinkuin on tosi varma juttu ja niinkuin ihan v*tuntosi jees, niin ethän sä osaa olla kuin kunnioittavasti hiljaa: siinä ihminen, jolle ei kannata kauh asti sanoa! Saanko kuitenkin ottaa hatun päästäni ja kiittää sitä, että sinä mielestäsi olet älykäs?
kuten minä haluaisin elää, olisi maailma vissisti parempi mesta.
Mutta jos kaikki eläisivät kuten minä elän, ei hyvä heiluisi.
Mitä nämä mainitsemasi palautettavat ja vaalittavat normit olisivat?
(lue konsensuskulttuuriin murtuminen) johtuu aika pitkälle normijampan parantuneista mahdollisuuksista päästä käsiin Tietoon. Tämä tarkoittaa sitä, että hegemoniaa on aikaisempaa huomattavasti vaikeampi ylläpitää. Tämä on toisaalta hyvä asia.
Kääntöpuolena asialle on se, että yksittäisen apinan valmiuksia arvioida esim. netissä esiintyvää tietoa ovat rajalliset (kuten minä ja ilmastonmuutos). Tämä saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa puolta ei osatakaan valita ja yhtälö arvotyhjiö plus moraalinen relativismi on valmis. Tästä aiheutuu joillekin eksistentiaalista ahdistusta.
Ei joillekin, vaan sulle. Lue oma tekstis - en jaksa tarkentaa.
"nutturatädin" juttuja. Mahdolliset sovellukset _tietenkin_ asianmukaisia, eli älä lue tätä kuin piru raamattua.
Naapurille sanotaan huomenta, päivää tai iltaa, jos hän yhtään vanhempi. Ei missään tapauksessa sanota moro tai morjens. Sairaalaosastolla hoitaja ei tule vanhuksen luo sanoen morjens. "Hei" on vapaamuotoinen, jos haluaa vaikuttaa rennolta.
Yletöntä kiroilua ei suoriteta julkisella paikalla. Yksilö voi kysyä mitä se kellekään kuuluu, mutta kun se nimenomaan kuuluu.
Ei syljeskellä koko aikaa. Kun kyllä se vaan aina jonkun kengille ennen pitkään osuu.
Tavaroiden ja palveluiden vaihdossa käytetään sanontoja kiitos, ei mitään, ole hyvä ja niin edelleen. Anteeks ja sori ovat ihan hyvää suomea.
- Ja miksi ihmeessä näin? Näin maailma ei vaikutakaan joltain peliltä, jossa sinulla on kolme elämää ja jossa jokainen vastaantulija on tuhottava tai saat osuman. Haluan automatisoituneen norminmukaisen käytöksen takaisin. On aika rasittavaa kuulla ja nähdä jokaisen omat versiot siitä mikä just tänään vois tarkottaa jotain sinne päin. Maissa joissa tämäntapaiset normit ovat säilyneet paremmin, on myös helpompi tutustua ihmisiin. Kuuluu vaihtaa muutama "norminmukainen" tervehdys, mutta kun idea ei ole siinä että keikaroidaan - ehei, siinä on puoli minuuttia aikaa saada käsitys siitä millaisen ihmisen kanssa on tekemistä. Ei tarvitse keksiä omia, helvetin omaperäisiä ja kenties väärinymmärrettyjä repliikkejä. Jos tutustujat eivät pidä toisistaan, he tietävät asian ilman minkäänlaista kahnausta. Jos tutustujat pitävät toisistaan, kohta on jo luontevaa kutsua toinen kylään.
Tajuakkonää! Ei tarttis säätää! Ja tässä on syy miks näilläkään roikkujilla täällä ei ole naista! Ne miettii että voiko ne ylipäätään mennä puhumaan jollekin naiselle ja jos voi, niin mitä ihmettä sit sanotaan. Jos olisi norminmukaista puhua jotakin ja repliikki olisi valmiina, nää jurpot ei istuis nyt kokislasi kädessä yksiössään lukemassa tätäkään soopaa.
terveisin lisko.
tilanteestaan ei välttämättä auta häntä kovin paljoa. Juu, nykyihminen haluaa nimenomaan tietää, ja nimenomaan oman tilanteensa.
Siihen se sitten jääkin. Tiedetään oma tilanne, ja istutaan miettimässä sitä.
Mieti sitä.
Ja mieti vielä vähän.
No, tuleeko siitä loputtomasta tietämisestä kauhean autuaaksi?
Mieti. Mieti sitä.
taas tehdään eroja yksilöiden välille. Sinä sitä, mutta ei muut. Minä jotain, nimenomaan minä. Ja mistä olikaan puhe? Yksilöllisyydestä, ja kommenttisi otti kantaa yksilöllisyyteen niin kipakasti, että uskotaan.
Ei ole Enska väärässä, tieto ja tietäminen kuuluu olennaisesti tähän yksilökulttiin. Kun jokainen ajattelee itse.
Se sun Enskas selitti sillä käsitteellään "normijamppa" _yksilön_ mahdollisuuksia...
pelottaa.
Ei tarvitse kuin kirjoittaa keskustelupalstoilla erilaisesta näkökulmista ja olla ahkerasti eri mieltä toisten keskustelijoiden kanssa ja sonta alkaa lentämään.
Toisaalta aika suuri merkitys on silläkin, miten asian ilmaisee. Jotkut osaavat tehdä sen rakentavammin ja minä mm. provosoivammin, joten ihmekös tuo, että paska lentää. Oma valintani.
Nyt niin pahasti puurot ja vellit sekä keitot sekaisin, että on tosi vaikea saada kiinni mistä asioista oikein syytät jne.
Mutta jos nyt joihinkin yksittäisiin sanoihin tarttuisin.
Monesti ne jotka valittavat siitä ettei suvaita erilaisuutta, haluaa oikeasti että kaikki suosii sitä juuri heidän tapaa. Siis, pelkkä sietäminen ja suvaitseminen ei riitä, vaan tarvii olla puolella. Se ei riitä, etten minä nappase lesboja turpaan aina nähdessäni vaan koitan hyvinkin sietää niitä. Eieiei.. mun pitäisi myöskin hyväksyä se että ne kuivanai dösässä mun simien alla ja jopa liputtavan lesbouden puolesta muillekkin. Kun en sitä tee, olen suvaitsematon. Vaikka siis kyl mä sietäisin, jos ne osaa olla mutta en mä puolelle mene.
Jos et halua käydä kaupassa sunnuntaina, niin miksi muut eivät niin saisi tehdä? Eihän se välttämätöntä ole, mutta miksi se silti pitäisi kieltää?
-Mä kannatan sunnuntaiaukioloja
Jos sinä et dokaa, niin miksi muutkaan eivät saisi?
-Dokaaminen sinänsä ei haittaisi, mutta dokaaminen on yleensä aina suuri uhka, haitta ja vaaratekijä kaikelle ympärilläoleville. Se tekee siitä kaikkien ongelman ja juoppoa pitää suitsia.
Jos sinä kuntoilet, niin miksi muidenkin pitäisi?
-Noei o pakko. Mulle sopii hyvin että olen paikan ainoa timmikroppainen eukko ;)
Jos et halua lapsia, niin miksi muidenkaan ei niitä pitäisi haluta?
-Yleensä lapselliset terroristit pitää kovaa porua jos joku uskaltaa ääneen sanoa ettei _halua_ lapsia. Niitähän piinataan niin kauan että ostavat edes baby-björnin silmänlumeeksi rattaisiin killuun.
Jos sinä et pidä irtosuhteista, niin miksi kukaan muukaan ei niitä saisi "harrastaa"?
-Oikeastaan mua ei sinänsä haittaa irtosuhteet. Olen oman osani tehnyt myös niitä.
Mä siedän muiden omituisia tapoja niin kauan kun ne ei ole rikollisia, selvästi vaarallisia/haittaavia eikä niillä isommin haitata mua, läheisiäni tai yhteiskunnan menoa.
Sietäminen on myös eri asia kuin hyväksyminen. Mä siedän jos ei isommin prvosoida, montaakin asiaa mutta hyväksy en niitä ikinä. Pienikin kipinä, niin lakkaa samantien sietäminenkin.
Mä luulen, että se on vain pelkoa. Lähinnä siitä, että mitä jos tekikin aikanaan väärän valinnan ja olisikin voinut saada paremman elämän, jos olisi valinnut toisin. Se, että muut on samanlaisia antaa vahvistusta sille, että teki itsekin oikean valinnan. Ja elämä on paljon turvallisempaa, jos ei ole niin paljoa vaihtoehtoja joista valita ja sitä kautta niin paljon vastuuta omasta elämästä.
vierestä. Lähtökohtaisesti on hyvä, että ihmiset esittävät moraalisia pitäisi-lausekkeita. Tämän ei pitäisi olla ongelma. Ongelmia voi muodostua siitä, miten asioita perustellaan.
hoitaa pähkäilyn ihan itekseen.
usein ajattelun päätepisteeksi riittää raha; paljonko asiaintilan noudattaminen tai noudattamatta jättäminen maksaa yhteiskunnalle.
perustuen täysin abstraktiin olioon - sivulauseessa voi sit nauraa Jumalille.
Joten kovin suurta erilaisuutta ei siedetä. Jokaisessa meissä asuu pieni narsisti, jonka mielestä kaikki muut on tomppeleita ja se on ainoostaan oikeessa. Voidaan me näytellä sietävämme erilaisuutta, mutta viimestään kotona jutellaan keskenämme, miten hölmösti se ja tää toimivat.