töitä on piisannut aina vaikka en ole kuin kansankoulun käynyt, itseasiassa töitä on nykyään vähän liikaakiin kun moni soittelee perääni töihin pyytäen! en ymmärrä miksei suomalaiset onnistu saamaan itselleen töitä, onko kyse siitä ettei osata olla sitkeitä? minä ainakin nuoruudessani työnhaussa jos pomo sanoi ettei työntekijöitä oteta, niin aloin kyselemään syitä ja inttämään kunnolla että mikäs on kun ei työmies kelpaa! ja kyllä siinä pomo kerran jos toistekin joutui myöntymään ja ottamaan töihin, vaikkakin joskus vain pariksi kuukaudeksi. mutta kun pääsin näyttämään kynteni niin työnantajat oppivat arvostamaan ahkeruuttani eikä toiste tarvinnut enää pyydellä töitä kun niitä sai kun vain ilmestyi paikalle. tuntuu nykyajan työttömillä olevan se käsitys, että jos sanotaan että ei, niin se on sitten "okei moro ja sori ja lähempä tästä pois", ei kukaan saa arvostusta jos ei yhtään osaa pitää pintaansa! että ihan näin vinkiksi vain.
ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia saada töitä
työmies on duunari
9335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.hellocrazy.com/en/view.pl?card_id=9
"en ymmärrä miksei suomalaiset onnistu saamaan itselleen töitä,"
Ei moni muukaan ymmärrä, noin 274100 ei ymmärrä.
käytynä on kiertokoulu sekä apukoulu.
Että moro ja sori vaan!
että koulunsa päättäneet ilmoittautuvat ensiksi kortistoon. On helppo jäädä odottelemaan ja kuulostelemaan kun korvaukset alkaa juosta. Moni nuori asuu tässä vaiheessa vielä kotona ja pienetkin tulot riittää elämiseen. Ensimmäinen kontakti työelämään syntyy kortiston kautta, ja ne työt ja palvelu yleensäkin mitä sieltä saa on omiaan vieraannuttamaan nuoren ihmisen normaalista työelämästä. Myöhemmin tulee karenssit ja sossut tutuksi ja kun on oppinut systeemin tavoille niin kierre on valmis.
..tutenmani, ketkä ovat saanee vakipaikan, ovat ensin saaneet jonkun paikan työkkärin kautta: OSa-aikalisän sijaisuuden, vuorotteluvapaan sijaisuuden, palkkatukityön. Minä olen ollut ahkera ja aktiivinen, enkä koskaan pitkäaikaistyötön. Silti kovin pitkiä työsuhteita ei ole irronnut. Sen sijaan kaverini, joka kaikessa rauhassa odotteli kotona työkkärin osoituksia, sai osoituksen ja sitä kautta vakipaikan. Minä en ole koskaan ehtinyt päästä tukikelpoiseksi, vain vuorotteluvapaan sijaiseksi voisin päästä, mutta niihinkin pitää ensisijaisesti ottaa vastavalmistunut tai pitkäaikaistyötön.
Välillä olen tehnyt mokan ja antanut osaamistani liikaa, siitä eivät tykkää ne, jotka osaavat vähemmän. On se selvää, että raavas mies saa helpommin töitä kuin voimiltaan heiveröinen pienikokoinen nainen, joka on käsistäänkin kömpelö. Toisilla on enemmän luontaisia lahjoja, minulla on vain matemaattinen osaaminen, mutta sen alan töihin ei minun koulutukseni riitä. Lähdenkin avoimen kautta yrittämään matikan opiskelua, kunhan saan rahaa säästettyä. Nyt vain ei ole tuloja, kun puolison tulojen takia en mitään saa, niin en voi.
..vielä siihen, että en ole pitkäaikaistyötön, vaikka ei olekaan tuloja. On pitkä juttu, olen selittänyt taustani jo aiemmin: Tein alihankintaa kotona ja hoidin sairasta lasta samalla, tämä ei tulojen pienuuden vuoksi oikeuta korvauksiin, mutta en ole pitkäaikaistyötönkään. Alihankinta loppui, kun toimeksiantaja lopetti ja alalla on aika haastava tilanne.
Kyllä varmaan niitäkin on jotka ovat työkkärin osoittaman määräaikaisen paikan jälkeen ovat päässeet vakituiseen työsuhteeseen, itse en tällaista tapausta tunne. Syy tähän eroavaisuuteemme voi olla, että työllisyystilanne eri puolilla Suomea poikkeaa toisistaan paljon.
Huonoilla työllisyysalueilla monille työttömyydestä tulee ja on tullut se normaali olomuoto ja työssäkäynti katsotaan kuuluvan muille, työelämä on vain joku hyvin etäinen asia joka ei kosketa omaa elämää millään tavalla.
Minulla kävi sillä tavalla, että kun aikoinaan otin vastaa kaiken työn mitä oli tarjolla niin en päässyt tukikelpoiseksi koskaan. Sen sijaa yksi kaverini joka oli passiivinen ja ns. roikkui kortistossa sai tuki pestin sopivin väliajoin ja sain tällä tavalla pidettyä itsensä ansiosidonnaisella.
Itselleni kävi taas niin, että kun kävin välillä pätkiä töissä ja jäin 90-luvun laman saapuessa pidemmäksi aikaa työttömäksi niin ansiosidonnainen loppui melko pian, lähes kaikki ne 500 päivää olivat kuluneet pätkätöiden välissä. Kortistostakaan en saanut tukityötä koska olin ollut pätkiä töissä, tämä tilanne oli lähtölaukaus pitkäaikaistyöttömyydelleni. Ja kun ikää on tullut lisää niin tilanne ei ole yhtään parantunut. Mutta henkisesti olen kyllä vahvoilla edelleen.
Koska olet käynyt vain kansakoulun, olet sitä ikäluokkaa, jonka ei ole paljon tarvinnut hakea töitä, ne kun ovat valahtaneet syliin. Vielä 1980-luvun lopussa riitti lähes se, että ilmoitti työpaikkaan olevansa halukas ottamaan avoimen paikan vastaan. Kun sitten on riittävän pitkä työkokemus, jatkotyöllistymisen suhteen ei olekaan ongelmia.
Toisin on nykyisin. Kun riittävän pitkää työkokemusta ei onnistu saamaan tänä pätkätyön ja työttömyyden aikana, työllistyminen on vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta.
Tiedän tuon, koska olen itse sitä ikäluokkaa, joka on saanut työpaikkansa paljon niiden perään kyselemättä. Vaikeutena on paremminkin ollut se, että on päässyt työpaikasta eroon. Työantajat kun yrittivät taivutella jatkamaan työssä vaikka toinen työpaikka oli jo odottamassa.
Tiedän myös nykytilanteen erittäin hyvin ja ymmärrän sen, ettei läheskään kaikille riitä töitä, vaan yhä suureneva joukko on tuomittu elämään työttömänä. Eikä työttömiksi jäävissä ole mitään vikaa, sillä kaikille ei vain löydy työtä ja on onnenkauppaa ja monesti suhteista kiinni se, miten tulee työllistymään vai tuleeko lainkaan. Tämän tiedän hyvin, koska olen työskennellyt ns. työttömyysturvan parissa.
Siksi onkin härskiä, että työttömiä jatkuvasti syyllistetään työttömyydestä ja heitä solvataan ja ajetaan yhä ahtaammalle tulemaan toimeen lähes tyhjällä.
Toki ratkaisukin olisi: jaetaan työtä. Vaan Suomessahan on solidaarisuus kadonnut ja kaikki mahdollinen halutaan pitää itsellä.
Siispä ainoaksi keinoksi jäisi tasata työn tulosta. Vaan siihenkään ei ahne väestönosa ole valmis. Tuo tietänee ennen pitää yhä väkivaltaistuvaa ja lisääntyvän rikollisuuden yhteiskuntaa. Mutta sehän on nykypäättäjien valinta, jolle emme voi mitään, ellei nukkuvat herää äänestämään ja vaihtamaan päättäjiä.
Pallo on siis teillä.
Itse aloitin työurani 80-luvn alkupuolella ja tarvitsi vaan kävellä sisään jostain ovesta ja parhaillaan aloitin työt saman tien. Tätä kesti oikeastaan koko 80-luvun, opiskellessakin kesätöitä sai aina, vaikka välillä sen saaminen jäi ihan sinne viime tippaan. Kotiinkin soitettiin ja haettiin töihin. Vaikka muutin työttömyysalueelle, työtä sai silti helposti. Mutta sitten tuli äitiysloman tuoma tauko ja lama, firma kaatui ja kaikki vähensivät. Alan vaihtokaan ei ole auttanut ainakaan vielä, uudella alalla piti olla pula tekijöistä, mutta jopa harjoittelupaikat olivat sitkaassa. Nykyään ei kansakoulu riitä, mutta jos kansakoulupohjalta on kokemusta riittävästi, niin se riittää, jos on alalla, jota ei suhdannevaihtelut hirveästi heilauta.
johtuukin siitä että koulutustaustasta minkä omaat. Ongelma on pikemminkin liian koulutettujen ja erikoisen ammattien kohdalla. Ydinhiukkasten halkaisemisella ja siitä syntyvien energiapurkausten talteenotolla ja hyödyntämisellä tekevälle tutkijalle harvoin löytyy/saa töitä muilla aloilla.