Kysyisin että mistä saa terapia palveluja,onko ne jossain mielenterveys poliklinikoilla tai jossain muualla? Mitä ne maksaa ja saako mahdollista jotain kelan korvausta?
terveisin.Neuvoista kiitollinen
terveisin.Neuvoista kiitollinen
Mistä saa terapiaa
Kysyvä
9768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
soita ja varaa aika.
kunnan palvleut ilmaisia, yksityinen maksaa mutta kelalta on mahdollista hakea korvausta jos olet alle 26v
Mistä tällainen ikäraja? Minä ainakin sain kelalta korvattuna kolmen vuoden psykoterapian yksityisellä, vaikka olen huomattavan paljon vanhempi.
Vaatimuksina olivat alle 40 v. ikä, se että on mukana työelämässä tai alaikäisen lapsen/lasten huoltaja. Mikäli nämä vaatimukset eivät täyty, voidaan korvaus räätälöidä olosuhteiden mukaan.
Tärkeintä on, että korvausta saavan voidaan olettaa parannuttuaan hyödyttävän yhteiskuntaa jollain tavalla taloudellisesti. Siksi esim. eläkeläisille ei korvauksia juuri makseta, vaan nimenomaan työikäisille TAI tulevien työläisten vanhemmille.
Makso 79 €/h. Ei korvaa Kela eikä Mela tai Hela. Iha itte. Ne, jotka ei tuota yhtiekunnalle mitään, saa kait ilmaiseksi, me normaalit maksamme ihan kuinharrastuksesta. Vaikka traumakin on jostain muusta kuin omasta elämästä lähtöisin. Sillee. Tervemenoo vaan. Kannattaa oikeasti ottaa vaarin oppimastaan, jottei mene ajanhaaskuun puolelle koko terapia.
Sinun kannataa hakeutua ensimmäiseksi psykiatrin vastaanotolle, jotta voidaan arvioida sairautesi ja terapian merkitys sen hoidossa. Terapia ei ole ensisijainen hoito kaikkiin mahdollisiin psyykkisiin häiriöihin mutta esim lievässä masennuksessa se voi korvata lääkehoidon.
Tuen hakeminen Kelasta terapia avrten on tänä vuonna vaikeampaa kuin viime vuonna muttei mitenkään mahdotonta. Myös vaatimukset ovat kiristyneet ja nyt vaaditaan säännönmukaisesti hoitoa ennen kuin Kela lähtee tukemaan hoitoa.
Kelan byrokratia on melko monimutkaista ja sen vaatimukset muuttuvat hieman sairaudesta ja aiemmasta hoidosta ja nykytilanteesta jne toiseen ja on aivan mahdotonta antaa näin yleispäteviä neuvoja. Eli ensin psykiatrille, joko mielenterveystoimistoon tai yksityiselle.
Hoitoon voi hakeutua muutenkin kuin menemällä juuri psykiatrille. Mielenterveystyötä tekevät psykiatrien lisäksi ainakin terapiakoulutuksen saaneet psykologit, erikoissairaanhoitajat ja teologit.
Psykiatri on lääkäri, ja jokainen voi itse harkita, tarvitseeko lääketieteellistä asiantuntemusta vai ei.
Psykiatrin on oltava terapian suunnittelussa ihan alusta lähtien mukana, jos tukea haetaan Kelalta ja sitähän alkuperäinen kysyjä kysyi.
Käytännössä aina terapiaa hakevalla on hyvin epämäärinen käsitys siitä, mitä siinä tarvitsee ottaa huomioon ja millaista terapia. Sen vuoksi terapiaa hakevan on minun mielestäni hyvin vaikea arvioida sitä, tarvitaanko lääketieteellistä asiantuntemusta. Tiedän yhden tapauksen, jossa neurologista potilasta hoidettiin ilman lääkärin tekemään diagnoosia useita vuosia ja useiden psykologien toimesta terapian keinoin.
"Psykiatrin on oltava terapian suunnittelussa ihan alusta lähtien mukana, jos tukea haetaan Kelalta ja sitähän alkuperäinen kysyjä kysyi."
Ei pidä paikkaansa. Kelan tuen on ainakin vielä aivan viime vuosina voinut saada ilman että psykiatri on ollut suunnittelemassa terapiaa. Psykiatrilta on haettu lausunto terapian tarpeesta, eikä tämä ole ollut mitään hoidon suunnittelua.
"Sen vuoksi terapiaa hakevan on minun mielestäni hyvin vaikea arvioida sitä, tarvitaanko lääketieteellistä asiantuntemusta."
Perun puheeni siinä mielessä, että voi olla ihmisiä, jotka eivät pysty itse arvioimaan tuota. Osa ihmisistä sen kuitenkin pystyy arvioimaan, ja kaikki eivät tarvitse lääkärin apua muuhun kuin Kela-lausunnon kirjoittamiseen byrokratian vuoksi. Siksi on väärä neuvo kehottaa ketä tahansa, muitta mutkitta, psykiatrin puheille.
Tuo mainitsemasi tapaus on valitettava. Yhtä hyvin vahinko olisi kuitenkin voinut tapahtua toisinkin päin: tietynlaista psykologista osaamista tarvitseva ihminen olisi päätynyt lääkäreille, jotka eivät olisi tunnistaneet ongelmaa vaan olisivat hoitaneet omilla menetelmillään potilaan vahingoksi.
Tämä ongelma on sitä paitsi laajempi kuin vain ammattikuntien rajoihin liittyvä. Kuka tahansa ammattiauttaja voi olla sokea omien mahdollisuuksiensa suhteen auttaa tiettyä potilasta. Varsin usein näin myös käy. Pidetään sitkeästi kiinni omista ajattelutavoista ja menetelmistä, potilaan vahingoksi, vaikka syytä olisi itsekritiikkiin ja omien tekemisten kyseenalaistamiseen.
Kelan säännökset ovat muuttuneet tämän vuoden alusta ja nyt täytyy psykiatrin olla aktiivisesti mukana, muuten ei tukea saa.
Tieto löytyy myös netistä, mutta käytännössä ehdot ovat tiukemmat mitä linkissä kuvataan.
http://193.209.217.5/in/internet/suomi.nsf/NET/160801131848EH?openDocument
Uskon.
Säännökset ovat sitten menneet entistäkin huonompaan suuntaan asiakkaiden kannalta. Onneksi ehdin itse käydä hoidot ennen tuota muutosta.