Kun jossain yhteydessä tutustutaan, niin minä en ikinä kuulu siihen porukkaan jossa vaihdetaan yhteystietoja.
Kun tällainen uusi porukka lähtee baariin tai muualle vapaalle, minua ei ikinä kutsuta. Toki minut otetaan mukaan, jos satun tietämään kysyä, mutta sittenkään en pysty tutustumaan syvemmin kehenkään.
Jos itse ehdotan jotain tekemistä, niin ihmiset saattavat suostua tai sitten ei, mutta ikinä en tutustu ihmisiin syvemmin.
Niidenkin parin ihmisen kohdalla, joita ehkä jotenkin voisi kavereiksi kutsua, minä otan yhteyttä tai ehdotan tekemistä. Kukaan ei soita minulle, kukaan ei ehdota minulle mitään.
Alkaneet tuttavuudet yleensä katkeavat siihen kun minun aktiivisuuteni loppuu.
Jos kerron omasta elämästäni, minulle ei kerrota takaisin toisen elämästä. Minulle ei myöskään tehdä kysymyksiä, ei ainakaan niistä aiheista joista itse oma-aloitteisrsti kerron.
Jos teen kysymyksiä toisen elämästä, minulle vastataan lyhyesti.
Kukaan ei pidä minusta
52
11459
Vastaukset
- jokujokakysyy
Miltä tämä kaikki Sinusta tuntuu?
(anteeksi lyhyt vastaus)
: )- kolmekymppinen mies
Jaa miltäs tuntuu? No en varsinaisesti osaa yksiselitteistä vastausta edes. Sen nyt varmaan ymmärtävät kaikki, että kivalta ei tunnu. Tarkemmin jos otetaan, niin tuntuu ainakin tyhjältä. Ja ulkopuoliselta. Olen muunmuassa valmistumassa akateemiseen tutkintoon, jolla ei tee juuri mitään, koska olen listaukseni kaltainen ihminen. Työllistyminen ja eteneminen niissä hommissa, mihin papereillani voisi periaatteessa päästä, on lähellä mahdotonta.
Entä sinä, mitä tuntemuksia tuo listaukseni herätti sinussa? - kolmekymppinen mies
kolmekymppinen mies kirjoitti:
Jaa miltäs tuntuu? No en varsinaisesti osaa yksiselitteistä vastausta edes. Sen nyt varmaan ymmärtävät kaikki, että kivalta ei tunnu. Tarkemmin jos otetaan, niin tuntuu ainakin tyhjältä. Ja ulkopuoliselta. Olen muunmuassa valmistumassa akateemiseen tutkintoon, jolla ei tee juuri mitään, koska olen listaukseni kaltainen ihminen. Työllistyminen ja eteneminen niissä hommissa, mihin papereillani voisi periaatteessa päästä, on lähellä mahdotonta.
Entä sinä, mitä tuntemuksia tuo listaukseni herätti sinussa?Tarkennus: siis työllistyminen on mahdotonta minulle, koska olen tällainen ihminen. Vaikka sinänsä, tuo työllistymispuoli on vain esimerkki siitä kokonaisvaltaisuudesta, jolla tämä "vääränlainen persoonallisuus" elämääni ohjailee.
- samalta
kolmekymppinen mies kirjoitti:
Tarkennus: siis työllistyminen on mahdotonta minulle, koska olen tällainen ihminen. Vaikka sinänsä, tuo työllistymispuoli on vain esimerkki siitä kokonaisvaltaisuudesta, jolla tämä "vääränlainen persoonallisuus" elämääni ohjailee.
kuulostaa kuin on itsellänikin asianlaita.
Kukaan ei oikeasti välitä. Täytyy olla aktiivinen, muuten jäät ihan yksin. Usein olen miettinyt, että ennen vanhaan maalais- ja kaupunkiyhteisöt olivat inhimillisiä, kun oli talkootyötä paljon enemmän kuin nykyään.
Olen iloinen, sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut vanha nainen ja silti koen samoin kuin sinä...ihmiset eristäytyvät niin helposti. Eikä mukavalta tunnu, voin arvata. - Anonyymi
Minä en tykkää minusta puhuu pahaa sanottavaa monella tavalla ja koskettavaa juttua minä olen sen ystävä ja kaveri Siru se puhuu ikävästi minulle en tykkää siitä enää se mun täytyy vähän miettiä vähän aikaa omassa huoneessa kaikki se rauhassa keskittyä siihen ja pyytää minulta anteeksi jos toinen puhuu pahaa minusta Ninni tenhu
https://policies.google.com/privacyottavaa - Anonyymi
kolmekymppinen mies kirjoitti:
Jaa miltäs tuntuu? No en varsinaisesti osaa yksiselitteistä vastausta edes. Sen nyt varmaan ymmärtävät kaikki, että kivalta ei tunnu. Tarkemmin jos otetaan, niin tuntuu ainakin tyhjältä. Ja ulkopuoliselta. Olen muunmuassa valmistumassa akateemiseen tutkintoon, jolla ei tee juuri mitään, koska olen listaukseni kaltainen ihminen. Työllistyminen ja eteneminen niissä hommissa, mihin papereillani voisi periaatteessa päästä, on lähellä mahdotonta.
Entä sinä, mitä tuntemuksia tuo listaukseni herätti sinussa?Minä tykkäsin siitä tosi hyvin vähän aikaa omassa huoneessa yksin tai omissa oloissa en halua mun huoneeseen ketään muuta kieltä ei pidä minusta siinä oli jotain aivan uutta ja koskettavaa ikävä on sinua ainoa tapa saada nuorten kanssa ja kaveri oli niin paljon että minusta tulee isona kokki ja muoti kilpailu tanssi laulaja karaokea tapahtumia jotain mitä siitä tulee julkista keskustelua aiheesta muoti tyyli kauneus sisustus musiikki tanssi laulaja karaokea risteilyllä vain minä tykkäsin tästä hotellista todella paljon kaiken aikaa sitten ja nyt se puhuu seuraavia kieliä osaat käyttää Suomi on sinua palvelee kaupunki on saanut sijainnista on ollut mukana lähes kaikki on hyvin tärkeää tietoa ja suomi kirja kertoo se rauhassa tarinaa jossa hän puolusti ja pyytää minulta löytyy täältä tulee julkista ja yksityistä käyttöä varten mutta en halua vielä täsmentää tarkkaa ajankohtaa
- petsuli
Itselläni on aivan samanlainen elämäntilanne.En omista juurikaan kavereita ja ne harvatkin roikkuvat mukana lähinnä oman aktiivisuuteni takia. Emme ole mitenkään läheisiä ja tuntuu että olen heille melko yhdentekevä,varakaveri jonka kanssa ollaan kun ei ole ns.parempia kavereita lähettyvillä.Ihmiset eivät ole koskaan pitäneet minusta,jotenkin olen kai erilainen tai outo persoona.Minullekaan ei koskaan ehdoteta mitään ellen itse ehdota...Tuntuu pahalle mutta kai se on niin että pitää vain yritää vaikka hampaat irvessä että saa pidettyä niistä vähistäkin kavereista kiinni.Kaikki eivät kai vaan voi olla yhtä suosittuja.Mutta ehkä mekin saadaan vielä joskus niitä tosiystäviä...Ei kannata luovuttaa
- niin yksin :(
Olen itse vain nainen, mutta joskus minusta tuntuu että jollen minä soita tutuille ja kavereille eivät he koskaan ole minuun yhteydessä. Kaikkilla ystävilläni on miehet ja / tai lapset ja olen ainoa sinkku. Ehkä syy siihen on se, että en viihdy baareissa, en halua yhden yön juttuja ja toivoisin löytäväni aitoa rakkautta vaikka tällä hetkellä en usko sellaista olevan olemassakaan.
Minulla ei ole töitä, olen niitä etsinyt mutta aina sen työn saa joku "tehtävään paremmin sopiva" ainoa syy minkä tälle keksin on vähäinen työkokemukseni enkä sitä koskaan saa jollen saa mahdollisuutta tehdä töitä. Tämä työttömyys on latistanut itsetuntoni aivan pohjamutiin, koska ajattelen etten voi olla kiinnostava eikä minulla ole mitään puheen aihetta uusien ihmsiten kanssa koska ensimmäinen kysymys on "mitä teet työksesi". Tästä syystä välttelen tilanteita joissa tapaisin uusia ihmisiä, miehiä ja oravanpyörä on valmis, olen tuomittu yksinäisyyteen.
Välillä tuntuu että en jaksa elämääni enää. Tänäänkään en ole lähdössä minnekään, vaikka vappu onkin, koska kaikki ystäväni ovat miehiensä kanssa joten minä olen yksin...
KUn vaan jaksaisi pitää toivoa yllä että päivä paistaa tähänkin risukasaan, mutta en jaksa enää... tämä on kohtaloni ja tähän on tyydyttävä... - Anonyymi
niin yksin :( kirjoitti:
Olen itse vain nainen, mutta joskus minusta tuntuu että jollen minä soita tutuille ja kavereille eivät he koskaan ole minuun yhteydessä. Kaikkilla ystävilläni on miehet ja / tai lapset ja olen ainoa sinkku. Ehkä syy siihen on se, että en viihdy baareissa, en halua yhden yön juttuja ja toivoisin löytäväni aitoa rakkautta vaikka tällä hetkellä en usko sellaista olevan olemassakaan.
Minulla ei ole töitä, olen niitä etsinyt mutta aina sen työn saa joku "tehtävään paremmin sopiva" ainoa syy minkä tälle keksin on vähäinen työkokemukseni enkä sitä koskaan saa jollen saa mahdollisuutta tehdä töitä. Tämä työttömyys on latistanut itsetuntoni aivan pohjamutiin, koska ajattelen etten voi olla kiinnostava eikä minulla ole mitään puheen aihetta uusien ihmsiten kanssa koska ensimmäinen kysymys on "mitä teet työksesi". Tästä syystä välttelen tilanteita joissa tapaisin uusia ihmisiä, miehiä ja oravanpyörä on valmis, olen tuomittu yksinäisyyteen.
Välillä tuntuu että en jaksa elämääni enää. Tänäänkään en ole lähdössä minnekään, vaikka vappu onkin, koska kaikki ystäväni ovat miehiensä kanssa joten minä olen yksin...
KUn vaan jaksaisi pitää toivoa yllä että päivä paistaa tähänkin risukasaan, mutta en jaksa enää... tämä on kohtaloni ja tähän on tyydyttävä...Olen jo vanha, 73v. On tosi ikäviä kokemuksia "ystävyyksistä". Erästäkin avopariskuntaa luulin ystävikseni, kunnes mies täytti 60 v. Hän jätti minut kutsumatta juhliinsa jotka pidettiin ns paremmalle väelle. Ja minä olin itse kutsunut heidät joka kissanrostiäisiin. Kerran menin onnittelukäynnille kun vaimollaan oli joku merkkipäivä. He ehdottelivat koko ajan kyytejä joilla voisin mennä kotiin. Lopulta he vetäytyivät keittiöönsä sanaristikoiden pariin ja jättivät minut yksin olkkariin. Mies varsinkin ruperi käyttäytymään minua kohtaan vihamielisesti minulle käsittämättömästä syystä. Ja naiselle sanoin puhelimessa jotakin ikävää heidän käytöksestään. Puhelinyhteytemmekin loppui siihen. Luulen heidän jotenkin häpeävän minua joukon keskellä. Moni ystävä on minut jättänyt. Eräs "ystävä" kertoi eräällä toisella ystäväkseni luulemallani henkilöllä lulevan puhelimessa minun soittaessani: "Älä vastaa". Huh! Kaupan kassa saattaa olla ainut parin sanan vaihtaja viikkoihin. Tk:een tai mtt:oon en pääse vaikka lupasivat ottaa yhteyttä. Valitin Valviraan, josta luvattiin vastata parissa viikossa. Aika on ylittynyt, mitään ei ole kuulunut. Makaan sohvalla ja syön Venlaa, Ketipinoria, Pregabaliinia ja vähän Opamoxia. Minulla on apteekkisopimus eli saan lääkkeitä vain rajoitetusti. Nyt aion tappaa itseni tavalla tai toisella.
- L
Ai meitä on muitakin sentään. Itse olen nuorehko nainen. Lähes koko elämäni ajan minua on jotenkin hyljeksitty. Mielestäni kohtaan keskimäärin enemmän "ikävää kohtelua" kuin muut, tai ehkä kuvittelen.
Lapsena minulla oli joitakin kavereita, joiden kanssa olin päivittäin. Myöskin koulussa luokkani tytöt olivat aika hyvin tekemisissä keskenään, käytiin synttäreillä jne.
Yläasteella en enää kelvannut mukaan, olin outo, en tarpeeksi cool enkä kaunis. En ryypännyt ja olin erilainen nuori. Koulussa minulla oli joitakin ystäviä, mutta vapaa-ajalla olin lähes aina yksin. Muistan käyneeni vain muutamissa kotibileissä, vaikka niitä oli lähes joka viikonloppu.
Aikuistuttuani yritin uudelleen lähentyä näiden entisten ystävieni kanssa, mutta huomasin pian, että he eivät ole ystäviäni. Tiesin jääväni yksin, mutta katkaisin välit lähes kokonaan heihin. En tiedä miksi homma ei toiminut, mutta minä yritin tosissani. He tuntuivat pilkkaavan minua selkäni takana. Naiseksi kasvettuani minusta oli tullut kaunis, ainakin kauniimpi kuin he. Se aiheutti kateutta, nälvimistä. Jos joku mies kiinnostui vaikka baarissa minusta, he kertoivat/keksivät minusta negatiivisia asioita tälle miehelle yms. Lopulta olin vain varakaveri tai minulta yleensä haluttiin jotain palveluksia yms. Joku saattoi soittaa ja kysyä voiko tulla käymään luonani. Tullessaan toikin mukanaan vaikka hiusvärin ja pyysi minua värjäämään hiuksensa.
Jotenkin aina kun menen jonnekin uuteen paikkaan, jään yksin. Opiskellessa, työssä. Olen jopa kerran lopettanut yhden koulun sen takia, että ryhmässämme oli pariton määrä opiskelijoita ja jäin aina ilman paria parityöskentelyssä, jota oli lähes joka päivä. Olen kaiken tämän seurauksena muuttunut aika erakkomaiseksi ja varautuneeksi, vaikka pohjimmiltani olen sosiaalisempi.
Minulla on onneksi ihana mies, meillä on koira ja kohtalaisen läheiset välit perheeseeni, joten en ole varsinaisesti yksinäinen. Kaipaisin kuitenkin sydänystävää, jollaista minulla ei ole koskaan ollut, eikä varmaan koskaan tulekaan. En tiedä mitä teen väärin, mielestäni olisin erittäin hyvä ystävä. 100% luotettava, huumorintajuinen ja fiksu.- Guli92
Ahh tuntuu ihan siltä että olisin itse kirjoittanut tämän!!! Kumpa me voitais tutustuu meistä tulis varmasti bff 😒
- aurinkoinen*
no tässäkin viestiketjussa on niin monta samanlaista tarinaa, että miksi ette ala toistenne ystäviksi..
Minusta on ihana, että täällä voi kertoa omista tuntemuksista. Mutta koska täällä on niin monta yksinäistä, niin eikö sillä poisteta aika monta yksinäisyyttä kun lyödään hynttyyt yhteen.. eli alkakaa toistenne kaveriksi ni jo elämäkin hymyilee...- jupiterkoinen
Ei ole toiminut. Yhteystietojen jakaminen palstalla on myös kielletty.
- Ehdotus?....
jupiterkoinen kirjoitti:
Ei ole toiminut. Yhteystietojen jakaminen palstalla on myös kielletty.
Jos rekisteröityy s24:een ja postaa tuolla nimimerkillään tähän ketjuun, niin eikö silloin voi laittaa yv:tä tai spostia tuolle nimimerkille suoraan ja näin voisi jakaa yhteystietoja?
Tämä oli siis kysymys, ei ehdotus, en muista miten tää homma pelas täällä - jupiterkoinen
Ehdotus?.... kirjoitti:
Jos rekisteröityy s24:een ja postaa tuolla nimimerkillään tähän ketjuun, niin eikö silloin voi laittaa yv:tä tai spostia tuolle nimimerkille suoraan ja näin voisi jakaa yhteystietoja?
Tämä oli siis kysymys, ei ehdotus, en muista miten tää homma pelas täälläYmmärtääkseni joo. Vissiin se sähköposti piti kuitenkin erikseen aktivoida, eli sitä ei välttämättä ole kaikilla tunnuksilla. Ja onhan se huomattu, kuinka innokkaita ihmiset ovat luomaan tunnukset.
- iitygujfyhff
"Jos rekisteröityy s24:een ja postaa tuolla nimimerkillään tähän ketjuun, niin eikö silloin voi laittaa yv:tä tai spostia tuolle nimimerkille suoraan ja näin voisi jakaa yhteystietoja?"
Sama idea itelläki tuli. ;DDD - aurinkonen*
laittaa s-posti osoitteen niin eiköhän se sillä hoidu :)
harmi vain jos näin paljon on todella yksinäisiä ihmisiä eikä niitä saada yhteen. - AloneInThe
Olen jäänyt itse yksin, koska en jaksa pitää välejä ns. kavereihin. Kaikki tuntuvat tyhmiltä ja ovat kiinnostuneita asioista, joista en itse välitä.
Koen usein olevani yksinäinen , mutta salamannopeasti saan myös kiinni ajatuksesta, miksi näin on: en ole tavannut minua ymmärtäviä ihmisiä ja niitä toisia en itse jaksa. Siksi olen yksin.
Mieheni kanssa siis pyörimme enemmän tai vähemmän yhdessä. Miehellä on menoja välillä, minulla ei. Joskus ne harmittavat, koska minulla ei ole ketään kenen kanssa mennä ja mies jäisi kotiin....
Työkaverit hauan pitää työkavereina enkä halua että he tietävät elämästäni enempää kuin olen kertonut. Liikuntapaikkoja ja liikuntaa ylipäätään inhoan, baariin en osaa mennä ilman miestäni. En halua että kukaan roikkuu minussa, en halua puheluita tai visiittejä ihmisiltä. Haluan olla rauhassa. Kai minussa yleisen mieipiteen mukaan on jotain vikaa :)
Hankala dilemma: yksinäinen mutta ei siedä ihmisiä :) - Sommernachtstraum
Näköjään joku mielenkiintoinen ketju voi jäädä väliin vaikka olisi tuo pitänyt huomata.
Olisi todella mielenkiintoista nähdä minkälainen aloittaja (ja ne muut) ovat koska oma tilanteeni muistuttaa sitä. Eli onko henkilö arvostettu ja siksi häneen suhtaudutaan varovasti, vaiko vain niin tylsän oloinen että pitää nähdä vaivaa jotta saa olla mukana.
=> Alkaneet tuttavuudet yleensä katkeavat siihen kun minun aktiivisuuteni loppuu.
Tämä taitaa olla useimpien kirjoitusten yhteinen tekijä. Halutaan testata soittaako se toinen ja sitten tärvellään se ihmissuhde siinä kokeilussa. Ei pitäisi kuvannollisesti tivata "rakastatko minua" jos toinen käytöksellään jo osoittaa sen. - lollllll
must tuntuu ettei mun kaverit pidä musta
- ehkänäin
Ihmissuhde on hierarkia pyramidi, jos olette alempi arvoinen, TE pidätte yhteyttä.
Olette itse poistaneet kaveri suhteenne tuolla tavalla(lopettamalla soittelun), Ihmiset ovat eläimiä, ei ne entiset kaverinne / ystävänne sitä välttämättä edes tajunneet miten käyttäytyivät
Hiljainen joutuu yleensä ottamaan älykkäämmän roolin ihmissuhteissa, koska luonnollisesti älykkyys sijaitsee erilaisissa kuin keskiverroissa ihmisissä, joita suurin osa massaa edustaa - hieman outoa
Oon huomannu tässä että tosi moni meistä yksinäisistä on sellasia ihmisiä, jotka ei oo eläny ryyppäämis/bilettämis nuoruutta. Se on mun mielestä vaan jotenkin niin väärin. Koittanu hoitaa elämänsä kunnolla ja olla mahdollisimman kunnollinen eikä ole kiinnostunut yhden illan jutuista, eli on niin sanottu työnantajien ihanne, ja sitten jää yksin. Pitää ilmeisesti valita tahtooko paljon kavereita vai kunnon työn ja opiskelun.
- fasfs
Työnantajatkaan eivät etsi "kunnollista työntekijää", vaan "mukavaa lisää tiimiinsä" - tässä on ero. Eli toisin sanoen haluavat koko porukan hauskuttajan sanahelinäsepon, joka on elänyt ja elää juuri sellaista ns. peruselämää, johon on kuulunut myös nämä nuoruuden sekoilut.
- Anonyymi
fasfs kirjoitti:
Työnantajatkaan eivät etsi "kunnollista työntekijää", vaan "mukavaa lisää tiimiinsä" - tässä on ero. Eli toisin sanoen haluavat koko porukan hauskuttajan sanahelinäsepon, joka on elänyt ja elää juuri sellaista ns. peruselämää, johon on kuulunut myös nämä nuoruuden sekoilut.
Tämä
- yksin.
Tuttu tunne. Ei minullekkaan kukaan soittele koskaan
- juuuu
Minulle sentään tulee soittojakin. Tosin soittajat yleensä kauppaavat jotain, useimmiten lehtitilauksia.
- juujuuqqqq
juuuu kirjoitti:
Minulle sentään tulee soittojakin. Tosin soittajat yleensä kauppaavat jotain, useimmiten lehtitilauksia.
Tätä viestikejua kun lukee tuntuu kuin lukisi tarinaa omasta elämästään. Olen tavallaan sosiaalinen mutta en vain jaksa pitää yllä ystävyyssuhteita. Olen siis yksinäinen. Jos tulee mieleen jutella jonkun kanssa niin sitten en keksikään mistä jutella. Enkä tosiaan ole koskaan ollut se kaveriporukan suosituin tapaus...
- 4everalone
tää on niin outoa, olen omasta mielestäni mukava ja hyvä ystävä ja ennen kaikkea luotettava,8 en oikeastaan keksi ainuttakaan syytä miksi ihmiset eivät haluaisi olla kavereitani)! mutta siltikin olen aina se vara kaveri.....tuntuu pahalta, ihan kuin minusta ei välitettäisi..
varmaan vaan pitäisi lopettaa toisten pillin mukaan meneminen ja lopettaa välittäminen - hirvineneoeil
Kannattaisi pyrkiä kehittämään arroganttia kusipäisyyttä ja välinpitämättömyyttä muiden ihmisten suhteen. Ikävä kyllä en osaa antaa neuvoja tähän asiaan, mutta mulla tuo kehitys tuntuisi olevan käynnissä...
- rauhassa
jos alkaa saamaan tarpeeks "varakaverin" roolista ja yhteydenotoista aina kun tarttee jotain. Yksi vaihtoehto on vaihtaa liittymä pre-paidiin eikä anna sitä kenellekkään, Skypet ja mitkä lie alas. Itse sain ainakin tällä mielenrauhan, jostain kumman syystä alkanut vaan vituttamaan aina kun joku ottaa yhteyttä, se menee aina saman kaavan mukaan.
- pojast pappia toivoi
"Oon huomannu tässä että tosi moni meistä yksinäisistä on sellasia ihmisiä, jotka ei oo eläny ryyppäämis/bilettämis nuoruutta. Se on mun mielestä vaan jotenkin niin väärin. Koittanu hoitaa elämänsä kunnolla ja olla mahdollisimman kunnollinen eikä ole kiinnostunut yhden illan jutuista, eli on niin sanottu työnantajien ihanne, ja sitten jää yksin. Pitää ilmeisesti valita tahtooko paljon kavereita vai kunnon työn ja opiskelun. "
Mä en käyttänyt alkoholia tai mitään kovin nuorena, säännöllisempi ravinteli ym.
käynnit alkoi vasta n. 19v iästä. Olin tosin jo jäänyt siinä vaiheessa kaikkien
piirien ulkopuoliseksi. Mä yritin vielä päästä mukaan menoon siinä iässä, ei
onnistunut enää. Ulkopuolinen olin jo silloin ja ulkopuoliseksi myös jäin.
Vajaan kymmenen vuoden aikana ajauduin vain lopulta ryyppäämään yksin, en enää edes käynyt lopulta missään.
Lähinnä noista ajoista tulee mieleen tämä - You Tube Leevi and the Leavings mitä kuuluu, Marja-Leena. - Loenenenena
Mulla on vähn samaa ongelmaa. 25 vuotias nuori nainen ja ina jään yksin. Äidin ja siskojen lisäksi ei paljon seuraa ole. Todellisia kavereita en kai omista. Miesystävästä nyt puhumattakaan. En ole edes ruma tai vasten mielinen, ilkeä tai vilpillinen.
Aina mietin miksi mua ei vaan huomata ja miksi minut pudotetaan joka joukosta aina pikkuhiljaa ulos. Olen ujo, mutta on muitakin ujoja joilla on silti hyviä ystäviä. - En jaksa ihmisiä
"Olen jäänyt itse yksin, koska en jaksa pitää välejä ns. kavereihin. Kaikki tuntuvat tyhmiltä ja ovat kiinnostuneita asioista, joista en itse välitä.
Koen usein olevani yksinäinen , mutta salamannopeasti saan myös kiinni ajatuksesta, miksi näin on: en ole tavannut minua ymmärtäviä ihmisiä ja niitä toisia en itse jaksa. Siksi olen yksin.
Mieheni kanssa siis pyörimme enemmän tai vähemmän yhdessä. Miehellä on menoja välillä, minulla ei. Joskus ne harmittavat, koska minulla ei ole ketään kenen kanssa mennä ja mies jäisi kotiin....
Työkaverit hauan pitää työkavereina enkä halua että he tietävät elämästäni enempää kuin olen kertonut. Liikuntapaikkoja ja liikuntaa ylipäätään inhoan, baariin en osaa mennä ilman miestäni. En halua että kukaan roikkuu minussa, en halua puheluita tai visiittejä ihmisiltä. Haluan olla rauhassa. Kai minussa yleisen mieipiteen mukaan on jotain vikaa :)
Hankala dilemma: yksinäinen mutta ei siedä ihmisiä :)"
Pahoitteluni, että lainaan koko postausta, mutta tuo oli kyllä niin yksi yhteen oman elämäni kanssa, ettei ole tosikaan. Tosin mies kyllästyi ongelmiini ja lähti, mutta edelleen kaikki muu pätee sataprosenttisesti. Mikähän meidänlaisia oikein vaivaa? :) - kiltti mies.
""Oon huomannu tässä että tosi moni meistä yksinäisistä on sellasia ihmisiä, jotka ei oo eläny ryyppäämis/bilettämis nuoruutta."
Näin se miun elämä meni ja menee. Oon huomannut että ne jotka juovat usein ja joka viikko niin niillä on seuraa ja naisia joka sormelle. Esim veljeni on aina olltu kova juhlija ja sillä on aina ollut nainen.
Nyt se on tosin seurustellut yhden naisen kans jo jotain 9-10 vuotta ja niillä kaksi lasta. Siltin veljeni juo olutta lähes joka viiikko ja maha on kuin kaks jalkapalloo ja ei puhettakaan erosta.
Pulsut vaan saa naisia ja meikä en en käy missään enää enkä pahemmin juhli. Täytyy varmaan kesällä alkaa juhlimaan enemmän et sais jotain aikaiseksi kun en ole yli kolmeen vuoteen käynyt baarissa ja ei naiset kotoakaan hae ja netissäkään naiset ei halua tutustua joten baariin on kai mentävä. - Kasari2
Tuntuu niin tutuilta nuo kaikki asiat. Ainoastaan minut erottaa asioista se,että koska olen nainen ja naimisissa , kolmen aikuisen lapsen äiti, niin sattumoisin olen yrittänyt hieroa ystävyyttä enimmäkseen naisten kanssa, niin joka kerta se ystävyys on loppunut siihen, kun on selvinnyt, että ne onkin kiinnostuneita miehestäni!?
- Anonyymi
Kyllä minulle olisi kelvannut kuka vain nainen, mutta minulla oli ujous ja pelko se suurin haaste elämässä. En koskaan uskaltanut edes tervehtiä naisia ja hyvä kun uskalsin vilkaistakkaan päin. Olen siis jo 63 vuotias mies ja nyt odottelen vain taivas osuutta seuraavaksi. Jospa se sielä sitten lutviutuisi kohdalleen.
- Anonyymi
sulla on kavereita mua ei edes oteta mukaan vaikka kysyisin
- Anonyymi
Ei minustakaan järin pidetä, mutta ei se haittaa enää, koska en minäkään pidä suurimmasta osasta ihmisiä. Ystäviä on yksi ja hän on myös itseni kaltainen outolintu. On helpottavaa päästä omaan seuraan tekemään omia juttuja, eikä tarvitse sietää harmaita/epäaitoja/tappavan tylsän tavallisia ihmisiä odotuksineen, arvioineen, pelästyksineen ja vaatimuksineen.
Aloitus olisi voinut olla minun kirjoittama.
- Anonyymi
No niin.Prinssi vastasi 13 vuotta vanhaan aloitukseen. Niin sitä pitää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No niin.Prinssi vastasi 13 vuotta vanhaan aloitukseen. Niin sitä pitää.
Eihän tuo Prinssi mihinkään vastannut, kertoi vain oman sanomansa asiaan liittyen.
No niin....
Tekikö hän sitten mielestäsi jotenkin väärin ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän tuo Prinssi mihinkään vastannut, kertoi vain oman sanomansa asiaan liittyen.
No niin....
Tekikö hän sitten mielestäsi jotenkin väärin ?Oletko aloittaja? 13 vuodessa voi tapahtua paljon. Et voi tietää vaikka olisi löytänyt ystävän 13 vuoden jälkeen.
- Anonyymi
Trolli.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko aloittaja? 13 vuodessa voi tapahtua paljon. Et voi tietää vaikka olisi löytänyt ystävän 13 vuoden jälkeen.
Saa prinssi silti vastata. Lontoossakin Prinssi sitä ja prinssi tätä ja ikivanhoja asioita. Ei ne välttämättä muutu.
- Anonyymi
Ilkeät ihmiset kävelevät ylitsesi.Sinussa ei vikaa. Olit mies tai nainen ,nuori tai vanha. Punanen risti järjestää ystävän yksinäiselle,kuten kirkon diakoni.Molemat järjestä ilmasia kursseja ystäväksi yksinäille. Selaa punasen ristin sivuja. Niin selaa Diakonisalaitoksen sivuja netti,kun luet tulee tärppi .
- Anonyymi
Punaisen ristin ystävätoimintaan pitää sitoutua jos aikoo mukaan, satunnaisia juttuja ei hyväksytä ja sinut potkaistaan ulos, joten näiden kurssit on yhtä tyhjän kanssa jos et voi sitoutua tiettyyn määrään ystävänä olemiseen. Työtön jos on ja saa korvauksia ei kannata näihin vapaaehtoisjuttuihin lähteä kun menettää korvaukset.
- Anonyymi
Tämä.
Kiltit, ystävälliset ja naisissa vasleat, (sama kuin hevosilla) jää yksin, en tiedä, onko se paha, en usko että kovin monilla yksin jättäjillä on yståvyyksiä jotka kantaa jos toinen esim sairastuu.
- Anonyymi
Samastun.paitsi että en itsekään yritä pahemmin.
- Anonyymi
Joo, mutta mäkin oon vähän liian pieni ja liian laiha tässä liian suuressa maailmassa. Että senkin takia mua pidetään vähän sellasena vinkunallena, jota on kiva puristella ja nauraa. Mutta mä elän silti omaa elämää ja eteenpäin.
- Anonyymi
Ai..:(
- Anonyymi
Muistanut sinua minä menetin ystävä ei pidä minusta se puhuu Eevalle Siru minusta pahaa puhuu minä en tykkää siitä enää
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781785Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181679- 161494
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee12117450+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191163Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv51161hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121116Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291111Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61099Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71084