Atte Korhola kommentoi CRU:n Paul Jonesin & kumppaneiden tiedevääristelyt paljastaneiden sähköpostiviestien sisältöä:
"Erityisen kohtalokkaana pidän viestejä, jotka liittyvän tieteellisten tulosten vertaisarviointiin. Sehän on tieteen harjoituksen kulmakivi, jonka varassa tieteen uskottavuus lepää. On masentavaa lukea, kuinka nyt julkitulleissa viesteissä pohditaan, kenen artikkeleita tulee julkaista ja kenen ei, kuka arvioi kenenkin käsikirjoituksia ja mitkä sarjat voidaan lukea vertaisarvioinnin piiriin. Joissain viesteissä jopa ehdotetaan, että klassista tiedesarjaa ”Climate Research” ei pitäisi enää lukea vertaisarvioitujen sarjojen joukkoon, koska se on suostunut julkaisemaan antropogeenista ilmastonmuutosta kriittisesti lähestyviä artikkeleita.
Asia ei olisi huolestuttava, jos kirjoittajina olisi joukko takapihan taaveja, mutta kun kysymyksessä on joukko maailman eturivin ilmastotutkijoita, jotka istuvat monien tiedesarjojen toimitusneuvostoissa, alkaa moinen spekulointi hirvittää.
Oudoilta kuulostavat myös keskustelut, joissa pohditaan kenen tutkimuksia ei missään nimessä pidä siteerata tulevassa IPCC:n raportissa. Tällainen selektiivisyys tai edes sen pohtiminen rapauttaa maailman tunnetuimman ilmastotieteen lippulaivan arvovaltaa.
Ylipäätänsä sen arviointi, kuka tieteellisiä tuloksia voi hyödyntää ja kenen asiaa ne ajavat, on vastenmielistä luettavaa. Tieteellä on aina itseisarvo sinänsä, ja pohdinta siitä kuka tuloksista hyötyy, ei kuulu itseään kunnioittavan tieteen kontolle. Varsinkaan jos tieteessä päädytään tämän seurauksena joidenkin tulosten häivyttämiseen ja ennakolta oikeiksi päätettyjen johtopäätösten korostamiseen.
On aika kuvaavaa, ettei muutamia toimittajia tai poliitikkoja nyt julkitulleet viestit ole hätkähdyttäneet – kyseessä lienee suhmurointi, johon on totuttu. Luonnontieteilijän näkökulmasta on sen sijaan skandaalimaista, jos viestit ovat totta: tutkijalla on vastuu ja velvoite kuvata todellisuutta oikein, ei yhtään enempää tai vähempää.
Koko viestiketju antaa helposti kuvan sotatilasta, jossa pyritään pönkittämään oikeaa käsitystä ja feidaamaan alas kilpailevat näkemykset. Ilmastotiede on kontaktilaji, jossa keinoja oman sanoman läpituomiseksi ei nähtävästi kaihdeta – puolin ja toisin.
Itselleni olisi painajainen päätyä tiedemieheksi, joka joutuu huonoihin väleihin tosiasioiden kanssa. Ihmiseksi, joka huolestuu siitä, että todellisuus saattaa sotkea hänen teoriansa, ja sitä pitää siksi holhota. Hyvä luonnontieteilijä toivottaa tervetulleeksi aina kaikki tosiasiat ja faktat, päätyvät ne sitten kenen laariin tahansa ja hyödyttävät ne sitten mitä osapuolta tahansa."
Kirjoittaja on ympäristömuutoksen professori Helsingin yliopistossa.
http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=blogi&news_id=1678
"Erityisen kohtalokkaana pidän viestejä, jotka liittyvän tieteellisten tulosten vertaisarviointiin. Sehän on tieteen harjoituksen kulmakivi, jonka varassa tieteen uskottavuus lepää. On masentavaa lukea, kuinka nyt julkitulleissa viesteissä pohditaan, kenen artikkeleita tulee julkaista ja kenen ei, kuka arvioi kenenkin käsikirjoituksia ja mitkä sarjat voidaan lukea vertaisarvioinnin piiriin. Joissain viesteissä jopa ehdotetaan, että klassista tiedesarjaa ”Climate Research” ei pitäisi enää lukea vertaisarvioitujen sarjojen joukkoon, koska se on suostunut julkaisemaan antropogeenista ilmastonmuutosta kriittisesti lähestyviä artikkeleita.
Asia ei olisi huolestuttava, jos kirjoittajina olisi joukko takapihan taaveja, mutta kun kysymyksessä on joukko maailman eturivin ilmastotutkijoita, jotka istuvat monien tiedesarjojen toimitusneuvostoissa, alkaa moinen spekulointi hirvittää.
Oudoilta kuulostavat myös keskustelut, joissa pohditaan kenen tutkimuksia ei missään nimessä pidä siteerata tulevassa IPCC:n raportissa. Tällainen selektiivisyys tai edes sen pohtiminen rapauttaa maailman tunnetuimman ilmastotieteen lippulaivan arvovaltaa.
Ylipäätänsä sen arviointi, kuka tieteellisiä tuloksia voi hyödyntää ja kenen asiaa ne ajavat, on vastenmielistä luettavaa. Tieteellä on aina itseisarvo sinänsä, ja pohdinta siitä kuka tuloksista hyötyy, ei kuulu itseään kunnioittavan tieteen kontolle. Varsinkaan jos tieteessä päädytään tämän seurauksena joidenkin tulosten häivyttämiseen ja ennakolta oikeiksi päätettyjen johtopäätösten korostamiseen.
On aika kuvaavaa, ettei muutamia toimittajia tai poliitikkoja nyt julkitulleet viestit ole hätkähdyttäneet – kyseessä lienee suhmurointi, johon on totuttu. Luonnontieteilijän näkökulmasta on sen sijaan skandaalimaista, jos viestit ovat totta: tutkijalla on vastuu ja velvoite kuvata todellisuutta oikein, ei yhtään enempää tai vähempää.
Koko viestiketju antaa helposti kuvan sotatilasta, jossa pyritään pönkittämään oikeaa käsitystä ja feidaamaan alas kilpailevat näkemykset. Ilmastotiede on kontaktilaji, jossa keinoja oman sanoman läpituomiseksi ei nähtävästi kaihdeta – puolin ja toisin.
Itselleni olisi painajainen päätyä tiedemieheksi, joka joutuu huonoihin väleihin tosiasioiden kanssa. Ihmiseksi, joka huolestuu siitä, että todellisuus saattaa sotkea hänen teoriansa, ja sitä pitää siksi holhota. Hyvä luonnontieteilijä toivottaa tervetulleeksi aina kaikki tosiasiat ja faktat, päätyvät ne sitten kenen laariin tahansa ja hyödyttävät ne sitten mitä osapuolta tahansa."
Kirjoittaja on ympäristömuutoksen professori Helsingin yliopistossa.
http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=blogi&news_id=1678
Vastaukset 7
Vanhimmat
tähän tiedekuntaan joka ilmoittaa määrittee ja tutkii ilmastoa tilastollisena käsitteenä. Luonnontieteen eivät kuulu ilmastotieteen metodeihin jos Korhinen tarkoittaa tosiasiolla luonnontieteelistä kontekstia.
Sosiologia, Teologia eikö moni muukaan tiede kunnioita professoi Korhosen tosiasioina pitämiä luonnonlakeja. Tieteenfilosofian mukaan jokainen tiede määrittää oman kontekstinsa jossa toimii jo on oikeutettu niin tekemään. On täyttä tyhmyyttä alakaa sekoittamaan tieteen kontekstejä keskenään. Siinä ei ole mitään järkeä. Aivan kuten pesäpalloa ei voi tuomita jalkapallon säännöillä tai arvostella jalkapallon näkökulmasta. Näin on ollut siitä saakka kuin Bertrant Russell yritti epätoivoisesti yhdistää logiikan ja matematiikan myönsi epäonnistumisensa ja tämäkin hajosi kahteen osaan Russell otti matematiikan ja Wittgenstein otti logiikan ja analyyttisessä filosofiassa käsitellään tätä tieteen filosofiaa ja määritellään tieteen konteksti.
Sosiologia, Teologia eikö moni muukaan tiede kunnioita professoi Korhosen tosiasioina pitämiä luonnonlakeja.
Tunnustuksellinen teologia onkin kyllä vähän siinä ja siinä, pitäisikö se laskea tieteeksi. Asiasta väiteltiin taannoin mediassa. Sosiologia on uusissa teorioissa alkanut lähentymään biologiaa ja muita luonnontieteitä, hyvä niin, saaadaan parempi kokonaiskuva ihmisestä.
Korhonen ei puhunut niinkään luonnonlaeista, vaan rehellisyydestä.
Tieteisiin kuuluu vapaa keskustelu, jota ilmastotieteessä on yritetty estää.
Tällaista on teksti hepulta, jonka tietopohja on niin olematon, ettei osaa tuottaa omia ajatuksia, saatikka tekstiä, vaan uskoo orjallisesti omaa ajatusmaailmaa tukevaa kirjoittelua. Juuri otollista maaperää aatteelliselle kiihkomielisyydelle.
Hyvät Ilmastonmuutos-palstan keskustelijat, ÄLKÄÄ MUUTTUKO TÄLLAISIKSI!!!
"Hyvät Ilmastonmuutos-palstan keskustelijat, ÄLKÄÄ MUUTTUKO TÄLLAISIKSI!!!"
Hetken aikaa luulin että kirjoitit tuon tosissasi, mutta sitten hokasin että pilailet ja tarkoitatkin aivan päinvastaista...
Melkein menin lankaan. Hyvä pila.
On se kumma, jos Jones ja kumppanit ei saa pian potkuja!
Siitä huolimatta jatkuuko työsuhde vai ei, mikäli vuodatettuja s-posteja ja niissä esitettyjä väitteitä ei voida täysin selkeästi kumota. Ehkä sekään ei auta. Vanha sananlasku sanoo: Kuka kerran keksitään sitä aina epäillään. Väärentäjillä ei ole luottoa eikä tulevaisuutta.
molemmat konnat ei istu linnassa ennen kuin joulua.