En tiedä mihin palstalle tän nyt laittaisi, mutta kokeilenpa tänne.
Lapsellani on meinaan myös joitain ADD piirteitä ja on ollut psykiatrien pyörityksessä, mutta ADD:tä ei ole tutkittu, eikä pyritty tekemään minkäänlaista diagnoosia sen suhteen, ei kuulemma vielä pysty, koska lapsi täyttää vasta 6 v.
Hän on hieman erikoinen ollut aina, jo ensi hetkistä lähtien. On ollut aika vähän muiden lasten kanssa tekemisissä, mutta nyt on ollut syksystä saakka päiväkodissa osa-aikaisena, psykiatrisen tahon järjestämänä.
Tämän psykiatrisen tahon kanssa on saanut olla ihmeissään, kun välillä on meinnanut mennä tulkinnat vähän liian pitkälle ja jatkuvasti on mörkönä jossain taustalla mahdollisuus hoidollisesta huostaanotosta, niitä kun kuulemma tehdään nykyään aika heppoisesti.
Lapsen koko olemusta ja kaikkea mitä hän tekee tunnutaan nyt katsottavan suurennuslasin läpi, ollaan jouduttu silmätikuiksi joka paikassa.
Hän on aika temperamenttinen ja hyvin voimakas tunne-elämältään, ylireagoi helposti jne. (tosin sukujuuretkaan meillä ei ole ihan nämä tavalliset pohjoismaalaiset, vaan mukana on slaavilaista ja keski-eurooppalaista temperamenttia, moni sukulainenkin ihan samanlainen tyypiltään, että en sitten tiedä mikä johtuu mistäkin). Nuo jotkut ADD-piirteetkin kuitenkin kaikesta huolimatta silloin tällöin pilkahtaa. Itselläni myös hieman samaa ja mulle neurologi sanoi, että olisin lievästi ADD.
Tänään lapsi kertoi, että hän oli silittänyt jotain hyvää kaveriaan päästä ja hoitaja oli tullut sanomaan, että niin ei saa tehdä ja että se on rumaa. Lapselle ei kuitenkaan oltu selitetty siinä tilanteessa, että miksi niin ei saa tehdä ja miksi se on rumaa. Tällaista tilannetta ei ole aiemmin tullut vastaan, kun olen itse ollut paikalla ja kun lapsi on leikkinyt muiden kanssa. Kertoi tuota kotona ihan itku kurkussa.
Yritin hänelle sitten siihen jotain vastausta antaa.
Onko tässä käytöksessä jotain pahasti vialla, liittyykö mahdollisesti johonkin, vai onko vain normaalia tuon ikäisen käytöstä, kun on voimakkaasti tunteva ihminen, eikä ole vielä tottunut olemaan kunnolla muiden kanssa.
Pelkään vaan nyt, että päiväkodissa & lääkärit/psykologit alkaa tulkitsemaan tätä taas jotenkin omalla tyylillään ja mopo karkaa käsistä.
Lapsi silitti toista lasta päiväkodissa
10
1407
Vastaukset
- einax
Äläpä turhaan kanna huolta, lapset ovat kukin omia persooniaan. Jos joku diagnoosi lapsellesi tulee (sitten, kun tulee) silloin varmaankin saat itsellesikin enemmän varmuutta.
Mitä tulee tuohon toisen lapsen pään silittämiseen, niin aikalaisen ihmeellisesti tuohon pieneen hyväntahdon eleeseen suhtauduttiin. Toisen pään silittäminen on on hoitajan mielestä rumaa-aika uskomatonta?
Hyvähän se vain on, että pystyy ja osaa näyttää helliä tunteitaan.- ap.
No, nyt kun kysyin tuota päiväkodista, niin sieltä kerrottiin ihan oma versio.
Sain nyt sen kokonaiskäsityksen, että lapsi oli halunnut silittää vieruskaveriaan päästä, mutta tämä kaveri ei ollutkaan siitä sitten tykännyt. Lapsi oli jotenkin hämmentynyt tästä, kun toinen reagoi niin voimakkaasti, eikä ollut osannut heti lopettaa. Hoitaja oli käskenyt lopettamaan. Väittivät, että kukaan ei ollut käyttänyt sanaa ruma, mutta lapsi vaan väitti, että tätä sanaa käytettiin ja oli ainakin saanut sen käsityksen, että tekoa pidettiin rumana.
En tiedä miten tuota asiaa oli puitu lapsen kanssa, väitti kuitenkin, että asiaa ei oltu selitetty sen enempää. Lapselle oli jäänyt sellainen mielikuva, että hän teki jotain todella pahaa.
Yritin sitten itse selittää tuota jotenkin hänelle.
Lapsella on kylläkin tapana juuttua asioihin ja juuri hänelle tyypillistä jatkaa jotain toimintaa, osaamatta lopettaa. Liittynee kuulemma usein ADD:hen.
Samanlainen on ollut myös vanhin lapsistamme, ihan samantyyppinen. Hän on jo aikuinen ja edelleen hieman erikoinen persoona.
Kahdesta muusta lapsestamme en vois taas ikinä uskoa, että olisivat käyttäytyneet näin, heille ei varmaan olis tullut edes koko silitys mieleen, eivätkä olis ikinä edes kehdanneet.
Nämä kaksi sen sijaan ovat ihan omaa lajiaan.
Huvittaa vähän, kun päiväkodissa on sanottu tyttöä sulkeutuneeksi, välillä on varmaan sitäkin, mutta sitten taas toisaalta äärimmäisyyksiin menevä.
Etenkin kun vertaa kahteen tasaiseen ja ujonsorttiseen keskimmäiseen lapseemme, niin tämä nuorimmainenhan on aivan valtavan sosiaalinen ja estoton.
Molemmat kovia myös ylireagoimaan, sekä tämä nuorin, että vanhin. - add meillä ja as
ap. kirjoitti:
No, nyt kun kysyin tuota päiväkodista, niin sieltä kerrottiin ihan oma versio.
Sain nyt sen kokonaiskäsityksen, että lapsi oli halunnut silittää vieruskaveriaan päästä, mutta tämä kaveri ei ollutkaan siitä sitten tykännyt. Lapsi oli jotenkin hämmentynyt tästä, kun toinen reagoi niin voimakkaasti, eikä ollut osannut heti lopettaa. Hoitaja oli käskenyt lopettamaan. Väittivät, että kukaan ei ollut käyttänyt sanaa ruma, mutta lapsi vaan väitti, että tätä sanaa käytettiin ja oli ainakin saanut sen käsityksen, että tekoa pidettiin rumana.
En tiedä miten tuota asiaa oli puitu lapsen kanssa, väitti kuitenkin, että asiaa ei oltu selitetty sen enempää. Lapselle oli jäänyt sellainen mielikuva, että hän teki jotain todella pahaa.
Yritin sitten itse selittää tuota jotenkin hänelle.
Lapsella on kylläkin tapana juuttua asioihin ja juuri hänelle tyypillistä jatkaa jotain toimintaa, osaamatta lopettaa. Liittynee kuulemma usein ADD:hen.
Samanlainen on ollut myös vanhin lapsistamme, ihan samantyyppinen. Hän on jo aikuinen ja edelleen hieman erikoinen persoona.
Kahdesta muusta lapsestamme en vois taas ikinä uskoa, että olisivat käyttäytyneet näin, heille ei varmaan olis tullut edes koko silitys mieleen, eivätkä olis ikinä edes kehdanneet.
Nämä kaksi sen sijaan ovat ihan omaa lajiaan.
Huvittaa vähän, kun päiväkodissa on sanottu tyttöä sulkeutuneeksi, välillä on varmaan sitäkin, mutta sitten taas toisaalta äärimmäisyyksiin menevä.
Etenkin kun vertaa kahteen tasaiseen ja ujonsorttiseen keskimmäiseen lapseemme, niin tämä nuorimmainenhan on aivan valtavan sosiaalinen ja estoton.
Molemmat kovia myös ylireagoimaan, sekä tämä nuorin, että vanhin.varaa, tilaa aika suoraan yksityiseltä neurologilta. Ei yleislääkäriltäkään varm vuoksi. Pyydä lähete neurologisiin testeihin. Maksu n 1000 euroa. Jumittuminen ja etäisyyden pitämisen vaikeus muihin on neurologisissa poikkeamissa ymmärtääkseni tavallista. Neuron puolella suhtautuminen on muutenkin iloisempaa, ei hyökätä kyselemään ja syyllistämään ja lapsi kokee olevansa tärkeä ja pidetty.
Hoidollista huostaamista kritisoidaan paljonkin. Hanki lapsellesi ne tutkimukset, niin pääset kuluttavasta epävarmuudesta. - 10+7
ap. kirjoitti:
No, nyt kun kysyin tuota päiväkodista, niin sieltä kerrottiin ihan oma versio.
Sain nyt sen kokonaiskäsityksen, että lapsi oli halunnut silittää vieruskaveriaan päästä, mutta tämä kaveri ei ollutkaan siitä sitten tykännyt. Lapsi oli jotenkin hämmentynyt tästä, kun toinen reagoi niin voimakkaasti, eikä ollut osannut heti lopettaa. Hoitaja oli käskenyt lopettamaan. Väittivät, että kukaan ei ollut käyttänyt sanaa ruma, mutta lapsi vaan väitti, että tätä sanaa käytettiin ja oli ainakin saanut sen käsityksen, että tekoa pidettiin rumana.
En tiedä miten tuota asiaa oli puitu lapsen kanssa, väitti kuitenkin, että asiaa ei oltu selitetty sen enempää. Lapselle oli jäänyt sellainen mielikuva, että hän teki jotain todella pahaa.
Yritin sitten itse selittää tuota jotenkin hänelle.
Lapsella on kylläkin tapana juuttua asioihin ja juuri hänelle tyypillistä jatkaa jotain toimintaa, osaamatta lopettaa. Liittynee kuulemma usein ADD:hen.
Samanlainen on ollut myös vanhin lapsistamme, ihan samantyyppinen. Hän on jo aikuinen ja edelleen hieman erikoinen persoona.
Kahdesta muusta lapsestamme en vois taas ikinä uskoa, että olisivat käyttäytyneet näin, heille ei varmaan olis tullut edes koko silitys mieleen, eivätkä olis ikinä edes kehdanneet.
Nämä kaksi sen sijaan ovat ihan omaa lajiaan.
Huvittaa vähän, kun päiväkodissa on sanottu tyttöä sulkeutuneeksi, välillä on varmaan sitäkin, mutta sitten taas toisaalta äärimmäisyyksiin menevä.
Etenkin kun vertaa kahteen tasaiseen ja ujonsorttiseen keskimmäiseen lapseemme, niin tämä nuorimmainenhan on aivan valtavan sosiaalinen ja estoton.
Molemmat kovia myös ylireagoimaan, sekä tämä nuorin, että vanhin.Sehän on kaunista, että tyttösi haluaa olla hyvä toisille ihmisille! Vaikka kaveri ei silittämisestä pitäisikään, niin kyllä ammattitaitoisen henkilökunnan pitäisi osata purkaa tuollainen harmiton pikkujuttu ilman, että siitä jää kenellekään paha mieli. Silitellään sitten vaikka aikuisen päätä, jos toiset lapset eivät siitä pidä. Lapsesi on varmasti itse vastaanottavainen hellyydelle, eikä siksi ymmärrä joidenkin tarkkoja rajoja suhteessa omaan kehoon. Kaikki päiväkoti-ikäiset vasta harjoittelevat tämän tyyppisiä asioita, enkä kertomasi perusteella osaa yhdistää tätä tapahtumaa tyttäresi mahdollisiin neurologisiin vaikeuksiin. Ymmärrän hyvin tytön pahan mielen ja ihmetyksen asian johdosta. Kyllä minäkin pahoittaisin mieleni, jos vaikka halaisin jotain ystävääni tms. ja tämä inhoaisi kosketustani.
Minusta tässä tapahtumassa näkyy hyvin se, miten valitettavan usein vanhemmat suorastaan ajetaan epäilemään lastensa pienintäkin spontaania toimintaa epätavalliseksi, jos kyseessä on erityislapsi tai jonkun neurologisen sairauden epäily. Olen todella pahoillani siitä, jos koette itse tällaisia tunteita. Kaikki eivät tietenkään kosketuksesta pidä ja joillakin lapsilla hellyys voi mennä painimiseksi, mutta hyvällä tarkoituksella tehdystä lähentymisyrityksestä ei ketään saa moittia tai rankaista. - xym
add meillä ja as kirjoitti:
varaa, tilaa aika suoraan yksityiseltä neurologilta. Ei yleislääkäriltäkään varm vuoksi. Pyydä lähete neurologisiin testeihin. Maksu n 1000 euroa. Jumittuminen ja etäisyyden pitämisen vaikeus muihin on neurologisissa poikkeamissa ymmärtääkseni tavallista. Neuron puolella suhtautuminen on muutenkin iloisempaa, ei hyökätä kyselemään ja syyllistämään ja lapsi kokee olevansa tärkeä ja pidetty.
Hoidollista huostaamista kritisoidaan paljonkin. Hanki lapsellesi ne tutkimukset, niin pääset kuluttavasta epävarmuudesta.Samaa mieltä neurologisista tutkimuksista yksityisesti. Kyllä kuusivuotias on jo ihan tarpeeksi vanha käsittääkseni, pian esikoululainen. Jos diagnoosi ADHD, ADD tai Asperger todetaan, voitte pyytää/vaatia erilaisia kuntouttavia tukitoimia pienestä pitäen. Tuollainen silmätikuksi joutuminen on ikävää, samanaikaisesti saa varmaan joku normilapsi hakata kaveriaan vasaralla päähän mielin määrin kun henkilökunnan energia menee oman lapsesi tarkkailussa : (
Jos/kun diagnoosi on tullut, olisi hyvä hoitopaikassa/eskarissa/koulussa heti alkuun joko vanhemman tai jonkun empaattisen asiantuntijan asiallisesti kertoa mistä on kysymys henkilökunnalle (ja ehkä kavereillekin?).
Tämä porukka ei ole tainnut juurikaan tottua erityislapsiin?
Hoidollinen huostaanotto lievän neurologisen poikkeaman vuoksi kuulostaa ajatuksena olevan, anteeksi vaan kielenkäyttöni, melko hanurista. Ainakin autismin kirjoon kuuluvissa tiloissa ei lapsen kannalta pahempaa voisi kuvitella. - mummo vaan
xym kirjoitti:
Samaa mieltä neurologisista tutkimuksista yksityisesti. Kyllä kuusivuotias on jo ihan tarpeeksi vanha käsittääkseni, pian esikoululainen. Jos diagnoosi ADHD, ADD tai Asperger todetaan, voitte pyytää/vaatia erilaisia kuntouttavia tukitoimia pienestä pitäen. Tuollainen silmätikuksi joutuminen on ikävää, samanaikaisesti saa varmaan joku normilapsi hakata kaveriaan vasaralla päähän mielin määrin kun henkilökunnan energia menee oman lapsesi tarkkailussa : (
Jos/kun diagnoosi on tullut, olisi hyvä hoitopaikassa/eskarissa/koulussa heti alkuun joko vanhemman tai jonkun empaattisen asiantuntijan asiallisesti kertoa mistä on kysymys henkilökunnalle (ja ehkä kavereillekin?).
Tämä porukka ei ole tainnut juurikaan tottua erityislapsiin?
Hoidollinen huostaanotto lievän neurologisen poikkeaman vuoksi kuulostaa ajatuksena olevan, anteeksi vaan kielenkäyttöni, melko hanurista. Ainakin autismin kirjoon kuuluvissa tiloissa ei lapsen kannalta pahempaa voisi kuvitella.Lapsenlapsemme joutui erossa äidilleen ja isoon kouluun.
Uusi isäkin pyörähteli jo asunnossa-alastomana aina välillä.
Vihdoin,kolmen vuoden päästä lapsi sai siirron isälleen ja
pienenpään kouluun.Siihen loppui ADDH:T!
Lapsi halusi asua isänsä luona ja ei sopeutunut muualle.
Olisiko tälläisia syitä teillä? - ap.
mummo vaan kirjoitti:
Lapsenlapsemme joutui erossa äidilleen ja isoon kouluun.
Uusi isäkin pyörähteli jo asunnossa-alastomana aina välillä.
Vihdoin,kolmen vuoden päästä lapsi sai siirron isälleen ja
pienenpään kouluun.Siihen loppui ADDH:T!
Lapsi halusi asua isänsä luona ja ei sopeutunut muualle.
Olisiko tälläisia syitä teillä?Ei ole tällaisia syitä. Olosuhteet olleet vähän liiankin vakaat.
Ei tosiaankaan ole mitään avioerojuttuja, tai muita muutoksia.
- Ateistinen
Oliko tilanteessa mahdollisesti mukana islaminuskoinen ihminen? Heidän mielestään sielu asuu päässä ja toisen päähän ei pidä koskea. Tai jotain sen tapaista ainakin...
- Tätönen
Parhaiten varmaan autat herkkää lastasi pyrkimällä normalisoimaan tilannetta mahdollisimman paljon. Usein herkkikset (varsinkin, kun kerroit että lapsesi on ollut kotihoidossa eikä siis juurikaan lapsiryhmien kanssa tekemisissä ennen syksyä) käsittävät väärin, loukkaantuvat ja ottavat itseensä porukassa tulevat kuviot. Luultavasti toinen lapsi ei ole halunnut tulla silitetyksi ja täti on käskenyt lopettaa, mistä lapsesi on valtavasti loukkaantunut. Eipä kai hänen silti tarvitse mitään vammaisen diagnooseja saada. Lohduttelet lasta rauhallisesti ja sanot että ymmärrät että voi tuntua pahalta hänestäkin mutta että tilanne ei nyt varmaan niin kamalan vaarallinen ole. Huolestumalla itse ylenpalttisesti tulet tehneeksi kärpäsestä härkäsen ja siirtäneesi oman ahdistuksesi lapseen niin että hänestä kasvaa vain entistä ahdistuneempi ja loukkaantuvaisempi, kun tavoitteenanne varmaan on että lapsen psyyke vahvistuisi kestämään normaalielämän sosiaaliset kolhut, myös päikkäryhmässä.
- Tsemppiä!!
Hei!
Oli ihan pakko kirjoittaa, sillä olen kokenut aivan samaa lähes samanlaiselta taholta.
Pyöriskelin pedissä iltasella ja syytin itseäni liiallisesta avoimuudesta lapseni asioissa kun ollaan "lirissä" päätä myöten, pakko vaan oli totella kaikenmaailman tutkimuspyyntöjä tms...
Lopulta kunnialla selvittiin, ilman kenenkään sossun tms väliintuloa, vaikka se suurena mörkönä minulla koko ajan olikin!
Olin tiukka palavereissa tarhassa ja vaadin selitystä (kohteliaasti!!), jos joku ei mielestäni täsmännyt. Tein -kohteliaasti- selväksi, että tarkkailen hyvin läheltä tarhan toimintaa ja halusin joka päivä kuulla päivästä ja ongelmatilanteista sekä siitä, miten niitä oli sitten selvitelty.
Tämä tuntui toimivalta kokonaisuudelta, sillä tällöin he olivat henkilökohtaisesti aina vastuussa, eikä kuukauden kuluttua jossain kuukausipalaverissa voineet todeta "muistinsa mukaan" asioita. Myös oma kirjanpito tarvittaessa käynneistä, tuloksista ja kehoituksista voisi auttaa.
Näin on aina kättä pidempää palavereissa.
Itse koen nykyisin "auttavat tahot" ihan auttajina, enkä ahdistelijoina. Lapsenkin kasvaessa tilanne rauhoittuu.
Kokeile luonnonmukaista ruokavaliota, vältä varsinkin lisäaineita, sokeria ja huonoa rasvaa. Tee arjesta tasainen ja turvallinen. Lisää lapselle käyttöön b- ja monivitamiinit, omegat ja magnesium.
Voin Taata, että tilanne muuttuu ihan silmissä.
Aloita lisäravinteiden ja -vitamiinien käyttö 2 -annoksella, omegat 3 annoksella parin kuukauden ajan, jolloin jatketaan normaaliannoksella. Sitä jatketaan vaikka koko elämän läpi. Meillä menee jo 6. vuotta ja hyvin toimii. Tauot näissä näkyvät käytöksessä heti. Ehkäpä kyse ADHD:ssä ei olekaan suuremmasta kuin vitamiinien ja hyvälaatuisten rasvojen imeytymishäiriöstä..?!?
Onnea teille ja voimia & Uskoa tulevaisuuteen!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663075
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai262143Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä671719Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t251587Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161331- 281311
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61226Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281190Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101137Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu621031