Mä en ymmärrä, miten onnistun aina säätämään ja hutiloimaan! Pari kertaa oon esim. pessy vahingossa pyykkejä toisen vuorolla, oon heittäny roskikseen tavaroita jotka ei sinne kuuluis, oon jättäny useita kertoja vahingossa kahvinkeittimen päälle jne jne. Muita samanlaisia epätoivoisia hutiluksia?! Niin, ja en ole mikään teini edes vaan nuori aikuinen. Joku reikä kenties aivoissa?! Kerran tipahti avain hissikuiluun, pari kertaa saman päivän aikana oon jääny oven ulkopuolelle (avain sisällä) ja ties mitä muuta. Onko tää normaalia?
Ehkä mulla on joku keskittymisongelma. Voisko tää olla sitä?
Ehkä mulla on joku keskittymisongelma. Voisko tää olla sitä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
adhd:tä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
Olin n. parikymppinen, töissä ekassa vakituisessa paikassani kahvilaravintolassa. Mulle aina sattui ja tapahtui. Onnistuin mm. potkaisemaan työsandaalin jalastani kylmäkaapiston yli salin puolelle. Siellä oli ns. pystypöytiä kahvittelijoille ja kävin nappaamassa sandaalini naama punaisena - KESKELTÄ PÖYTÄÄ! Siinä joku keski-ikäinen mies kahvitteli, oli ihan tyyni kuin ei mitään. No, oltiinhan Hämeessä:D
Muuta; kaadoin silliliemet ylähyllyltä kaula-aukkooni kylmähuoneessa, kompastuin ruoka-annnosta viedessä ja pyttipannu jatkoi matkaansa peräseinään. Lasia särkyi aika usein...lihapiirakat räjähteli mikroon, varsinkin ne joissa keitetty kananmuna välissä:D
ja nämä vaan pintaraapaisua - olin täystuho. Pahempi kuin Raid. Onneksi noille on voinut jo nauraakin...jos tänne osuu joku tuttu, varmaan muistaa minut:)
Nykyään lähinnä paperihommia, huomattavasti turvallisempaa!
Tuosta sainkin päivän naurut, kiitos vaan = ) Tulipa mieleeni omat kokemukseni ravintolassa. Tein siellä perus keittiö-apulaisen hommia. Laitoin kahvit valumaan, siirsin täydet kannut metalliselle alustalle. Mutta, enpä laittanu siitä alustasta virtaa päälle, mikä pitää kahvit lämpimänä. Asiakkaat joivat sitten kylmää kahvia, kunnes yksi tuli asiasta sanomaan. Kerran laitoin essun päälle ja unohdin alta kokki-housut!! Oli mulla sentään mustat kalsarit jalassa, jotka muistutti perus-trikoita. Sitten siellä oli semmonen karsee heiluri-ovi. Monet kerrat menin siitä väärän aikaan ja joku oli vähällä saada oven päällensä tai minä itse. Kerran kävi niin, että se ovi läppäs pomon kahvikupin kumoon ja se kahvi kaatu sen vaatteille. Kerran korjasin pomon ruoka-annoksen pöydästä pois, kun luulin että joku asiakas on sen siihen jättänyt kesken. Ja useita kertoja oli aina sormessa laastarit, kun sain niihin veitsestä haavan!
Minäkin valmistuin sitten alalle, mikä on mm. toimistotyötä. Parempi vaihtoehto mulle! : )
Mun kaveri on samanlainen. Oon välillä kauhulla kattonu sen tekemisiä. Kerran kun oltiin kylässä heillä, niin hän laittoi lieden levyn lämpiämään, mutta meni sen jälkeen tekemään jotain muuta ja levyn päällä oleva metallilevy, jonka hän oli siihen unohtanu, alkoi tietty savuamaan jne... Kerran taas hän paistoi räiskäleitä ja hän sitten siinä jutteli meille jotain ja huomattiin että savua nousi paistinpannulta. oli unohtanu sen räiskäleen paiston kokonaan... Hän tekee asiat jotanki puolitiehen ja sitte keskittyminen herpaantuu. Kerran mentiin jo kahvipöytään ja yht´äkkiä hän huomasi että ei oo kahvia keittänytkään. Epäilen hänellä kyllä jotain häiriötä, varsinkin kun lähisuvussa on aspergeria. Mutta enhän mä voi sitä hänelle mennä sanomaan.
Neuvoisin aloittajaa keskittymään ja elämään siinä hetkessä mikä on juuri nyt. Rentoutumisharjoitukset voisi auttaa.
olen minäkin ollut aikamoinen sählä ravintola-alalla, mutta rutinoituessa haavereita ei enää satukaan kuin harvoin. Jos joku toinen on samaan aikaan säheltämässä ahtaissa tiloissa, keskittyminen herpaantuu ja ärsyynnyn, eli yksin on parempi työskennellä. Parhaiten minulle silti sopisi joku luova ammatti, vaikka toisaalta pidän itse asiakaspalvelusta, jos sitä vaan voisi tehdä ilman viheliäisiä työkavereita.
Tuokin kuulostaa tutulta! Perunat palaa pohjaan, ruuat poksahtelee mikroon. Kerran syttyi leivinpaperi palamaan, kun se otti kiinni johonkin kuumaan rautaan uunissa. Oon laittanu kahvinkeittimen päälle ja ihmetelly, kun ei tuu valmista kahvia. Vesi on unohtunu kokonaan pois ; ) Ja sitten kun kuumaan keittimeen sen lisää niin savua tulee. Laskuja on mennyt mainoksien mukana roskiin, kerran meni pari hackmannin veistä
: ( Lähden pyörällä kaupungille ja tullessa en muista, mihin olen sen laittanut. Kerran jouduin kiertää kaikki keskustan vaki-paikat, että löysin pyöräni. Onneksi virheistä voi oppia! Osaan jo tarkistaa senkin, että levyt ei jää päälle kun lähden kotoa.
Tämä vasta onkin hauska ketju:D Alkaa tuntea itsensä jo aika "normaaliksi"! Ravintola/kahvilatyö on ilmeisesti aika tapaturma-altista....
Asiaan; olen onnistunut luomaan ruokalajin nimeltä "norsunkorvalaatikko". Sen piti olla jauhelihaperunaviipalelaatikko mutta perunoista tuli jostain syystä harmaita:/ ja viipaleet TOSI suuria. Mutta kyllä se sit tarjoiltiin lounaalla...uh...??! Kun ei muuta ollut. Maussa ei kai vikaa...
Sit myöhemmin olin eräässä yrityksessä, henkilöstöravintola sekä myös ruokailua asiakkaille. Pomolla oli asiakastapaaminen ja h-hetkeen 5 minuuttia. Keittiön emäntä, onneton!, pyysi minua viimeistelemään ruokasalin. Tei työtä käskettyä; vein viimehetken kylmätuotteet, lisukkeet ym. Ryhdyin kohentamaan jotain, laskin tarjottimen sekunnin sadasosaksi pöydän reunalle ja samassa kaikki nurin lattialla; puolukkasoseet ja salaatinsoosit. Huusin "apuva!" ja kun emäntä oli tottunut koheltamiseeni otti lunkisti, tuli apuun...
Samassa paikassa räjäytin kahvipannun. Olin nostamassa ylemmälle lämpölevylle, kun pannu pamahti. Siinä seisoin kuin vapauden patsas pannuineni. Itseen ei osunut juuri mitään, tiskin toiselle puolelle sitäkin enempi. Erään toimistopuolen miehen vaimo oli kysynyt että mitä ihmettä!? Miehellä oli ollut kuulemma ruskea läntti bokserien takalistossa.
Huumorin päälle ymmärtävänä väkenä talon työntekijät kieltäytyivät tovin kääntämästä selkäänsä minulle...
Ja uskokaa tai älkää, en koskaan ole saanut potkuja:D