En ole varma onko tämä aiheelleni juuri oikea palsta, mutta en löytänyt sopivampaakaan.
Eli "ongelmani" , saatta olla opeteltu tapakin, jonka lähtökohtaa tai tarkoitusta en kuitenkaan ymmärrä, on inho ja ahdistus, jonka kosketus tuottaa.
Olen tullut noin vuodessa hyvin tarkaksi siitä, kuka saa koskea minuun ja miten. Itse jaan kosketuksia hyvin harvakseltaan. Esim. kerran viikossa yhtä ihmistä kohtaan. Kosketukseksi luen, tilanteesta riippuen toki, kaiken viereen istumisesta tai toisen ihmisen hipaisusta halaukseen. Halaus on jo niin läheinen, että hädin tuskin muistan koska olen moisen selvinpäin antanut ja humalassakin hyvin harvoin ja oikeasti läheiselle ihmiselle.
Ystävilleni olen kertonut, etten tykkää kosketuksi tulemisesta ja he rajoittavatkin sen käytöksestään lähes kokonaan pois. Eli fyysiset ystävälliset eleet on kohdallani lähes täysin poissa.
En ole suhteessa tms. joten seksuaalista kontaktia en myöskään ole kokenut aikoihin enkä tahdokaan. Saattaa olla, etten kykenisikään.
Perheeseeni en koske sen enempää mitä ystäviinikään, mutta he eivät tiedä tästä. Ahdistun esim. jos siskoni yrittää halata tai tulee liian lähelle tai isäni jalka koskettaa omaani ruokapöydän alla tai tv:tä katsoessa tms.
Vedän aina itseni kauemmaksi ihmisistä. Jäykistyn vieraan ihmisen kosketuksesta. Kättely on ok aidoissa tilanteissa, ei siis missään känniesittelyissä.
Muistan valtaosan minuun kohdistuneista kosketuksista. Joskus, kun kosketuksia on tullut liikaa tai olen kokenut kosketuksen todella epämiellyttäväksi (tällöinkin nämä ovat tulleet joltain läheiseltä) saatan "toipua" siitä parikin viikkoa ja yritän sittenkin vain unohtaa.
Onko täällä ihmisiä, jotka kokee samoin?
Onko jotain joka osaa selittää tai arvailla tämän syytä?
Olen 22 -vuotias tyttöihminen, jos joku sen kokee tarpeellisena tietona.
Eli "ongelmani" , saatta olla opeteltu tapakin, jonka lähtökohtaa tai tarkoitusta en kuitenkaan ymmärrä, on inho ja ahdistus, jonka kosketus tuottaa.
Olen tullut noin vuodessa hyvin tarkaksi siitä, kuka saa koskea minuun ja miten. Itse jaan kosketuksia hyvin harvakseltaan. Esim. kerran viikossa yhtä ihmistä kohtaan. Kosketukseksi luen, tilanteesta riippuen toki, kaiken viereen istumisesta tai toisen ihmisen hipaisusta halaukseen. Halaus on jo niin läheinen, että hädin tuskin muistan koska olen moisen selvinpäin antanut ja humalassakin hyvin harvoin ja oikeasti läheiselle ihmiselle.
Ystävilleni olen kertonut, etten tykkää kosketuksi tulemisesta ja he rajoittavatkin sen käytöksestään lähes kokonaan pois. Eli fyysiset ystävälliset eleet on kohdallani lähes täysin poissa.
En ole suhteessa tms. joten seksuaalista kontaktia en myöskään ole kokenut aikoihin enkä tahdokaan. Saattaa olla, etten kykenisikään.
Perheeseeni en koske sen enempää mitä ystäviinikään, mutta he eivät tiedä tästä. Ahdistun esim. jos siskoni yrittää halata tai tulee liian lähelle tai isäni jalka koskettaa omaani ruokapöydän alla tai tv:tä katsoessa tms.
Vedän aina itseni kauemmaksi ihmisistä. Jäykistyn vieraan ihmisen kosketuksesta. Kättely on ok aidoissa tilanteissa, ei siis missään känniesittelyissä.
Muistan valtaosan minuun kohdistuneista kosketuksista. Joskus, kun kosketuksia on tullut liikaa tai olen kokenut kosketuksen todella epämiellyttäväksi (tällöinkin nämä ovat tulleet joltain läheiseltä) saatan "toipua" siitä parikin viikkoa ja yritän sittenkin vain unohtaa.
Onko täällä ihmisiä, jotka kokee samoin?
Onko jotain joka osaa selittää tai arvailla tämän syytä?
Olen 22 -vuotias tyttöihminen, jos joku sen kokee tarpeellisena tietona.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Epävakaa persoonallisuushäiriö aiheuttaa ainakin sen että tavallaan kaipaa kosketusta mutta sitten ei kuitenkaan siedä sitä. Tai että "rajat" pitäisi saada itse asettaa. Onko sun fyysisen (tai joskus jopa henkisen) koskemattomuuden rajoja joskus rikottu, josta tämä vois olla seuraus...? Esim. joku pitänyt väkisin jossain tilassa josta et ole päässyt poistumaan. Ei tarvitse vastata mutta väistämättäkin se tulee mieleen.
..saatan saada sietämättömiä raivontunteita, jos esimerkiksi lääkärissäkin koen tulleeni kosketetuksi vastoin tahtoani - eli jonkinlainen epäluottamustilanne minun puolelta. Töykeä ja kohtelu lisää pahan olon tunnetta. En halaile mielelläni ihmisiä joita en tunne. Esimerkiksi en ymmärrä, miksi naisen pitäisi halata joissakin tilanteissa, missä mies selviää pelkällä kättelyllä. En halaile mielelläni vanhempiani (tästä tunnen syyllisyyttä). Tykkään halata hyvin harvoja ihmisiä - yleensä tilanteet liittyvät ilon tunteeseen ja hyvään ystäväsuhteeseen. Kauan sitten olen halannut ihan oikein..
Olet ikäänkuin huumeissa ja hypnoosissa. Siksi tilasi on hoidettavan arvoinen. Sun täytyy ajatella näin. Toisaalta voisit olla ikäänkuin hyvissä lääkkeissä ja haluat vain lukea kirjaa ja silleen. Ei siinäkään mitään vikaa ole, se vain nostaa älykkyysosamäärääsi ja leimaa ehkä harrastustesi kohteesta riippuen persoonallisuushäiriöiseksi. Mutta ei hätää, siinäkin tapauksessa tilasi menee ohitse itsepuolustuskoulutukselta. Jos kykenet ekumeniaan, niin myös sitten tavallisella liikunnalla. Olenko aivan väärässä?
rukousviikko tai ainakin sinnepäin. Tarkastellaanpa sanaa ekumenia lähemmin, tarkoittaa kansankielellä sellaisia sanoja kuin läheinen, ympäristö, uskonnolliset lahkot, raha ja kirkolliskaava jne. Se perustuu aina vapaaehtoisuuteen, koska uskonto on ilomme ja voimavaramme. Harvoin sitä mielletään pakotteisiin tai Robin Hoodiin, jota ilmentää asekauppa nyky-yhteikunnassamme. On epäkohteliasta ilmoittaa ekumenian olevan sähköinen lupapalvelu, joka perustuu aselupiin ja jota on sitten virheellisesti vääristelty joka paikassa, jopa katastrofiin saakka. Olisiko tällaisesta apua kohdallasi? Siis ekumeniasta ilosanomana? Siihen on ihan omia keinoja seurakunnassa tai sitten lääketieteellisiä keinoja esim. leikkaussalin lobotomia. Mut on kasvatettu tiukan uskonnolliseksi ja se on ollut oma itsepuolustuskeino fasistisessa maailmassa, jossa on monenlaista pilkkaa ja kiusaa. Kaikilla on alkossa olemassa Jack Daniels, sekin on ekumenian sanoma. Hyväksy se!!
Onko joku ehkä koskettanut sua väärällä tavalla?
Sitä aina epäillään vaikka ei minulla tuollaisia kokemuksia ollut. Harrastin jo nuoruudessa tanssia elikkä modernia tanssia, johon kuuluu paljon improvisaatiota ja jossain vaiheessa kontaktia toiseen tanssijaan. Tanssittiin ja iprovosoitiin yhdessä. Mutta kun mun oli todella vaikea koskeettaa toiseen tanssijaan, vaikka sehän oli vain tanssia eikä mitään sen lähempää. Jouduin lopettamaan 15- vuotiaana tämän ongelman takia. Tapasin mieheni (ensimmäinen suhde) vasta 23-vuotiaana ja vasta silloin tajusin että kosketus voi olla ihan hyvä asia ja tuntua hyvältä. Näin minulla.