Olen 21-v opiskelija tyttönen. Ainakin lukuna 21, mutta itsestäni tuntuu että käyttäydyn kuin pikku penskat. Saan välillä sellaisia kohtauksia etten voi hillitä itseäni, ja suutun aina kaikesta pienestä. Esim. jos häviän jonkun joutavan päiväisen pelin niin möksähdän siitä ja alan itsekseni kiroamaan. Jos en saa jotain laskua matematiikassa laskettua, kiroilen, syytelen tavaroita ympäriinsä jne. Teen kaikkea tollaista joka päivä... Ja kiukkuilen jatkuvasti! Mutta en voi noille kiukun puuskille mitään. "Hassuinta" tässä on se että tajuan itsekin tuon.
Pitäisikö syitä hakea menneisyydestä?
Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, sulkeuduin asiasta. Esitin aina että kaikki asiat on hyvin. Kavereita minulla on ollut yhden jos toisen näköistä, mutta jokainen on pettänyt minun luottamukseni tavalla tai toisella.
Vanhempiini en ole koskaan ollut oikein väleissä, pienenä sain joskus tukkapöllyä ja syljettiin päälle, joskus minua jopa uhkailtiin heittää pullolla. Nykyään vanhempani eivät enää käy käsiksi mutta saan jatkuvasti kuulla kun isäni haukkuu minua lehmäksi jne. En ole koskaan heiltä saanut oikeaa rakkautta, sen sijaan minua lahjottiin pienenä leluilla. Sain mitä aina halusin. Nyt kiroan sitä että he antoivat minulle silloin niin helposti periksi.
Minulla on suuria suunnitelmia elämälle ja uralle mutta pelkään mennä uuteen kouluun. Lähinnä pelkään esiintymistä... pelkään niin paljon (niin hullulta kuin se kuullostaakin) että voisin jättää menemättä kouluun pelkästään sen takia. Pelkään irtautua tästä kaikesta ja muuttaa toiselle paikkakunnalle. Pelkään mennä työhaastatteluihin että he katsovat minun olemustani ja sanovat etteivät huoli minua töihin. Haluaisin mennä töihin ulkomaille mutta pelkään... olen niin pelkuri etten oikeasti uskalla lähteä ulkomaille.
Omassa mielessäni syytän lähinnä vanhempiani siitä että heidän lepsun kasvatuksen takiaan olen näin pelkuri, ja tälläinen, mikä nyt olen, mutta silti tajuan että minulla on suurin vastuu omasta elämästäni...
Sanokaa suoraan miltä tämä kuullostaa?
Pitäisikö syitä hakea menneisyydestä?
Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, sulkeuduin asiasta. Esitin aina että kaikki asiat on hyvin. Kavereita minulla on ollut yhden jos toisen näköistä, mutta jokainen on pettänyt minun luottamukseni tavalla tai toisella.
Vanhempiini en ole koskaan ollut oikein väleissä, pienenä sain joskus tukkapöllyä ja syljettiin päälle, joskus minua jopa uhkailtiin heittää pullolla. Nykyään vanhempani eivät enää käy käsiksi mutta saan jatkuvasti kuulla kun isäni haukkuu minua lehmäksi jne. En ole koskaan heiltä saanut oikeaa rakkautta, sen sijaan minua lahjottiin pienenä leluilla. Sain mitä aina halusin. Nyt kiroan sitä että he antoivat minulle silloin niin helposti periksi.
Minulla on suuria suunnitelmia elämälle ja uralle mutta pelkään mennä uuteen kouluun. Lähinnä pelkään esiintymistä... pelkään niin paljon (niin hullulta kuin se kuullostaakin) että voisin jättää menemättä kouluun pelkästään sen takia. Pelkään irtautua tästä kaikesta ja muuttaa toiselle paikkakunnalle. Pelkään mennä työhaastatteluihin että he katsovat minun olemustani ja sanovat etteivät huoli minua töihin. Haluaisin mennä töihin ulkomaille mutta pelkään... olen niin pelkuri etten oikeasti uskalla lähteä ulkomaille.
Omassa mielessäni syytän lähinnä vanhempiani siitä että heidän lepsun kasvatuksen takiaan olen näin pelkuri, ja tälläinen, mikä nyt olen, mutta silti tajuan että minulla on suurin vastuu omasta elämästäni...
Sanokaa suoraan miltä tämä kuullostaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuullostaa tutulta. Minullakin oli koulukiusattu menneisyys ja sen takia nykyään saan epäonnistuttuani aggressio-kohtauksia. En nyt suoranaisia raivokohtauksia, mutta käyttäytyminen muuttuu todella vihamieliseksi kaikkea kohtaan. Yleensä tällöin vetäydyn omiin olohini, etteivät muut joutuisi kärsimään pahasta olostani. Joskus saavat tavarat kyytiä.
Onko sua arvosteltu joskus ulkonäöstä tai esiintymisestä? Sellainen voisi kai olla syynä tuohon pelkoon. Mulla oli pitkään pelko tutustua uusiin ihmisiin. En muista tarkkaan, mikä sen aiheutti, mutta jokin asia nuoruudessa se oli.