suhteen lopettamisesta

elämä perseestä kirjoitti:

olen eronnut kerran avioliitosta ja kerran avoliitosta.olen sit miettinyt kumpi ero hoidettiin paremmin.kummassakin erossa minut jätettiin.kun silloinen vaimoni ilmoitti et hän haluaa erota ni olihan se alkuunsa aikamoinen jysäys.olin lomalla ja vetäsin viikon putken ja olo oli kahta kauheampi.sit palasin töihin ja pari viikkoa kului.vaimoni oli löytänyt uuden asunnon ja muutti sinne.huomasin kuitenkin että hän välitti minusta edelleen kun halusi pitää yhteyttä ja halusi tietää miten voin.olimme kuin parhaat ystävät,kävin hänen luonaan ja hän minun luona.juttelimme paljon meidän erosta ja syistä aivan normaalisti ilman vihan tuntemuksia toista kohtaan.vuoden verran olimme näin ja sit exvaimoni löysi uuden miehen itselleen ja siihen oikeastaan kaikki loppui.en tuntenut vihaa enkä katkeruutta häntä kohtaan vaikka hän aloitti uuden elämän uuden miehen kanssa.sitten tämä avoero oli sit aivan päinvastainen juttu.tapasin tämän uuden naisen pari vuotta avioeron jälkeen.hän oli 3 kk sitten eronnut sinkkuäiti.suhteemme eteni varovasti hänen ja hänen lapsiensa ehdoilla.niin aikaa kului ja päätimme ottaa seuraavan askeleen.koska minulla oli omistusasunto toisella paikkakunnalla ni laitoin myyntiin sen muutin hänen luokseen,meistä tuli siis uusioperhe.niin siinä aika kului ja riitoja tuli.oikeastaan riitelyn aihe oli aina sama:tiesin et avovaimollani on paljon miesystäviä tai mitä nämä sit todellisuudessa olikaan niin sitä en tiedä.jokatapauksessa hän piti heihin yhteyttä vain silloin KUN EN OLLUT LÄSNÄ!eli salassa piti yhteyttä.hän ei esitellyt heitä ikinä minulle ja enkä tuntenut heitä.mietin sit et mitä salailemista niissä on jos he ovat pelkkiä ystäviä.itselläni ei ollut tämmöisiä naissalaystäviä joihin olisin pitänyt yhteyttä.tilanttet sitten kärjistyivät ja yx lauantai hän sitten sanoi minulle että hän haluaa että sinä muutat pois täältä heti joksikin aikaa.ja sitten kun tämä määrittelemätön tauko on pidetty niin muuttaisin takaisin.hän sanoi et hänen taloonsa ei tule ketään muuta miestä sinä.siis tämä oli kuin olisi laitettu löysään hirteen roikkumaan.menin ihan paniikkiin,en tiennyt mitä tehdä,minne mennä.ois niin kuin pitänyt katto olla päällä sen siliän tien.en ymmärtänyt tätä tauon pitämistä koska mielestäni se ei auta mitään.no parin viikkoa pyörin kaverin nurkissa ja olin aivan lukossa.avopuolisoni ei pitänyt mitään yhteyttä minuun jos itse en ottanut yhteyttä.tunsin että tämä oli lopullista eroa vaikka hän toisin väittikin.jouduin lopettamaan sen hetkiset opiskeluni koska sairastuin keskivaikeaan masennukseen.kävin lääkärissä joka määräsi mulle lääkkeet.kävin kriisityöntekijän juttusilla muutaman kerran.tunsin lääkkeiden syömisen ja kriisikeskustelut niin vastenmieliseksi että lopetin kummankin.nyt erosta on kulunut 1,5 vuotta.tiedän että olen masentunut vieläkin ja syy on siinä erossa.en ymmärrä sitä että miten ihminen voi tehdä eron tuosta vaan.häntä ei kiinnosta miten toinen voi,missä hän asuu ja mitä hän tekee.ehkäpä hän ei oikeasti rakastanutkaan niin paljoa mitä luulin ja eikä välittänytkään.jätti vaan oman onnensa nojaan.en tiedä mutta haluaisin kostaa hänelle mutta hyödyttäisikö se mitään...näin pitkän ajan jälkeen...mutta jokatapauksessa tämmöinen ero on kaikista paskin juttu minkä voi kokea.tunnen niin suurta vihaa häntä kohtaan,tunnen itseni niin petetyksi turhista lupauksista vaikka hän oli tehnyt jo omat päätöksensä aikaisemmin.joten miettikää miten hoidatte erojutun ettei käy niinkuin minulle kävi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä