mittaaminen on mahdotonta, tai tietysti on mutta virhemarginaalit ovat tosi isoja, tämän ymmärtämiseksi ei tarvitse paljon osata matematiikkaa.
Tämänhetkiset maanpäälliset mittauspisteet ovat täysin sattumanvaraisia historiallisista syitä, eivätkä edusta jakaumaltaan millään muotoa asianmukaista näytteenottopisteverkostoa maapallon pinnalla. Sitten on erittäin suuret paikalliset tekijät, jotka estävät mittausten kalibroinnin edes hieman yhdenmukaiseksi. Ei ole kehitetty menettelytapoja kalibroida luettavasti mittauksia. Lämpötilan mittaus on dynaaminen, ajasta riippuva tapahtuva. Miten esim. Pohjois-maiden keskilämpötila kullakin hetkellä määritetään, ei ole mitään palikoita, miten sen voisi tehdä luotettavasti. Ei ole tieteellisesti kestäviä menettelytapoja.
Satelliittimittauksilla varmaan päästään parempaan tulevaisuudessa, mutta toistaiseksi sen menetelmät ovat vielä kehittelyn alaisina ja osin testattavina
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuusmittausten kanssa on aivan sama tilanne ja osin huonompikin. Vasta 1980-luvulla yksittäinen mittaus on kehitetty riittävän luotettavaksi, edelleenkin on mittauksia, jotka eivät täytä kriteereitä itse mittauksen osalta, puhumattakaan näytteenotosta.
Ilmakehän hiilidioksdi vaihtelee samalla tavalla kuin lämpötila paikallisesti, kun on vihreää kasvua lähellä pitoisuus on aivan toinen kuin vaikka järvellä ja ilmavirtaukset ts.maanpäälliset tuulet ja korkeamalla olevat virtaukset vaikuttavat pitoisuuteen. Tekijät ovat osin samoja kuin ne, jotka vaikuttavat lämpötilan paikalliseen vaihteluun.
Sekä lämpötilassa, että hiilidioksidissa, niiden kvantitaatiossa on ongelma se, ettei näytteenottopisteiden tulosten summaatiota ole pysytty(ei haluta?) kehittämään tieteellisesti kestäväksi, samoin yksittäisten näytteenottopisteiden kalibraatio suhteessa toisiin on tekemättä.
Tämänhetkiset maanpäälliset mittauspisteet ovat täysin sattumanvaraisia historiallisista syitä, eivätkä edusta jakaumaltaan millään muotoa asianmukaista näytteenottopisteverkostoa maapallon pinnalla. Sitten on erittäin suuret paikalliset tekijät, jotka estävät mittausten kalibroinnin edes hieman yhdenmukaiseksi. Ei ole kehitetty menettelytapoja kalibroida luettavasti mittauksia. Lämpötilan mittaus on dynaaminen, ajasta riippuva tapahtuva. Miten esim. Pohjois-maiden keskilämpötila kullakin hetkellä määritetään, ei ole mitään palikoita, miten sen voisi tehdä luotettavasti. Ei ole tieteellisesti kestäviä menettelytapoja.
Satelliittimittauksilla varmaan päästään parempaan tulevaisuudessa, mutta toistaiseksi sen menetelmät ovat vielä kehittelyn alaisina ja osin testattavina
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuusmittausten kanssa on aivan sama tilanne ja osin huonompikin. Vasta 1980-luvulla yksittäinen mittaus on kehitetty riittävän luotettavaksi, edelleenkin on mittauksia, jotka eivät täytä kriteereitä itse mittauksen osalta, puhumattakaan näytteenotosta.
Ilmakehän hiilidioksdi vaihtelee samalla tavalla kuin lämpötila paikallisesti, kun on vihreää kasvua lähellä pitoisuus on aivan toinen kuin vaikka järvellä ja ilmavirtaukset ts.maanpäälliset tuulet ja korkeamalla olevat virtaukset vaikuttavat pitoisuuteen. Tekijät ovat osin samoja kuin ne, jotka vaikuttavat lämpötilan paikalliseen vaihteluun.
Sekä lämpötilassa, että hiilidioksidissa, niiden kvantitaatiossa on ongelma se, ettei näytteenottopisteiden tulosten summaatiota ole pysytty(ei haluta?) kehittämään tieteellisesti kestäväksi, samoin yksittäisten näytteenottopisteiden kalibraatio suhteessa toisiin on tekemättä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mittaaminen on mahdollista, samahan se on, jos heiluttelee rankanleipää porttikongissa.
Ei siitä tuloksista enempää.
Jos joku on ihmetellyt miksi Jones sähköpostissaan kajautti eläköönhuudon kolleegansa
kuolemalle, tuossa se selitys on.Minä kajautan eläköönhuudon hänen työlleen, koko
ilmastojupakka alkoi tästä:
http://www.john-daly.com/
olisi mittauspisteet ruudussa mantereilla, vaikka yksi per neliö joka voisi olla 50 kilometria sivuunsa, siinä vois paikalliset vaihtelut hävitä, kallista varmaan.
"Maapallon keskilämpötilan mittaaminen on mahdotonta, tai tietysti on mutta virhemarginaalit ovat tosi isoja, tämän ymmärtämiseksi ei tarvitse paljon osata matematiikkaa."
Maapallon keskilämpötilaa ei mitata. Se on laskennallinen suure.
"Tämänhetkiset maanpäälliset mittauspisteet ovat täysin sattumanvaraisia historiallisista syitä, eivätkä edusta jakaumaltaan millään muotoa asianmukaista näytteenottopisteverkostoa maapallon pinnalla. Sitten on erittäin suuret paikalliset tekijät, jotka estävät mittausten kalibroinnin edes hieman yhdenmukaiseksi. Ei ole kehitetty menettelytapoja kalibroida luettavasti mittauksia."
Lämpötilat korreloivat voimakkaasti spatiaalisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. Helsingin ja Sodankylän lämpötilojen välillä on voimakas korrelaatio. Tästä syystä lämpötilaa ei tarvitse tietää jokaisessa maapallon pisteessä.
Kun lasketaan maapallon keskilämpötilaa, ei lasketa absoluuttista lämpötilaa, vaan poikkeama jostain normaalijaksosta, eli lämpötila-anomalia. Tämä tehdään siten, että käytetään laskuissa mittausasemien anomalioita (lämpötilojen poikkeamia mittausasemien normaaleista). Koska lasketaan anomaliaa, ei tarvita mitään kalibrointia. Ja koska anomaliat ovat spatiaalisesti voimakkaasti korreloivia, ei harva havaintopisteverkko haittaa.
"Ilmakehän hiilidioksdi vaihtelee samalla tavalla kuin lämpötila paikallisesti, kun on vihreää kasvua lähellä pitoisuus on aivan toinen kuin vaikka järvellä ja ilmavirtaukset ts.maanpäälliset tuulet ja korkeamalla olevat virtaukset vaikuttavat pitoisuuteen. Tekijät ovat osin samoja kuin ne, jotka vaikuttavat lämpötilan paikalliseen vaihteluun."
Hiilidioksidi on ilmaan hyvin sekoittuva kasvihuonekaasu (well-mixed greenhouse gas, erotuksena esim. vesihöyrystä). Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on siis lähes vakio. Se on n. 390 ppm koko troposfäärissä. On toki selvää, että esim. kaupungeissa hiilidioksidipitoisuus saattaa olla korkeampi, mutta tällä ei ole käytännössä mitään merkitystä maapallon lämpötilan kannalta, siis vaihteluilla, jotka tapahtuvat ainoastaan hyvin lähellä maanpintaa.
spatiaalisuus miten se menee
Maasta poistuvan yhtä paljon energiaa kuin aurigosta tulee.
Maasta poistuvan yhtä paljon auringon energiaa, kuin aurigosta tulee.
Keskimäärin, nyt kun Sahara on alkanut rehottamaan niin osa
putoaa kärryistä.
jonka sotkeminen determistisen mittausdatan korrelaatioon on keskustelun harhauttamista. Samaa soopaa, mitä ilmastouskovaiset aina yrittävät kvasitieteellisin argumentein.
Yrittäkää uudestaan.
"
Kun lasketaan maapallon keskilämpötilaa, ei lasketa absoluuttista lämpötilaa, vaan poikkeama jostain normaalijaksosta, eli lämpötila-anomalia. Tämä tehdään siten, että käytetään laskuissa mittausasemien anomalioita (lämpötilojen poikkeamia mittausasemien normaaleista). Koska lasketaan anomaliaa, ei tarvita mitään kalibrointia. Ja koska anomaliat ovat spatiaalisesti voimakkaasti korreloivia, ei harva havaintopisteverkko haittaa."
Tämä lähestymistapa ei täytä objektiivisen tieteen käytäntöjä, Heikki
"Tämä lähestymistapa ei täytä objektiivisen tieteen käytäntöjä, Heikki"
Se nimenomaan on objektiivinen tapa lähestyä asiaa.
Esim. täältä löytyy asia selkeästi selostettuna ja tieteellisiä julkaisuja asiasta:
http://lwf.ncdc.noaa.gov/oa/climate/research/anomalies/index.html