Jonnin verran tätä osastoa lukeneena, olen huomannut että narsistinen persoonallisuushäiriö (alempana NPH) sekoitetaan antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön (psykopaatti). En ole ammattilainen, mutta sen verran asiaan perehtynyt että olen joutunut toteamaan sen, että noilla kahdella on kovasti yhtäläisyyksiä, mutta myös oleellisia eroja.
Oikein syvästi psykopaattinen ihminen on jotenkin pelkästään hyötyä ja valtaa tavoitteleva biologinen kone. Hän on ilman muuta täydellisen narsistinen, mutta hänellä ei ole pakottavaa, narsistille ominaista, huomion tarvetta (hyvässä tai pahassa). Eli sitä muista ihmisistä peilautuvaa narsistista lähdettä. Kun narsistille käy siten, että häneltä kerta kaikkiaan loppu ko. lähde, saattaa hän narsistisesti vammautua tai ainakin hän joutuu vaihtamaan täysin maisemaa. Siis vaihtamaan sosiaalista elinympäristöään. Psykopaatti ei moisesta vammaudu. Hän ehkä vain muuttaa strategiaansa vallantavoittelussaan. Psykopaatti vaihtaa maisemaa vasta silloin, kun hänet täysin nostetaan seinää vasten. Hän huomaa silloin että toiminta edellytykset ovat loppu tässä seurassa.
NPH:n käytös muistuttaa varsin usein psykopaattien sitä. Narsisteilla on kuitenkin omanlajinsa tunne-elämää. Ennen kaikkea häpeäntunnetta, mutta tämä tunne on muurattu johonkin syvälle mielen monttuun. Tuo tunne kuitenkin nousee esiin, kun hänen kaikkivoipaisuuttaan kyseenalaistetaan. Paha psykopaatti lienee jotakuinkin tunnoton. Täysin laskelmoiva hyödyn/vallan tavoittelija.
Kaiken kaikkiaan psykopaatti lienee kolkompi ja ihmisyydestä etäisempi kuin mitä NPH on.
Rajat ovat häilyviä persoonallisuushäiriöiden suhteen, mutta ymmärtääkseni sisäinen jaottelu (NPH, psyko, rajatila..) on kuitenkin enemmän kuin viitteellinen.
Oikein syvästi psykopaattinen ihminen on jotenkin pelkästään hyötyä ja valtaa tavoitteleva biologinen kone. Hän on ilman muuta täydellisen narsistinen, mutta hänellä ei ole pakottavaa, narsistille ominaista, huomion tarvetta (hyvässä tai pahassa). Eli sitä muista ihmisistä peilautuvaa narsistista lähdettä. Kun narsistille käy siten, että häneltä kerta kaikkiaan loppu ko. lähde, saattaa hän narsistisesti vammautua tai ainakin hän joutuu vaihtamaan täysin maisemaa. Siis vaihtamaan sosiaalista elinympäristöään. Psykopaatti ei moisesta vammaudu. Hän ehkä vain muuttaa strategiaansa vallantavoittelussaan. Psykopaatti vaihtaa maisemaa vasta silloin, kun hänet täysin nostetaan seinää vasten. Hän huomaa silloin että toiminta edellytykset ovat loppu tässä seurassa.
NPH:n käytös muistuttaa varsin usein psykopaattien sitä. Narsisteilla on kuitenkin omanlajinsa tunne-elämää. Ennen kaikkea häpeäntunnetta, mutta tämä tunne on muurattu johonkin syvälle mielen monttuun. Tuo tunne kuitenkin nousee esiin, kun hänen kaikkivoipaisuuttaan kyseenalaistetaan. Paha psykopaatti lienee jotakuinkin tunnoton. Täysin laskelmoiva hyödyn/vallan tavoittelija.
Kaiken kaikkiaan psykopaatti lienee kolkompi ja ihmisyydestä etäisempi kuin mitä NPH on.
Rajat ovat häilyviä persoonallisuushäiriöiden suhteen, mutta ymmärtääkseni sisäinen jaottelu (NPH, psyko, rajatila..) on kuitenkin enemmän kuin viitteellinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.