Jokainen ei saa samoista asioista nautintoa, toiset tykkäävät nuolla jäätelöä, toiset tykkäävät ajaa autolla. Senhän tietää jokainen ja sen myöskin että on henkiläkohtainen asia miten ihminen kasvatettu, minkälaisessa ympäristössä hän tottunut saamaan nautintoa, mutta kulttuuri voi olla hyvin yhteinen juttu, media syöttää meille koko ajan pehmopornoa, josta joku voi hyvinkin saada tyydystä, varsinkin siitä ajatuksesta että joku en tehnyt itsestään taas lutkan, olenpa minä paljon säädyllisempi. Mutta mistä saa eniten iloa, mikä on ilon ja nautinnon ero, eihän kukaan tule iloiseksi yhdynnässä, vaan enemmänkin tyydyttyneeksi. Ilo on jonkinlaista innostuneisuutta, halua ryhtyä toimintaan, ihminen tulee iloiseksi koska tietää saavansa mahdollisesti nautintoa, sitä on tyytyväisyys, tyytymättömyys taas on sitä että tietää ettei voi saavuttaa nautintoa, eikö ihminen olisi onnellinen jos hän olisi koko ajan iloinen ja saisi edes joskus nautintoa, ei ihminen tarvitse koko ajan nautintoa eikä surua, koska ne estävät ihmistä toimimasta, ihminen saa ola iloinen. Tällaisin miettein puuhailen juttuja.
Hedonismi ja eudamonia
KillHannah
2386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hedonismi ja eudaimonia
Selviytyneenä lumivyöryn aiheuttamasta kuoleman vaarasta muinainen seikkailijamme sytyttää nuotion ja vetää verhon luolan ovensuulle samalla toivoen ettei pedot hoksaa tulla ovesta sisään.
Nuotion loisteessa kaivertaen nenää ja kaluamalla maukasta oksanpätkää, hän päättää iltatoimikseen paistaa jäkälää. Luolassa on hiljaista, oikeastaan mitään ei tapahdu ja juuri tästä syystä mieli on valmis uinahtamaan uneen ja nauttimaan olemassaolosta ja tekemättömyydestä.
Carpe diem, tartu hetkeen. Nautinto voi olla tekemättömyydessä.