Onko teille käynyt niin, että kun olette alkuun tutustuneet johonkin ja kaikki on vaikuttanut kivalta, kummallakaan ei ole ollut kiirettä mihinkään, olette edenneet rauhassa tai kuitenkin samaa tahtia, niin sitten kun jonkun asian johdosta siihen tuleekin särö ja kivan rento fiilis lopahtaa, niin siitä on silti vielä kehittynyt alku suhteelle?
Mulle kävi niin etäihmisen kanssa. Asuu siis kauempana. Sattumalta tutustuttiin silloin, eikä varsinaisesti edes vielä tunneta. Ei olla pidetty yhteyttä kuin muutama kuukausi, mutta ehdin ajatella että nyt viimeinkin tärppäsi ja tapasin luonteeltaan sellaisen jota olen etsinyt eikä kummallakaan ole mitään keskeneräistä elämässään mikä aiempia suhteitani on vaivannut. Paljastui kuitenkin että vaikka hän on sinkku, niin silti on pitänyt peliään kauan aikaa entisensä kanssa aivan meidän alkutapailuun saakka ja että se juttu on vieläkin kesken. Ei hänen itsensä puolelta, mutta sen entisen.
Noin vähäpätöinen asia oli paha kolaus kivalla fiilikselle ja nyt on tullut pahat epävarmuudet koko tapailun jatkon suhteen. Olen koittanut järkeillä ja päästä tuosta yli, kun eihän mitään luottamuksen pettämisiä ole edes tapahtunut, ehkä korkeintaan lievä valkoinen valhe. Mutta ei tunnu auttavan. Jollain tasolla haluan edelleen jatkaa tutustumista koska sama ihminenhän on kuitenkin kyseessä josta alunperin kiinnostuin, mutta samaan aikaan käy aina välillä mielessä, että pitäisi lopettaa koko yhteydenpito kun se fiilis läsähti ja homma muuttui kivasta vaikeaksi. Nyt vain epäilyttää että jatkankohan turhaan?
Onko kokemuksia vastaavasta ja siitä ylipääsystä?
Mulle kävi niin etäihmisen kanssa. Asuu siis kauempana. Sattumalta tutustuttiin silloin, eikä varsinaisesti edes vielä tunneta. Ei olla pidetty yhteyttä kuin muutama kuukausi, mutta ehdin ajatella että nyt viimeinkin tärppäsi ja tapasin luonteeltaan sellaisen jota olen etsinyt eikä kummallakaan ole mitään keskeneräistä elämässään mikä aiempia suhteitani on vaivannut. Paljastui kuitenkin että vaikka hän on sinkku, niin silti on pitänyt peliään kauan aikaa entisensä kanssa aivan meidän alkutapailuun saakka ja että se juttu on vieläkin kesken. Ei hänen itsensä puolelta, mutta sen entisen.
Noin vähäpätöinen asia oli paha kolaus kivalla fiilikselle ja nyt on tullut pahat epävarmuudet koko tapailun jatkon suhteen. Olen koittanut järkeillä ja päästä tuosta yli, kun eihän mitään luottamuksen pettämisiä ole edes tapahtunut, ehkä korkeintaan lievä valkoinen valhe. Mutta ei tunnu auttavan. Jollain tasolla haluan edelleen jatkaa tutustumista koska sama ihminenhän on kuitenkin kyseessä josta alunperin kiinnostuin, mutta samaan aikaan käy aina välillä mielessä, että pitäisi lopettaa koko yhteydenpito kun se fiilis läsähti ja homma muuttui kivasta vaikeaksi. Nyt vain epäilyttää että jatkankohan turhaan?
Onko kokemuksia vastaavasta ja siitä ylipääsystä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tyypillistä....Minunkin ex-miesystävä, jonka kanssa seuruteltiin tosi tiiviisti kolme vuotta, kertoi uudelle naiselleen, että suhde oli loppu jo viime kesänän. Todellisuudessa oltiin vielä yhdessä, kun löysi jostain ilmoituksesta tämän uuden - ja siinä välissä oli vielä kolmaskin nainen. Pelimiehiä - harmi, ettei ole vielä olympialaji.
Mun tapauksessa kyse on naisesta.
:)
no minulla on tilanne on samantapainen, mutta voisin olla tuo kuvaamasi nainen. onko naisella ja hänen exällää jälkikasvua vai miksi he edelleen ovat tekemisissä? Ota rauhallisesti mutta ole varovainen, ei näistä tiedä. Itse olen kai tehnyt virheen kun en suoraan sanonut, että ex mies ei ole päässyt vielä yli (tosin nyt näyttää paremmalta, erosta on kuitenkin pari vuotta). Suoraan puhuminen on parhainta mitä näissä voi tehdä. onnea teille kaikesta huolimatta.
Ei ole jälkikasvua. Se kuva on tullut että ovat olleet tekemisissä varsinaisen eron jälkeen. Siis tapailleet ilman seurustelua ja naisen mukaan ex on vielä kiinni hänessä. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa muinoin itsekin exän kanssa ja ymmärrän tuon mahdollisen tilanteen, mutta silti vaivaa. Asiasta pitäisi keskustella mutta tunteet tahtoo molemmilla kuumeta sen verran ettei enää pysytä asiassa, niin asiaa on tullut välteltyä ja antanut ajan kulua. Pelottaa tämäkin kun tuntuu että ainoastaan etäännytään ja epävarmuus jatkon suhteen kasvaa. Onnea sinnekin!
Lopeta suhde,äläkä jää märehtimään sitä.Uusin silmin uutta katsomaan.Minulle on käynyt joskus samoin ja elättelin toiveita,jospa muuttuisi paremmaksi.Lopetan heti jos vähänkin on "merkkejä"ilmassa.
Rehellisyyttä pitää olla,valkoiset valheet,ovat ytälailla paskan puhumista.Senkin tiedän kokemuksesta,että suhde on vaikeampi lopettaa jos: katson vielä,..vähän aikaa,..ehkä pari viikonloppua,..jos se kumminkin rakastaa,..jne,Nyt pääset pienellä "vihlaisulla",tai edessä odottaa,isot itkut ja isommat surut.
Valinta on kummiskin itse tehtävä.
Olet oikeassa. Suhteen lopettaminen olisi kivuttomin vaihtoehto ja sen vaikeampaahan se on mitä kauemmin venyttää. En ole saanut varmuutta itselleni siitä, että haluanko aidosti lopettaa vai oikeasti jatkaa eteenpäin kun olen muutenkin vähän hitaammin kiinnostuvaa sorttia. Ei tekisi mieli luovuttaa näin pienen asian tähden vaan vielä katsoa kun sama ihminenhän on kuitenkin kyseessä. Epäilyttää vain kun aiempi kiva fiilis lopahti kerrasta ja noin vähäpätöisen asian tähden ja kaikki muuttui vaikeaksi.