Yhteiskunnan modernisoitumiskehityksen katsotaan johtaneen yksilöllisyyden ja vapauden lisääntymiseen, kun perinteiset absoluuttiset moraaliarvot eivät enää sido yksilöitä toimimaan yhteisön normien mukaan. Perheen ja seksuaalisuuden alueella tämä näkyy kaikkein voimakkaimmin: vähemmistöt hyväksytään entistä paremmin, elinikäiset liitot ovat muuttuneet harvinaisuuksiksi, ja vapaaseen seksiin uskotaan entistä enemmän. Traditionaalinen moraali on jo julistettu kuolleeksi; kuten Iltalehden Sofian sohva -palstalla 16.12.2009 kirjoitettiin, "[k]ukaan ei puhu seksin yhteydessä enää moraalista".
Moni ATM on täällä julistautunut perinteisten moraaliarvojen kannattajaksi, mikä kärjistyy ns. lutkitteluviesteissä ja homovastaisissa kommenteissa. Tällaiset mielipiteet koetaan palstalla menneen maailman kaiuiksi, eikä niitä oteta vakavasti - näiden ilmiselvän trolliluonteenkin vuoksi. Silti väittäisin aika monen AT-miehen olevan menneiden aikojen arvojen kannattaja, joka uskoo vanhanaikaiseen rakkauteen, protestanttiseen etiikkaan ynnä muihin arvoihin, joilla tässä maailmassa ei enää vuosikymmeniin ole päässyt mihinkään. Jopa työelämässä arvot ovat auttamatta vanhentuneet: Matti Kortteisen hieno 90-luvun alussa ilmestynyt väitöskirjatutkimus suomalaisesta työelämästä sijoittui metallitehtaita tarkastelevalta osaltaan 80-luvulle; jo tällöin tehtaissa oli havaittavissa ilmiö, jossa nuoret "pelimarkkoja tienaamassa olleet", työhön hälläväliä-asenteella suhtautuneet perseilijämiehet menestyivät työpaikalla tunnollisia ja ahkeria, vanhan moraalin naistyöntekijöitä paremmin, sillä johto katsoi nuorten miesten oppivan virheistään paremmin kuin naisten tunnollisella tekemisellä. (Miehiltä taas "akkamainen" tunnollisuus ei ollut edes mahdollista; miesyhteisö olisi moisen nössön sulkenut oitis ulkopuolelleen, pitänyt rikkurina.) Samalla lailla vanhakantaisiin seksuaalisiin arvoihin sitoutuminen estää nykymiehen menestymisen seksuaalimarkkinoilla; se asenne, jolla vielä sotien jälkeen maata rakennettiin (ainakin kansallisessa myytissämme), on tuhoon tuomittu armon vuonna 2010.
Mutta mitä hyötyä ATM:n on omaksua modernit vapaan rakkauden arvot? Nähdäkseni ei juuri mitään. Nimittäin, kun vapaamielisyydestä on tullut normi, seksuaalista kokemattomuutta katsotaan karsaasti. Ensinnäkin kokemattomuus voidaan mieltää vanhanaikaisiin arvoihin sitoutumiseksi ja siten täydelliseksi turn-offiksi, vaikka todellinen syy olisi yksinkertaisesti tilaisuuksien puuttuminen. Suurin tragedia lienee moderni ATM, jota luullaan traditionaaliksi sovinistiksi: tällöin ainoat naiset, jotka hänelle voisivat lämmetä, ovat omaksuneet uskonnon kautta perinteiset arvot, ja sitten täysin päinvastaiset maailmankatsomukset tuottaisivat lopulta väistämättä pettymyksen.
Toiseksi seksuaalisen vapaamielisyyden aikana, mikäli ATM oletetaan arvoiltaan moderniksi mutta vain tilaisuuksia saamattomaksi, nainen pelkää, että oppiessaan kommunikoimaan naisten kanssa rakkauden ja seksuaalisuuden kielellä mies lähteekin jahtaamaan aiemmin kokematta jääneitä asioita, metsästämään parempaa jne. - toisin sanoen tekemään juuri niitä asioita, joita kaikki muutkin nykyarvoihin sitoutuneet tekevät (mutta nuorempana). Naiset tuntevat säännöt: bohemiaan - jota nykykulttuuri pitkälti edustaa - on aina kuulunut paluu tavalliseen elämään nuoruuden seikkailujen jälkeen. Kun ATM on näiden osalta jälkeenjäänyt, edellä mainittu pelko on täysin loogista. (Ja, mikäli mies ei olisikaan lähtemässä seikkailuihin, olisi syytä epäillä hänen olevan taantumuksellinen moralisti; mies, jota ei sofiansohvien mukaan ole olemassakaan.)
Lyhyesti ilmaistuna tässä asetelmassa ATM voi vain hävitä, olipa hänen oma arvotaustansa sitten traditionaali tai moderni. On siis aivan samantekevää, mitä tekee tai miten ajattelee - kun ikää on karttunut riittävän paljon ilman kokemuksia, parisuhdepeli on auttamattomasti menetetty, ja edessä on vain se paljon puhuttu "keskittyminen muihin asioihin elämässä".
Moni ATM on täällä julistautunut perinteisten moraaliarvojen kannattajaksi, mikä kärjistyy ns. lutkitteluviesteissä ja homovastaisissa kommenteissa. Tällaiset mielipiteet koetaan palstalla menneen maailman kaiuiksi, eikä niitä oteta vakavasti - näiden ilmiselvän trolliluonteenkin vuoksi. Silti väittäisin aika monen AT-miehen olevan menneiden aikojen arvojen kannattaja, joka uskoo vanhanaikaiseen rakkauteen, protestanttiseen etiikkaan ynnä muihin arvoihin, joilla tässä maailmassa ei enää vuosikymmeniin ole päässyt mihinkään. Jopa työelämässä arvot ovat auttamatta vanhentuneet: Matti Kortteisen hieno 90-luvun alussa ilmestynyt väitöskirjatutkimus suomalaisesta työelämästä sijoittui metallitehtaita tarkastelevalta osaltaan 80-luvulle; jo tällöin tehtaissa oli havaittavissa ilmiö, jossa nuoret "pelimarkkoja tienaamassa olleet", työhön hälläväliä-asenteella suhtautuneet perseilijämiehet menestyivät työpaikalla tunnollisia ja ahkeria, vanhan moraalin naistyöntekijöitä paremmin, sillä johto katsoi nuorten miesten oppivan virheistään paremmin kuin naisten tunnollisella tekemisellä. (Miehiltä taas "akkamainen" tunnollisuus ei ollut edes mahdollista; miesyhteisö olisi moisen nössön sulkenut oitis ulkopuolelleen, pitänyt rikkurina.) Samalla lailla vanhakantaisiin seksuaalisiin arvoihin sitoutuminen estää nykymiehen menestymisen seksuaalimarkkinoilla; se asenne, jolla vielä sotien jälkeen maata rakennettiin (ainakin kansallisessa myytissämme), on tuhoon tuomittu armon vuonna 2010.
Mutta mitä hyötyä ATM:n on omaksua modernit vapaan rakkauden arvot? Nähdäkseni ei juuri mitään. Nimittäin, kun vapaamielisyydestä on tullut normi, seksuaalista kokemattomuutta katsotaan karsaasti. Ensinnäkin kokemattomuus voidaan mieltää vanhanaikaisiin arvoihin sitoutumiseksi ja siten täydelliseksi turn-offiksi, vaikka todellinen syy olisi yksinkertaisesti tilaisuuksien puuttuminen. Suurin tragedia lienee moderni ATM, jota luullaan traditionaaliksi sovinistiksi: tällöin ainoat naiset, jotka hänelle voisivat lämmetä, ovat omaksuneet uskonnon kautta perinteiset arvot, ja sitten täysin päinvastaiset maailmankatsomukset tuottaisivat lopulta väistämättä pettymyksen.
Toiseksi seksuaalisen vapaamielisyyden aikana, mikäli ATM oletetaan arvoiltaan moderniksi mutta vain tilaisuuksia saamattomaksi, nainen pelkää, että oppiessaan kommunikoimaan naisten kanssa rakkauden ja seksuaalisuuden kielellä mies lähteekin jahtaamaan aiemmin kokematta jääneitä asioita, metsästämään parempaa jne. - toisin sanoen tekemään juuri niitä asioita, joita kaikki muutkin nykyarvoihin sitoutuneet tekevät (mutta nuorempana). Naiset tuntevat säännöt: bohemiaan - jota nykykulttuuri pitkälti edustaa - on aina kuulunut paluu tavalliseen elämään nuoruuden seikkailujen jälkeen. Kun ATM on näiden osalta jälkeenjäänyt, edellä mainittu pelko on täysin loogista. (Ja, mikäli mies ei olisikaan lähtemässä seikkailuihin, olisi syytä epäillä hänen olevan taantumuksellinen moralisti; mies, jota ei sofiansohvien mukaan ole olemassakaan.)
Lyhyesti ilmaistuna tässä asetelmassa ATM voi vain hävitä, olipa hänen oma arvotaustansa sitten traditionaali tai moderni. On siis aivan samantekevää, mitä tekee tai miten ajattelee - kun ikää on karttunut riittävän paljon ilman kokemuksia, parisuhdepeli on auttamattomasti menetetty, ja edessä on vain se paljon puhuttu "keskittyminen muihin asioihin elämässä".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi on totta sikäli, että kun nykyään seksuaalielämän alueella ei ole enää yhtenäisiä normeja ja arvoja vaan jokainen luo ikäänkuin oman moraalinsa, niin yhteentörmäyksiä tulee. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi se, että monilla sinkuilla, varsinkin naispuolisilla, saattaa olla panojuttuja jonkun varatun kanssa. Tämä sinkku voi hyvinkin ajatella, ettei se ole mitenkään hänen moraalinsa vastaista eikä näe toiminnassaan mitään väärää. Mutta sen varatun kumppani, joka taas odottaa kumppaniltaan uskollisuutta, näkee tämän sinkun toiminnan tosi röyhkeänä ja häikäilemättömänä. Sitten taas se varattu, joka pettää, saattaa ajatella että hänen pettämisensä on ihan ok ja hyväksyttävää, mutta hän ei kuitenkaan hyväksyisi ikinä kumppaniltaan samaa. Eli siinä jo kolme erilaista moraalikäsitystä törmää yhteen.
Samaa pätee irtosuhteisiin. Yhden mielestä irtosuhteet ovat hyvä juttu ja hän harrastaa niitä aina kun on tilaisuus. Toinen taas sallii irtosuhteet itselle, mutta ei tulevalle seurustelukumppanilleen. Kolmas taas ei periaatteesta harrasta irtosuhteita. Ongelmia syntyy, kun eri tavalla moraalin näkevät yrittävät solmia suhteita keskenään. Kenen moraalin ehdoilla suhteessa eletään ?
Eli elämä oli varmasti ainakin jotenkin helpompaa, kun normit olivat jotakuinkin kaikille samat.
Monen miehen nussima nainen pelkää neitsyyttään arvostavan kanssasisarensa saavan hyvän miehen ja turmelee tämän neitsytnaisen omantunnon ja arvokkuuden. Aivan kuten miehet, jotka harjoittavat pakotettua prostituutiota. He luovat kaappaamistaan naisista huumeaddikteja ja työskentelemällä heille nämä naiset saavat päivittäisen huumeannoksensa seksiin antautumisen hinnalla.