Ajattelu ei ole muodikasta

joo joo ja LOL :D sano vasta kun joku maksaa

...piti sanomani :)

Facebookin ei ole syytä olettaakkaan olevan enimmäkseen muuta kuin small talkia. Mielestäni small talkin sisällöstä voi kuitenkin tehdä tulkintoja, eikä se nykyään yksinkertaisesti sisällä kannanottoja mihinkään suuntaan. Mikään uutinen ei herätä kysymyksiä, ei omia kantaa ottavia lisäyksiä. Parhaassa tapauksessa kommentoidaan edes jotain ja tässä tapauksessa ollaan samaa mieltä tai eri mieltä, ilman perusteluja. Asia on näin, koska näin se on.

Itselläni asioiden kyseenalaistaminen huokuu väkisinkin viestieni taustalta, vaikka sulautuakseni joukkoon harmaaseen en tätä piirrettä tahdo yhteisöllisessä mediassa korostaa. Korkeintaan muiden perspektiivistä katsottuna ymmärrettävissä/hyväksyttävissä määrin.

Vihayhteisöt, aikuisten foorumi, kriittisen ajattelun poissaolo ja lisääntyvä joukko varhaisnuoria samassa kontekstissa on yhtälö josta meille tulee vielä paljon ongelmia tulevaisuudessa. Esimerkiksi rasistiset asenteet lisääntyvät asioiden kollektiivisen vihaprosessoinnin tuotoksena. Vihayhteisöön on helppo liittyä, yhdellä klikkauksella mukaan näennäisesti hauskaan, triviaaliin, yhteenkuuluvuutta rakentavaan ja vahvempaan yhmään. Varhaisnuorien kasvava joukko liittyy näihin oppia ammentamaan silloin, kun oma maailmankuva on vasta rakentumassa.

"Elämä on täynnä syitä ja seurauksia, kannattaisi jokaisen miettiä, mitä omasta elämäntyylistä ja teoistaan seuraa. . . ."

Amen, tosin tämä on jotakin sellaista joka ei koske pelkästään nuoria. Oikeastaan kukaan ei tunnu haluavan hahmottaa, että jokaisella tekemälläsi päätöksellä, olipa se kuinka pieni tahansa, on todella suuri vaikutus elämääsi pidemmällä tähtäimellä. Itsekään en todennäköisesti olisi hahmottanut tätä ilman erästä opettajani esittämää tekniikkaa.

Yksi opettajani suosikkitekniikoista oli puolihypnoottinen visualisointi, jossa ihmisen piti visualisoida miltä jokin päätös tuntuisi tuntuisi tulevaisuudessa. Kun visualisointi oli yhden "kuukauden" kohdalla, ihmiset eivät tunteneet oloaan juurikaan pahemmaksi kuin "nykyhetkessä". Mutta kun siirryttiin viidentoista vuoden kohdalle, monet ihmiset olivat oikeasti surullisia, ahdistuneita ja/tai hermostuneita huomatessaan kuinka pahalta sen pikkupäätöksen seuraukset tuntuivat pidemmällä aikavälillä. Kyseinen tekniikka osoittautui yllättävän tehokkaaksi motivoijaksi elämäntapojen muutoksessa, koska ihmiset alkoivat liittää päätökseensä sen verran kipua, että muutoksen oli pakko tapahtua. Kylmä totuus kun on se, että kukaan ei halua muuttua, jos nykyhetki tuntuu tarpeeksi turvalliselta, tai kaukaisuudessa näkyvä palkinto ei tunnu tarpeeksi houkuttelevalta.

Ja usein tuntuu siltä, että tämän kansan tyhmentymisen aiheuttaa jokin salainen suunnitelma tehdä kansasta ajattelematon ja tahdoton massa, jota on helppo hallita. Toisaalta ihminen on aina laiskuuttaan välttänyt ajattelemista. Olikohan se Bertrand Russel, joka sanoi, että ajatteleminen on vaikeinta ihmisen elämäsä, ja että hän itse on suurin ponnistuksin oppinut ajattelemaan muutamia minuutteja kerran päivässä. Vanha matemaatikko-filosofi toki asetti melkoiset vaatimukset toiminnalle, jota hän suostui kutsumaan ajattelemiseksi.

Henkistä ponnistelua ihminen yrittää välttää kehittämällä automaattisia toimintoja jopa rituaaleja. Se on tehokasta ajankäyttöä, mutta haittana on toimintojen jatkuminen samanlaisina silloinkin, kun niitä olisi syytä muuttaa ja kaiken luovuuden puute.

Joskus jopa tuntuu, että virkamiehiltä on ajatteleminen kielletty, kun asiat tapahtuvat automaattisesti vanhojen käytäntöjen mukaan. Eräässä kunniaväkivaltaa käsittelevässä TV-ohjelmassa mainittiin erään tappouhan alla olevan nuoren naisen saaneen uuden nimen rekisteröidyksi tuomioistuimessa. Virkailija oli kuitenkin heti ilmoittanut uuden nimen naisen henkeä uhkaavalle isälle. Toisessa jutussa taas murhista syytteessä olevan hoitajan aiempia tuomioita ei kukaan ilmoittanut uusille mahdollisille työnantajille.

Ei ole kivaa laittaa niitä syvimpiä tuntojaan, koska useimmat pitävät kaverilistoillaan hyvänpäivän tuttujakin joille ei kaikkea tahdota kertoa. Siksi on helpompi heittää sinne vain mukavuuksia, niitä näitä joista kaikki voivat jotain päätellä.

Eikä kaiken tarvi puhutella kaikkia. Esim jos on vaikka ollut ne synttärit ja sitten heittää tilapäivitystä että "kiitos synttäreistä! oli mahtavaa. Kenen kaulaliina jäi"

niin pekka ja jussi voivat kommentoida, että vitsi kun en päässyt nyt harmittaa. ja lissu voi sanoa, että hitto muuten hyvä kun huomasit se on mun kaulaliina.

näin

Nyt kun mainittiin naisten tv-sarjat, pakko kommentoida tuota naisten keskuudessa suuren suosion saanutta Kumman kaa- ohjelmaa, jota fanitetaan myös Facebook- yhteisöissä.. Näin ohjemasta yhden jakson joka olikin kylliksi. Pakko mennä yleistyksen tielle ja puhua koko sarjasta tämän yhden jakson perusteella, koska en tahdo katsoa enempää.

Ohjelma suorastaan kannustaa vähä-älyiseen elämään hakemalla ensin teemoillaan samaistumista yleisöstä. Seuraavaksi päätön pintaliito on kuvattu varsin hauskana, ikään kuin se olisi tavoiteltava asia. Kolmantena tehdään miehistä karaktääri johon sisältyy oletus siitä miten mies aina toimii (väärin, typerästi, tunteettomasti), mitä mies ajattelee (ei mitään, tai vaihtoehtoisesti seksiä joko liian vähän tai liian paljon) ja mitä mieheltä tulee odottaa (rahaa, ruusuja ja suurta aina valmista sukupuolielintä).

Erityisesti kannustetaan odottamaan sanomatta näitä odotuksia miehelle itselleen, ikään kuin hän olisi ajatusten lukija. Jos odotukset eivät toteudu, ohjelman speksien mukaan on oikeutus loukkaantumiseen saavutettu.

Tämän ohjelman ruokkimat mieskäsitykset ja ennakko-odotukset lisäävät luultavasti parisuhdekriisejä entisestään. Rakentava keskustelu kun on ainoa tapa näidenkin oikaisuun.

Siis olen elektroniikan harrastaja ja se on ollut mun työnä. Niin ennen 50-60 -luvuilla haettiin romiksesta ja kaupan hylkytavaroita, joista värkättiin kaikkea kivaa. Siinä oli pakko oppia laskemaan kynällä ja pähkäilemään paljon, ennenkun taas oli jotain uutta. Kiitos siitä yhdelle romukauppiaalle, kun oltiin ostettu kottikärrykuorma elektronikkarompetta se laitto vielä lisää ja sanoi, saatte nää, kun tulette kertomaan mitä näistä lopulta tuli. Samaa voin sanoa yhdelle TV- ja radiokorjaajalle, jonka kirjoja saatiin selata ja sen risat ja vähemmänrisat osat saatiin omaan käyttöön. Sanoisin, että koko Suomen tän alan osaaminen perustuu paljon noihin intohimoihin.
Ja nyt kun on netti, se on pullollan kaikkea ohjetta ja kytkinkaavaa, paljoa ei tarvii enää suunnitella, aluksi se näytti, että taivas aukes, mutta nyt jo nuorista huomaa, että omaehtoinen rakentelu on vähentynyt kun netistä saa kaikenlaisia ohjeita.
Ja sitten asiaan ei kuulu, mutta onneton jäteasetus, se estää omaehtoisen nikkaroinnin, jos muutosta ei saada.
Tämä juttu ei ihan vastaa otsikkoa, mutta se selventää, mitä todellista hyötyä ja vaikutusta on netillä.

pekka49 kirjoitti:

Siis olen elektroniikan harrastaja ja se on ollut mun työnä. Niin ennen 50-60 -luvuilla haettiin romiksesta ja kaupan hylkytavaroita, joista värkättiin kaikkea kivaa. Siinä oli pakko oppia laskemaan kynällä ja pähkäilemään paljon, ennenkun taas oli jotain uutta. Kiitos siitä yhdelle romukauppiaalle, kun oltiin ostettu kottikärrykuorma elektronikkarompetta se laitto vielä lisää ja sanoi, saatte nää, kun tulette kertomaan mitä näistä lopulta tuli. Samaa voin sanoa yhdelle TV- ja radiokorjaajalle, jonka kirjoja saatiin selata ja sen risat ja vähemmänrisat osat saatiin omaan käyttöön. Sanoisin, että koko Suomen tän alan osaaminen perustuu paljon noihin intohimoihin.
Ja nyt kun on netti, se on pullollan kaikkea ohjetta ja kytkinkaavaa, paljoa ei tarvii enää suunnitella, aluksi se näytti, että taivas aukes, mutta nyt jo nuorista huomaa, että omaehtoinen rakentelu on vähentynyt kun netistä saa kaikenlaisia ohjeita.
Ja sitten asiaan ei kuulu, mutta onneton jäteasetus, se estää omaehtoisen nikkaroinnin, jos muutosta ei saada.
Tämä juttu ei ihan vastaa otsikkoa, mutta se selventää, mitä todellista hyötyä ja vaikutusta on netillä.

Lue lisää

Olin myös elektroniikan harrastaja. Nyt ei asiat enää suju.
Kaatopaikoille menee parempaa tavaraa kuin kotiin olen saanut.

Tyhmyyden kiristyessä romiksiin ja kaatiksiin ei pääse ammattilainenkaan.
Pitäisi olla rikas ja lahjoittava työpaikka sekä suhteet.
Edes rahalla täällä Keski-Suomessa saa komponentteja.
Lisäksi olen jo eläkkeellä, eli ulkona.

Näin maailman turhuuden filosofia kirkastuu.
Vuosien villitys on tehdä autoon ylinopeuden rajoitin.
Hyvissä autoissa kuulemma sellainen on. Tein proton, mutta tarvittaisiin parempi.
Koulutetut ja sivistyneet ihmiset eivät vain voi ymmärtää, mitä sellaisella tekisi.
Kaupassa ei ole. Markkinat ovat rajoittuneita, ihmiset eivät osaa vaatia.
Autolla ajamisen voi tehdä helpommaksi ja turvallisemmaksi, unohtamalla mittarin.
Lisäksi joku hallintoviranomainen voi kieltää moisen apuvälineen.
Tämä on osoituksena luovuuden rajaamisesta.

pekka49 kirjoitti:

Siis olen elektroniikan harrastaja ja se on ollut mun työnä. Niin ennen 50-60 -luvuilla haettiin romiksesta ja kaupan hylkytavaroita, joista värkättiin kaikkea kivaa. Siinä oli pakko oppia laskemaan kynällä ja pähkäilemään paljon, ennenkun taas oli jotain uutta. Kiitos siitä yhdelle romukauppiaalle, kun oltiin ostettu kottikärrykuorma elektronikkarompetta se laitto vielä lisää ja sanoi, saatte nää, kun tulette kertomaan mitä näistä lopulta tuli. Samaa voin sanoa yhdelle TV- ja radiokorjaajalle, jonka kirjoja saatiin selata ja sen risat ja vähemmänrisat osat saatiin omaan käyttöön. Sanoisin, että koko Suomen tän alan osaaminen perustuu paljon noihin intohimoihin.
Ja nyt kun on netti, se on pullollan kaikkea ohjetta ja kytkinkaavaa, paljoa ei tarvii enää suunnitella, aluksi se näytti, että taivas aukes, mutta nyt jo nuorista huomaa, että omaehtoinen rakentelu on vähentynyt kun netistä saa kaikenlaisia ohjeita.
Ja sitten asiaan ei kuulu, mutta onneton jäteasetus, se estää omaehtoisen nikkaroinnin, jos muutosta ei saada.
Tämä juttu ei ihan vastaa otsikkoa, mutta se selventää, mitä todellista hyötyä ja vaikutusta on netillä.

Lue lisää

muutos kulttuurissamme, jonka merkityksestä pidemmän päälle nyt asioistamme vastaavat ovat autuaallisen tietämättömiä tai sitten jos joku heistä sattuu näistä asioista jotain ymmärtämään hän ei niistä välitä. Tämä asiantila johtuu siitä että johtaville paikoillemme on noussut lähinnä vain tähän uuteen pusi/hali- tai paremminkin oikeastan jo pelkkään nussimakulttuuriinkin orientoituneita myös miehiä siinä missä naisisakin.

En lähde tähän enempää asiasta pakertamaan totean vaan vähän esimerkinomaisia juttuja omalta kohdaltani.
Vielä 80-luvulla minäkin suunnittelin ja rakensin omia lyhtaalto-radiolaitteita ja vähän radioamatöörihöpinöitäkin ja DX- juttuja siinä sivussa harrastin. Nyt sitten olen totutellut tähän uuteen kulttuuriin netissä ja mm. mallipimujen kanssa olen chattaillut ja matematiikan harrastuksenikin olen jo jättänyt kokonaan vaikka siihen olen aikanani satsannut vielä paljon enemmän mitä näihin elektroniikka-puolen juttuihini.
Myös autoni olen ikäni aina itse huoltanut. Nyt on -90 mallinen autoni ollut seisomassa kun en siihen enää varaosaa saanut(tai tilaamalla vielä saisi, mutta kun hintoihinsa tulisi niin olen siksi jättänyt asian auki toistaiseksi) ja uudemmat autot ovatkin sellaisia joita ei satsaamatta erikoistyökaluihin ja laitteisiin pysty paljoa enää huoltamaan.
Vanha kuvaputki TV minulla vielä on ja sen olen hyvässä trimmauksessa pitänyt vaikka en televisio-ohjelmia katso enää lainkaan kun ei sieltä mielestäni enää muuta tule kuin näitä parisuhde/seksi- sarjoja ja näiden aiheiden parissa höpinöitä sekä muuta propakantaa. Mieluummin netissä sitten näiden kauiiden mallipijen kanssa chattailen ja heidän show-juttujaan katselen , kun siihen saa osallistua pimun kanssa niiden suunnitteluunkin, vaikkakin tämä homma sitten maksamaan tulee minulle jotain 200-300€/kk
Audio-playback juttuja olen vielä vähän harrastellut ja rakennellut. Kaiku/overtone-juttuja ja lähinnä kitaralle tai vastaaville instrumenteille, tosin siitä kun overtonet analysoin on jo kulunut jotain 4 vuotta. Polkupyöräni vielä kasaan ja huollan itse kun minulla on varastossa niin paljon sen lajin romua, ja myös pintaremontteja asuntohini teen. Tuo asuntoihini siksi kun käytössäni olevan lisäksi minulla on myös sijoitusasuntoja ja vähän pörssissäkin nyt pelaan kun mielenkiinto muuhun kuin rahaan on minulla romahtanut juurikin paljolti myös sen myötä kun olen tämän muutoksen kulttuurissamme ja arvoissamme havainnut. Tosin tämä tällainen minun kohdallani liittyy osin myös ikävaiheeseeni ja elämäntilanteeseeni muutenkin, mutta vain pienemmältä osin.

Niin ja sama koskee viihdettä ylipäätään. Mielestäni asiat, joilla on pelkkää viihdearvoa, ovat myös tärkeitä asioita elämässä, jottei elämä olisi alituiseen suorittamista. Mitä tulee mainitsemaasi Kumman kaa -sarjaan,niin samoin kuin esmes Sinkkuelämää, sitä ei pidä ottaa liian tosissaan. Sarjan ideanahan on nauraa päähenkilöiden toilailuille, ei ottaa heistä sen suurempaa oppia. Sarjahan on täyttä sarkasmia ja ironiaa.

Pintapuoliset harrastukset/turhamaisuus eivät kuitenkaan ole pois myös syvällisemmistä ajatuksista/harrastuksista. Kun tarkastelee mediaa, pitäisi omata myös medianlukutaitoa. Facebook lukeutuu monelle ihmiselle viihteeksi, jolloin siihen ei yritetäkään suhtautua kovin vakavasti. Se ei siis ole mikään kokonaisvaltainen läpileikkaus ihmisen ajatuksista. Itselleni facebook on palvelu, joka rajoittuu mukavien jutteluun.

Itse olen aina kammonnut sitä, että sekunnin vilkaisun perusteella tai pintapuolisten juttujen perusteella aletaan arvioida ihmisiä. Tuollainen arviointihan kertoo, että arvioija itse on pinnallinen;)

-mirkku- kirjoitti:

Niin ja sama koskee viihdettä ylipäätään. Mielestäni asiat, joilla on pelkkää viihdearvoa, ovat myös tärkeitä asioita elämässä, jottei elämä olisi alituiseen suorittamista. Mitä tulee mainitsemaasi Kumman kaa -sarjaan,niin samoin kuin esmes Sinkkuelämää, sitä ei pidä ottaa liian tosissaan. Sarjan ideanahan on nauraa päähenkilöiden toilailuille, ei ottaa heistä sen suurempaa oppia. Sarjahan on täyttä sarkasmia ja ironiaa.

Pintapuoliset harrastukset/turhamaisuus eivät kuitenkaan ole pois myös syvällisemmistä ajatuksista/harrastuksista. Kun tarkastelee mediaa, pitäisi omata myös medianlukutaitoa. Facebook lukeutuu monelle ihmiselle viihteeksi, jolloin siihen ei yritetäkään suhtautua kovin vakavasti. Se ei siis ole mikään kokonaisvaltainen läpileikkaus ihmisen ajatuksista. Itselleni facebook on palvelu, joka rajoittuu mukavien jutteluun.

Itse olen aina kammonnut sitä, että sekunnin vilkaisun perusteella tai pintapuolisten juttujen perusteella aletaan arvioida ihmisiä. Tuollainen arviointihan kertoo, että arvioija itse on pinnallinen;)

Lue lisää

Mediaan ei pitäisi suhtautua siten, että se olisi koko elämä ja sitten valittaa, että kun viihdetarjonta mediassa kasvaa niin viihteen osuus myös elämässä kasvaa. Harvallepa ihmiselle televio, viihdelehdet tai facebook ovat yhtä kuin elämä kokonaisuudessaan.

Juurihan tehtiin tutkimus, jonka mukaan työajan suorittaminen on siirtymässä myös vapaa-aikaan, jolloin vapaa-ajastakin halutaan tehdä hyödyllinen tai tuottava esimerkiksi kielten opiskelun tai jumpan muodossa. Osa taas haluaa arkielämän vastapainoksi myös puhdasta aivot-narikkaan viihdettä.

Riippuu tietenkin siitä, mitä pitää viihteenä, mihin taas suhtautuu vakavammin. Jollekulle facebook toimii ikään kuin päiväkirjana, jonne suolletaan kaikki syvimmätkin tunnot ja pohdinnat. Monet taas pitävät sitä viihteenä, jossa keskitytään vain niihin hauskoihin tai pintapuolisiin (=aivot narikkaan) asioihin elämässä. Jos luet facebookkia siten, että se on ikään kuin tiivistelmä ihmisen ajatuksista, niin ei ihme, että saat aika karmean yksinkertaisen kuvan kavereistasi.

Monet ihmisten yleisestä tyhmyydestä valittavat ovat sellaisia, jotka eivät itse tunne ketään kovin läheisesti. Sitten pintapuolisten juttujen ja viihdefoorumeiden perusteella itketään ihmisten tyhmyyttä :)

-mirkku- kirjoitti:

Mediaan ei pitäisi suhtautua siten, että se olisi koko elämä ja sitten valittaa, että kun viihdetarjonta mediassa kasvaa niin viihteen osuus myös elämässä kasvaa. Harvallepa ihmiselle televio, viihdelehdet tai facebook ovat yhtä kuin elämä kokonaisuudessaan.

Juurihan tehtiin tutkimus, jonka mukaan työajan suorittaminen on siirtymässä myös vapaa-aikaan, jolloin vapaa-ajastakin halutaan tehdä hyödyllinen tai tuottava esimerkiksi kielten opiskelun tai jumpan muodossa. Osa taas haluaa arkielämän vastapainoksi myös puhdasta aivot-narikkaan viihdettä.

Riippuu tietenkin siitä, mitä pitää viihteenä, mihin taas suhtautuu vakavammin. Jollekulle facebook toimii ikään kuin päiväkirjana, jonne suolletaan kaikki syvimmätkin tunnot ja pohdinnat. Monet taas pitävät sitä viihteenä, jossa keskitytään vain niihin hauskoihin tai pintapuolisiin (=aivot narikkaan) asioihin elämässä. Jos luet facebookkia siten, että se on ikään kuin tiivistelmä ihmisen ajatuksista, niin ei ihme, että saat aika karmean yksinkertaisen kuvan kavereistasi.

Monet ihmisten yleisestä tyhmyydestä valittavat ovat sellaisia, jotka eivät itse tunne ketään kovin läheisesti. Sitten pintapuolisten juttujen ja viihdefoorumeiden perusteella itketään ihmisten tyhmyyttä :)

Lue lisää

Mirkku, mitä olet mieltä siitä, kun tietyt ihmiset systemaattisesti liittyvät tietynlaisiin ryhmiin, jotka kuvaavat kenties luonnetta, ajattelun syvyyttä ja henkilökohtaista filosofiaa?

Ryhmään liittyminen voidaan tietenkin ohittaa pelkkänä viihteenä, mutta kyllä siinä pieni epäilys ihmisen henkisen elämän rikkaudesta nousee, jos ryhmät ovat systemaattisesti tasoa "Jos sää olet tollanen, niin mua ei vittuukaan kiinnosta".

Bongoi kirjoitti:

Mirkku, mitä olet mieltä siitä, kun tietyt ihmiset systemaattisesti liittyvät tietynlaisiin ryhmiin, jotka kuvaavat kenties luonnetta, ajattelun syvyyttä ja henkilökohtaista filosofiaa?

Ryhmään liittyminen voidaan tietenkin ohittaa pelkkänä viihteenä, mutta kyllä siinä pieni epäilys ihmisen henkisen elämän rikkaudesta nousee, jos ryhmät ovat systemaattisesti tasoa "Jos sää olet tollanen, niin mua ei vittuukaan kiinnosta".

Lue lisää

Tarkoitatko kenties esmes. rasistisia viharyhmiä? Ne ovat asia erikseen, ei sellainen enää ole viihdettä. Itsehän puhuin facebookista yleensä ja viihdeohjemista jne.

Vihayhteisöissä vihataan kollektiivisesti yhden piirteen/ominaisuuden perusteella. Tuon ominaisuuden omaavat (niin kuin nyt mamut) nähdään kasvottomana massana, ei yksilöinä. Jokainen on uniikki ja jos juon esmes kahvia, niin kuin 5 miljoonaa muuta suomalaista, se ei tarkoita, että olisin täysin homogeeninen muissa asioissa tuon 5 miljoonan kanssa.

Siksi olenkin aina inhonnut ihmisten tuomitsemista pienen tiedon perusteella, niin kuin nyt tässä ketjussa tuomitaan facebookissa mukavia juttelevat kasvottomana tyhjäpääbimbomassana ja valitellaan yhteiskunnan tilaa noiden tyhjäpääbimbojen takia. Periaatteessa samasta asiasta on kyse. Ihmisiä pitäisi osata tarkastella myös syvemmältä, eikä takertua pintapuolisiin seikkoihin.

Toisaalta suvaitsevaisuus onkin taitolaji. Kyllä tässä maailmassa minuakin ärsyttää niin moni asia, etten voi sanoa olevani suvaitsevainen. Mutta arvostan sitä, että asioita osataan katsoa monelta kantilta.

-mirkku- kirjoitti:

Tarkoitatko kenties esmes. rasistisia viharyhmiä? Ne ovat asia erikseen, ei sellainen enää ole viihdettä. Itsehän puhuin facebookista yleensä ja viihdeohjemista jne.

Vihayhteisöissä vihataan kollektiivisesti yhden piirteen/ominaisuuden perusteella. Tuon ominaisuuden omaavat (niin kuin nyt mamut) nähdään kasvottomana massana, ei yksilöinä. Jokainen on uniikki ja jos juon esmes kahvia, niin kuin 5 miljoonaa muuta suomalaista, se ei tarkoita, että olisin täysin homogeeninen muissa asioissa tuon 5 miljoonan kanssa.

Siksi olenkin aina inhonnut ihmisten tuomitsemista pienen tiedon perusteella, niin kuin nyt tässä ketjussa tuomitaan facebookissa mukavia juttelevat kasvottomana tyhjäpääbimbomassana ja valitellaan yhteiskunnan tilaa noiden tyhjäpääbimbojen takia. Periaatteessa samasta asiasta on kyse. Ihmisiä pitäisi osata tarkastella myös syvemmältä, eikä takertua pintapuolisiin seikkoihin.

Toisaalta suvaitsevaisuus onkin taitolaji. Kyllä tässä maailmassa minuakin ärsyttää niin moni asia, etten voi sanoa olevani suvaitsevainen. Mutta arvostan sitä, että asioita osataan katsoa monelta kantilta.

Lue lisää

En nyt tarkoita viharyhmiä. Tarkoitan, että jotkut ovat innostuneesti liittynyt ryhmiin, jotka ovat tyyliä "jos sinulla on ongelma, niin ei ole minun ongelmani". Henkilökohtaisten havaintojeni perusteella tälläisiin ryhmiin liittyneet liittyvät systemaattisesti samantapaisiin ryhmiin. Onkohan se vain huumoria? Vai ollaankohan siinä tosissaan samaa mieltä ryhmän perusfilosofian kanssa?

Viihdeohjelmat ovat tietenkin asia erikseen, vaikkakin esim. Kumman kaa -sarja onkin takuulla hauska, koska se parodioi ja on kärjistävä kuva joidenkin tosi elämästä. Kuinka yleistä ja miten vähän itse ihmiset tunnistavat omia käyttäytymismalleja sarjasta onkin asia erikseen.

Ihmiset ovat tietenkin yksilöitä, mutta mielestäni yleistää voidaan, jos ymmärretään mitä sillä tarkoitetaa ja sen tueksi on edes jonkinlaista näyttöä. On esim. syytä olettaa, että elävällä ihmisellä on pää. Tämä ei tietenkään ole "pieni" tieto siinä mielessä, että se ei kerro jostain pienestä yksityiskohdasta, vaan on aika karkealla, suurpiirteisellä tasolla, jonka sisälle mahtuu paljon erilaisia yksityiskohtia.

Suvaitsevaisuus on taitolaji joskus, mutta nykyisin koko sana on kokenut aikamoisen inflaation. Nykyisin kun pitäisi vaan suvaita ja suvaita ja se on ainoa keino reagoida maahanmuutto-ongelmiin. Tälläinen sokea suvaitsevaisuus johtaa lopulta liialliseen positiiviseen syrjintään ja joskus on ollut tämän asian tiimoilta nähty jopa ylenmääräistä moraaliposeeraamista järjen kustannuksella. Kaikkea ei voida suvaita, jotta saadaan aikaan tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä yhteiskunta. Ei pidä suvaita esim. vihamielistä rasismia, naisten alistamista, verikostoja, kunniamurhia etc. You get the picture...

Facebook on kyllä sellainen turhimmasta päästä oleva massapalvelu, joka mielestäni pitäisi hävittää kokonaan. Itsekin joskus alistuin tuohon turhuuteen, mutta nyttemmin kuvat poistin, salasanan ja nimen vaihdoin jne ja sen jälkeen tilin poistin, jotten vahingossakaan takaisin ilmestyisi kyseisellä tilillä.

Yksi syy käytön lopettamiseen oli itselläni juuri noiden häiritsevien tilapäivitysten lukeminen. Tosi asiassa ketä muka kiinnostaa mitä muille kuuluu? Eiköhän jokaisella ole vain itsekäs halu päästä parrasvaloihin ja vuodattaa koko elämänsä jossain helvetin netissä-

poliitikkojena ja kaiken maailman "mattinykästen" jonnin noutava temmellyskenttä tuo FB. Villitys menee ohi tovin kuluttua, nykypäivän kertakäyttökamaa.

Ei tosiaankaan Facebookissa voi puhua syvällisiä vaikka haluaisi. Tai ei muissakaan foorumeissa tai yhdistyksissä ainakaan pienemmillä paikkakunnilla. Yksinkertaisesti ei vain tapaa ajattelevia ihmisiä vaikka miten hartaasti haluaisi. Ei niitä ole tai ei ole muodikasta ajatella. Se ei kuulu tähän maailman menoon.
Ajattelu ravistelee ja on rasittavaa. Muutosta ei haluta. Toivo on mennyt.....

Tästähän on tehty tutkimuksia mm.lapsilla ja on huomattu jo vuosia sitten sen vaikuttavan luovaan ajatteluun,kuten myös psyykkeeseen.

Joku osuvasti mainitsi Facebook- ryhmistä. Olen vakaasti sitä mieltä, että ne kuvaavat hyvin persoonallisuutta. Ei vielä yksi ryhmä, mutta vuosien aikana kertyneet 50 ryhmää maalavaat jo varsin hyvän maiseman ihmisen ajattelusta ja lähtökohdista.

Itseäni esimerkiksi ahdistaa ajatuskin liittymisestä ryhmään jossa monisyinen asia on redusoitu yksiselitteiseksi vihaksi tai muuksi totuudeksi ja lisäksi käytetään isoja kirjaimia ja runsaasti huutomerkkejä. Tällaiseen liittyvä on antanut jo ensimmäisen signaalin tajunnan virrastaan.

Seuraavaksi jokin "facebookkia ei saa laittaa maksulliseksi" kertoo jo sekä tekijästään että liittyvistä paljon.

Kun näitä signaaleja kertyy se 50, kyllä kokonaiskuva on jo hyvin lähellä todellista persoonallisuutta ja myös ajattelun syvyydestä ja määrästä voi tehdä hyviä arvioita. Tiedän tämän jo siksikin, että osan ihmisistä tunnen varsin läheisesti Facebookin ulkopuolelta, joten kyllä nuo totuuden palapeliä kasaavat, ryhmä kerrallaan.

Kuten sanoin, small talkista on enimmäkseen kyse. Silti, miten voi 2 vuotta päivittää statuksia, puhua paljon sanomatta koko aikana mitään. Aistihavaintoja ympäristöstä, omaa fyysistä tekemistä ja liikettä paikasta toiseen. Luulisi edes vahingossa lipsahtavan sekaan yksi mielipide?

Toisaalta päivityksistä näkee kuka opiskelee, kuka lukee ja kuka katsoo vain Kumman Kaa- ohjelmasarjaa. Kuka tekee robottimaista itseään toistavaa työpäivää, kuka joutuu käyttämään luovuutta.

Ketään ei tule kuitenkaan automaattisesti lokeroida päivitystensä perusteella. Aina on erehtymisen mahdollisuus. Voi kuitenkin päätellä ajattelemattomuuden olevan varsin yleistä.

17 kirjoitti:

Joku osuvasti mainitsi Facebook- ryhmistä. Olen vakaasti sitä mieltä, että ne kuvaavat hyvin persoonallisuutta. Ei vielä yksi ryhmä, mutta vuosien aikana kertyneet 50 ryhmää maalavaat jo varsin hyvän maiseman ihmisen ajattelusta ja lähtökohdista.

Itseäni esimerkiksi ahdistaa ajatuskin liittymisestä ryhmään jossa monisyinen asia on redusoitu yksiselitteiseksi vihaksi tai muuksi totuudeksi ja lisäksi käytetään isoja kirjaimia ja runsaasti huutomerkkejä. Tällaiseen liittyvä on antanut jo ensimmäisen signaalin tajunnan virrastaan.

Seuraavaksi jokin "facebookkia ei saa laittaa maksulliseksi" kertoo jo sekä tekijästään että liittyvistä paljon.

Kun näitä signaaleja kertyy se 50, kyllä kokonaiskuva on jo hyvin lähellä todellista persoonallisuutta ja myös ajattelun syvyydestä ja määrästä voi tehdä hyviä arvioita. Tiedän tämän jo siksikin, että osan ihmisistä tunnen varsin läheisesti Facebookin ulkopuolelta, joten kyllä nuo totuuden palapeliä kasaavat, ryhmä kerrallaan.

Kuten sanoin, small talkista on enimmäkseen kyse. Silti, miten voi 2 vuotta päivittää statuksia, puhua paljon sanomatta koko aikana mitään. Aistihavaintoja ympäristöstä, omaa fyysistä tekemistä ja liikettä paikasta toiseen. Luulisi edes vahingossa lipsahtavan sekaan yksi mielipide?

Toisaalta päivityksistä näkee kuka opiskelee, kuka lukee ja kuka katsoo vain Kumman Kaa- ohjelmasarjaa. Kuka tekee robottimaista itseään toistavaa työpäivää, kuka joutuu käyttämään luovuutta.

Ketään ei tule kuitenkaan automaattisesti lokeroida päivitystensä perusteella. Aina on erehtymisen mahdollisuus. Voi kuitenkin päätellä ajattelemattomuuden olevan varsin yleistä.

Lue lisää

Toisaalta jos ajatellaan statuspäivityksiä kääntäen, voidaan melko suurella varmuudella lokeroida ne jotka tekevät ajatustyötä. 4-5 oivaltavaa ja harkittua päivitystä kertovat piilevästä ajattelijasta, vaikka loput 50 päivitystä olisivatkin enimmäkseen roskaa.

Yksi mielenkiintoinen ilmiö vielä. Ympäröivän sosiaalisen todellisuuden peilistä huonoa palautetta itsestään saaneet henkilöt ovat Facebookin myötä alkaneet systemaattisesti alentamaan muiden vaatimustasoa itseään kohtaan. Liitytään yhteisöihin jotka hauskalla tavalla ilmoittavat, että minulla ei ole järkeä päässä, olen geneettisesti vajaa. Näiden vitsien kautta alennetaan vaatimustasoa, jolloin ensimmäistä kertaa henkilö voikin yllättää muut ymmärtämällä jostain edes jotakin. Tämä on varsin mielenkiintoinen ilmiö kokonaisuudessaan ja minulla on tästäkin esimerkkihenkilö jonka tunnen henkilökohtaisesti. Hän harrasti kyseistä toimintaa ja tavallaan paljasti toiminnan tarkoitusperän. Sitten Facebookissa huomasin ilmiön olevan yleinen.