Olen jo useamman vuoden käynyt psykodynaamisessa psykoterapiassa erään ihan mukavan terapeutin luona.
Terapia ei ole juuri parantanut persoonallisuuteni "virheitä" tai vääriä ajattelumalleja, miksi ne nyt halutaan määritellä.
Terapia on aikaansaanut ristiriitoja. Joskus on tullut mieleen lopettaa käynnit, mutta niinhän te "viisaammat" väitätte, että rajatilapotilas hyötyy terapiasta. Muuta "hoitoa" en ole saanut.
Terapeutti on kyllä ymmärtänyt minua, mutta minä ymmärrän sen, missä määrin on velvollisuus ymmärtää. Kun olen itse kysynyt häneltä hänen omista ajatusmalleistaan ja ristiriidoistaan, ei ole vastannut. Harmi, sillä minä pidän siitä, että ihmiset olisivat avoimia.
Olen ihmitellyt, että terapeuttini, vaikka kiva onkin, kääntää minut eräitä ihmisiä vastaan. Koittaa varmaan saada epävakaan persoonan vihan esiin, mutta eipä ole onnistunut vielä.
Terapia on mielestäni kohdallani hyvinkin ristiriidoissa monien asioiden suhteen. Jos minä kysyn jotain, ylenkatsoo tahtomattaan, saa aikaan minulle usein pahan olon radikaaleilla näkemyksillään. Kun olo ei ole muuttunut miksikään, auttaako psykodynaaminen terapia tilanteessani?
Olen ihmisenä skeptikko ja kyseenalaistan perinteisiä ajattelu ja toimintamalleja joissakin tilanteissa. Olen pidetty ja vihattu ja pidän siitä! Ainoa ongelma on vakava masennus ja en käytä masennuslääkkeitä, sillä niistä ei ole ollut apua. Neuvoja, visioita ja mielipiteitä, kiitoooosh. ;)
Terapia ei ole juuri parantanut persoonallisuuteni "virheitä" tai vääriä ajattelumalleja, miksi ne nyt halutaan määritellä.
Terapia on aikaansaanut ristiriitoja. Joskus on tullut mieleen lopettaa käynnit, mutta niinhän te "viisaammat" väitätte, että rajatilapotilas hyötyy terapiasta. Muuta "hoitoa" en ole saanut.
Terapeutti on kyllä ymmärtänyt minua, mutta minä ymmärrän sen, missä määrin on velvollisuus ymmärtää. Kun olen itse kysynyt häneltä hänen omista ajatusmalleistaan ja ristiriidoistaan, ei ole vastannut. Harmi, sillä minä pidän siitä, että ihmiset olisivat avoimia.
Olen ihmitellyt, että terapeuttini, vaikka kiva onkin, kääntää minut eräitä ihmisiä vastaan. Koittaa varmaan saada epävakaan persoonan vihan esiin, mutta eipä ole onnistunut vielä.
Terapia on mielestäni kohdallani hyvinkin ristiriidoissa monien asioiden suhteen. Jos minä kysyn jotain, ylenkatsoo tahtomattaan, saa aikaan minulle usein pahan olon radikaaleilla näkemyksillään. Kun olo ei ole muuttunut miksikään, auttaako psykodynaaminen terapia tilanteessani?
Olen ihmisenä skeptikko ja kyseenalaistan perinteisiä ajattelu ja toimintamalleja joissakin tilanteissa. Olen pidetty ja vihattu ja pidän siitä! Ainoa ongelma on vakava masennus ja en käytä masennuslääkkeitä, sillä niistä ei ole ollut apua. Neuvoja, visioita ja mielipiteitä, kiitoooosh. ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet syönyt lääkkeitä, eivät ne varmasti heti auta, mutta maltti on valttia noissa lääke asioissa. Minä syön lyricaa ja efexoria, ja varmasti on masentunut lähtenyt, toki lääkkeet vaikuttavat yksilöllisellä tavalla, mutta minusta kannattaa vetää dropit huiviin, jos sinulla on depressio, ja jos sinulla ihmisiä jotka pitää sinusta, niin kai niihin voi tukeutua edes vähän, ainakin silloin jos tunnet että terapiasta ei ole apua.
Pari ajatusta syntyi kertomasi perusteella. Eli ensinnäkin terapeutin työhön kuuluu käsittääkseni olennaisena se, että hän ei kerro itsestään asiakkaalle, tämä kuulunee terapeuttisen työn periaatteisiin, eettisyyteen tms. Itse ymmärrän terapeutin roolin niin että jos hän alkaisi kertomaan omasta itsestään, ajatusmalleistaan, ristiriidoistaan (kuten mainitsit), se voisi haitata potilastyötä. Koska kyseessä on terapia, ei ystävyyssuhde. Eli tällainen tietty etäisyys auttaa itseasiassa terapiatyötä. Koska en ole alan ammattilainen, nämä on tällaisia arkiymmärrykseen perustuvia käsityksiä terapeutin roolista.
Kommentoit jotain terapeutin esittämistä radikaaleista näkemyksistä. Olen itsekin käynyt joskus terapiassa, ja muistan että olin kummastunut, ällistynyt, joskus ärsyyntynytkin joistakin terapeutin kommenteista. Saattoi mennä pitkä aika ennekuin aloin tajuamaan mistä on kyse, ja ajan myötä huomaamaan että hänen kommenteissaan oli perää ja ymmärtämään mitä hän oli tarkoittanut. Olin vaan itse sokea asialle. Minua itseä ainakin auttoi se asenne, että koska halusin apua itselleni, niin en oikopäätä tyrmännyt hänen esittämiään kommentteja, vaan pyrin tutkimaan niitä mielessäni.
Toivottavasti näistä kommenteista on jotain apua sinulle.
Mutta jokin siinä vain mättää, ei olla terapeutin kanssa (ainakaan minun mielestä) laisinkaan samalla aaltopituudella. Välillä hän liikaa korostaa jotakin kommenttiani, ja mitätöi mielipiteitäni.
Itse hän ulkoasullaan tuo ilmi persoonaansa, jota nyt ei voi olla huomaamatta.
Olen käynyt istunnoilla ja lähes aina on jäänyt pahan maku suuhun. Joku voisi varmaan todeta, että ei rajatilapersoonaa voi "parantaa", mutta tämä hoitosuositus minulle on kuitenkin annettu, enkä ole kokenut hyötyväni yhtään. Masennuslääkkeitä en ole syönyt, enkä niitä aloitakaan, olen tietoinen sivuvaikutuksista. Mielenkiinnolla jatkan terapiaa. Ainahan ihmisiin kaikkia "diagnooseja" voidaan soveltaa, mikäli niin halutaan ja tarvetta on. Olen ylpeä siitä, minkalainen olen. Toivottavasti aikanaan hyödyn terapiasta, en tiedä.
Toki ymmärrän että harmittaa, mikäli terapiasta ei koe hyötyvänsä.. Onhan se pitkäkestoista ja raskastakin puurtamista se terapiassa käynti, ja ainakin itsellä joidenkin omien ominaisuuksien suhteen tuntui ettei tapahdu juuri mitään kehitystä. Eri terapisuuntaustenkin välillä on varmaan eroja sen suhteen, mikä on terapeutin rooli. En tiedä psykodynaamisesta terapiasta, mutta luulisin että terapeutille voisit puhua myös siitä miten koet terapian (hyödyllisyyden). Toivon kuitenkin että saat jossain vaiheessa myös positiivisia kokemuksia terapiasta.. Haluaisin myös uskoa että terapia ylipäänsä voi hyödyttää, ehkä aikojenkin päästä, vaikkei juuri sillä hetkellä se siltä tunnu. Voimia toivotan sinulle niin terapiaan kuin muuhunkin elämään :)