Mitä teille tarkoittaa sana fysiikka?
Kaiken kattavaa selitystä peräänkuuluttaen.
Missä kulkee ns. fyysisyyden ja 'ei fyysisyyden raja'?
Kaiken kattavaa selitystä peräänkuuluttaen.
Missä kulkee ns. fyysisyyden ja 'ei fyysisyyden raja'?
fysiikka
ei fyysinen olentoko
10258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Fysiikka (< muinaiskreikaksi φύσις, fysis eli luonto) on ainetta, energiaa ja perusluonteisia luonnonlakeja tutkiva tiede.[1] Fysiikka pyrkii löytämään luonnosta lainalaisuuksia, joita voidaan kuvata matemaattisesti ja koetella kokeellisesti.[2] Fysiikka on luonnontiede, joka tutkii kaikkeutta käsitellen aineen, energian, avaruuden ja ajan käyttäytymistä, perusvuorovaikutuksia ja näiden muodostamia kokonaisuuksia. Tämän vuoksi fysiikkaa voidaan pitää perustavanlaatuisena tieteenä, johon muun muassa kemian, maatieteiden, biologian ja ihmistieteiden ”ydintietämys” pohjautuu.[2] Fysiikan tutkijoita nimitetään fyysikoiksi.
Fysiikka on kokeellinen ja eksakti luonnontiede.[3] Kokeellisuus eli empiirisyys tarkoittaa sitä, että luonnonilmiöitä koskevat havainnot ja mittaukset ovat kaiken fysikaalisen tiedon pohja. Fysikaalinen tieto on aina kokeellisesti koeteltua. Eksaktisuus merkitsee, että fysiikan tulokset pyritään ilmaisemaan matemaattisessa muodossa ilmiön havaittuja säännönmukaisuuksia esittävinä lakeina, joiden avulla voidaan tehdä ilmiötä koskevia kvantitatiivisia ennusteita.[3]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fysiikka
Tuohan oli hyvä vastaus, tosin loppukaneetista päätellen wikistä peräisin, mutta sehän ei haittaa.
Mutta mitenkäs tuon eksaktisuuden määritelmän osalta asia lienee.
Fysiikkaanhan kuuluu myös kvanttifysiikka, joka usein esittää todennäköisyyksiä.
Ne voi kyllä olla enemmän tai vähemmän täsmällisesti määriteltyjä todennäköisyyksiä, mutta itse lopputulos on silti todennäköisyyden luonteesta johtuen ennustamaton.
Lisäksi esim. kokeellisen mittaustuloksen tarkkuus on aina rajallinen, joten vaikka kaava olisi täysin täsmällisesti oikea, ei lopputulos ole sen tarkempi kuin lähtötietokaan. Onko tämä eksaktisuuden piiriin kuuluvaa ?
Olisin lukenut sen sanan eksakti merkityksen ulkopuolelle, mutta ehkä asian voi perustellusti tulkita toisinkin.
Ja onkohan ne kaavatkaan vielä ihan täysin eksktisesti täsmälleen oikeita. Suhteellisuusteoria jo osoitti klassisen fysiikan puutteet, onko mitenkään varmaa, ettei jotain pientä kehitystä voisi tunnettuihin fysiikan lakeihin vielä jollain osa-alueella tulla. Onhan kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria vielä yhteensovittamatta.
Lopuksi asiaan sinänsä kuulumaton tosiseikka todennäköisyydestä.
Jos arvotaan mikä tahansa reaaliluku väliltä [ 0, 1 ], on luvun 0.4 todennäköisyys tasan nolla, mutta silti sekin on täysin mahdollinen. Tämä matematiikan puolelle kuuluva seikka, että todennäköisyydellä nolla oleva tapahtuma voi tapahtua, on kuitenkin yllättävänkin monille tuntematon ja/tai yllättävä.
Kuitenkin on täysin väistämätöntä, että arvonnan tuloksesi tulee luku jonka todennäköisyys oli nolla ennen arvonnan suorittamista. Koska matematiikkaan kuuluva todennäköisyys_laskenta voi tämänkin asian osoittaa, on se siltikin eksaktia tiedettä.
Otan kantaa vain loppupäätelmääsi, joka olikin matemaattinen ei sinänsä suoraan fysiikkaan kuuluva.
Todennäköisyydellä ei ole muistia!
Todennäköisyyslaskenta matematiikassa perusttu koettuun.
Jos nyt tulisi lotossa rivi 1,2,3 jne. 7.
Niin on aivan yhtä todennäköistä, että seuraavalla viikolla tulee aivan samarivi, kuin jokin muukin!
Tämä on todennäköisyyden ongelma monesti.
Todennäköisyyttä voidaan "yrittää" laskea. Lopputulosta vaan ei voi pitää totuutena.
Kaikesta muusta olen samaa mieltä, mutta tästä :"Todennäköisyyttä voidaan "yrittää" laskea. Lopputulosta vaan ei voi pitää totuutena. "
joudumme olemaan erimieltä.
Todennäköisyys on ihan oikea totuus, vaikkei yksikäsitteistä lopputulosta annakaan.
Se vain pitää tulkita oikein, ja koska nollatodennäköisyys nyt vain ei vielä matemaattisesti tarkoita sitä, ettei jotain voisi tapahtua, ei myöskään 100% todennäköisyys tarkoita, että jokin varmasti tapahtuu.
Eli koska välillä [0,1] on ääretön määrä reaalilukuja, on arvonnan lopputuloksen 0.4 todennäköisyys nolla, ja siksi todennäköisyys sille ettei tule tulokseksi 0.4 on tasan 100% - 0% = 100%, ja kuitenkin voi olla käymättä ! Ja kyseessähän ei ole pyöristysvirhe, vaan 1/ääretön todellakin on matemaattisesti ihan tasan nolla.
Ja niin kauan kun 0.4:n tilalla on vain yksittäinen luku, on tulos sama oli sen tilalla mikä tahansa luku annetulla välillä. Jos sensijaan kysytään todennäköisyyttä että tulos on välillä [0.1...0.1] menee homma mielenkiintoisemmaksi, mutta ehkäpä jätetään asia tähän, kun ei tällä ole mitään tekemistä fysiikan kanssa.
Mutta tämäkin osoittaa ettei intuitioon kannata luottaa liikaa, vaan laskea asia, oli kyse sitten matematiikasta tai fysiikasta, ellei tapausta voi käsitellä loogisesti fysiikan lakien avulla, mutta usein voi jäädä ratkaiseva yksityiskohta huomioimatta, jos sitä yrittää.
Jotkut, lähinnä urheilijat puhuvat aina fysiikasta tarkoittaen jotain ihan muuta kuin mitä fysiikka on. "Tein tänään lähinnä fysiikkaharjoitteita" - siis tarkoitan jotain tällaista. Jotenkin ärsyttää...
vastauksistanne. Tuo wikipedian vastaus tuntui kattavankin kaiken :), eli fysiikka kattaa aika lailla kaikkea sitä mitä pystymme aistimaan millään tapaa, ja vielä enemmänkin...
Itselleni myös sana 'paine' tavalla tai toisella on avainasemassa mitä tuohon fyysisyyteen tulee, eli kaikki, mihin liittyy 'painetta' jollakin muotoa on fyysistä. Jopa se, jota emme viidellä perusaistillamme kykene havaitsemaan (hienovärähteisempää kuin aistimme kykenevät erottamaan, mutta silti paine.... hmm)
Ja se mikä ei varsinaisesti ole fyysistä on silti jotakin sekin. Ja jos tuota henkistä puolta tellää mukaan niin tätä ns. sieluamme pidän fyysisenä, mutta Henki näyttäytyy tällä hetkellä 'ei fyysisenä' itselleni. Siinä kulkee tämän hetkinen oma nollapisteeni ts. peilipinta, joka nämäkin vastakohdat erottaa toisistaan.
Minulle on mahdottomuus erotella fysiikkaa filosofiasta... mistä vaan, koska tutkimme itseämme eli maailmankaikkeutta. Olemme yksi suuri elävä organismi, joka tottelee tiettyjä lainalaisuuksia tietyissä puitteissa, kunnes raamit rikkoutuvat.
edelliseen vielä tuon Einsteinin, josta on juttua ollutkin paljon, eli myös valonnopeus ns. tyhjiössä joka on mitattu olevan jotakin... mutta mitä se 'tyhjiö' tarkoittaa? Eli eikö valonnopeus tarkoita sitä, että on perillä jo lähtiessään? Jos kaikki on ns. valoa, ja gravitoni on bosoni, jonka spin on 0, eli kaikkiallan yhtä aikaa - silloinhan ei tarvitse edes minnekään lähteä kun on jo kaikkialla?
Jepulis.
"Jopa se, jota emme viidellä perusaistillamme kykene havaitsemaan (hienovärähteisempää kuin aistimme kykenevät erottamaan, mutta silti paine.... hmm) "
1) näköaisti
2) kuuloaisti
3) hajuaisti
4) makuaisti
5) tuntoaisti
6) tasapainoaisti
Miksi kaikki puhuvat vain 5:stä aistista ?
Tuossa on jo kuusi mainittuna, ja tuntoaistikin aistii kovin montaa eri asiaa, joten vaikka sillä on jostain syystä vain yksi suomenkielinen sana, yhtähyvin niitäkin voisi olla useampikin.
Jos kaikki kuusi yllä mainittua estetään toimimasta ulkoisesti, tai esim. lääkkeellä, niin ihminen voi siltikin esimerkiksi aistia onko suorana vai sikiöasennossa. Tuntoaisti siis esim. puudutuksella.
Tämä osoittaa että tuntoaistia aistii ihon lisäksi jokin muukin osa kehoamme.
Emmehän kutsu kuulo ja näköaistiakaan samalla nimellä, kun ne kerran aistitaan eri elimellä. Miksi tunto olisi siis vain yksi aisti ?
Loogisesti voisi olla useampi nimi käytössä, mutta semanttisesti se nyt vaan on niin ...
"Eli eikö valonnopeus tarkoita sitä, että on perillä jo lähtiessään?"
Riippuu siitä mistä katsotaan. Kun sytyttää taskulampun valaistaakseen jotakin kohdetta, kuluu valolta taskulampun käyttäjän näkökulmasta katsottuna aikaa kohteen saavuttamiseen ja saman verran heijastukselta paluumatkaan . Mutta jos olisi keino istua taskulampun valonsäteen kyydissä, olisi tosiaan perillä jo lähtiessään. Ja jos heijastuneen valonsäteen kyydissä tulisi takaisin, olisi takaisin lähtöpaikassakin samalla hetkellä. Tehdystä matkasta todistaisi vain se että taskulampun käyttäjä olisi vanhentunut.
Jos se ei ole fyysistä niin se on platonista. Esim. pikkupusu koulussa.
http://uutiset.msn.hs.fi/kaupunki/artikkeli/1135252707691
"Jos seurusteleva pari pussaillee julkisesti koulussa välitunnilla, se ei tyttöjen mielestä kuulu muille. Sen sijaan tunneilla ei sovi pussailla."
Opettajan nuoleminen tunnilla on tietysti luku sinänsä.