Nihilismiä voisi verrata skeptisyyteen. Se on oppina hyvin ahdas, siihen sisältyy lähinnä luovuttaminen. Tosin nihilismin muotoja on useita, on olemassa tietoteoreettinen, arvoteoreettinen ja poliittinen nihilismi.
Ensimmäinen muoto kiltää totuuden kieltämisen mahdollisuuden, mikä on vähän mahdotonta, koska tieto on osa totuutta, ja miten voi tietää että ei voi tietää totuutta. On siis mahdotonta sanoa että että ei voi saada tietoa mistään, mutta mitkä ovat tiedon saamisen kriiterit, tiedon täytyy olla aina objektiivista, siksi esim. kauneus ei ole fyysinen ominaisuus, suure jota voi mitata tieteen menetelmin. Siksi arvot eivät ole koskaan päteviä, kukin voi uskoa että omat arvonsa ovat ne parhaimmat, mutta ne ovat vain uskomuksia, se että uskoo tuolin olevan ruma, on sama kuin uskoisi sarvikuonolintukääpiöön, uskomuksella on totuusarvo, mutta se ei ole objektiivinen, siksi aksiologisella nihilismi kertoo jostakin, mutta on näkemyksenä on liian rajua sanoa että kenelläkään ei ole oikeasti arvoja, eli kaikki on ihan turhaa, jos kerran voi saada deskriptiivistä tietoa ihmisten arvoista, niin miksi niitä ei olisi olemassa.
Kolmas muoto kieltää nykyisen yhteiskuntajärjestyksen kunnollisuuden, mitä voisi myös kutsua poliittiseksi skeptismiksi, tällä muodolla ei ole mitään noiden aikaisempien muotojen kanssa, eli voi saada tietoa jostakin, arvot ovat objektiivisia, mutta yhteiskuntajärjestys on paha, eli kyse on enemmän yhteiskuntafilosofiasta. Aina voi epäillä että nykyinen maailma on huono, että se pitäisi kokonaan muuttaa, mutta ei kannata ryhtyä futuristiseksi, ei ne asiat paremmaksi muutu, vaikka kuolema voitettaisiin, muuttamalla jollain tavalla yhteiskuntajärjestystä. Tässä on minun mietteeni tänä aamuna.
Ensimmäinen muoto kiltää totuuden kieltämisen mahdollisuuden, mikä on vähän mahdotonta, koska tieto on osa totuutta, ja miten voi tietää että ei voi tietää totuutta. On siis mahdotonta sanoa että että ei voi saada tietoa mistään, mutta mitkä ovat tiedon saamisen kriiterit, tiedon täytyy olla aina objektiivista, siksi esim. kauneus ei ole fyysinen ominaisuus, suure jota voi mitata tieteen menetelmin. Siksi arvot eivät ole koskaan päteviä, kukin voi uskoa että omat arvonsa ovat ne parhaimmat, mutta ne ovat vain uskomuksia, se että uskoo tuolin olevan ruma, on sama kuin uskoisi sarvikuonolintukääpiöön, uskomuksella on totuusarvo, mutta se ei ole objektiivinen, siksi aksiologisella nihilismi kertoo jostakin, mutta on näkemyksenä on liian rajua sanoa että kenelläkään ei ole oikeasti arvoja, eli kaikki on ihan turhaa, jos kerran voi saada deskriptiivistä tietoa ihmisten arvoista, niin miksi niitä ei olisi olemassa.
Kolmas muoto kieltää nykyisen yhteiskuntajärjestyksen kunnollisuuden, mitä voisi myös kutsua poliittiseksi skeptismiksi, tällä muodolla ei ole mitään noiden aikaisempien muotojen kanssa, eli voi saada tietoa jostakin, arvot ovat objektiivisia, mutta yhteiskuntajärjestys on paha, eli kyse on enemmän yhteiskuntafilosofiasta. Aina voi epäillä että nykyinen maailma on huono, että se pitäisi kokonaan muuttaa, mutta ei kannata ryhtyä futuristiseksi, ei ne asiat paremmaksi muutu, vaikka kuolema voitettaisiin, muuttamalla jollain tavalla yhteiskuntajärjestystä. Tässä on minun mietteeni tänä aamuna.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ta löysin jutustasi vain nihilismin ensimmäisen ja kolmannen
muodon.
Mikä on se toinen muoto?
toinen nihilismin muoto: arvoteoreettinen nihilismi, ja muuten tuossa on yksi kirjoitusvirhe, kuten olen saattanut huomata, siis nihilismi kieltää totuuden tietämisen mahdollisuuden
"Ensimmäinen muoto kiltää totuuden kieltämisen mahdollisuuden, "
kyllähän minä vähän ihmettelinkin, mutta kun koko juttu on niin kaukana
ruohonjuuritason ihmiselämästä niin ajattelin että menköön...
Olet siis sitä mieltä, että uskovaiset ovat nihilistejä?
se että kaikki on epävarmaa.
Tietoa voi saada mutta sillä ei ole itseisarvoa - ja loikkaamalla loppuun - yhtä totuutta ei ole.
Jopa fysikaaliset tieteet ovat siinä pisteessä ettei esim. hiukkasen paikka tai nopeutta voi mitat 100% tarkasti.
Mitä yhteiskuntajärjestykseen tulee, niin se vasta syvältä on....
Jotakin relativismia, että kaikilla on oma totuutensa. Miten siitä voi olla varma, että kaikki on epävarmaa, ja jos kerran yhteiskunjärjestys on syvältä, niin miten sen perustelet, moralisoit ja samalla sanot että kaikilla on oma totuutensa, eihän siinä ole järkeä.
Kaikilla on omat arvonsa, aksiologinen totuus on suhteellinen, mutta tieto on objektiivista, siihen kannattaa luottaa.