Nihilismi

Nihilismiä voisi verrata skeptisyyteen. Se on oppina hyvin ahdas, siihen sisältyy lähinnä luovuttaminen. Tosin nihilismin muotoja on useita, on olemassa tietoteoreettinen, arvoteoreettinen ja poliittinen nihilismi.

Ensimmäinen muoto kiltää totuuden kieltämisen mahdollisuuden, mikä on vähän mahdotonta, koska tieto on osa totuutta, ja miten voi tietää että ei voi tietää totuutta. On siis mahdotonta sanoa että että ei voi saada tietoa mistään, mutta mitkä ovat tiedon saamisen kriiterit, tiedon täytyy olla aina objektiivista, siksi esim. kauneus ei ole fyysinen ominaisuus, suure jota voi mitata tieteen menetelmin. Siksi arvot eivät ole koskaan päteviä, kukin voi uskoa että omat arvonsa ovat ne parhaimmat, mutta ne ovat vain uskomuksia, se että uskoo tuolin olevan ruma, on sama kuin uskoisi sarvikuonolintukääpiöön, uskomuksella on totuusarvo, mutta se ei ole objektiivinen, siksi aksiologisella nihilismi kertoo jostakin, mutta on näkemyksenä on liian rajua sanoa että kenelläkään ei ole oikeasti arvoja, eli kaikki on ihan turhaa, jos kerran voi saada deskriptiivistä tietoa ihmisten arvoista, niin miksi niitä ei olisi olemassa.

Kolmas muoto kieltää nykyisen yhteiskuntajärjestyksen kunnollisuuden, mitä voisi myös kutsua poliittiseksi skeptismiksi, tällä muodolla ei ole mitään noiden aikaisempien muotojen kanssa, eli voi saada tietoa jostakin, arvot ovat objektiivisia, mutta yhteiskuntajärjestys on paha, eli kyse on enemmän yhteiskuntafilosofiasta. Aina voi epäillä että nykyinen maailma on huono, että se pitäisi kokonaan muuttaa, mutta ei kannata ryhtyä futuristiseksi, ei ne asiat paremmaksi muutu, vaikka kuolema voitettaisiin, muuttamalla jollain tavalla yhteiskuntajärjestystä. Tässä on minun mietteeni tänä aamuna.