Parikanniemi

Olen ollut töissä Parikanniemen lastenkodissa vuoden ja tiedän miten asian laita on..tuo edellinen kommentti ei pidä paikkaansa,,voin sanoa että se on panettelua jota en enempää halua kommentoida..Kannattaisi käydä tutustumassa paikkaan ja elämään siellä. Se antaisi totuudenmukaisen kuvan paikasta jossa mielestäni kaikilla sijoitetuilla lapsilla onturvallinen ja hyvä koti olla.

@lvariins@ kirjoitti:

Olen ollut töissä Parikanniemen lastenkodissa vuoden ja tiedän miten asian laita on..tuo edellinen kommentti ei pidä paikkaansa,,voin sanoa että se on panettelua jota en enempää halua kommentoida..Kannattaisi käydä tutustumassa paikkaan ja elämään siellä. Se antaisi totuudenmukaisen kuvan paikasta jossa mielestäni kaikilla sijoitetuilla lapsilla onturvallinen ja hyvä koti olla.

Lue lisää

Tuo Kuttulaan sijoitettu lapsi oli hakattu jo valmiiksi, ihan omien vanhempiensa toimesta. Eli kyllä, panettelua on.

@lvariins@ kirjoitti:

Olen ollut töissä Parikanniemen lastenkodissa vuoden ja tiedän miten asian laita on..tuo edellinen kommentti ei pidä paikkaansa,,voin sanoa että se on panettelua jota en enempää halua kommentoida..Kannattaisi käydä tutustumassa paikkaan ja elämään siellä. Se antaisi totuudenmukaisen kuvan paikasta jossa mielestäni kaikilla sijoitetuilla lapsilla onturvallinen ja hyvä koti olla.

Lue lisää

On se kumma ettei uskota, meillä on lapset olleet laitoksessa sijoitettuna ja saivat uusia vaatteita, tietty summa (75 euroa) oli kuukaudessa vaatteita varten, sitten oli viikkorahat erikseen, kuinka moni saa kotona saman kuukaudessa vaatteisiin ? Aika harva. Mutta en kehuisi muuten paikkaa, henkilökunta vaikutti erittäin kireältä ja johdonmukaisuus puuttui täysin, eli säännöt olivat kiinni henkilökunnan vireystilasta kiinni, väliin tuli joustoa ja väliin taas hyvinkin pienestä joutui huoneeseen jne. Mutta kyllä laitoksissa on osaavaakin henkilökuntaa ja parempi on osalle lapsista sitten laitos kuin se koti.

Katselkaa ympärillenne väliin, niin huomaatte.

Tiedänpä minäkin kirjoitti:

Tuo Kuttulaan sijoitettu lapsi oli hakattu jo valmiiksi, ihan omien vanhempiensa toimesta. Eli kyllä, panettelua on.

No jo on otsaa jollain leimata ketään tuolla tavalla, koska ENTISESSÄKIN Kuttulassa on varmasti ollut monia kymmeniä lapsia, niin jokainen tajuaa, että ei kukaan pysty edellä olevan kirjoituksen perusteella tietämään, kenestä on kyse.

En ole itse sijaishuollosta, enkä myös huostaanottovanhempi. Mutta kuka tahansa järkevä lukija ymmärtää, että tuollainen maininta on alle kaiken arvostelun.

Tiedänpä minäkin kirjoitti:

Tuo Kuttulaan sijoitettu lapsi oli hakattu jo valmiiksi, ihan omien vanhempiensa toimesta. Eli kyllä, panettelua on.

jonkin muun lapsesta kuin minun. Varmaan siellä on kotonaan hakattuja lapsia. Minun lapseni todellakin hakattiin siellä moneen kertaan, josta lapseni on kirjoittanut joten dokumetti on jäänyt teoista, joka asia on nyt otettu uudelleen esille lapseni tullessa täysi-ikäiseksi. Aikanaan siihen ei puututtu, kuten ei yleisestikään ole puututtu lasten kaltoinkohteluun kuten nykyään jo puututaan. Lastaan ei saa haukkuakaan idiootiksi, vaan siitä joutuu korvausvelvolliseksi jos olet saattunut uutisia seuraamaan. Lapseltani joka nyt siis on jo aikuinen, on sijoitusisä lisäksi varastanut rippilahjaksi saadut rahat, pimittänyt viikkorahat ja sellaista. Näitä selvitellään nyt. Sijaisvanhempien kielenkäyttö on sitten oma osionsa.
Sinun kielenkäyttösi on myös kunnianloukkauksen merkistön täyttävää. Minulla ei ole pahoinpitelytuomioita, eikä minusta ole merkintää, että huostaanoton peruste olisi ollut minun väkivaltaisuuteni eikä lapseni ole myöskään sellaista kertonut. Väkivaltaa kyllä oli lastani kohtaan koulussa ja tästä tekijästä ollaan nyt kovasti täällä huolissaan. Tämä epävakaa aikuinen on vaaratekijä edelleen, ei koskaan voi tietää milloin hänellä taas pimahtaa. Hän ei ole ollenkaan pystynyt itsenäistymään vanhemmistaan, vaan on mammansa helmoissa. Sekin on riskialtista, tuon ikäiset normaalisti seurustelevat ikäistensä kanssa, ei äitinsä kanssa. Tästä mammanpojasta puhutaan, että on kyllä kysellyt tyttöjä kyytiinsä, mutta kukaan tyttö ei häntä huoli. Eräs tyttö joka tuon kertoi on minun lapseni ystävä ja hänen sisartaankin mammanpoika oli pyydellyt kyytiinsä. Nuorten parisssa nämä asiat niin helposti leviävät. Vastasin sinulle koska sinulla tuntuu olevan niin vihamielistä tunne-elämää, johon sinun olisi syytä hakea ammattillista apua. Olisitko mahdollisesti omien vanhempiesi tai peräti oman puolisosi pahoinpitelemä, fyysisesti tai psyykkisesti. Täällä kirjoittaa ranttalikka-nimimerkillä henkilö, joka on erittäin vihamielinen kuten sinäkin, hän on kertonut tulleensa pahoinpidellyksi lapsuuden kodissaan.

Puhut kirjoitti:

jonkin muun lapsesta kuin minun. Varmaan siellä on kotonaan hakattuja lapsia. Minun lapseni todellakin hakattiin siellä moneen kertaan, josta lapseni on kirjoittanut joten dokumetti on jäänyt teoista, joka asia on nyt otettu uudelleen esille lapseni tullessa täysi-ikäiseksi. Aikanaan siihen ei puututtu, kuten ei yleisestikään ole puututtu lasten kaltoinkohteluun kuten nykyään jo puututaan. Lastaan ei saa haukkuakaan idiootiksi, vaan siitä joutuu korvausvelvolliseksi jos olet saattunut uutisia seuraamaan. Lapseltani joka nyt siis on jo aikuinen, on sijoitusisä lisäksi varastanut rippilahjaksi saadut rahat, pimittänyt viikkorahat ja sellaista. Näitä selvitellään nyt. Sijaisvanhempien kielenkäyttö on sitten oma osionsa.
Sinun kielenkäyttösi on myös kunnianloukkauksen merkistön täyttävää. Minulla ei ole pahoinpitelytuomioita, eikä minusta ole merkintää, että huostaanoton peruste olisi ollut minun väkivaltaisuuteni eikä lapseni ole myöskään sellaista kertonut. Väkivaltaa kyllä oli lastani kohtaan koulussa ja tästä tekijästä ollaan nyt kovasti täällä huolissaan. Tämä epävakaa aikuinen on vaaratekijä edelleen, ei koskaan voi tietää milloin hänellä taas pimahtaa. Hän ei ole ollenkaan pystynyt itsenäistymään vanhemmistaan, vaan on mammansa helmoissa. Sekin on riskialtista, tuon ikäiset normaalisti seurustelevat ikäistensä kanssa, ei äitinsä kanssa. Tästä mammanpojasta puhutaan, että on kyllä kysellyt tyttöjä kyytiinsä, mutta kukaan tyttö ei häntä huoli. Eräs tyttö joka tuon kertoi on minun lapseni ystävä ja hänen sisartaankin mammanpoika oli pyydellyt kyytiinsä. Nuorten parisssa nämä asiat niin helposti leviävät. Vastasin sinulle koska sinulla tuntuu olevan niin vihamielistä tunne-elämää, johon sinun olisi syytä hakea ammattillista apua. Olisitko mahdollisesti omien vanhempiesi tai peräti oman puolisosi pahoinpitelemä, fyysisesti tai psyykkisesti. Täällä kirjoittaa ranttalikka-nimimerkillä henkilö, joka on erittäin vihamielinen kuten sinäkin, hän on kertonut tulleensa pahoinpidellyksi lapsuuden kodissaan.

Lue lisää

Aivan, se rakki ulahti johon kalikka kalahti. Totuus tulee julki ennemmin tai myöhemmin, voithan sillä välin selitellä mitä haluat ja uhkailla kunnianloukkaussyytteellä jos se helpottaa oloasi.

Tiedänpä minäkin kirjoitti:

Aivan, se rakki ulahti johon kalikka kalahti. Totuus tulee julki ennemmin tai myöhemmin, voithan sillä välin selitellä mitä haluat ja uhkailla kunnianloukkaussyytteellä jos se helpottaa oloasi.

Lue lisää

että tartut vielä asiaan, piti ihan kahvikupposen kanssa tulla katsomaan, koska kirjoituksesasi jäi hytinä mahdollisesta mielensairaudestasi. Oikeaan osui, et saa nukuttua pahalta ololtasi. Tai etkö ota lääkitystä ohjeen mukaan.
Kirjoittamani minun perhettäni koskevat asiat ovat hoidossa asianosaisten kesken, niihin ei ulkopuolisilla ole osaa. Yleistä juttua heitetään mammanpojan naisyrityksistä, kuulemani mukaan säälipillua joku olisi antanut ja siitä porukka veti naurut, sivusta kuuntelin kylässä olleiden nuorten juttuja. Mammiksen aikana kukaan ei sellaisesta sano puhumattakaan että nauraisi tiedetyn agressiivisuuden takia.

bioäitee kirjoitti:

On se kumma ettei uskota, meillä on lapset olleet laitoksessa sijoitettuna ja saivat uusia vaatteita, tietty summa (75 euroa) oli kuukaudessa vaatteita varten, sitten oli viikkorahat erikseen, kuinka moni saa kotona saman kuukaudessa vaatteisiin ? Aika harva. Mutta en kehuisi muuten paikkaa, henkilökunta vaikutti erittäin kireältä ja johdonmukaisuus puuttui täysin, eli säännöt olivat kiinni henkilökunnan vireystilasta kiinni, väliin tuli joustoa ja väliin taas hyvinkin pienestä joutui huoneeseen jne. Mutta kyllä laitoksissa on osaavaakin henkilökuntaa ja parempi on osalle lapsista sitten laitos kuin se koti.

Katselkaa ympärillenne väliin, niin huomaatte.

Lue lisää

en soisi kenellekään nuorelle tuollaista kasvuympäristöä, kuin tämä Parik??? Missä Hikiällä se on?

bioäitee kirjoitti:

On se kumma ettei uskota, meillä on lapset olleet laitoksessa sijoitettuna ja saivat uusia vaatteita, tietty summa (75 euroa) oli kuukaudessa vaatteita varten, sitten oli viikkorahat erikseen, kuinka moni saa kotona saman kuukaudessa vaatteisiin ? Aika harva. Mutta en kehuisi muuten paikkaa, henkilökunta vaikutti erittäin kireältä ja johdonmukaisuus puuttui täysin, eli säännöt olivat kiinni henkilökunnan vireystilasta kiinni, väliin tuli joustoa ja väliin taas hyvinkin pienestä joutui huoneeseen jne. Mutta kyllä laitoksissa on osaavaakin henkilökuntaa ja parempi on osalle lapsista sitten laitos kuin se koti.

Katselkaa ympärillenne väliin, niin huomaatte.

Lue lisää

Kyllä on katseltu ympärille, eikä meilläkään laitos kustantanut lapsen vaatteita, ei edes hänelle lääkärin määräämiä lääkkeitä, vaan itse vein ne laitokseen. Heillä ei ollut "varaa" hankkia nopeasti kasvavalle lapselle vaatetusta, että monia satoja euroja päivässä olematon hoito yhteiskunnalle maksoikin. Ei ollut oikein aikaa muistaa antaa aina lapselle sinne viemiäni lääkkeitäkään, mutta tietäähän sen, kun raha ainoana motiivina touhutaan, niin kiirettä pitää.

Kyse oli tosin eri laitoksesta kuin tässä ketjussa mainittu, mutta keskustelun saama "taso" ei yhtään nosta käsitystäni ko. alan toimijoista. On se kumma, millaista vihaa lapselle oikeuden hakeminen eräissä herättää.

Arvasin kirjoitti:

että tartut vielä asiaan, piti ihan kahvikupposen kanssa tulla katsomaan, koska kirjoituksesasi jäi hytinä mahdollisesta mielensairaudestasi. Oikeaan osui, et saa nukuttua pahalta ololtasi. Tai etkö ota lääkitystä ohjeen mukaan.
Kirjoittamani minun perhettäni koskevat asiat ovat hoidossa asianosaisten kesken, niihin ei ulkopuolisilla ole osaa. Yleistä juttua heitetään mammanpojan naisyrityksistä, kuulemani mukaan säälipillua joku olisi antanut ja siitä porukka veti naurut, sivusta kuuntelin kylässä olleiden nuorten juttuja. Mammiksen aikana kukaan ei sellaisesta sano puhumattakaan että nauraisi tiedetyn agressiivisuuden takia.

Lue lisää

Aivan oikein, en voinut nukkua, koska olin yön töissä. Jotkut ihmiset tekevät töitä elääkseen, toiset kynivät sossusta kaiken mahdollisen eikä siihenkään olla tyytyväisiä. Et taida edes tietää mitä on rehellinen työ. Minä se makselen osittain sinunkin mielialalääkkeesi, joten muistahan ottaa napit ajallaan niin pysyt joten kuten kasassa. Mene ihmeessä terapiaan, ei ole tervettä fantasioida seksuaalissävytteisesti lastensa kavereista.

Olen nyt lukenut tämän keskustelun moneen kertaan ja voin vain todeta miten suuttunut ja pahoillani olen huomatessani ihmisten katkeruuden ja epätietoisuuden mitä tulee lastenkoteihin ja varsinkin Parikanniemen lastenkotiin. Haluaisin kertoa eräille kirjoittajille pari valittua sanaa, mutta pitäkäämme keskustelu sivistyneenä ja tasolla jonka arvoinen tämä aihe on.

Olen itse kasvanut lapsuuteni Parikanniemessä, vuodesta -89 (tuolloin 3v) aina vuoteen -05, jonka jälkeen olin vielä talon kirjoilla jälkihuollon (avustetaan nuorta pääsemään omilleen mm. maksamalla opiskelu ja asuminen jne.) piirissä vuoteen -07 ja voin todistaa, että jokainen lapsi saa siellä hyvän hoidon ja mahdollisuudet hyvään tulevaisuuteen. Itse kävin Parikanniemessä lukion ja kirjoitin YO:ksi -05, jonka jälkeen kävin armeijan, jossa olin vuoden ja kävin lääkintäaliupseerikoulun ja pääsin pois ylennyksen ja mitalien kera... aika hyvin lastenkoti nuorelta... Tänä aikana AINUT tukeni tuli Parikanniemestä ja sisaruksiltani, ystäväni sekä urheilun kautta valmentajaltani... Tämän jälkeen lähdin opiskelemaan AMK.hon josta sittemmin valmistuin hyvin paperein ja tänäkin aikana suurimmat tukijani olivat Parikanniemestä tietyt henkilöt, sisarukseni ja ystäväni sekä valmentajani.
Aikanani Parikanniemessä minulla oli samat lähtökohdat ja edellytykset kuin muillakin ulkopuolisilla kavereillani ja jopa enemmän jos materialistisesta näkökulmasta asiaa katsoo.

Mitä tulee kommenttiin vaatteista, tiedän kokemuksesta, että siellä lapset saavat UUSIA vaatteita isommalla rahalla mitä monessa perheessä on antaa. Mitä tulee lahjoituksiin niin on luonnollista että kaikki apu otetaan vastaan, mutta tietenkin vaatteista katsotaan että ne ovat sopivia lasten ja nuorten käyttöön... Ottakaa hyvät ihmiset järki käteen.
Keskutelu lääkkeistä ja niiden maksajista on jo absurdi. En väitä tietäväni kaikkien paikkojen tilanteita, mutta Parikanniemessä jokaisesta lapsesta huolehditaan parhain mahdollisin keinoin. Mikäli lapsella on lääkitys, se hänelle hankitaan... Eikä tässä tai missään muussakaan lastenhoidollisessa-asiassa vanhempien lompakkoja kaiveta...

Suomessa on erilaisia lastenkoteja, nuorisokoteja, poikakoteja, koulukoteja, sijaisperheitä, perhekoteja, joten en voi mennä puhumaan kuin tästä mistä tiedän ja tunnen, mutta tämän tiedän että en olisi ikinä saanut kotona vastaavia lähtökohtia elämääni kuin mitä sain Parikanniemestä ja olen siitä ikuisesti kiitollinen.

Toivon näin koko sydämestäni että tämä perätön parjaus ja negatiivinen keskustelu ilman todellisia faktoja, totuuden siementä tai kokemuspohjaa loppuisi ja ihmiset panostaisivat tämänkin tarmon lapsiensa hoitamiseen eikä valittamiseen siitä miten pahassa yhteiskunnassa he luulevat elävänsä.

ps. mitä tulee lasten sijoittamisen pituuteen niin kaikki toivovat että lapsi pystyisi joskus / mahd. nopeasti palaamaan takaisin omaan kotiinsa. Näin ei kuitenkaan aina ole johtuen monestakin syystä, mutta tietenkin mikäli lapsen kotona tilanne sen sallii ja katsotaan että lapsen on turvallista palata takaisin kotiin niin tämä järjestetään

Kiitollinen86 kirjoitti:

Olen nyt lukenut tämän keskustelun moneen kertaan ja voin vain todeta miten suuttunut ja pahoillani olen huomatessani ihmisten katkeruuden ja epätietoisuuden mitä tulee lastenkoteihin ja varsinkin Parikanniemen lastenkotiin. Haluaisin kertoa eräille kirjoittajille pari valittua sanaa, mutta pitäkäämme keskustelu sivistyneenä ja tasolla jonka arvoinen tämä aihe on.

Olen itse kasvanut lapsuuteni Parikanniemessä, vuodesta -89 (tuolloin 3v) aina vuoteen -05, jonka jälkeen olin vielä talon kirjoilla jälkihuollon (avustetaan nuorta pääsemään omilleen mm. maksamalla opiskelu ja asuminen jne.) piirissä vuoteen -07 ja voin todistaa, että jokainen lapsi saa siellä hyvän hoidon ja mahdollisuudet hyvään tulevaisuuteen. Itse kävin Parikanniemessä lukion ja kirjoitin YO:ksi -05, jonka jälkeen kävin armeijan, jossa olin vuoden ja kävin lääkintäaliupseerikoulun ja pääsin pois ylennyksen ja mitalien kera... aika hyvin lastenkoti nuorelta... Tänä aikana AINUT tukeni tuli Parikanniemestä ja sisaruksiltani, ystäväni sekä urheilun kautta valmentajaltani... Tämän jälkeen lähdin opiskelemaan AMK.hon josta sittemmin valmistuin hyvin paperein ja tänäkin aikana suurimmat tukijani olivat Parikanniemestä tietyt henkilöt, sisarukseni ja ystäväni sekä valmentajani.
Aikanani Parikanniemessä minulla oli samat lähtökohdat ja edellytykset kuin muillakin ulkopuolisilla kavereillani ja jopa enemmän jos materialistisesta näkökulmasta asiaa katsoo.

Mitä tulee kommenttiin vaatteista, tiedän kokemuksesta, että siellä lapset saavat UUSIA vaatteita isommalla rahalla mitä monessa perheessä on antaa. Mitä tulee lahjoituksiin niin on luonnollista että kaikki apu otetaan vastaan, mutta tietenkin vaatteista katsotaan että ne ovat sopivia lasten ja nuorten käyttöön... Ottakaa hyvät ihmiset järki käteen.
Keskutelu lääkkeistä ja niiden maksajista on jo absurdi. En väitä tietäväni kaikkien paikkojen tilanteita, mutta Parikanniemessä jokaisesta lapsesta huolehditaan parhain mahdollisin keinoin. Mikäli lapsella on lääkitys, se hänelle hankitaan... Eikä tässä tai missään muussakaan lastenhoidollisessa-asiassa vanhempien lompakkoja kaiveta...

Suomessa on erilaisia lastenkoteja, nuorisokoteja, poikakoteja, koulukoteja, sijaisperheitä, perhekoteja, joten en voi mennä puhumaan kuin tästä mistä tiedän ja tunnen, mutta tämän tiedän että en olisi ikinä saanut kotona vastaavia lähtökohtia elämääni kuin mitä sain Parikanniemestä ja olen siitä ikuisesti kiitollinen.

Toivon näin koko sydämestäni että tämä perätön parjaus ja negatiivinen keskustelu ilman todellisia faktoja, totuuden siementä tai kokemuspohjaa loppuisi ja ihmiset panostaisivat tämänkin tarmon lapsiensa hoitamiseen eikä valittamiseen siitä miten pahassa yhteiskunnassa he luulevat elävänsä.

ps. mitä tulee lasten sijoittamisen pituuteen niin kaikki toivovat että lapsi pystyisi joskus / mahd. nopeasti palaamaan takaisin omaan kotiinsa. Näin ei kuitenkaan aina ole johtuen monestakin syystä, mutta tietenkin mikäli lapsen kotona tilanne sen sallii ja katsotaan että lapsen on turvallista palata takaisin kotiin niin tämä järjestetään

Lue lisää

tai sitten olet Parikanniemen henkilökuntaa. Tuo P.S oli ihan tarpeeton, sillä jokainen tämän palsta lukija tietää miten vähän siinä on totuuden kanssa mitään tekemistä. Oletko uskovainen sälli / henkilökunnan edustaja? Päivi Räsänenkin on sitä mieltä, ETTÄ LAPSET PITÄÄ ÄKKIÄ OTTAA POIS / ADOPTOIDA JÄRRRRRKKKYYTTTTÄÄÄÄVISTÄ KODEISTAAN.

järrrkkyyttttäävväää kirjoitti:

tai sitten olet Parikanniemen henkilökuntaa. Tuo P.S oli ihan tarpeeton, sillä jokainen tämän palsta lukija tietää miten vähän siinä on totuuden kanssa mitään tekemistä. Oletko uskovainen sälli / henkilökunnan edustaja? Päivi Räsänenkin on sitä mieltä, ETTÄ LAPSET PITÄÄ ÄKKIÄ OTTAA POIS / ADOPTOIDA JÄRRRRRKKKYYTTTTÄÄÄÄVISTÄ KODEISTAAN.

Lue lisää

Näiden asioiden kanssa ei ole leikkiminen, joten olisin kovin kiitollinen mikäli jätetään tämä toisten solvaaminen pois tästä keskustelusta ja pysytään asiassa. Mitä tulee uskomukseeni, niin olen samanlainen ev.lut kuten useimmat suomalaiset. En sen hurskaampi uskovainen varmasti kuin sinäkään, ellet ole ateisti.

En edusta henkilökuntaa. Edustan ennen muuta omaa näkökantaa asiasta, tosiasioita, kokemustani ja toivottavasti myös niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat Parikanniemessä kasvaneet. On täysin totta ettei kaikilla nuorilla, jotka ovat lähteneet Parikanniemestä ole käynyt yhtä hyvä tuuri ja muutenkin hyvin elämässä kuin toisilla, mutta tämä ei ole Parikanniemen syytä. Eikä sekään ole Parikanniemen syytä, että alkoholisoituneet tai huumeita käyttävät tai väkivaltaiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsistaan.

Minun oma henkilökohtainen mielipiteeni on että lastensuojelulaki on liian löyhä, mitä tulee lasten palauttamiseen vanhempien luokse. Tämän perustelen sillä, että liian monesti on kyse rahasta. Yhteiskunnalle tulee kalliiksi pitää lasta missään muualla kuin omassa kotona, missä toivottavasti perheen aikuiset maksavat lapsesta kertyvät kustannukset. Varsinkin pienillä kunnilla ei ole varaa. Syynä on myös ideologia, missä vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus ja oikeus saada lapsensa takaisin ja näyttää toteen että he ovat "parantuneet" alkoholismin, huumeiden tai väkivaltaisuuden tms. kourista ja muuttuneet paremmiksi vanhemmiksi...

Tämä on jälleen minun mielipiteeni asiasta, mutta minusta vanhemmuus on hieno ja ihmeellinen asia jo sinällään ja jokainen lapsi edustaa tätä ihmettä ja muodostaa sen. Ihmettä, josta tulee pitää huolta ja rakastaa ja joka pitää ottaa TODELLA vakavasti. Mikäli tätä ei tee, eikä ole kykenevä hoitamaan lasta ja näin ollen ei tulisi saadakaan toista tilaisuutta ja vaikka saisikin ei tämän tulisi ollakaan helppoa ja läpihuuto asia. Liian monta lasta palaa kotiin ja tulee maitojunalla takaisin. Liian moni lapsi menee kotiin ja sama ralli jatkuu minkä vuoksi alun alkaenkin lapsi otettiin huostaan, mutta tällä kertaa ei kukaan tule ottamaan pois tai voi olla jotenkin muuten liian myöhäistä. Minä tiedän, koska olen monen nähnyt ja kuullut tekevän niin.

Kukaan ei varmasti kiistä äidin tai isän oikeutta lapseensa, mutta heidän tulee olla riittävän vakaita niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin, jotta he voisivat kantaa tämän suuren vastuun.

Mitä tulee adoptointiin niin varsinkin pienokaisilla on paremmat mahdollisuudet normaaliin elämään mikäli heidät saadaan mahdollisimman nopeasti normaaliin kasvuympäristöön. Tätä ei ilmeisestikään tehdä kovin kevyt kenkäisin perustein! On varmasti kaikille selvää että lastenkotielämä ei ole normaali tai paras lapsen kasvuympäristöksi, mutta Parikanniemenkin kohdalla tähän on mahdollisuuksien mukaan pyritty ja aivan loistavan kasvatuksen ja kodin sieltä myös saa, mikäli lapselle ja nuorelle annetaan tähän mahdollisuus. Ja tosiasia on että lasten vanhemmat ovat tehneet ne virheet ja päätökset, jotka ovat johtaneet siihen että Parikanniemen kaltaiset paikat ovat yksi niistä monista ainoista keinoista antaa lapselle edes jonkinlainen mahdollisuus normaaliin elämään.

Kiitollinen86 kirjoitti:

Olen nyt lukenut tämän keskustelun moneen kertaan ja voin vain todeta miten suuttunut ja pahoillani olen huomatessani ihmisten katkeruuden ja epätietoisuuden mitä tulee lastenkoteihin ja varsinkin Parikanniemen lastenkotiin. Haluaisin kertoa eräille kirjoittajille pari valittua sanaa, mutta pitäkäämme keskustelu sivistyneenä ja tasolla jonka arvoinen tämä aihe on.

Olen itse kasvanut lapsuuteni Parikanniemessä, vuodesta -89 (tuolloin 3v) aina vuoteen -05, jonka jälkeen olin vielä talon kirjoilla jälkihuollon (avustetaan nuorta pääsemään omilleen mm. maksamalla opiskelu ja asuminen jne.) piirissä vuoteen -07 ja voin todistaa, että jokainen lapsi saa siellä hyvän hoidon ja mahdollisuudet hyvään tulevaisuuteen. Itse kävin Parikanniemessä lukion ja kirjoitin YO:ksi -05, jonka jälkeen kävin armeijan, jossa olin vuoden ja kävin lääkintäaliupseerikoulun ja pääsin pois ylennyksen ja mitalien kera... aika hyvin lastenkoti nuorelta... Tänä aikana AINUT tukeni tuli Parikanniemestä ja sisaruksiltani, ystäväni sekä urheilun kautta valmentajaltani... Tämän jälkeen lähdin opiskelemaan AMK.hon josta sittemmin valmistuin hyvin paperein ja tänäkin aikana suurimmat tukijani olivat Parikanniemestä tietyt henkilöt, sisarukseni ja ystäväni sekä valmentajani.
Aikanani Parikanniemessä minulla oli samat lähtökohdat ja edellytykset kuin muillakin ulkopuolisilla kavereillani ja jopa enemmän jos materialistisesta näkökulmasta asiaa katsoo.

Mitä tulee kommenttiin vaatteista, tiedän kokemuksesta, että siellä lapset saavat UUSIA vaatteita isommalla rahalla mitä monessa perheessä on antaa. Mitä tulee lahjoituksiin niin on luonnollista että kaikki apu otetaan vastaan, mutta tietenkin vaatteista katsotaan että ne ovat sopivia lasten ja nuorten käyttöön... Ottakaa hyvät ihmiset järki käteen.
Keskutelu lääkkeistä ja niiden maksajista on jo absurdi. En väitä tietäväni kaikkien paikkojen tilanteita, mutta Parikanniemessä jokaisesta lapsesta huolehditaan parhain mahdollisin keinoin. Mikäli lapsella on lääkitys, se hänelle hankitaan... Eikä tässä tai missään muussakaan lastenhoidollisessa-asiassa vanhempien lompakkoja kaiveta...

Suomessa on erilaisia lastenkoteja, nuorisokoteja, poikakoteja, koulukoteja, sijaisperheitä, perhekoteja, joten en voi mennä puhumaan kuin tästä mistä tiedän ja tunnen, mutta tämän tiedän että en olisi ikinä saanut kotona vastaavia lähtökohtia elämääni kuin mitä sain Parikanniemestä ja olen siitä ikuisesti kiitollinen.

Toivon näin koko sydämestäni että tämä perätön parjaus ja negatiivinen keskustelu ilman todellisia faktoja, totuuden siementä tai kokemuspohjaa loppuisi ja ihmiset panostaisivat tämänkin tarmon lapsiensa hoitamiseen eikä valittamiseen siitä miten pahassa yhteiskunnassa he luulevat elävänsä.

ps. mitä tulee lasten sijoittamisen pituuteen niin kaikki toivovat että lapsi pystyisi joskus / mahd. nopeasti palaamaan takaisin omaan kotiinsa. Näin ei kuitenkaan aina ole johtuen monestakin syystä, mutta tietenkin mikäli lapsen kotona tilanne sen sallii ja katsotaan että lapsen on turvallista palata takaisin kotiin niin tämä järjestetään

Lue lisää

Ja aivan vilpittömällä mielellä esitin alun kysymyksen kun kuuntelin RadioDeistä tuon lastenkodin johtajan haastattelua. Itse olen äiti, jonka lapsi aikanaan otettiin laittomasti huostaan lyhyeksi ajaksi aivan hirveään paikkaan ja siksi esitin kysymyksen, koska haastattelua kuunnellessa sai käsityksen, että Parikanniemi olisi tosiaan hyvä paikka ja tarkoitettu pitkäaikaista sijoitusta tarvitseville lapsille.

Huostaanotoissa on eroja ja varmaan laitoksissa vielä suurempia. Sen näkemäni huonon laitoksen jälkeen en helposti usko sijaispaikan hyvyyteen, mutta Jumalan voimaan kyllä uskon ja tuo haastateltu johtaja vaikutti vilpittömästi uskovaiselta ihmiseltä. Mutta koska kaikki ihmiset ovat vajavaisia, niin sitä en silti jaksa uskoa, että henkilökohtaisessa uskossa oleva ihminen lähtisi töikseen valehtelemaan radiohaastatteluun. Siksi minulla heräsi pieni toivonkipinä, että jossain päin maata ihan oikeasti olisi paikka, jossa lapsista oikeasti välitetään muutenkin kuin rahan takia.

Vaikka keskustelu tässä ketjussa nyt lähtikin huonoille urille, niin jotain kertonee paikasta sekin. Tuo henkilö, joka väittää olevansa laitoksen entistä henkilökuntaa haukkuu törkeästi yhtä vanhempaa. Tuota noin... Lainmukaiseen asioiden hoitoon kuuluu se, että myös vanhempiin suhtaudutaan asiallisesti ja rehellisesti. Kyllä sellainenkin on mahdollista, että lapset hoidetaan hyvin ja laitos toimii voittoa tavoittelematta, mutta vanhempia kohtaan ei sitten enää ymmärrys riitäkään. Tuollainen asenne sisältää helposti sellaisen mahdollisuuden, että KAIKKIA vanhempia pidetään hirviöinä, joita vastaan lapsiparkoja on suojeltava ja ylisuojelu johtaa helposti myös lakien rikkomiseen. Tämä ei ole syytös, vaan pyrin avoimeen asioiden pohdintaan, kuten aloituksessakin.

Edelliselle kirjoittajalle tiedoksi, että nimenomaan nykylastensuojelussa tehdään laittomia huostaanottoja, jopa lain lapsille lupaamia peruspalveluja korvataan huostaanotoilla. Ei kaikki ole niin auvoista kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää. Vanhempien peiliin katsominen ei riitä, vaan rehellisiä peiliin katsojia pitäisi löytyä runsaasti muiltakin tahoilta kuin vanhemmista. Myös viimeinen lauseesi vaatii korjausta: Laki ei ota ketään huostaan, sen tekevät sosiaalityöntekijät niissä puitteissa, jonka poliitikot heille ovat valmistaneet. Jos itse olet tyytyväinen huostaanottoosi ja oloihin, jotka sinulle tarjottiin, niin lähestulkoon kaikki nuoret eivät voi sanoa samaa omasta huostaanotostaan. Lue vaikka tuo täällä oleva ketju, joka alkaa "Tapan itseni", siis alle 10-vuotiaan esittämällä itsemurhauhkauksella, jos hän ei pääse takaisin omaan hyvään kotiinsa. Myös se paikka, johon hänet laittomasti sijoitettiin noudattaa ulkoisesti kristillisiä arvoja, mutta sekä lasten että vanhempien kohtelu oli kaukana nimenomaan kristillisistä arvoista.

Kiitollinen86 kirjoitti:

Näiden asioiden kanssa ei ole leikkiminen, joten olisin kovin kiitollinen mikäli jätetään tämä toisten solvaaminen pois tästä keskustelusta ja pysytään asiassa. Mitä tulee uskomukseeni, niin olen samanlainen ev.lut kuten useimmat suomalaiset. En sen hurskaampi uskovainen varmasti kuin sinäkään, ellet ole ateisti.

En edusta henkilökuntaa. Edustan ennen muuta omaa näkökantaa asiasta, tosiasioita, kokemustani ja toivottavasti myös niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat Parikanniemessä kasvaneet. On täysin totta ettei kaikilla nuorilla, jotka ovat lähteneet Parikanniemestä ole käynyt yhtä hyvä tuuri ja muutenkin hyvin elämässä kuin toisilla, mutta tämä ei ole Parikanniemen syytä. Eikä sekään ole Parikanniemen syytä, että alkoholisoituneet tai huumeita käyttävät tai väkivaltaiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsistaan.

Minun oma henkilökohtainen mielipiteeni on että lastensuojelulaki on liian löyhä, mitä tulee lasten palauttamiseen vanhempien luokse. Tämän perustelen sillä, että liian monesti on kyse rahasta. Yhteiskunnalle tulee kalliiksi pitää lasta missään muualla kuin omassa kotona, missä toivottavasti perheen aikuiset maksavat lapsesta kertyvät kustannukset. Varsinkin pienillä kunnilla ei ole varaa. Syynä on myös ideologia, missä vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus ja oikeus saada lapsensa takaisin ja näyttää toteen että he ovat "parantuneet" alkoholismin, huumeiden tai väkivaltaisuuden tms. kourista ja muuttuneet paremmiksi vanhemmiksi...

Tämä on jälleen minun mielipiteeni asiasta, mutta minusta vanhemmuus on hieno ja ihmeellinen asia jo sinällään ja jokainen lapsi edustaa tätä ihmettä ja muodostaa sen. Ihmettä, josta tulee pitää huolta ja rakastaa ja joka pitää ottaa TODELLA vakavasti. Mikäli tätä ei tee, eikä ole kykenevä hoitamaan lasta ja näin ollen ei tulisi saadakaan toista tilaisuutta ja vaikka saisikin ei tämän tulisi ollakaan helppoa ja läpihuuto asia. Liian monta lasta palaa kotiin ja tulee maitojunalla takaisin. Liian moni lapsi menee kotiin ja sama ralli jatkuu minkä vuoksi alun alkaenkin lapsi otettiin huostaan, mutta tällä kertaa ei kukaan tule ottamaan pois tai voi olla jotenkin muuten liian myöhäistä. Minä tiedän, koska olen monen nähnyt ja kuullut tekevän niin.

Kukaan ei varmasti kiistä äidin tai isän oikeutta lapseensa, mutta heidän tulee olla riittävän vakaita niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin, jotta he voisivat kantaa tämän suuren vastuun.

Mitä tulee adoptointiin niin varsinkin pienokaisilla on paremmat mahdollisuudet normaaliin elämään mikäli heidät saadaan mahdollisimman nopeasti normaaliin kasvuympäristöön. Tätä ei ilmeisestikään tehdä kovin kevyt kenkäisin perustein! On varmasti kaikille selvää että lastenkotielämä ei ole normaali tai paras lapsen kasvuympäristöksi, mutta Parikanniemenkin kohdalla tähän on mahdollisuuksien mukaan pyritty ja aivan loistavan kasvatuksen ja kodin sieltä myös saa, mikäli lapselle ja nuorelle annetaan tähän mahdollisuus. Ja tosiasia on että lasten vanhemmat ovat tehneet ne virheet ja päätökset, jotka ovat johtaneet siihen että Parikanniemen kaltaiset paikat ovat yksi niistä monista ainoista keinoista antaa lapselle edes jonkinlainen mahdollisuus normaaliin elämään.

Lue lisää

Tekstisi on kuin katekismuksesta repäistyä. Eikö sinulla ole minkäänlaista särmää? Hauki on kala, hauki on kala. Menesty vaan, mutta säästä ihmisiä saarnoiltasi.

Ap kirjoitti:

Ja aivan vilpittömällä mielellä esitin alun kysymyksen kun kuuntelin RadioDeistä tuon lastenkodin johtajan haastattelua. Itse olen äiti, jonka lapsi aikanaan otettiin laittomasti huostaan lyhyeksi ajaksi aivan hirveään paikkaan ja siksi esitin kysymyksen, koska haastattelua kuunnellessa sai käsityksen, että Parikanniemi olisi tosiaan hyvä paikka ja tarkoitettu pitkäaikaista sijoitusta tarvitseville lapsille.

Huostaanotoissa on eroja ja varmaan laitoksissa vielä suurempia. Sen näkemäni huonon laitoksen jälkeen en helposti usko sijaispaikan hyvyyteen, mutta Jumalan voimaan kyllä uskon ja tuo haastateltu johtaja vaikutti vilpittömästi uskovaiselta ihmiseltä. Mutta koska kaikki ihmiset ovat vajavaisia, niin sitä en silti jaksa uskoa, että henkilökohtaisessa uskossa oleva ihminen lähtisi töikseen valehtelemaan radiohaastatteluun. Siksi minulla heräsi pieni toivonkipinä, että jossain päin maata ihan oikeasti olisi paikka, jossa lapsista oikeasti välitetään muutenkin kuin rahan takia.

Vaikka keskustelu tässä ketjussa nyt lähtikin huonoille urille, niin jotain kertonee paikasta sekin. Tuo henkilö, joka väittää olevansa laitoksen entistä henkilökuntaa haukkuu törkeästi yhtä vanhempaa. Tuota noin... Lainmukaiseen asioiden hoitoon kuuluu se, että myös vanhempiin suhtaudutaan asiallisesti ja rehellisesti. Kyllä sellainenkin on mahdollista, että lapset hoidetaan hyvin ja laitos toimii voittoa tavoittelematta, mutta vanhempia kohtaan ei sitten enää ymmärrys riitäkään. Tuollainen asenne sisältää helposti sellaisen mahdollisuuden, että KAIKKIA vanhempia pidetään hirviöinä, joita vastaan lapsiparkoja on suojeltava ja ylisuojelu johtaa helposti myös lakien rikkomiseen. Tämä ei ole syytös, vaan pyrin avoimeen asioiden pohdintaan, kuten aloituksessakin.

Edelliselle kirjoittajalle tiedoksi, että nimenomaan nykylastensuojelussa tehdään laittomia huostaanottoja, jopa lain lapsille lupaamia peruspalveluja korvataan huostaanotoilla. Ei kaikki ole niin auvoista kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää. Vanhempien peiliin katsominen ei riitä, vaan rehellisiä peiliin katsojia pitäisi löytyä runsaasti muiltakin tahoilta kuin vanhemmista. Myös viimeinen lauseesi vaatii korjausta: Laki ei ota ketään huostaan, sen tekevät sosiaalityöntekijät niissä puitteissa, jonka poliitikot heille ovat valmistaneet. Jos itse olet tyytyväinen huostaanottoosi ja oloihin, jotka sinulle tarjottiin, niin lähestulkoon kaikki nuoret eivät voi sanoa samaa omasta huostaanotostaan. Lue vaikka tuo täällä oleva ketju, joka alkaa "Tapan itseni", siis alle 10-vuotiaan esittämällä itsemurhauhkauksella, jos hän ei pääse takaisin omaan hyvään kotiinsa. Myös se paikka, johon hänet laittomasti sijoitettiin noudattaa ulkoisesti kristillisiä arvoja, mutta sekä lasten että vanhempien kohtelu oli kaukana nimenomaan kristillisistä arvoista.

Lue lisää

musta-valkoisuus. Kaikki lastensuojelun piirissä olevat perheet, erityisesti ne, jotka eivät halua huostaanottoa, ovat halveksittavia pask..a. Kaikki lastensuojelijat ja sijaisvanhemmat sen sijaan omaavat KRISTILLISEN SÄDEKEHÄN, kun enkelit ja neitsyt Mariat!

Kiitollinen86 kirjoitti:

Näiden asioiden kanssa ei ole leikkiminen, joten olisin kovin kiitollinen mikäli jätetään tämä toisten solvaaminen pois tästä keskustelusta ja pysytään asiassa. Mitä tulee uskomukseeni, niin olen samanlainen ev.lut kuten useimmat suomalaiset. En sen hurskaampi uskovainen varmasti kuin sinäkään, ellet ole ateisti.

En edusta henkilökuntaa. Edustan ennen muuta omaa näkökantaa asiasta, tosiasioita, kokemustani ja toivottavasti myös niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat Parikanniemessä kasvaneet. On täysin totta ettei kaikilla nuorilla, jotka ovat lähteneet Parikanniemestä ole käynyt yhtä hyvä tuuri ja muutenkin hyvin elämässä kuin toisilla, mutta tämä ei ole Parikanniemen syytä. Eikä sekään ole Parikanniemen syytä, että alkoholisoituneet tai huumeita käyttävät tai väkivaltaiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsistaan.

Minun oma henkilökohtainen mielipiteeni on että lastensuojelulaki on liian löyhä, mitä tulee lasten palauttamiseen vanhempien luokse. Tämän perustelen sillä, että liian monesti on kyse rahasta. Yhteiskunnalle tulee kalliiksi pitää lasta missään muualla kuin omassa kotona, missä toivottavasti perheen aikuiset maksavat lapsesta kertyvät kustannukset. Varsinkin pienillä kunnilla ei ole varaa. Syynä on myös ideologia, missä vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus ja oikeus saada lapsensa takaisin ja näyttää toteen että he ovat "parantuneet" alkoholismin, huumeiden tai väkivaltaisuuden tms. kourista ja muuttuneet paremmiksi vanhemmiksi...

Tämä on jälleen minun mielipiteeni asiasta, mutta minusta vanhemmuus on hieno ja ihmeellinen asia jo sinällään ja jokainen lapsi edustaa tätä ihmettä ja muodostaa sen. Ihmettä, josta tulee pitää huolta ja rakastaa ja joka pitää ottaa TODELLA vakavasti. Mikäli tätä ei tee, eikä ole kykenevä hoitamaan lasta ja näin ollen ei tulisi saadakaan toista tilaisuutta ja vaikka saisikin ei tämän tulisi ollakaan helppoa ja läpihuuto asia. Liian monta lasta palaa kotiin ja tulee maitojunalla takaisin. Liian moni lapsi menee kotiin ja sama ralli jatkuu minkä vuoksi alun alkaenkin lapsi otettiin huostaan, mutta tällä kertaa ei kukaan tule ottamaan pois tai voi olla jotenkin muuten liian myöhäistä. Minä tiedän, koska olen monen nähnyt ja kuullut tekevän niin.

Kukaan ei varmasti kiistä äidin tai isän oikeutta lapseensa, mutta heidän tulee olla riittävän vakaita niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin, jotta he voisivat kantaa tämän suuren vastuun.

Mitä tulee adoptointiin niin varsinkin pienokaisilla on paremmat mahdollisuudet normaaliin elämään mikäli heidät saadaan mahdollisimman nopeasti normaaliin kasvuympäristöön. Tätä ei ilmeisestikään tehdä kovin kevyt kenkäisin perustein! On varmasti kaikille selvää että lastenkotielämä ei ole normaali tai paras lapsen kasvuympäristöksi, mutta Parikanniemenkin kohdalla tähän on mahdollisuuksien mukaan pyritty ja aivan loistavan kasvatuksen ja kodin sieltä myös saa, mikäli lapselle ja nuorelle annetaan tähän mahdollisuus. Ja tosiasia on että lasten vanhemmat ovat tehneet ne virheet ja päätökset, jotka ovat johtaneet siihen että Parikanniemen kaltaiset paikat ovat yksi niistä monista ainoista keinoista antaa lapselle edes jonkinlainen mahdollisuus normaaliin elämään.

Lue lisää

Tuota on mm. Perhehoitoliitto jaksanut paljon hehkuttaa esimerkkinä siitä, että lasta ei ilmeisesti pitäisi kotiuttaa ollenkaan päihdeperheisiin. Heidän lietsontansa on kantanut hyvää hedelmää, mutta nykyoloissa se on hyvin tuhoisaa, koska lähestulkoonkaan kaikki huostaanotot eivät ole niin sanotusti perinteisin syin tehtyjä. Kuvittele sellaisen lapsen tilanne, joka huostaanotetaan, hänen vanhempansa eivät ole väkivaltaisia, mielenterveysongelmaisia, eivätkä käytä päihteitä, mutta vanhempiin suhtaudutaan laitoksessa niin kuin he sitä olisivat. Osaatko kuvitella niin pitkälle, että ymmärrät henkilökunnan asenteen vaikuttavan epäedullisesti myös lapseen ja koko perheen kohteluun.

Jos tosiaan päihdeperheen lapsia pompotellaan kotiin ja sijoitukseen vanhempien raittiiden jaksojen ja retkahduksen mukaan, niin mitä se muuta osoittaa kuin sosiaalityöntekijöiden arvostelukyvyn puutetta, minkä monet uskovat olevan täysin erehtymätön, rikkeetön, absoluuttisen rehellinen, oikeudenmukainen, jopa ennustamiseen kykenevä. Heillä kun on oikeus tehdä huostaanottokin pelkän huolen perusteella, vaikka mitään konkreettisia todisteita ei varsinaisesti huolen todenperäisyydestä olisikaan. Lisäksi päihdeperheiden kohdalla yksi pointti on, että tarjotaanko vanhemmille todella oikeaa päihdekuntoutusta AINA, JOKAISELLE, koska Hesari kirjoitti jo aikaa sitten, miten kunnat eivät ole ollenkaan halukkaita maksusitoumusten järjestämiseen. Se on eri juttu, haluavatko kaikki kuntoutusta, mutta lain mukaan sitä kuitenkin pitäisi tarjota, enkä jaksa uskoa nykylaittomuuden aikana, että niin tosiaan tapahtuisi.

Kirjoitit: "Kukaan ei varmasti kiistä äidin tai isän oikeutta lapseensa, mutta heidän tulee olla riittävän vakaita niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin, jotta he voisivat kantaa tämän suuren vastuun."

Jos vanhemmat ovat muuten OK, mutta perheen taloudellinen tilanne on huono... Mannerheimin Lastensuojeluliitosta on myönnetty, että viime vuosina on tehty jopa perheen köyhyyden takia huostaanottoja. Nämä ovat asioita, joita ei edes kirveellä uhattuna poliitikot myönnä julkisuudessa, vaikka sen ovat toisaalta myöntäneetkin, että monessa kunnassa on poistettu lakisääteiset avohuollon tuet käytöstä kokonaan. Jopa joku kansanedustaja on epäillyt yhdeksi suurten huostaanottolukujen syyksi uutta lakia lastensuojelukertoimesta, jonka mukaan kunnat saavat valtiolta rahaa tehtyjen huostaanottojen määrän perusteella. Ja esim. Kouvolan Sanomat oli niin rehellinen lehti, joka viimeksi kirjoitti jossain kunnassa myönnetyn, että heillä on perheitä ohjattu lastensuojelun asiakkuuteen laittomin perustein.

Edellä kerrotut asiat johtavat tosiaan laittomiin ja hyvin kevyin perustein tehtyihin huostaanottoihin, mikä on järkyttävää ja siinä mielessä ymmärrän, että monen on ensikuulemalta siihen vaikea uskoa. Suomalainen ei usko, ennen kuin näkee, niin minullekin kävi, oli tosiaan omin silmin nähtävä, että pystyi uskomaan miten laittomasti lapsia tässä maassa pahimmillaan kohdellaan. Ymmärrän siis täysin niiden ihmisten epäuskon, jotka ensimmäisen kerran tällaisesta kuulevat, mutta niiden valehtelua en hyväksy, jotka tietävät kyllä asioiden todellisen laidan, mutta valehtelevat ja kiemurtelevat julkisuudessa, eivätkä lastensuojelun epäkohtia vahingossakaan myönnä tai vähättelevät niitä. Epäkohtien vähättely on niiden lasten vähättelyä, jotka väärinkäytösten kohteeksi joutuvat ja sitäkin tällä palstalla on nähty ihan riittävästi; on nähty jopa vihaa lapsia kohtaan, mikä on aivan käsittämätöntä.

Ei-päihdevanhempi kirjoitti:

Tuota on mm. Perhehoitoliitto jaksanut paljon hehkuttaa esimerkkinä siitä, että lasta ei ilmeisesti pitäisi kotiuttaa ollenkaan päihdeperheisiin. Heidän lietsontansa on kantanut hyvää hedelmää, mutta nykyoloissa se on hyvin tuhoisaa, koska lähestulkoonkaan kaikki huostaanotot eivät ole niin sanotusti perinteisin syin tehtyjä. Kuvittele sellaisen lapsen tilanne, joka huostaanotetaan, hänen vanhempansa eivät ole väkivaltaisia, mielenterveysongelmaisia, eivätkä käytä päihteitä, mutta vanhempiin suhtaudutaan laitoksessa niin kuin he sitä olisivat. Osaatko kuvitella niin pitkälle, että ymmärrät henkilökunnan asenteen vaikuttavan epäedullisesti myös lapseen ja koko perheen kohteluun.

Jos tosiaan päihdeperheen lapsia pompotellaan kotiin ja sijoitukseen vanhempien raittiiden jaksojen ja retkahduksen mukaan, niin mitä se muuta osoittaa kuin sosiaalityöntekijöiden arvostelukyvyn puutetta, minkä monet uskovat olevan täysin erehtymätön, rikkeetön, absoluuttisen rehellinen, oikeudenmukainen, jopa ennustamiseen kykenevä. Heillä kun on oikeus tehdä huostaanottokin pelkän huolen perusteella, vaikka mitään konkreettisia todisteita ei varsinaisesti huolen todenperäisyydestä olisikaan. Lisäksi päihdeperheiden kohdalla yksi pointti on, että tarjotaanko vanhemmille todella oikeaa päihdekuntoutusta AINA, JOKAISELLE, koska Hesari kirjoitti jo aikaa sitten, miten kunnat eivät ole ollenkaan halukkaita maksusitoumusten järjestämiseen. Se on eri juttu, haluavatko kaikki kuntoutusta, mutta lain mukaan sitä kuitenkin pitäisi tarjota, enkä jaksa uskoa nykylaittomuuden aikana, että niin tosiaan tapahtuisi.

Kirjoitit: "Kukaan ei varmasti kiistä äidin tai isän oikeutta lapseensa, mutta heidän tulee olla riittävän vakaita niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin, jotta he voisivat kantaa tämän suuren vastuun."

Jos vanhemmat ovat muuten OK, mutta perheen taloudellinen tilanne on huono... Mannerheimin Lastensuojeluliitosta on myönnetty, että viime vuosina on tehty jopa perheen köyhyyden takia huostaanottoja. Nämä ovat asioita, joita ei edes kirveellä uhattuna poliitikot myönnä julkisuudessa, vaikka sen ovat toisaalta myöntäneetkin, että monessa kunnassa on poistettu lakisääteiset avohuollon tuet käytöstä kokonaan. Jopa joku kansanedustaja on epäillyt yhdeksi suurten huostaanottolukujen syyksi uutta lakia lastensuojelukertoimesta, jonka mukaan kunnat saavat valtiolta rahaa tehtyjen huostaanottojen määrän perusteella. Ja esim. Kouvolan Sanomat oli niin rehellinen lehti, joka viimeksi kirjoitti jossain kunnassa myönnetyn, että heillä on perheitä ohjattu lastensuojelun asiakkuuteen laittomin perustein.

Edellä kerrotut asiat johtavat tosiaan laittomiin ja hyvin kevyin perustein tehtyihin huostaanottoihin, mikä on järkyttävää ja siinä mielessä ymmärrän, että monen on ensikuulemalta siihen vaikea uskoa. Suomalainen ei usko, ennen kuin näkee, niin minullekin kävi, oli tosiaan omin silmin nähtävä, että pystyi uskomaan miten laittomasti lapsia tässä maassa pahimmillaan kohdellaan. Ymmärrän siis täysin niiden ihmisten epäuskon, jotka ensimmäisen kerran tällaisesta kuulevat, mutta niiden valehtelua en hyväksy, jotka tietävät kyllä asioiden todellisen laidan, mutta valehtelevat ja kiemurtelevat julkisuudessa, eivätkä lastensuojelun epäkohtia vahingossakaan myönnä tai vähättelevät niitä. Epäkohtien vähättely on niiden lasten vähättelyä, jotka väärinkäytösten kohteeksi joutuvat ja sitäkin tällä palstalla on nähty ihan riittävästi; on nähty jopa vihaa lapsia kohtaan, mikä on aivan käsittämätöntä.

Lue lisää

muutamissa kunnissa huostaanoton syistä. Yhdistävinä tekijöinä todettiin köyhyys ja yksinhuoltajuus. Se on syytä myöntää tai sitten tehdä lisätutkimuksia.

köyhät kyykkyyn kirjoitti:

muutamissa kunnissa huostaanoton syistä. Yhdistävinä tekijöinä todettiin köyhyys ja yksinhuoltajuus. Se on syytä myöntää tai sitten tehdä lisätutkimuksia.

Puolueetonta ja koko maata kattavaa tutkimusta ei huostaanottojen syistä ole olemassakaan. Nyt käytössä olevat tulokset ovat hyvin pienellä otannalla suppealta alueelta tehtyjä, tutkimuksen tekijä on usein joku sossuopiskelija ja tutkimusaineisto saadaan haastattelemalla sossuja heidän omasta työstään.

Ja ottakaa huomioon, että virkamies on ihan oma ihmislajinsa meidän muiden vajavaisten ja virheitä tekevien ihmisten keskellä. Tavallinen kuolevainen muuttuu täysin virheettömäksi ja oikeudenmukaiseksi sillä siunatun sekunnilla kun hän allekirjoittaa työsopimuksen kunnan kanssa. Näin syntyy viranomainen, joka leijuu aroasteikossa muutaman sfäärin meidän tavallisten kuolevaisten yläpuolella.

Tavallinen kuolevain kirjoitti:

Puolueetonta ja koko maata kattavaa tutkimusta ei huostaanottojen syistä ole olemassakaan. Nyt käytössä olevat tulokset ovat hyvin pienellä otannalla suppealta alueelta tehtyjä, tutkimuksen tekijä on usein joku sossuopiskelija ja tutkimusaineisto saadaan haastattelemalla sossuja heidän omasta työstään.

Ja ottakaa huomioon, että virkamies on ihan oma ihmislajinsa meidän muiden vajavaisten ja virheitä tekevien ihmisten keskellä. Tavallinen kuolevainen muuttuu täysin virheettömäksi ja oikeudenmukaiseksi sillä siunatun sekunnilla kun hän allekirjoittaa työsopimuksen kunnan kanssa. Näin syntyy viranomainen, joka leijuu aroasteikossa muutaman sfäärin meidän tavallisten kuolevaisten yläpuolella.

Lue lisää

selvityksessä oli mukana ihan eturivin lastensuojelututkijoita. Yritän etsiä linkin tänne.

tutkijat kehiin kirjoitti:

selvityksessä oli mukana ihan eturivin lastensuojelututkijoita. Yritän etsiä linkin tänne.

joka on tehty kolmella paikkakunnalla löytyy linkistä:

http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/tyopaperit/T30-2007-VERKKO.pdf

murusia kuitenkin kirjoitti:

joka on tehty kolmella paikkakunnalla löytyy linkistä:

http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/tyopaperit/T30-2007-VERKKO.pdf

Lue lisää

"Käsillä oleva raportti on erityislaatuisen yhteistyön tulos. Sen tuottamiseen on osallistunut kaiken arkisen kiireen keskellä 85 sosiaalityöntekijää, heidän johtajiaan, osaamiskekusksen väkeä ja yliopistotutkijoita. Stakesista mukana ovat olleet Lapsuus ja perhe -ryhmän lisäksi Tilastot ja rekisterit -ryhmä sekä Sosiaalialan tietoteknologiahanke."

Juuri näin. Ihan kaikki 85 sossua johtajineen, sekä joukko pipertäjiä, jotka eivät ole ikinä tutkittavia perheitä tavanneetkaan. Mistä esim. Tilastot ja rekisterit -ryhmän materiaali on koottu ellei juuri sossujen antamista tiedoista aiempina vuosina. Vai että ihan osaamiskeskuksen väkeä...

Tampere lienee suurin kunta tutkimuksen alueelta ja sen sossutoimistojen käytännöt saattavat hyvin pitkälle määrätä ympäristökuntienkin käytäntöjä. Stakes suunnittelee lastensuojelun käytäntöjä, mutta ei ole mitenkään vastuussa niiden toteuttamisen valvonnasta, eikä paljon tiedä kenttätyöstä yleensäkään tai ei ole tietävinään.

Toki tiedot esim. vanhempien koulutustaustasta tai siitä, onko kyse yh-, yhteishuoltajuus- vai ehjästä perheestä, pitävät paikkansa, koska ne ovat kuitenkin suht neutraalia tietoa kaikille osapuolille. Sen sijaan kirjaukset ls-tarpeen arvioinnista ovat sitä materiaalia, johon on suhtauduttava erittäin suurella varovaisuudella, koska kyse on vain viranomaisten kirjauksista ja kiinni siitä käsityksestä, jolla heidän on ääritapauksessa oikeudelle perusteltava hallinto-oikeudellista vapaudenriistoa, johon he lapsen alistavat.

Missä alun luettelossa ovat lapsen vanhemmat, joita olisi pitänyt kuulla vaikka todistajineen, koska heidäthän jo pelkkä ls-asiakkuus leimaa epäkelvoiksi? Ja sossujen yleinen viestihän on, "miten vaikea vanhempien on usein ymmärtää lastensuojelutoimia". Mutta niinhän tuolla toisessakin ketjussa todettiin erään kokoomuspoliitikon suulla, että ei vanhempien mielipiteistä tarvitse välittää. Ei niin, ei ole välitetty paljoa viime laman jälkeen, jolloin lapsibisnes aloitti Suomessa räjähdysmäisen kasvunsa.

Mieleen on jäänyt eräs Tarja Heinon tutkimus, jonka sisällössä riitti ihmettelemistä. Elettiin vielä vanhan lain aikaa ja ihmisten yleinen käsitys oli hallinto-oikeuksien toiminnasta, että se on verrattavissa käräjäoikeuteen, jossa ihan aidosti otetaan huomioon kaikki osapuolet, jopa epäilty. Siis käräjäoikeudessa on epäilty, kunnes toisin todistetaan, mutta hallinto-oikeudessa on ilman todisteita syytetty ja tuomittu, PAITSI jos järkyttyneillä vanhemmilla on varaa kalliiseen asianajajaan, jonka neuvosta he ymmärtävät hakea etukäteen suullista kuulemista, muuten asia päätetään ilman, että he sanoisivat sanaakaan oikeudessa, huomioon otetaan vain se, mitä sossut ovat huostahakemukseen kirjanneet.

IHMISIÄ EI HERÄTTÄNYT yhtään se, että Heinon tutkimuksessa oli suuri määrä niitä oikeuskäsittelyjä, joissa huostaanottojen syihin ei paneuduttu ollenkaan! Heino oli kirjannut, että huostaanottoon johtaneet syyt eivät tulleet ilmi oikeuden istunnossa.

IHMISIÄ EI HERÄTTÄNYT SEKÄÄN, kun uuden lain valmistelussa joku korkeimman hallinto-oikeuden presidentti vastusti huosta-asioiden siirtoa hallinto-oikeuteen entisten jaostojen sijasta. Hänen perustelunsa oli se, että "Heillä ei ole riittävää tietoa lastensuojelusta, että voisivat päättää huostaanotoista!" Sitä juuri he olivat kuitenkin tehneet jo vuosia ja tekevät vielä tänäkin päivänä!

Ihan sama kuin käräjäoikeuden tuomari sanoisi murhaoikeudenkäynnin jälkeen, että "Tulipahan tuomio annettua, vaikka ei minulla riittävää tietoa ja kokemusta asiasta ollutkaan." Asiassa ei olisi tehty poliisitutkimusta, eikä ketään todistajia kuultaisi, epäiltyä kaikkein viimeksi ja tuomio perustuisi pelkkään syyttäjän käsitykseen asiasta.

Elämme selaisessa demokratiassa, jossa erään kansanedustajan tekemä lakiesitys huostaanottojen siirrosta käräjäoikeuksiin katosi eduskunnassa. Ei siitä ainakaan ole sanaakaan kuultu sen jälkeen kun se täysistunnosta lausuntokierrokselle lähetettiin.

Oikeutta edes lapsil kirjoitti:

"Käsillä oleva raportti on erityislaatuisen yhteistyön tulos. Sen tuottamiseen on osallistunut kaiken arkisen kiireen keskellä 85 sosiaalityöntekijää, heidän johtajiaan, osaamiskekusksen väkeä ja yliopistotutkijoita. Stakesista mukana ovat olleet Lapsuus ja perhe -ryhmän lisäksi Tilastot ja rekisterit -ryhmä sekä Sosiaalialan tietoteknologiahanke."

Juuri näin. Ihan kaikki 85 sossua johtajineen, sekä joukko pipertäjiä, jotka eivät ole ikinä tutkittavia perheitä tavanneetkaan. Mistä esim. Tilastot ja rekisterit -ryhmän materiaali on koottu ellei juuri sossujen antamista tiedoista aiempina vuosina. Vai että ihan osaamiskeskuksen väkeä...

Tampere lienee suurin kunta tutkimuksen alueelta ja sen sossutoimistojen käytännöt saattavat hyvin pitkälle määrätä ympäristökuntienkin käytäntöjä. Stakes suunnittelee lastensuojelun käytäntöjä, mutta ei ole mitenkään vastuussa niiden toteuttamisen valvonnasta, eikä paljon tiedä kenttätyöstä yleensäkään tai ei ole tietävinään.

Toki tiedot esim. vanhempien koulutustaustasta tai siitä, onko kyse yh-, yhteishuoltajuus- vai ehjästä perheestä, pitävät paikkansa, koska ne ovat kuitenkin suht neutraalia tietoa kaikille osapuolille. Sen sijaan kirjaukset ls-tarpeen arvioinnista ovat sitä materiaalia, johon on suhtauduttava erittäin suurella varovaisuudella, koska kyse on vain viranomaisten kirjauksista ja kiinni siitä käsityksestä, jolla heidän on ääritapauksessa oikeudelle perusteltava hallinto-oikeudellista vapaudenriistoa, johon he lapsen alistavat.

Missä alun luettelossa ovat lapsen vanhemmat, joita olisi pitänyt kuulla vaikka todistajineen, koska heidäthän jo pelkkä ls-asiakkuus leimaa epäkelvoiksi? Ja sossujen yleinen viestihän on, "miten vaikea vanhempien on usein ymmärtää lastensuojelutoimia". Mutta niinhän tuolla toisessakin ketjussa todettiin erään kokoomuspoliitikon suulla, että ei vanhempien mielipiteistä tarvitse välittää. Ei niin, ei ole välitetty paljoa viime laman jälkeen, jolloin lapsibisnes aloitti Suomessa räjähdysmäisen kasvunsa.

Mieleen on jäänyt eräs Tarja Heinon tutkimus, jonka sisällössä riitti ihmettelemistä. Elettiin vielä vanhan lain aikaa ja ihmisten yleinen käsitys oli hallinto-oikeuksien toiminnasta, että se on verrattavissa käräjäoikeuteen, jossa ihan aidosti otetaan huomioon kaikki osapuolet, jopa epäilty. Siis käräjäoikeudessa on epäilty, kunnes toisin todistetaan, mutta hallinto-oikeudessa on ilman todisteita syytetty ja tuomittu, PAITSI jos järkyttyneillä vanhemmilla on varaa kalliiseen asianajajaan, jonka neuvosta he ymmärtävät hakea etukäteen suullista kuulemista, muuten asia päätetään ilman, että he sanoisivat sanaakaan oikeudessa, huomioon otetaan vain se, mitä sossut ovat huostahakemukseen kirjanneet.

IHMISIÄ EI HERÄTTÄNYT yhtään se, että Heinon tutkimuksessa oli suuri määrä niitä oikeuskäsittelyjä, joissa huostaanottojen syihin ei paneuduttu ollenkaan! Heino oli kirjannut, että huostaanottoon johtaneet syyt eivät tulleet ilmi oikeuden istunnossa.

IHMISIÄ EI HERÄTTÄNYT SEKÄÄN, kun uuden lain valmistelussa joku korkeimman hallinto-oikeuden presidentti vastusti huosta-asioiden siirtoa hallinto-oikeuteen entisten jaostojen sijasta. Hänen perustelunsa oli se, että "Heillä ei ole riittävää tietoa lastensuojelusta, että voisivat päättää huostaanotoista!" Sitä juuri he olivat kuitenkin tehneet jo vuosia ja tekevät vielä tänäkin päivänä!

Ihan sama kuin käräjäoikeuden tuomari sanoisi murhaoikeudenkäynnin jälkeen, että "Tulipahan tuomio annettua, vaikka ei minulla riittävää tietoa ja kokemusta asiasta ollutkaan." Asiassa ei olisi tehty poliisitutkimusta, eikä ketään todistajia kuultaisi, epäiltyä kaikkein viimeksi ja tuomio perustuisi pelkkään syyttäjän käsitykseen asiasta.

Elämme selaisessa demokratiassa, jossa erään kansanedustajan tekemä lakiesitys huostaanottojen siirrosta käräjäoikeuksiin katosi eduskunnassa. Ei siitä ainakaan ole sanaakaan kuultu sen jälkeen kun se täysistunnosta lausuntokierrokselle lähetettiin.

Lue lisää

Silloin kun tiedon antajana on pelkästään sossu, voi jo kättelyssä sanoa, että tulokseen tulee laittaa 50% virhemarginaali.

Kiitollinen86 kirjoitti:

Näiden asioiden kanssa ei ole leikkiminen, joten olisin kovin kiitollinen mikäli jätetään tämä toisten solvaaminen pois tästä keskustelusta ja pysytään asiassa. Mitä tulee uskomukseeni, niin olen samanlainen ev.lut kuten useimmat suomalaiset. En sen hurskaampi uskovainen varmasti kuin sinäkään, ellet ole ateisti.

En edusta henkilökuntaa. Edustan ennen muuta omaa näkökantaa asiasta, tosiasioita, kokemustani ja toivottavasti myös niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat Parikanniemessä kasvaneet. On täysin totta ettei kaikilla nuorilla, jotka ovat lähteneet Parikanniemestä ole käynyt yhtä hyvä tuuri ja muutenkin hyvin elämässä kuin toisilla, mutta tämä ei ole Parikanniemen syytä. Eikä sekään ole Parikanniemen syytä, että alkoholisoituneet tai huumeita käyttävät tai väkivaltaiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsistaan.

Minun oma henkilökohtainen mielipiteeni on että lastensuojelulaki on liian löyhä, mitä tulee lasten palauttamiseen vanhempien luokse. Tämän perustelen sillä, että liian monesti on kyse rahasta. Yhteiskunnalle tulee kalliiksi pitää lasta missään muualla kuin omassa kotona, missä toivottavasti perheen aikuiset maksavat lapsesta kertyvät kustannukset. Varsinkin pienillä kunnilla ei ole varaa. Syynä on myös ideologia, missä vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus ja oikeus saada lapsensa takaisin ja näyttää toteen että he ovat "parantuneet" alkoholismin, huumeiden tai väkivaltaisuuden tms. kourista ja muuttuneet paremmiksi vanhemmiksi...

Tämä on jälleen minun mielipiteeni asiasta, mutta minusta vanhemmuus on hieno ja ihmeellinen asia jo sinällään ja jokainen lapsi edustaa tätä ihmettä ja muodostaa sen. Ihmettä, josta tulee pitää huolta ja rakastaa ja joka pitää ottaa TODELLA vakavasti. Mikäli tätä ei tee, eikä ole kykenevä hoitamaan lasta ja näin ollen ei tulisi saadakaan toista tilaisuutta ja vaikka saisikin ei tämän tulisi ollakaan helppoa ja läpihuuto asia. Liian monta lasta palaa kotiin ja tulee maitojunalla takaisin. Liian moni lapsi menee kotiin ja sama ralli jatkuu minkä vuoksi alun alkaenkin lapsi otettiin huostaan, mutta tällä kertaa ei kukaan tule ottamaan pois tai voi olla jotenkin muuten liian myöhäistä. Minä tiedän, koska olen monen nähnyt ja kuullut tekevän niin.

Kukaan ei varmasti kiistä äidin tai isän oikeutta lapseensa, mutta heidän tulee olla riittävän vakaita niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin, jotta he voisivat kantaa tämän suuren vastuun.

Mitä tulee adoptointiin niin varsinkin pienokaisilla on paremmat mahdollisuudet normaaliin elämään mikäli heidät saadaan mahdollisimman nopeasti normaaliin kasvuympäristöön. Tätä ei ilmeisestikään tehdä kovin kevyt kenkäisin perustein! On varmasti kaikille selvää että lastenkotielämä ei ole normaali tai paras lapsen kasvuympäristöksi, mutta Parikanniemenkin kohdalla tähän on mahdollisuuksien mukaan pyritty ja aivan loistavan kasvatuksen ja kodin sieltä myös saa, mikäli lapselle ja nuorelle annetaan tähän mahdollisuus. Ja tosiasia on että lasten vanhemmat ovat tehneet ne virheet ja päätökset, jotka ovat johtaneet siihen että Parikanniemen kaltaiset paikat ovat yksi niistä monista ainoista keinoista antaa lapselle edes jonkinlainen mahdollisuus normaaliin elämään.

Lue lisää

Nimimerkki kiitollinen86 kirjoittelusta väkisinkin pyrkii mieleen, kuin Parikanniemen säätiön puheenjohtaja mahdollisesti ja kertoilisi olevansa sijoitettuna ollut. Hyvin on kuitenkin harjoiteltua tekstiä.
Vielä on ammattikorkeakoulutuskin väkivallan ketjun jatkamista varten hankittu. Ehkäpä sosionomi. Kuitenkin sinne Parikanniemeen kuljetetaan likaista työttömien kirpputorilta jäänyttä tavaraa. Tietämäni mukaan kuljettajien annetaan olla lisäksi tekemisissä sijoitettujen kanssa, tulee mielikuva että sijoitetut laitetaan kiittämään lahjoituksesta.
Sivumennen Itä-Suomessa vähän pohjoisemmassa on eräs lastensuojelulaitos, jossa sijoitetut joutuvat pitämään jotain kahvilaa vuorotellen ja siellä käy asiakkaina jotkin ihmiset juomassa kahvia ja siinä samalla tietenkin pääsevät tölläämään sijoitettuja. Tästäkin oli juttua sanomalehdessä kuvan kera. Tästä ilmoitin verovirastoon johtajalle, lupasi hankkia kyseisen julkaisun veroviraston käyttöön ja totesi, että ainakin pitää olla sosiaalikulut maksettuna sijoitettujen työtunneista. Itä-Suomeen on pesiytynyt outoa lastensuojelubisnestä, on erään koulun lapsettomaksi jäänyt valtuutettu terveydenhoitajakin jättäytynyt virkavapaalle ja ottanut noin kahdeksan sijoitettua, joista on kyläläisen lapsen adoptoinut ilmeisesti vastoin äidin tahtoa. Terveydenhoitaja pollottaa tasaisin väliajoin sijoitettujensa kanssa milloin missäkin lehdessä sijoitettujen kuvien kera ja usuttaa muitakin ihmisiä ottamaan sijoitettuja. Olen monasti miettinyt milloin sosiaalitoimiston on puututtava jaksamiseen ja lasten oloihin. Jaksamista tuolla sijaisäidillä ei olisi ilmeisten mielenterveysongelmiensa takia. Mielenterveysongelmat olisivat lapsettomuuden aikaansaamat, jolloin olisi ollut riehumista ja adoptoidun lapsen äitiin kohdistettua painostamista.

Ap kirjoitti:

Ja aivan vilpittömällä mielellä esitin alun kysymyksen kun kuuntelin RadioDeistä tuon lastenkodin johtajan haastattelua. Itse olen äiti, jonka lapsi aikanaan otettiin laittomasti huostaan lyhyeksi ajaksi aivan hirveään paikkaan ja siksi esitin kysymyksen, koska haastattelua kuunnellessa sai käsityksen, että Parikanniemi olisi tosiaan hyvä paikka ja tarkoitettu pitkäaikaista sijoitusta tarvitseville lapsille.

Huostaanotoissa on eroja ja varmaan laitoksissa vielä suurempia. Sen näkemäni huonon laitoksen jälkeen en helposti usko sijaispaikan hyvyyteen, mutta Jumalan voimaan kyllä uskon ja tuo haastateltu johtaja vaikutti vilpittömästi uskovaiselta ihmiseltä. Mutta koska kaikki ihmiset ovat vajavaisia, niin sitä en silti jaksa uskoa, että henkilökohtaisessa uskossa oleva ihminen lähtisi töikseen valehtelemaan radiohaastatteluun. Siksi minulla heräsi pieni toivonkipinä, että jossain päin maata ihan oikeasti olisi paikka, jossa lapsista oikeasti välitetään muutenkin kuin rahan takia.

Vaikka keskustelu tässä ketjussa nyt lähtikin huonoille urille, niin jotain kertonee paikasta sekin. Tuo henkilö, joka väittää olevansa laitoksen entistä henkilökuntaa haukkuu törkeästi yhtä vanhempaa. Tuota noin... Lainmukaiseen asioiden hoitoon kuuluu se, että myös vanhempiin suhtaudutaan asiallisesti ja rehellisesti. Kyllä sellainenkin on mahdollista, että lapset hoidetaan hyvin ja laitos toimii voittoa tavoittelematta, mutta vanhempia kohtaan ei sitten enää ymmärrys riitäkään. Tuollainen asenne sisältää helposti sellaisen mahdollisuuden, että KAIKKIA vanhempia pidetään hirviöinä, joita vastaan lapsiparkoja on suojeltava ja ylisuojelu johtaa helposti myös lakien rikkomiseen. Tämä ei ole syytös, vaan pyrin avoimeen asioiden pohdintaan, kuten aloituksessakin.

Edelliselle kirjoittajalle tiedoksi, että nimenomaan nykylastensuojelussa tehdään laittomia huostaanottoja, jopa lain lapsille lupaamia peruspalveluja korvataan huostaanotoilla. Ei kaikki ole niin auvoista kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää. Vanhempien peiliin katsominen ei riitä, vaan rehellisiä peiliin katsojia pitäisi löytyä runsaasti muiltakin tahoilta kuin vanhemmista. Myös viimeinen lauseesi vaatii korjausta: Laki ei ota ketään huostaan, sen tekevät sosiaalityöntekijät niissä puitteissa, jonka poliitikot heille ovat valmistaneet. Jos itse olet tyytyväinen huostaanottoosi ja oloihin, jotka sinulle tarjottiin, niin lähestulkoon kaikki nuoret eivät voi sanoa samaa omasta huostaanotostaan. Lue vaikka tuo täällä oleva ketju, joka alkaa "Tapan itseni", siis alle 10-vuotiaan esittämällä itsemurhauhkauksella, jos hän ei pääse takaisin omaan hyvään kotiinsa. Myös se paikka, johon hänet laittomasti sijoitettiin noudattaa ulkoisesti kristillisiä arvoja, mutta sekä lasten että vanhempien kohtelu oli kaukana nimenomaan kristillisistä arvoista.

Lue lisää

Paatoksellista puhetta? Jos kyseisen tekstin kirjoittanut kokee että paasaan niin hän ei selvästikään käsitä aiheen vakavuutta. Jos haluaisin särmää keskusteluun valitsisin vähän eri aiheen. On aivan mahtavaa että näistä asioista keskustellaan, koska tunnetusti asiat etenevät ja kehittyvät vain jos ne herättävät keskustelua jonka kautta epäkohtia nostetaan esiin, mutta mikäli keskutelussa kiinnitetään enemmän huomiota kirjoittajan kirjoituksen asuun kuin itse aiheeseen niin olisi kohteliasta olla osallistumatta koko aiheeseen.

Keskustelun aloittaneelle henkilölle voin todeta että olen vilpittömästi pahoillani mikäli näin sinun kohdallasi on tapahtunut. Mikään laki tai säädös tai sitä valvova taho ei ole täydellinen. Jokainen meistä on vain ihminen ja näin kykenevä erehtymiseen ja virheisiin. Ja olet oikeassa siinäkin että on paljon lastenkotinuoria, jotka ovat katkeria lähtiessään pois laitoksesta. Tähän on jälleen lukemattomia eri syitä joista läheskään kaikki ei ole jälleen laitoksesta kiinni tai sen syytä.

Mitä tulee laittomiin huostaanottoihin ja virheisiin, mitä varmasti on sattunut huostaanottavien tahojen osalta, niin en koe olevani tähän tarpeeksi lukenut tai sivistynyt, että voisin antaa mitään sen tarkempaa mielipidettä asiasta. Voin vain sanoa etten kiistä tai kiellä etteikö niitä tapahtuisi.

Kuitenkin pyytäisin teitä ottamaan huomioon että vaikka niitä tapahtuu eivät ne ole enemmistö (ei sillä että se tekisi asiasta yhtään sen vähäpätöisemmän, koska tällaisia ei saisi sattua ollenkaan). Eivät kaikki lapset suinkaan ole laittomasti huostaanotettuja, tietämättömien tahojen kautta tai rahan ahneudesta. Tiedän oman tarinani ja voin vakuuttaa että minulla ja sisarellani kävi onni kun pääsimme Parikanniemeen, joka monella tapaa on kyllä poikkeuksellinen paikka (Tosin vasta kahden laitoksen ja yhden sijaisperheen jälkeen.). Meidän pikkusiskollamme ei käynyt yhtä hyvä tuuri ja seurauksen olivat sen mukaiset... Kaksi vanhempaa sisarusta joutui kasvamaan tuossa epävakaassa ympäristössä ja vanhin siskoni ei kykene varmasti ikinä antamaan äidilleen anteeksi... Annoin tämän esimerkin siksi että ymmärtäisitte ettei lastensuojelutyö ole iso mörkö kuten niin moni tässä antaa ymmärtää. Tai että kaiken takana olisi rahan ahne valtio tai kunnanvaltuusto tms tai että tätä tehtäisiin "kiusalla" tai täysin miten sattuu.
Lapsia hakataan, lapsia jätetään heitteille (laaja-alainen käsite), lapsia tapetaan ja lapsia käytetään hyväksi ja aivan liian usein kyseessä on omat vanhemmat. Ei aina, mutta monesti. Mikäli unohdatte, että tätä tapahtuu päivittäin maassamme olette yhtälailla syyllisiä niiden lasten tuskaan. Vanhemmat ovat ne ihmiset, joihin lapset luottavat viimeiseen asti ja heidän tulisi lapsiaan suojella ja elää elämäänsä niin että ei tulisi väärinkäsityksiäkään... Emme elä missään korruptoituneessa valtiossa missä lapset tullaan TÄYSIN turhin perustein ja tuulesta temmatuin syin viemään kodeistaan...
Aina löytyy jokin kipinä epäilykselle aina löytyy joku laukaiseva tekijä. Tämä tuntuu unohtuvan ja tämä dementia leviää alkoholismin, mielisairauksien ja huumeiden yms. siivittämänä. Joten voidaan huutaa kovaan ääneen miten pahoja laitokset ovat jne, mutta tosiasiaksi jää että kirkkaasti suurin enemistö huostaanotetuista lapsista ja nuorista on paremmin olla siellä kuin kotona. ...Asiaa helpottaisi entisestään mikäli vanhemmat eivät kaataisi omaa huonoa omaatuntoaan lastensa päälle, yrittäen saada lapset kapinoimaan laitosta tai huostaanottanutta tahoa vastaan, vaan antais lapsen kasvaa siellä rauhassa ja tukea tätä ja antaa hänelle mahdollisuus ehjään lapsuuteen siltä osin mikä on vielä mahdollista.

Mitä Parikanniemeen tulee niin Parikanniemessä ollessani sain kuulla monta tarinaa ja voin todeta ettei siellä lapset ole turhaan olleet sijoitettuina. Ei heitä ole ryöstetty vanhemmiltaan tms.
Toivoisin ettette leimaisi koko järjestelmää vialliseksi vain koska teille on sattunut tai joku teistä on kuullut jonkun jutun joltain, jostain tapahtumasta mikä on ollut tunteita kuohuttavaa. En kuitenkaan halua polkea teille tapahtuneita vääryyksiä enkä missään nimessä väheksyä niitä, sillä kaikki tuo mikä on tapahtunut ei sais tapahtua ja näissä asioissa tulisi olla paljon paljon tarkempia eritoten lasten, mutta myös vanhempien takia.

Kiitollinen86 kirjoitti:

Paatoksellista puhetta? Jos kyseisen tekstin kirjoittanut kokee että paasaan niin hän ei selvästikään käsitä aiheen vakavuutta. Jos haluaisin särmää keskusteluun valitsisin vähän eri aiheen. On aivan mahtavaa että näistä asioista keskustellaan, koska tunnetusti asiat etenevät ja kehittyvät vain jos ne herättävät keskustelua jonka kautta epäkohtia nostetaan esiin, mutta mikäli keskutelussa kiinnitetään enemmän huomiota kirjoittajan kirjoituksen asuun kuin itse aiheeseen niin olisi kohteliasta olla osallistumatta koko aiheeseen.

Keskustelun aloittaneelle henkilölle voin todeta että olen vilpittömästi pahoillani mikäli näin sinun kohdallasi on tapahtunut. Mikään laki tai säädös tai sitä valvova taho ei ole täydellinen. Jokainen meistä on vain ihminen ja näin kykenevä erehtymiseen ja virheisiin. Ja olet oikeassa siinäkin että on paljon lastenkotinuoria, jotka ovat katkeria lähtiessään pois laitoksesta. Tähän on jälleen lukemattomia eri syitä joista läheskään kaikki ei ole jälleen laitoksesta kiinni tai sen syytä.

Mitä tulee laittomiin huostaanottoihin ja virheisiin, mitä varmasti on sattunut huostaanottavien tahojen osalta, niin en koe olevani tähän tarpeeksi lukenut tai sivistynyt, että voisin antaa mitään sen tarkempaa mielipidettä asiasta. Voin vain sanoa etten kiistä tai kiellä etteikö niitä tapahtuisi.

Kuitenkin pyytäisin teitä ottamaan huomioon että vaikka niitä tapahtuu eivät ne ole enemmistö (ei sillä että se tekisi asiasta yhtään sen vähäpätöisemmän, koska tällaisia ei saisi sattua ollenkaan). Eivät kaikki lapset suinkaan ole laittomasti huostaanotettuja, tietämättömien tahojen kautta tai rahan ahneudesta. Tiedän oman tarinani ja voin vakuuttaa että minulla ja sisarellani kävi onni kun pääsimme Parikanniemeen, joka monella tapaa on kyllä poikkeuksellinen paikka (Tosin vasta kahden laitoksen ja yhden sijaisperheen jälkeen.). Meidän pikkusiskollamme ei käynyt yhtä hyvä tuuri ja seurauksen olivat sen mukaiset... Kaksi vanhempaa sisarusta joutui kasvamaan tuossa epävakaassa ympäristössä ja vanhin siskoni ei kykene varmasti ikinä antamaan äidilleen anteeksi... Annoin tämän esimerkin siksi että ymmärtäisitte ettei lastensuojelutyö ole iso mörkö kuten niin moni tässä antaa ymmärtää. Tai että kaiken takana olisi rahan ahne valtio tai kunnanvaltuusto tms tai että tätä tehtäisiin "kiusalla" tai täysin miten sattuu.
Lapsia hakataan, lapsia jätetään heitteille (laaja-alainen käsite), lapsia tapetaan ja lapsia käytetään hyväksi ja aivan liian usein kyseessä on omat vanhemmat. Ei aina, mutta monesti. Mikäli unohdatte, että tätä tapahtuu päivittäin maassamme olette yhtälailla syyllisiä niiden lasten tuskaan. Vanhemmat ovat ne ihmiset, joihin lapset luottavat viimeiseen asti ja heidän tulisi lapsiaan suojella ja elää elämäänsä niin että ei tulisi väärinkäsityksiäkään... Emme elä missään korruptoituneessa valtiossa missä lapset tullaan TÄYSIN turhin perustein ja tuulesta temmatuin syin viemään kodeistaan...
Aina löytyy jokin kipinä epäilykselle aina löytyy joku laukaiseva tekijä. Tämä tuntuu unohtuvan ja tämä dementia leviää alkoholismin, mielisairauksien ja huumeiden yms. siivittämänä. Joten voidaan huutaa kovaan ääneen miten pahoja laitokset ovat jne, mutta tosiasiaksi jää että kirkkaasti suurin enemistö huostaanotetuista lapsista ja nuorista on paremmin olla siellä kuin kotona. ...Asiaa helpottaisi entisestään mikäli vanhemmat eivät kaataisi omaa huonoa omaatuntoaan lastensa päälle, yrittäen saada lapset kapinoimaan laitosta tai huostaanottanutta tahoa vastaan, vaan antais lapsen kasvaa siellä rauhassa ja tukea tätä ja antaa hänelle mahdollisuus ehjään lapsuuteen siltä osin mikä on vielä mahdollista.

Mitä Parikanniemeen tulee niin Parikanniemessä ollessani sain kuulla monta tarinaa ja voin todeta ettei siellä lapset ole turhaan olleet sijoitettuina. Ei heitä ole ryöstetty vanhemmiltaan tms.
Toivoisin ettette leimaisi koko järjestelmää vialliseksi vain koska teille on sattunut tai joku teistä on kuullut jonkun jutun joltain, jostain tapahtumasta mikä on ollut tunteita kuohuttavaa. En kuitenkaan halua polkea teille tapahtuneita vääryyksiä enkä missään nimessä väheksyä niitä, sillä kaikki tuo mikä on tapahtunut ei sais tapahtua ja näissä asioissa tulisi olla paljon paljon tarkempia eritoten lasten, mutta myös vanhempien takia.

Lue lisää

Toivon että ymmärrätte mitä yritän sanoa... En yritä leikkiä pyhimystä, en paasaa sosiaalijärjestelmän hyvyydestä tai virheettömyydestä. En kiistä tai vältä kritiikkiä tai niitä virheitä mitä se sisältää ja olen ensimmäisenä huutamassa, mikäli sellaisen huomaan, mutta näissä tapauksissa yleistäminen koko kenttään on minusta raivostuttavaa... Etenkin tässä tapauksessa, kun hyökätään toisen kotia vastaan, ilman mitään totuus pohjaa tai oikeaa tietoa tai ilman että on edes tietoinen missä kyseinen paikka sijaitsee (en tarkoita keskustelun aloittanutta henkilöä). Parikanniemi on ja tulee aina olemaan minulle lapsuuden kotini ja tiedän että siellä minut otetaan avosylin vastaan jatkossakin. Ei samalla tavalla kuin normaalissa perheessä tai kodissa, mutta avosylin ja lämpimin sydämin ja se on enemmän mitä voin biologisten vanhempieni kohdalla sanoa... Joten olisin kiitollinen mikäli olisitte kirjoittamatta Parikanniemestä tuohon halveksivaan sävyyn...
Keskustelu on aina positiivinen asia, mutta tärkeää siinä on keskustella aiheesta, ei sen vierestä ja niin ettei loukkaa toista tai jotakin tahoa ilman mitään syytä tai perusteluja.

Kiitollinen86 kirjoitti:

Paatoksellista puhetta? Jos kyseisen tekstin kirjoittanut kokee että paasaan niin hän ei selvästikään käsitä aiheen vakavuutta. Jos haluaisin särmää keskusteluun valitsisin vähän eri aiheen. On aivan mahtavaa että näistä asioista keskustellaan, koska tunnetusti asiat etenevät ja kehittyvät vain jos ne herättävät keskustelua jonka kautta epäkohtia nostetaan esiin, mutta mikäli keskutelussa kiinnitetään enemmän huomiota kirjoittajan kirjoituksen asuun kuin itse aiheeseen niin olisi kohteliasta olla osallistumatta koko aiheeseen.

Keskustelun aloittaneelle henkilölle voin todeta että olen vilpittömästi pahoillani mikäli näin sinun kohdallasi on tapahtunut. Mikään laki tai säädös tai sitä valvova taho ei ole täydellinen. Jokainen meistä on vain ihminen ja näin kykenevä erehtymiseen ja virheisiin. Ja olet oikeassa siinäkin että on paljon lastenkotinuoria, jotka ovat katkeria lähtiessään pois laitoksesta. Tähän on jälleen lukemattomia eri syitä joista läheskään kaikki ei ole jälleen laitoksesta kiinni tai sen syytä.

Mitä tulee laittomiin huostaanottoihin ja virheisiin, mitä varmasti on sattunut huostaanottavien tahojen osalta, niin en koe olevani tähän tarpeeksi lukenut tai sivistynyt, että voisin antaa mitään sen tarkempaa mielipidettä asiasta. Voin vain sanoa etten kiistä tai kiellä etteikö niitä tapahtuisi.

Kuitenkin pyytäisin teitä ottamaan huomioon että vaikka niitä tapahtuu eivät ne ole enemmistö (ei sillä että se tekisi asiasta yhtään sen vähäpätöisemmän, koska tällaisia ei saisi sattua ollenkaan). Eivät kaikki lapset suinkaan ole laittomasti huostaanotettuja, tietämättömien tahojen kautta tai rahan ahneudesta. Tiedän oman tarinani ja voin vakuuttaa että minulla ja sisarellani kävi onni kun pääsimme Parikanniemeen, joka monella tapaa on kyllä poikkeuksellinen paikka (Tosin vasta kahden laitoksen ja yhden sijaisperheen jälkeen.). Meidän pikkusiskollamme ei käynyt yhtä hyvä tuuri ja seurauksen olivat sen mukaiset... Kaksi vanhempaa sisarusta joutui kasvamaan tuossa epävakaassa ympäristössä ja vanhin siskoni ei kykene varmasti ikinä antamaan äidilleen anteeksi... Annoin tämän esimerkin siksi että ymmärtäisitte ettei lastensuojelutyö ole iso mörkö kuten niin moni tässä antaa ymmärtää. Tai että kaiken takana olisi rahan ahne valtio tai kunnanvaltuusto tms tai että tätä tehtäisiin "kiusalla" tai täysin miten sattuu.
Lapsia hakataan, lapsia jätetään heitteille (laaja-alainen käsite), lapsia tapetaan ja lapsia käytetään hyväksi ja aivan liian usein kyseessä on omat vanhemmat. Ei aina, mutta monesti. Mikäli unohdatte, että tätä tapahtuu päivittäin maassamme olette yhtälailla syyllisiä niiden lasten tuskaan. Vanhemmat ovat ne ihmiset, joihin lapset luottavat viimeiseen asti ja heidän tulisi lapsiaan suojella ja elää elämäänsä niin että ei tulisi väärinkäsityksiäkään... Emme elä missään korruptoituneessa valtiossa missä lapset tullaan TÄYSIN turhin perustein ja tuulesta temmatuin syin viemään kodeistaan...
Aina löytyy jokin kipinä epäilykselle aina löytyy joku laukaiseva tekijä. Tämä tuntuu unohtuvan ja tämä dementia leviää alkoholismin, mielisairauksien ja huumeiden yms. siivittämänä. Joten voidaan huutaa kovaan ääneen miten pahoja laitokset ovat jne, mutta tosiasiaksi jää että kirkkaasti suurin enemistö huostaanotetuista lapsista ja nuorista on paremmin olla siellä kuin kotona. ...Asiaa helpottaisi entisestään mikäli vanhemmat eivät kaataisi omaa huonoa omaatuntoaan lastensa päälle, yrittäen saada lapset kapinoimaan laitosta tai huostaanottanutta tahoa vastaan, vaan antais lapsen kasvaa siellä rauhassa ja tukea tätä ja antaa hänelle mahdollisuus ehjään lapsuuteen siltä osin mikä on vielä mahdollista.

Mitä Parikanniemeen tulee niin Parikanniemessä ollessani sain kuulla monta tarinaa ja voin todeta ettei siellä lapset ole turhaan olleet sijoitettuina. Ei heitä ole ryöstetty vanhemmiltaan tms.
Toivoisin ettette leimaisi koko järjestelmää vialliseksi vain koska teille on sattunut tai joku teistä on kuullut jonkun jutun joltain, jostain tapahtumasta mikä on ollut tunteita kuohuttavaa. En kuitenkaan halua polkea teille tapahtuneita vääryyksiä enkä missään nimessä väheksyä niitä, sillä kaikki tuo mikä on tapahtunut ei sais tapahtua ja näissä asioissa tulisi olla paljon paljon tarkempia eritoten lasten, mutta myös vanhempien takia.

Lue lisää

"Emme elä missään korruptoituneessa valtiossa missä lapset tullaan TÄYSIN turhin perustein ja tuulesta temmatuin syin viemään kodeistaan..."

Niin minäkin luulin vielä viitisen vuotta sitten, mutta en luule enää. Turhan usein tapahtuu niin, että jonkun ilkeämielisen ilmoituksen perusteella lähtee liikkeelle varsinainen vyöry perheen elämässä. Vaikka ilmoitus todettaisiin aiheettomaksi, niin sossu voi iskeä silmänsä johonkin pikku seikkaan, josta hänelle herää HUOLI. Sen jälkeen voi vain arvailla lopputulosta. Ja tätä huoliajattelua sen kuin vain lietsotaan viimeisellä lakimuutoksella, joten tilanne ei parane heti lähiaikoina. Ilmoitushysterialla ei silti ole tavoitettu varsinaista tavoitetta eli löytää varhaisessa vaiheessa avun tarpeessa olevat lapset. Oikeastan tavoite on kääntynyt itseään vastaan, koska sossut pakotetaan juoksemaan turhienkin ilmoitusten perässä, niin todellisessa avun tarpeessa olevat lapset saavat jatkaa kurjissa oloissa asumistaan.
Myös siitä piinasta, johon perhe voi joutua pitkäksikin aikaa aiheettoman ilmoituksen perusteella, ovat tietoisia monet ammattiauttajat. Se on pahimmillaan sellaista väkivaltaa, että sinä et pysty sitä edes kuvittelemaan, eikä moni mukaan, joka vähättelee turhia ilmoituksia ja väittää niistä selvittävän pelkällä olankohautuksella.

"Aina löytyy jokin kipinä epäilykselle aina löytyy joku laukaiseva tekijä. Tämä tuntuu unohtuvan ja tämä dementia leviää alkoholismin, mielisairauksien ja huumeiden yms. siivittämänä. "

Tuo on todella loukkaavaa. Vaikka sanotkin nauttivasi asiallisesta keskustelusta, lankeat ihan samaan harhaan kuin muutkin viranomaisuskovaiset. Eli siihen, että huostaanotot tehdään muka edelleen perinteisin syin: päihteet ja vakavat mielenterveysongelmat, niinpä niin... Unohdit kuitenkin kolmannen perinteen, eli väkivallan, mutta se taisi olla vahinko.

Jo parisen vuotta sitten eräs huostaanottoihin perehtynyt asianajaja kirjoitti HS:ssa, että suurin yksittäinen ryhmä huostaanottoja on kouluongelmien takia tehtyjä. Ongelman takana ovat kuntien säästöt ja koulujen osalta ne suunnataan usein lähinnä erityisopetukseen, joten kouluissa tarjolla oleva erityisopetus ei ole enää vuosiin vastannut tarkoitustaan, eikä täyttänyt lain sille asettamia vaatimuksia. Sossut itse ovat protestoineet sitä, että heidän hoidettavakseen siirretään ongelmia eri hallinnonaloilta (koulu ja terveydenhoito), jotka eivät heille edes kuuluisi. Kai itsekin ymmärrät, että lastensuojelulla ei ole mitään mahdollisuuksia paikata koulujen puuttuvaa erityisopetusta, eikä myöskään puuttuvia kuntoutus- ja hoitopaikkoja lasten neurologiassa tai psykiatriassa. Nämä tilanteet ovat räikein esimerkki siitä, kun avuksi tarjotaan vain huostaanottoa, vaikka ongelman ydin ei olisi ollenkaan kotona, ei välttämättä edes lapsen psykiatrisen hoitotarpeen kohdalla.

Myös puuttuvat avohuollon tuet ovat aiheuttaneet turhia huostaanottoja. Nythän muutama kunta onkin myöntänyt, miten heillä on ohjattu perheitä laittomin perustein lastensuojelun asiakkuuteen ja esim. Kouvolan Sanomat uutisoi, miten tuollaisessa kunnassa ollaan palauttamassa kodinhoitajia myös lapsiperheiden käyttöön.

ap kirjoitti:

"Emme elä missään korruptoituneessa valtiossa missä lapset tullaan TÄYSIN turhin perustein ja tuulesta temmatuin syin viemään kodeistaan..."

Niin minäkin luulin vielä viitisen vuotta sitten, mutta en luule enää. Turhan usein tapahtuu niin, että jonkun ilkeämielisen ilmoituksen perusteella lähtee liikkeelle varsinainen vyöry perheen elämässä. Vaikka ilmoitus todettaisiin aiheettomaksi, niin sossu voi iskeä silmänsä johonkin pikku seikkaan, josta hänelle herää HUOLI. Sen jälkeen voi vain arvailla lopputulosta. Ja tätä huoliajattelua sen kuin vain lietsotaan viimeisellä lakimuutoksella, joten tilanne ei parane heti lähiaikoina. Ilmoitushysterialla ei silti ole tavoitettu varsinaista tavoitetta eli löytää varhaisessa vaiheessa avun tarpeessa olevat lapset. Oikeastan tavoite on kääntynyt itseään vastaan, koska sossut pakotetaan juoksemaan turhienkin ilmoitusten perässä, niin todellisessa avun tarpeessa olevat lapset saavat jatkaa kurjissa oloissa asumistaan.
Myös siitä piinasta, johon perhe voi joutua pitkäksikin aikaa aiheettoman ilmoituksen perusteella, ovat tietoisia monet ammattiauttajat. Se on pahimmillaan sellaista väkivaltaa, että sinä et pysty sitä edes kuvittelemaan, eikä moni mukaan, joka vähättelee turhia ilmoituksia ja väittää niistä selvittävän pelkällä olankohautuksella.

"Aina löytyy jokin kipinä epäilykselle aina löytyy joku laukaiseva tekijä. Tämä tuntuu unohtuvan ja tämä dementia leviää alkoholismin, mielisairauksien ja huumeiden yms. siivittämänä. "

Tuo on todella loukkaavaa. Vaikka sanotkin nauttivasi asiallisesta keskustelusta, lankeat ihan samaan harhaan kuin muutkin viranomaisuskovaiset. Eli siihen, että huostaanotot tehdään muka edelleen perinteisin syin: päihteet ja vakavat mielenterveysongelmat, niinpä niin... Unohdit kuitenkin kolmannen perinteen, eli väkivallan, mutta se taisi olla vahinko.

Jo parisen vuotta sitten eräs huostaanottoihin perehtynyt asianajaja kirjoitti HS:ssa, että suurin yksittäinen ryhmä huostaanottoja on kouluongelmien takia tehtyjä. Ongelman takana ovat kuntien säästöt ja koulujen osalta ne suunnataan usein lähinnä erityisopetukseen, joten kouluissa tarjolla oleva erityisopetus ei ole enää vuosiin vastannut tarkoitustaan, eikä täyttänyt lain sille asettamia vaatimuksia. Sossut itse ovat protestoineet sitä, että heidän hoidettavakseen siirretään ongelmia eri hallinnonaloilta (koulu ja terveydenhoito), jotka eivät heille edes kuuluisi. Kai itsekin ymmärrät, että lastensuojelulla ei ole mitään mahdollisuuksia paikata koulujen puuttuvaa erityisopetusta, eikä myöskään puuttuvia kuntoutus- ja hoitopaikkoja lasten neurologiassa tai psykiatriassa. Nämä tilanteet ovat räikein esimerkki siitä, kun avuksi tarjotaan vain huostaanottoa, vaikka ongelman ydin ei olisi ollenkaan kotona, ei välttämättä edes lapsen psykiatrisen hoitotarpeen kohdalla.

Myös puuttuvat avohuollon tuet ovat aiheuttaneet turhia huostaanottoja. Nythän muutama kunta onkin myöntänyt, miten heillä on ohjattu perheitä laittomin perustein lastensuojelun asiakkuuteen ja esim. Kouvolan Sanomat uutisoi, miten tuollaisessa kunnassa ollaan palauttamassa kodinhoitajia myös lapsiperheiden käyttöön.

Lue lisää

"Joten voidaan huutaa kovaan ääneen miten pahoja laitokset ovat jne, mutta tosiasiaksi jää että kirkkaasti suurin enemistö huostaanotetuista lapsista ja nuorista on paremmin olla siellä kuin kotona. .."

Olet väärässä, koska olet ilmeisesti täysin aivopesty sille julkiselle harhalle, mitä lastensuojelusta annetaan. En ihmettele sitä toisaalta ollenkaan ajatellen taustaasi, sekä sitä laitosta, jonka olet kokenut hyväksi. Sossuilla on nimittäin jonkinlainen käsitys laitoksista, ennen kuin he lasta sinne tarjoavat ja ymmärsin jo radiohaastattelusta, että Parikanniemeen sijoitetaan ilmeisesti juuri todistetusti huonoista kodeista tulevia, joiden vanhemmilla on niin pahoja ongelmia, että sijoitus muodostuu väkisinkin pitkäaikaiseksi. Varmasti silti poikkeuksiakin on tähän sääntöön myös tuon laitoksen kohdalla.

Siksi siellä kuulemasi toisten tarinat tukevat omaa käsitystäsi ja tuota taustaa vasten on vaikea uskoa muunlaista totuutta tai sitten lankeaa sen vähättelyyn. Jos itse muodostaisin käsitykseni ihan vain oman kuulemani ja näkemäni perusteella sanoisin, että 9 huostaanottoa 10:stä on turhia. Mutta koska perustan mielipiteeni myös muuhun kuin omaan kokemukseeni veikkaisin, että laittomia tai turhia (jotka olisi voitu oikeilla tuilla estää) huostaanottoja voi olla kaikista jopa puolet. Veikkausta tämä on siksi, että puolueetonta ja kattavaa tutkimusta huostaanottojen syistä ei ole Suomessa ikinä tehtykään.

On kiva kuulla, että olet viihtynyt tuossa laitoksessa, samoin kuin kertomasi mukaan moni muukin. Oikeastaan se on sitä vahvistusta, jota aloituksessa toivoinkin saavani. Toki tiedän muutenkin, että hyviäkin laitoksia on olemassa, mutta viime vuosina on alalle tullut niin paljon uusia yrittäjiä, jotka toimivat vain rahan kiilto silmissään ja lastenhoito on heille toisarvoista. Pettymykseni olisi ollut vielä suurempi, jos kristillisellä radiokanavalla kuulemani ja aika rehellisen tuntuiseksi arvioimani haastateltava olisi osoittautunut valehtelijaksi. Sen sijaan eräskin etelä-suomalainen nimikristillisyyttä harrastava laitos käyttää niin rikollisia menetelmiä, että se ansaitsisi tulla suljetuksi.

"Keskustelun aloittaneelle henkilölle voin todeta että olen vilpittömästi pahoillani mikäli näin sinun kohdallasi on tapahtunut. Mikään laki tai säädös tai sitä valvova taho ei ole täydellinen. Jokainen meistä on vain ihminen ja näin kykenevä erehtymiseen ja virheisiin. Ja olet oikeassa siinäkin että on paljon lastenkotinuoria, jotka ovat katkeria lähtiessään pois laitoksesta. Tähän on jälleen lukemattomia eri syitä joista läheskään kaikki ei ole jälleen laitoksesta kiinni tai sen syytä. "

En ole todellakaan ainut laittoman huostan kokenut tässä maassa. Vaikka olen vain yksi yksityishenkilö, olen tavannut lukemattomia saman kokeneita vanhempia erilaisissa Autismi- ja Aspergerliiton lasten tukiryhmissä. Pelkästään tuon liiton taholta on ihmetelty niitä laittomia lastensuojelutoimia, joita heidän jäseniinsä kohdistetaan. Samaa ihmettelyä on kuultu myös ADHD-liitosta, sekä jostain syöpäpotilaiden tukijärjestöstä. Poliitikot tietävät tilanteen kyllä, mutta eivät halua siihen puuttua, vaikka puuttumista ovat yrittäneet muutamat kansanedustajat, joku ministeri, sekä eri lastensuojelujärjestöt, mm. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Viittaukseni laitosnuorten katkeruuteen tarkoitti juuri aiheettomasti hyvästä perheestään erotettuja nuoria, jolloin heidän katkeruutensa suuntautuu viranomaisiin ja usein myös siihen huonoon kohteluun, jota ovat laitoksessa saaneet. Monien kokemukset ovat niin järkyttäviä, että he eivät ole tienneet sellaista lasten kohtelua olevan olemassakaan ennen laitokseen joutumistaan.

Olet toisaalta oikeassa siinä, että ei täysin ilman syytä tulla lapsia hakemaan. Onhan siihen syy oltava, mutta se ei todellakaan läheskään aina ole vanhemmissa. Väitteeni eivät todella ole tuulesta temmattuja, vaan niille kaikille löytyy perusteet, kuten sillekin, mitä kerron oman lapseni aikanaan tapahtuneesta laittomasta huostaanotosta.

Kiitollinen86 kirjoitti:

Toivon että ymmärrätte mitä yritän sanoa... En yritä leikkiä pyhimystä, en paasaa sosiaalijärjestelmän hyvyydestä tai virheettömyydestä. En kiistä tai vältä kritiikkiä tai niitä virheitä mitä se sisältää ja olen ensimmäisenä huutamassa, mikäli sellaisen huomaan, mutta näissä tapauksissa yleistäminen koko kenttään on minusta raivostuttavaa... Etenkin tässä tapauksessa, kun hyökätään toisen kotia vastaan, ilman mitään totuus pohjaa tai oikeaa tietoa tai ilman että on edes tietoinen missä kyseinen paikka sijaitsee (en tarkoita keskustelun aloittanutta henkilöä). Parikanniemi on ja tulee aina olemaan minulle lapsuuden kotini ja tiedän että siellä minut otetaan avosylin vastaan jatkossakin. Ei samalla tavalla kuin normaalissa perheessä tai kodissa, mutta avosylin ja lämpimin sydämin ja se on enemmän mitä voin biologisten vanhempieni kohdalla sanoa... Joten olisin kiitollinen mikäli olisitte kirjoittamatta Parikanniemestä tuohon halveksivaan sävyyn...
Keskustelu on aina positiivinen asia, mutta tärkeää siinä on keskustella aiheesta, ei sen vierestä ja niin ettei loukkaa toista tai jotakin tahoa ilman mitään syytä tai perusteluja.

Lue lisää

En ole koskaan nähnyt täällä väitettävän, että aiheellisiin huostaanottoihin ei olisi tarvetta tai väitettä, että kaikki sijaishuollon paikat ovat huonoja. Ymmärrän raivostumisesi, mutta uskon sinun myös ymmärtävän, miten loukkaavalle vanhemmista voi tuntua kun heidät ja heidän kotinsa leimataan huostaanotolla huonoksi täysin samalla yleistyksellä, josta itse muita varoitat. Kuulemani perusteella arvostan kotiasi, enkä tule siitä pahaa sanaa sanomaan paitsi, jos myöhemmin sitä vastaan jotain muuta todistetaan, jolloin siihen kuten muihinkin epäkohtiin olen kyllä valmis puuttumaan.

Ei ketään tai kenenkään kotia saa leimata huonoksi ilman perusteita, mutta niin kuitenkin lukemattoman monien huostaanottoperheiden kohdalla tapahtuu, koska leimaamisen ja panettelun syyksi riittää edelleenkin pelkkä huostaanotto. Seuraava esimerkki ei ilmeisesti Parikanniemen kohdalla tule kysymykseen, mutta mitenkähän siellä suhtauduttaisiin, jos uutta sinne tulevaa lasta saattamassa olisivat vanhemmat ja mukana olevat sosiaalityöntekijät sanoisivat henkilökunnalle, että: "Tapaamisia ja yhteydenpitoa ei tule rajoittaa, koska kotioloissa ei ole huostaanottoperusteita." Tämä on kuitenkin huostaanottojen nykypäivää ja monella laitoksella on ollut todella vaikeuksia muuttaa vanhempiin suhtautumisensa ajan henkeä vastaavaksi. Toisaalta se kertoo myös katkeran selvää kieltään siitä, miten laitoksissa pahimmillaan on suhtauduttu päihde-, väkivalta- tai mt-ongelmista kärsiviin vanhempiin...

Toisaalta ristiriitoja lisää vielä se, että monet sosiaalityöntekijät eivät yksinkertaisesti uskalla tehdä laitonta huostaanottoa, vaan yrittävät vääntää vikoja ja syitä vanhempiin, vaikka niitä ei todellisuudessa kukaan oikein löydäkään. Mutta sossujen kirjausten jälkeen ne ovat absoluuttista totuutta ja ne seuraavat perhettä lapsen kotiutumiseen asti. Vääriin kirjauksiin voi toki hakea muutosta, mutta entisiä paikkansa pitämättömiä ei silti poisteta, vaan ne tosiaan seuraavat lasta niin kauan kuin ls:n asiakkuutta riittää ja säilyvät arkistoissa vielä vuosia sen jälkeenkin.

"En kiistä tai vältä kritiikkiä tai niitä virheitä mitä se sisältää ja olen ensimmäisenä huutamassaa, mikäli sellaisen huomaan"

En tiedä miksi, mutta noin arvelin heti ensimmäisestä kirjoituksestasi. Itse olen ollut aina samanlainen, varsinkin nuorempana. Olin koko ikäni tosiaan uskonut, että huostaanottoja tehdään vain ns. perinteisin syin, kuten media antaa vieläkin monesti ymmärtää. Järkytykselläni ei ollut määrää, kun huostaanotto ensimmäisen kerran mainittiin ja sen jälkeen uskoni tähän systeemiin ei ole palannut, päinvastoin olen saanut usein vain lähinnä vahvistusta sen toimimattomuudesta.

Ei sinun tarvitse kertoa, jos et halua, mutta toisaalta ihmettelen perheessäsi sitä, miksi kaikkia lapsia ei huostaanotettu. Kun kerran sinä olit jo laitoksessa, niin miksi muut eivät ottaneet itse yhteyttä lastensuojeluun vai olitko kuopus, joka huonosta kodista pelastui?

ap kirjoitti:

"Joten voidaan huutaa kovaan ääneen miten pahoja laitokset ovat jne, mutta tosiasiaksi jää että kirkkaasti suurin enemistö huostaanotetuista lapsista ja nuorista on paremmin olla siellä kuin kotona. .."

Olet väärässä, koska olet ilmeisesti täysin aivopesty sille julkiselle harhalle, mitä lastensuojelusta annetaan. En ihmettele sitä toisaalta ollenkaan ajatellen taustaasi, sekä sitä laitosta, jonka olet kokenut hyväksi. Sossuilla on nimittäin jonkinlainen käsitys laitoksista, ennen kuin he lasta sinne tarjoavat ja ymmärsin jo radiohaastattelusta, että Parikanniemeen sijoitetaan ilmeisesti juuri todistetusti huonoista kodeista tulevia, joiden vanhemmilla on niin pahoja ongelmia, että sijoitus muodostuu väkisinkin pitkäaikaiseksi. Varmasti silti poikkeuksiakin on tähän sääntöön myös tuon laitoksen kohdalla.

Siksi siellä kuulemasi toisten tarinat tukevat omaa käsitystäsi ja tuota taustaa vasten on vaikea uskoa muunlaista totuutta tai sitten lankeaa sen vähättelyyn. Jos itse muodostaisin käsitykseni ihan vain oman kuulemani ja näkemäni perusteella sanoisin, että 9 huostaanottoa 10:stä on turhia. Mutta koska perustan mielipiteeni myös muuhun kuin omaan kokemukseeni veikkaisin, että laittomia tai turhia (jotka olisi voitu oikeilla tuilla estää) huostaanottoja voi olla kaikista jopa puolet. Veikkausta tämä on siksi, että puolueetonta ja kattavaa tutkimusta huostaanottojen syistä ei ole Suomessa ikinä tehtykään.

On kiva kuulla, että olet viihtynyt tuossa laitoksessa, samoin kuin kertomasi mukaan moni muukin. Oikeastaan se on sitä vahvistusta, jota aloituksessa toivoinkin saavani. Toki tiedän muutenkin, että hyviäkin laitoksia on olemassa, mutta viime vuosina on alalle tullut niin paljon uusia yrittäjiä, jotka toimivat vain rahan kiilto silmissään ja lastenhoito on heille toisarvoista. Pettymykseni olisi ollut vielä suurempi, jos kristillisellä radiokanavalla kuulemani ja aika rehellisen tuntuiseksi arvioimani haastateltava olisi osoittautunut valehtelijaksi. Sen sijaan eräskin etelä-suomalainen nimikristillisyyttä harrastava laitos käyttää niin rikollisia menetelmiä, että se ansaitsisi tulla suljetuksi.

"Keskustelun aloittaneelle henkilölle voin todeta että olen vilpittömästi pahoillani mikäli näin sinun kohdallasi on tapahtunut. Mikään laki tai säädös tai sitä valvova taho ei ole täydellinen. Jokainen meistä on vain ihminen ja näin kykenevä erehtymiseen ja virheisiin. Ja olet oikeassa siinäkin että on paljon lastenkotinuoria, jotka ovat katkeria lähtiessään pois laitoksesta. Tähän on jälleen lukemattomia eri syitä joista läheskään kaikki ei ole jälleen laitoksesta kiinni tai sen syytä. "

En ole todellakaan ainut laittoman huostan kokenut tässä maassa. Vaikka olen vain yksi yksityishenkilö, olen tavannut lukemattomia saman kokeneita vanhempia erilaisissa Autismi- ja Aspergerliiton lasten tukiryhmissä. Pelkästään tuon liiton taholta on ihmetelty niitä laittomia lastensuojelutoimia, joita heidän jäseniinsä kohdistetaan. Samaa ihmettelyä on kuultu myös ADHD-liitosta, sekä jostain syöpäpotilaiden tukijärjestöstä. Poliitikot tietävät tilanteen kyllä, mutta eivät halua siihen puuttua, vaikka puuttumista ovat yrittäneet muutamat kansanedustajat, joku ministeri, sekä eri lastensuojelujärjestöt, mm. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Viittaukseni laitosnuorten katkeruuteen tarkoitti juuri aiheettomasti hyvästä perheestään erotettuja nuoria, jolloin heidän katkeruutensa suuntautuu viranomaisiin ja usein myös siihen huonoon kohteluun, jota ovat laitoksessa saaneet. Monien kokemukset ovat niin järkyttäviä, että he eivät ole tienneet sellaista lasten kohtelua olevan olemassakaan ennen laitokseen joutumistaan.

Olet toisaalta oikeassa siinä, että ei täysin ilman syytä tulla lapsia hakemaan. Onhan siihen syy oltava, mutta se ei todellakaan läheskään aina ole vanhemmissa. Väitteeni eivät todella ole tuulesta temmattuja, vaan niille kaikille löytyy perusteet, kuten sillekin, mitä kerron oman lapseni aikanaan tapahtuneesta laittomasta huostaanotosta.

Lue lisää

Tämän keskustelun henki ja sen tuoma julkinen pohdiskelu on juuri sitä mitä näissä parhaimmillaan pitää sen ollakin. Kiitän siitä Ap.tä, koska asiallinen keskustelu tuottaa tulosta ja niin metsä vastaa kuin sille huudetaankin... Mikäli ei tule ääntä tai toimintaa, ei tule myöskään vastausta tai mitään vastareaktiota. Julkinen keskustelu lastenhoidon ja huostaanottojen tarpeellisuudesta ja kaiken sosiaalitoimen tilasta on ehdottomasti tarpeellista ja terveellistä ja sitä on hyvä käydä näin kahden kansalaisen kuin siitä paremmin tietävien ja vielä päättäjienkin tasolla.
Ymmärrän kyllä että se on varmasti loukkaavaa, mutta toistan vielä ettei se suinkaan ole enemistö eikä kaikki tee sitä. En kiistä sitä etteikö laittomia tai turhia huostaanottoja tapahtuisi, enkä myöskään sitä ettei sellaisia laitoksia tai tahoja olisi jotka käyttäisivät tätä ns. rahakoneena tai laitoksia, joissa olot ovat olleet huonot ajan saatossa tai vieläkin. Vanhin siskoni on ollut aikoinaan Pitäjänmäessä ja sanoi siellä menon olleen aika hurjaa, mutta toisaalta hänestä on kasvanut selviytyjä ja hyvä äiti ja on sitä mieltä että parempi oli siellä kuin kännissä hakkaavaa äitiä katsoessa. Erilaisissa laitoksissa kurinpitotoimet ja yleinen viihtyvyys ja sääntöjen tiukkuus yms tietenkin vaihtelee, ihan myös siellä asuvien lasten ja nuorten johdosta. On turvattava jokaisen koskemattomuus mahdollisuuksien mukaan. Niin lasten, vanhempien kuin myös tietenkin henkilökunnan.
On myös hyvä tässäkin muistaa, että kehitystä on tapahtunut paljon viimeisen 20 vuoden aikana ja sitä tapahtuu jatkuvasti. Pitäjänmäki voi olla aivan erilainen paikka tänä päivänä kuin silloin, kuten yleinen tilanne muutenkin.

On myös muistettava huostaanotoissa, ettei laitokset ja kodit itse niitä tee vaan sen tekee sosiaaliviranomaiset pääasiassa. Myös on hyvä muistaa että normaali rivityöntekijä lastenkodeissa tai koulukodeissa tms. ole vastuussa lapsen huostaanotosta vaan he tekevät työtään siellä. Voin kertoa ettei lastenkodin ohjaajien palkoilla osteta huvilaa havajilta... Pieni huuli sallittanee...

Mitä tulee sosiaalityöntekijöihin niin on heilläkin omat ohjeensa ja sääntönsä. He noudattavat niitä parhaan kykynsä mukaan. Tähän ammattikuntaan mahtuu varmasti myös niitä jotka eivät juuri huostaanottoasioihin kannattaisi puuttua, ns. huonoja omenia, mutta ei sekään oikeuta naulaamaan koko tätä tahoa. Eivät opiskelijat koulun penkeillä varmastikaan mieti valmistumisen syyksi että pääsisivät leikkimään "tuomaria" tai "Jumalaa", kun he saavat päättä lapsen kohtalosta. Ei pidä ajatella aina kaikkein pahinta, vaikka pahuutta esiintyisikin. Sama toiseen suuntaan myös. se mikä näyttää toimivan toisaalla ei välttämättä anna koko kuvaa asian todellisesta laidasta.

"Tämä on kuitenkin huostaanottojen nykypäivää ja monella laitoksella on ollut todella vaikeuksia muuttaa vanhempiin suhtautumisensa ajan henkeä vastaavaksi. Toisaalta se kertoo myös katkeran selvää kieltään siitä, miten laitoksissa pahimmillaan on suhtauduttu päihde-, väkivalta- tai mt-ongelmista kärsiviin vanhempiin..."

Tuo teksti kertoo taas toisaalta sen miksi meillä näkökannat niin paljon toisaalta myös eroavat. On totta että nykyaikana ongelmat ovat lisääntyneet ja huostaanottosyyt ovat kirjavammat, mutta se ei poista sen tarpeellisuutta. Myönnettävä on että asennoitumisessa on puolin ja toisin ollut aina parantamisen varaa ja että asiat joita käsitellään kun lapsia otetaan pois omilta vanhemmiltaan ovat niin suuria ja ristiriitaisia että väkisinkin tulee myös väärinkäsityksiä ja syyttelyä yms...
Mutta tuo miten suhtaudutaan päihteistä-, väkivallasta- tai huumeista "kärsiviin" vanhempiin on hieman vaikea sulattaa... Totta on että ammattilaisen näkökulmasta asia tulisi ottaa suhteellisen avoimin mielin ja tyynesti, mutta on muistettava että nämä poloiset ovat itse ongelmansa aiheuttaneet eikä näin sääliä hirveästi liikene. Mielipiteeni alkoholismista on hyvin suoraviivainen. Sitä voidaan pitää sairautena, mutta se on sairaus, joka on hyvin pitkälle itse aiheutettua... Sairaus joka ei tule seinän takaa tai hetken mielijohteesta. Joten pieni kriittinen silmäys (ironiaa kuten varmasti ymmärrät) tällaiseen ihmiseen, joka pilaa omien lastensa elämän traumatisoimalla heidät kaikella sillä pahalla, ei todellakaan ole tuomittavaa, vaan jopa suotavaa ja täysin ansaittua. Näissä asioissa on tultu liikaa sääliin kun täysin hyvin tiedetään mitä huumeet ja alkoholi tekee tai mitä pitäisi tehdä kaikille niille jotka lyövät omaa lastaan. Jokainen joka lyö lastaan tulisi menettää kaikki oikeudet tätä kohtaan.

Kiitollinen86 kirjoitti:

Tämän keskustelun henki ja sen tuoma julkinen pohdiskelu on juuri sitä mitä näissä parhaimmillaan pitää sen ollakin. Kiitän siitä Ap.tä, koska asiallinen keskustelu tuottaa tulosta ja niin metsä vastaa kuin sille huudetaankin... Mikäli ei tule ääntä tai toimintaa, ei tule myöskään vastausta tai mitään vastareaktiota. Julkinen keskustelu lastenhoidon ja huostaanottojen tarpeellisuudesta ja kaiken sosiaalitoimen tilasta on ehdottomasti tarpeellista ja terveellistä ja sitä on hyvä käydä näin kahden kansalaisen kuin siitä paremmin tietävien ja vielä päättäjienkin tasolla.
Ymmärrän kyllä että se on varmasti loukkaavaa, mutta toistan vielä ettei se suinkaan ole enemistö eikä kaikki tee sitä. En kiistä sitä etteikö laittomia tai turhia huostaanottoja tapahtuisi, enkä myöskään sitä ettei sellaisia laitoksia tai tahoja olisi jotka käyttäisivät tätä ns. rahakoneena tai laitoksia, joissa olot ovat olleet huonot ajan saatossa tai vieläkin. Vanhin siskoni on ollut aikoinaan Pitäjänmäessä ja sanoi siellä menon olleen aika hurjaa, mutta toisaalta hänestä on kasvanut selviytyjä ja hyvä äiti ja on sitä mieltä että parempi oli siellä kuin kännissä hakkaavaa äitiä katsoessa. Erilaisissa laitoksissa kurinpitotoimet ja yleinen viihtyvyys ja sääntöjen tiukkuus yms tietenkin vaihtelee, ihan myös siellä asuvien lasten ja nuorten johdosta. On turvattava jokaisen koskemattomuus mahdollisuuksien mukaan. Niin lasten, vanhempien kuin myös tietenkin henkilökunnan.
On myös hyvä tässäkin muistaa, että kehitystä on tapahtunut paljon viimeisen 20 vuoden aikana ja sitä tapahtuu jatkuvasti. Pitäjänmäki voi olla aivan erilainen paikka tänä päivänä kuin silloin, kuten yleinen tilanne muutenkin.

On myös muistettava huostaanotoissa, ettei laitokset ja kodit itse niitä tee vaan sen tekee sosiaaliviranomaiset pääasiassa. Myös on hyvä muistaa että normaali rivityöntekijä lastenkodeissa tai koulukodeissa tms. ole vastuussa lapsen huostaanotosta vaan he tekevät työtään siellä. Voin kertoa ettei lastenkodin ohjaajien palkoilla osteta huvilaa havajilta... Pieni huuli sallittanee...

Mitä tulee sosiaalityöntekijöihin niin on heilläkin omat ohjeensa ja sääntönsä. He noudattavat niitä parhaan kykynsä mukaan. Tähän ammattikuntaan mahtuu varmasti myös niitä jotka eivät juuri huostaanottoasioihin kannattaisi puuttua, ns. huonoja omenia, mutta ei sekään oikeuta naulaamaan koko tätä tahoa. Eivät opiskelijat koulun penkeillä varmastikaan mieti valmistumisen syyksi että pääsisivät leikkimään "tuomaria" tai "Jumalaa", kun he saavat päättä lapsen kohtalosta. Ei pidä ajatella aina kaikkein pahinta, vaikka pahuutta esiintyisikin. Sama toiseen suuntaan myös. se mikä näyttää toimivan toisaalla ei välttämättä anna koko kuvaa asian todellisesta laidasta.

"Tämä on kuitenkin huostaanottojen nykypäivää ja monella laitoksella on ollut todella vaikeuksia muuttaa vanhempiin suhtautumisensa ajan henkeä vastaavaksi. Toisaalta se kertoo myös katkeran selvää kieltään siitä, miten laitoksissa pahimmillaan on suhtauduttu päihde-, väkivalta- tai mt-ongelmista kärsiviin vanhempiin..."

Tuo teksti kertoo taas toisaalta sen miksi meillä näkökannat niin paljon toisaalta myös eroavat. On totta että nykyaikana ongelmat ovat lisääntyneet ja huostaanottosyyt ovat kirjavammat, mutta se ei poista sen tarpeellisuutta. Myönnettävä on että asennoitumisessa on puolin ja toisin ollut aina parantamisen varaa ja että asiat joita käsitellään kun lapsia otetaan pois omilta vanhemmiltaan ovat niin suuria ja ristiriitaisia että väkisinkin tulee myös väärinkäsityksiä ja syyttelyä yms...
Mutta tuo miten suhtaudutaan päihteistä-, väkivallasta- tai huumeista "kärsiviin" vanhempiin on hieman vaikea sulattaa... Totta on että ammattilaisen näkökulmasta asia tulisi ottaa suhteellisen avoimin mielin ja tyynesti, mutta on muistettava että nämä poloiset ovat itse ongelmansa aiheuttaneet eikä näin sääliä hirveästi liikene. Mielipiteeni alkoholismista on hyvin suoraviivainen. Sitä voidaan pitää sairautena, mutta se on sairaus, joka on hyvin pitkälle itse aiheutettua... Sairaus joka ei tule seinän takaa tai hetken mielijohteesta. Joten pieni kriittinen silmäys (ironiaa kuten varmasti ymmärrät) tällaiseen ihmiseen, joka pilaa omien lastensa elämän traumatisoimalla heidät kaikella sillä pahalla, ei todellakaan ole tuomittavaa, vaan jopa suotavaa ja täysin ansaittua. Näissä asioissa on tultu liikaa sääliin kun täysin hyvin tiedetään mitä huumeet ja alkoholi tekee tai mitä pitäisi tehdä kaikille niille jotka lyövät omaa lastaan. Jokainen joka lyö lastaan tulisi menettää kaikki oikeudet tätä kohtaan.

Lue lisää

Kysyit että miksi ei kaikkia meitä huostaanotettu... Meidän perhe koostuu viidestä sisaresta, joista kaksi on huomattavasti vanhempia kuin me kaksi keskimmäistä ja nuorin meistä on taas minua pari vuotta nuorempi... Kun meidät huostaanotettiin keskimmäisen siskoni kanssa, oli vanhin siskomme jo lastenkodissa pitäjänmäessä. Hänen elämänsä on ollut värikäs jo sinällään. Syytä siihen miksi ei minua ja 2.5 vuotta vanhempaa sisartani otettu samaan paikaan vanhimman siskon kans en tiedä. Huostaanotto tapahtui kun olin n. 6kk ikäinen. Lastenkodista mihin jouduimme meidät adoptoitiin Mikkelin maalaiskuntaan, jossa sitten sain olla kolmen vanhaksi, kunnes he erosivat ilmeisesti perheväkivallan ja juomisen vuoksi. Siitä pääsimme Parikanniemeen jossa sitten kasvoin ja sain vihdoin pysyvän kodin yhdessä siskoni kanssan. Vanhin siskoni oli tällä aikaa vielä pitäjänmäessä tai jossain sijaisperheessä, mistä hän kävi meitä ensimmäisen kerran tapaamassa meidän adoption jälkeen. Isoveli ei vielä siinä vaiheessa hirveän paljon pyörinyt kuvioissa mukana. Sillä välin kun me olimme sijaisperheessä, äiti oli synnytänyt nuorimman meistä ja muuttanut pois Helsingistä pienelle paikkakunnalle, jossa pääkatu on n. 100m ja siinä on kaksi kauppaa, kapakkaa, pankki ja posti. Arvata saattaa mikä oli suurin syy miksi ei nuorimmaista otettu huostaan... Kuka siitä maksaisi??? Tässä syyt miksei meitä kaikkia otettu huostaan samaan aikaan.

Myönnän ehkä että yleistin hieman liikaa sanoessani että kirkkaasti suurimmalla enemistöllä on parempi asua laitoksessa kuin kotona, mutta pysyn kannassani ja olen edelleen sitä mieltä että niin on asian laita. Se että miten tilanne kunkin lapsen kohdalla sitten kehittyy on eri asia ja miten pitkäksi sijoittaminen muodostuu, niin sekin on eriasia, mutta sijoittamisen hetkellä ja suurimman hämmingin keskellä väitän edelleen että suurin osa niistä lapsista on parempi olla laitoksessa kuin kotona. En väitäkään että se olisi pitkäaikainen sijoitus, mutta sillä hetkellä. Mikäli väität muuta, olet itse vaipunut siihen harhaluuloon ja keskittynyt vain siihen negatiiviseen että et näe sitä tosiasiaa. ...
Mitä tulee lapsen omaan näkökantaan siitä milloin on parempi olla kotona kuin laitoksessa niin se on ilmiselvää... En tiedä mitään muuta niin suurta kuin lapsen vilpitön rakkaus vanhempiaan kohtaan. He antavat anteeksi niin paljon ja jättävät välittämättä niin paljosta jos vain he kuulevat äidin sanovan että hän rakastaa heitä. Se että sanoo rakastavansa jotain, mutta seuraavassa käänteessä käyttää elatustuet tai lapsilisät viinaan ja huumeisiin tms. on vähän ristiriitaista. Näin ei ole aina. En väitä niin, ja todellakin toivon niin ettei ole, mutta myös tällaista on nykyaikana.
Olen päässyt katsomaan lastenkotielämään uskomattoman monelta kantilta ja voin sanoa osaavani kertoa siitä sen monimutkaisuudesta aika paljon. Eniten minua sattuu huomatessani, että monesti vanhempien ja sosiaaliviranomaisten ristituleen jäävät juuri ne jonka takia koko sota aloitetaan. Toivon että se muistettaisiin aina että oli sitten kyse vanhempien huolesta omasta imagostaan tai häpeästä tai heidän tekemistään virheistä tai ongelmistaan tai sosiaalityöntekijän epäpätevyydestä, liiallisesta innokkuudesta, oikeudentajusta, työnteosta tai oli kyse rahasta, niin näissä asioissa lapsi on aina ottava/antava osapuoli... Joten kun mietitään näitä asioita niin mietittään ne ennen muuta lapsien varjelusta edeskatsoen ja heidän kärsimys mielessä.

Tässä olemme hieman erilaisia... Katson asioita huostaanotetun lapsen silmin ja aikuisen joka on päässyt näkemään asian toisenkin puolen, mutta jolla jo kovin pienenä rikkoutui kuva turvallisesta maailmasta. Sinä katsot maailmaa äidin silmin, jonka lapsi on viety pois kotoa ilmeisesti tuulesta temmatuin perustein. Mutta tiedän että se mitä kirjoitat on täynnä tärkeää asiaa ja toivon että nämä samat aiheet ja keskustelut päätyvät päättäjienkin korviin.
Meillä on kaksi eri lähestymistapaa, mutta monessa asiassa sama kanta, vaikka hieman eri suunilta niitä lähestymmekin.
Toivon että tämä keskustelu on herättänyt monien fiksujen ihmisten mielet ja mielipiteet. Toivon myös ja tiedän että keskustelu tästä laajasta ja tärkeästä aiheesta jatkuu. Toivon kuitenkin kuten jo aiemmin olen maininnut, että keskustelu jatkuisi sillä korkealla tasolla minkä arvoinen tämä aihe on.
Pyydän anteeksi omasta puolestani mikäli olen loukannut keskustelun aikana muita. Näin ei ollut tarkoitus ketään sormella osoittaa.

Kiitollinen86 kirjoitti:

Kysyit että miksi ei kaikkia meitä huostaanotettu... Meidän perhe koostuu viidestä sisaresta, joista kaksi on huomattavasti vanhempia kuin me kaksi keskimmäistä ja nuorin meistä on taas minua pari vuotta nuorempi... Kun meidät huostaanotettiin keskimmäisen siskoni kanssa, oli vanhin siskomme jo lastenkodissa pitäjänmäessä. Hänen elämänsä on ollut värikäs jo sinällään. Syytä siihen miksi ei minua ja 2.5 vuotta vanhempaa sisartani otettu samaan paikaan vanhimman siskon kans en tiedä. Huostaanotto tapahtui kun olin n. 6kk ikäinen. Lastenkodista mihin jouduimme meidät adoptoitiin Mikkelin maalaiskuntaan, jossa sitten sain olla kolmen vanhaksi, kunnes he erosivat ilmeisesti perheväkivallan ja juomisen vuoksi. Siitä pääsimme Parikanniemeen jossa sitten kasvoin ja sain vihdoin pysyvän kodin yhdessä siskoni kanssan. Vanhin siskoni oli tällä aikaa vielä pitäjänmäessä tai jossain sijaisperheessä, mistä hän kävi meitä ensimmäisen kerran tapaamassa meidän adoption jälkeen. Isoveli ei vielä siinä vaiheessa hirveän paljon pyörinyt kuvioissa mukana. Sillä välin kun me olimme sijaisperheessä, äiti oli synnytänyt nuorimman meistä ja muuttanut pois Helsingistä pienelle paikkakunnalle, jossa pääkatu on n. 100m ja siinä on kaksi kauppaa, kapakkaa, pankki ja posti. Arvata saattaa mikä oli suurin syy miksi ei nuorimmaista otettu huostaan... Kuka siitä maksaisi??? Tässä syyt miksei meitä kaikkia otettu huostaan samaan aikaan.

Myönnän ehkä että yleistin hieman liikaa sanoessani että kirkkaasti suurimmalla enemistöllä on parempi asua laitoksessa kuin kotona, mutta pysyn kannassani ja olen edelleen sitä mieltä että niin on asian laita. Se että miten tilanne kunkin lapsen kohdalla sitten kehittyy on eri asia ja miten pitkäksi sijoittaminen muodostuu, niin sekin on eriasia, mutta sijoittamisen hetkellä ja suurimman hämmingin keskellä väitän edelleen että suurin osa niistä lapsista on parempi olla laitoksessa kuin kotona. En väitäkään että se olisi pitkäaikainen sijoitus, mutta sillä hetkellä. Mikäli väität muuta, olet itse vaipunut siihen harhaluuloon ja keskittynyt vain siihen negatiiviseen että et näe sitä tosiasiaa. ...
Mitä tulee lapsen omaan näkökantaan siitä milloin on parempi olla kotona kuin laitoksessa niin se on ilmiselvää... En tiedä mitään muuta niin suurta kuin lapsen vilpitön rakkaus vanhempiaan kohtaan. He antavat anteeksi niin paljon ja jättävät välittämättä niin paljosta jos vain he kuulevat äidin sanovan että hän rakastaa heitä. Se että sanoo rakastavansa jotain, mutta seuraavassa käänteessä käyttää elatustuet tai lapsilisät viinaan ja huumeisiin tms. on vähän ristiriitaista. Näin ei ole aina. En väitä niin, ja todellakin toivon niin ettei ole, mutta myös tällaista on nykyaikana.
Olen päässyt katsomaan lastenkotielämään uskomattoman monelta kantilta ja voin sanoa osaavani kertoa siitä sen monimutkaisuudesta aika paljon. Eniten minua sattuu huomatessani, että monesti vanhempien ja sosiaaliviranomaisten ristituleen jäävät juuri ne jonka takia koko sota aloitetaan. Toivon että se muistettaisiin aina että oli sitten kyse vanhempien huolesta omasta imagostaan tai häpeästä tai heidän tekemistään virheistä tai ongelmistaan tai sosiaalityöntekijän epäpätevyydestä, liiallisesta innokkuudesta, oikeudentajusta, työnteosta tai oli kyse rahasta, niin näissä asioissa lapsi on aina ottava/antava osapuoli... Joten kun mietitään näitä asioita niin mietittään ne ennen muuta lapsien varjelusta edeskatsoen ja heidän kärsimys mielessä.

Tässä olemme hieman erilaisia... Katson asioita huostaanotetun lapsen silmin ja aikuisen joka on päässyt näkemään asian toisenkin puolen, mutta jolla jo kovin pienenä rikkoutui kuva turvallisesta maailmasta. Sinä katsot maailmaa äidin silmin, jonka lapsi on viety pois kotoa ilmeisesti tuulesta temmatuin perustein. Mutta tiedän että se mitä kirjoitat on täynnä tärkeää asiaa ja toivon että nämä samat aiheet ja keskustelut päätyvät päättäjienkin korviin.
Meillä on kaksi eri lähestymistapaa, mutta monessa asiassa sama kanta, vaikka hieman eri suunilta niitä lähestymmekin.
Toivon että tämä keskustelu on herättänyt monien fiksujen ihmisten mielet ja mielipiteet. Toivon myös ja tiedän että keskustelu tästä laajasta ja tärkeästä aiheesta jatkuu. Toivon kuitenkin kuten jo aiemmin olen maininnut, että keskustelu jatkuisi sillä korkealla tasolla minkä arvoinen tämä aihe on.
Pyydän anteeksi omasta puolestani mikäli olen loukannut keskustelun aikana muita. Näin ei ollut tarkoitus ketään sormella osoittaa.

Lue lisää

Uutta lakiahan on mainostettu sillä, miten siinä painotetaan ennaltaehkäisevää työtä. Miksi sitten suurimmassa osassa kuntia nimenomaan ennaltaehkäisevä työ on poistettu käytöstä ja kuntaliitosten myötä poistetaan niistäkin, joissa sitä vielä on ollut! Turun Sanomien juttua käsittelevässä ketjussa tulee selvästi ilmi, että näin tapahtuu. Laki määrää kuitenkin kuntia käyttämään huostaanottoja estäviä tukia, joten lakia rikotaan törkeästi suuressa osassa Suomen kuntia. Tämä kehitys on ollut yhä enenevässä määrin vallalla jo viime lamasta eli 90-luvun alkupuolelta asti, eikä asioita välitetty korjata silloinkaan, kun oli hyvän talouskehityksen kausi ennen nykyistä lamaa.

Ja kun olisikin niin, että pelkät tuet puuttuvat, mutta kun lasten peruspalveluissakin on puutteita, jotka korvataan huostaanotoilla! Se on jo perustuslain rikkomista, mikä on törkeää lapsia kohtaan poliitikkojen ja viranomaisten taholta! Näin on oltu jo vuosia tilanteessa, että pahimmillaan huonojen kotien lapset jäävät ilman apua, mutta huostaanottoja tehdään siellä, missä ei pitäisi. Eli ei lastensujelu oli enää vuosiin pystynyt toteuttamaan alkuperäistä tarkoitustaan, muuta kuin poikkeustilanteissa; onnistumiset tuntuvat olevat lähinnä sattumankauppaa. Toiminnan lähtökohtana ei ole lapsen etu, vaan tärkeämpiä ovat kuntatalous ja erilaiset virkamiehille annetut toimintaohjeet, joita laaditaan sekä kirjallisesti että suullisesti. Kirjalliset ohjeet annetaan myös julkisuuteen, mutta suulliset ohjeet jäävät poliitikkojen ja viranomaisten väliseksi suureksi salaisuudeksi, joita kuntalaiset voivat sitten ihmetellä lastensuojelun toimintatavoissa.

Kuntatalouden onnistumisessa on vaakalaudalla poliitikkojen maine ja siksi heidän vallanhalunsa säätelee nykylastensuojelua enemmän kuin se, miten lapset todellisuudessa voivat ja keihin lapsiin lastensuojelutoimet rankimmillaan kohdistuvat. Monilla tuntuu olevan sellainen väärä käsitys, että kun Stakes on antanut lastensuojelulle toimintaohjeet, miten työ pitää toteuttaa, niin he eivät muuta tarvitsekaan, kaikki muka sujuu sen jälkeen ihan kuin itsestään. Mutta ei se niin ole! Lastensuojelutyöntekijä on kuntaorganisaatiossa alemmalla tasolla poliitikkoihin nähden, ja jos ylemmän tahon ohjeistus ei maistu, saa sellainen työntekijä lähteä. Eli kun kuntajohto määrää, että lakia on rikottava, niin se on tehtävä tai menettää työpaikkansa. Ei kaikki paha lastensuojelussa ole siis sossuista lähtöisin, vaikka toisaalta heidän työnsä on sellaista, että se antaa hyvän mahdollisuuden myös väärälle vallankäytölle asiakkaisiin nähden.

Lapsille oikeutta kirjoitti:

Uutta lakiahan on mainostettu sillä, miten siinä painotetaan ennaltaehkäisevää työtä. Miksi sitten suurimmassa osassa kuntia nimenomaan ennaltaehkäisevä työ on poistettu käytöstä ja kuntaliitosten myötä poistetaan niistäkin, joissa sitä vielä on ollut! Turun Sanomien juttua käsittelevässä ketjussa tulee selvästi ilmi, että näin tapahtuu. Laki määrää kuitenkin kuntia käyttämään huostaanottoja estäviä tukia, joten lakia rikotaan törkeästi suuressa osassa Suomen kuntia. Tämä kehitys on ollut yhä enenevässä määrin vallalla jo viime lamasta eli 90-luvun alkupuolelta asti, eikä asioita välitetty korjata silloinkaan, kun oli hyvän talouskehityksen kausi ennen nykyistä lamaa.

Ja kun olisikin niin, että pelkät tuet puuttuvat, mutta kun lasten peruspalveluissakin on puutteita, jotka korvataan huostaanotoilla! Se on jo perustuslain rikkomista, mikä on törkeää lapsia kohtaan poliitikkojen ja viranomaisten taholta! Näin on oltu jo vuosia tilanteessa, että pahimmillaan huonojen kotien lapset jäävät ilman apua, mutta huostaanottoja tehdään siellä, missä ei pitäisi. Eli ei lastensujelu oli enää vuosiin pystynyt toteuttamaan alkuperäistä tarkoitustaan, muuta kuin poikkeustilanteissa; onnistumiset tuntuvat olevat lähinnä sattumankauppaa. Toiminnan lähtökohtana ei ole lapsen etu, vaan tärkeämpiä ovat kuntatalous ja erilaiset virkamiehille annetut toimintaohjeet, joita laaditaan sekä kirjallisesti että suullisesti. Kirjalliset ohjeet annetaan myös julkisuuteen, mutta suulliset ohjeet jäävät poliitikkojen ja viranomaisten väliseksi suureksi salaisuudeksi, joita kuntalaiset voivat sitten ihmetellä lastensuojelun toimintatavoissa.

Kuntatalouden onnistumisessa on vaakalaudalla poliitikkojen maine ja siksi heidän vallanhalunsa säätelee nykylastensuojelua enemmän kuin se, miten lapset todellisuudessa voivat ja keihin lapsiin lastensuojelutoimet rankimmillaan kohdistuvat. Monilla tuntuu olevan sellainen väärä käsitys, että kun Stakes on antanut lastensuojelulle toimintaohjeet, miten työ pitää toteuttaa, niin he eivät muuta tarvitsekaan, kaikki muka sujuu sen jälkeen ihan kuin itsestään. Mutta ei se niin ole! Lastensuojelutyöntekijä on kuntaorganisaatiossa alemmalla tasolla poliitikkoihin nähden, ja jos ylemmän tahon ohjeistus ei maistu, saa sellainen työntekijä lähteä. Eli kun kuntajohto määrää, että lakia on rikottava, niin se on tehtävä tai menettää työpaikkansa. Ei kaikki paha lastensuojelussa ole siis sossuista lähtöisin, vaikka toisaalta heidän työnsä on sellaista, että se antaa hyvän mahdollisuuden myös väärälle vallankäytölle asiakkaisiin nähden.

Lue lisää

Meidän tapauksessa ei edes sossu syyttänyt minua koskaan huonosta vanhemmuudesta, ei päihteidenkäytöstä, ei väkivallasta ja he uskoivat omaan arviointikykyynsä siitä, että minulla ei ole mielenterveysongelmia. Silti huostaanotto tehtiin lasten sairaalapaikkojen puutteen takia, lähete lastensuojelulaitoksen hoidolliselle osastolle tehtiin psykiatrian puolelta, koska hyvä uskoisuuttani olimme sinne rantautuneet. Kun lähdin hakemaan apua lapselle, menimme ensin perheneuvolaan, josta saimme lähetteen psykiatrian puolelle siitä huolimatta, että olisin halunnut sen neurologian osastolle. Meille kuitenkin vakuutettiin, että tarvittavat lähetteet kyllä kirjoitetaan psykiatrian yksiköstä, heillä vain on sellainen käytäntö, että sitä kautta mennään.

Sinne siis päädyimme, koska en kuolemaksenikaan olisi voinut kuvitella, että Suomessa tehdään laittomia huostaanottoja. Myös psykiatrit rikkoivat lakia pelkästään siinä, että terveydenhoitolain mukaan lapsen hoito olisi suunniteltava yhdessä vanhempien kanssa, vanhempien mielipide siis pitäisi ottaa huomioon, mutta se on pelkkää sanahelinää, kuten moni muukin lain kohta lasten kohtelussa tämän päivän Suomessa.
Psykiatrien mielestä lapsen hoito tuli kestää lastenkodin intensiiviosastolla kaksi vuotta, mutta aivan kamalien tapahtumien jälkeen myös järkyttyneille vaikuttaneet sossut purkivat huostan jo muutamassa kuukaudessa. Kotona ei ollut mikään muuttunut, minä en ollut mitenkään muuttunut, silti lapsi tuli kotiin ja on ollut täällä nyt jo kohta neljä vuotta. Ainoa huostaanoton aikana tapahtunut muutos oli se, että lapsi oli paljon huonommassa kunnossa kuin ennen huostaanottoa.

Koulu oli sujunut suht hyvin ennen huostaanottoa, mutta laitoksessa olo aikana se alkoi mennä tosi huonosti. Kun lapsi kotiutui vappuna, niin hänen voinnissaan tapahtunutta romahtamista huostaanoton aikana kuvannee se, että vielä syksyllä lääkäri joutui kirjoittamaan hänelle kaksi kuukautta sairauslomaa koulusta. Missä on siis lasten etu tämän päivän lastensuojelussa? Meillä se alkoi löytyä vasta kotiutumisen jälkeen, mutta mitä tapahtuu niille lapsille, jotka ovat tuollaisissa paikoissa koko suunnitellun kauden ja jotka pahimmillaan vielä siirretään 2 v kestäneen intensiivijakson jälkeen vain toiseen laitokseen? Sossut eivät siis uskaltaneet vastustaa erikoislääkäreiden kirjoittamaa lähetettä, koska he itse eivät ole lääkäreitä. Mutta he olivat harvinaisen rehellisiä ja rohkeita kuitenkin siinä, että purkivat huostaanoton, mitä ei yleensä tapahdu vastaavassakaan tilanteessa.

Kun vihdoin taas itse pääsin päättämään lapsen hoitoon liittyvistä asioista, lapselle järjestyi kolmi vuotinen neuropsykiatrinen kuntoutus, josta hän on hyötynyt paljon. On enemmän kuin surkuhupaisaa, että hänellä olisi ollut siihen oikeus täysin ilman huostaanottoakin, kuten niillä lukemattomilla muilla lapsilla, jotka viime vuosikymmenenä ovat tuollaisen kohtelun uhriksi joutuneet. Myös esim. vantaalaisen perhekuntoutuskeskuksen johtaja on kertonut, että lapset EIVÄT SAA LAITOKSESSA sitä sairaalatasoista hoitoa, mikä heille kuuluisi, laitos ei siis korvaa sairaalaa, vaikka tällaisia huostaanottoja tehdäänkin joissain sairaanhoitopiireissä jatkuvasti. Myös esim. kansanedustaja Sari Essayah kertoi minulle tietävänsä, että laitoksissa on jo vuosia ihmetelty, miksi heille lähetetään lapsia, jotka olisivat sairaalahoidon tarpeessa.

Ne lainrikkomukset, joihin laitos syyllistyi, on niin pitkä lueteltavaksi, että en viitsi edes aloittaa. Olimme kuitenkin ensimmäinen perhe, joka ikinä pelastui sieltä kesken suunnitellun huostaanottojakson, myöhemmin olen kuullut ainakin yhdestä muusta tapauksesta, mutta se oli siis silloin. Sossut sanoivat monta kertaa laitoksen henkilökunnalle, että kotona ei ole huostaperusteita, mutta myös minuun (ei vain lapseen) suhtauduttiin täysin ala-arvoisesti. Törkyilyyn syyllistynyt osastonjohtaja yritti kyllä anteeksipyyntöä olemuksessaan muuttaa käytöstään sitten, kun purku oli jo näköpiirissä, mutta sillä ei ollut enää mitään merkitystä. Hän sanoi mm: "Meidän on ollut vaikea muuttaa vuosikymmeniä kestäneitä käytäntöjämme ja ymmärtää se, että meille nykyisin tulee perheitä, jotka ovat korkeintaan jonkinlaisen tuen tarpeessa." Ja hah hah! He eivät tyyliään muuta, työtä tehdään pelkän rahanahneuden takia. Sossujen mukaan olematon "hoito" maksoi yhteiskunnalle 450 euroa päivässä yhdestä lapsesta eli 162000 vuodessa.

Kiitollinen86 kirjoitti:

Paatoksellista puhetta? Jos kyseisen tekstin kirjoittanut kokee että paasaan niin hän ei selvästikään käsitä aiheen vakavuutta. Jos haluaisin särmää keskusteluun valitsisin vähän eri aiheen. On aivan mahtavaa että näistä asioista keskustellaan, koska tunnetusti asiat etenevät ja kehittyvät vain jos ne herättävät keskustelua jonka kautta epäkohtia nostetaan esiin, mutta mikäli keskutelussa kiinnitetään enemmän huomiota kirjoittajan kirjoituksen asuun kuin itse aiheeseen niin olisi kohteliasta olla osallistumatta koko aiheeseen.

Keskustelun aloittaneelle henkilölle voin todeta että olen vilpittömästi pahoillani mikäli näin sinun kohdallasi on tapahtunut. Mikään laki tai säädös tai sitä valvova taho ei ole täydellinen. Jokainen meistä on vain ihminen ja näin kykenevä erehtymiseen ja virheisiin. Ja olet oikeassa siinäkin että on paljon lastenkotinuoria, jotka ovat katkeria lähtiessään pois laitoksesta. Tähän on jälleen lukemattomia eri syitä joista läheskään kaikki ei ole jälleen laitoksesta kiinni tai sen syytä.

Mitä tulee laittomiin huostaanottoihin ja virheisiin, mitä varmasti on sattunut huostaanottavien tahojen osalta, niin en koe olevani tähän tarpeeksi lukenut tai sivistynyt, että voisin antaa mitään sen tarkempaa mielipidettä asiasta. Voin vain sanoa etten kiistä tai kiellä etteikö niitä tapahtuisi.

Kuitenkin pyytäisin teitä ottamaan huomioon että vaikka niitä tapahtuu eivät ne ole enemmistö (ei sillä että se tekisi asiasta yhtään sen vähäpätöisemmän, koska tällaisia ei saisi sattua ollenkaan). Eivät kaikki lapset suinkaan ole laittomasti huostaanotettuja, tietämättömien tahojen kautta tai rahan ahneudesta. Tiedän oman tarinani ja voin vakuuttaa että minulla ja sisarellani kävi onni kun pääsimme Parikanniemeen, joka monella tapaa on kyllä poikkeuksellinen paikka (Tosin vasta kahden laitoksen ja yhden sijaisperheen jälkeen.). Meidän pikkusiskollamme ei käynyt yhtä hyvä tuuri ja seurauksen olivat sen mukaiset... Kaksi vanhempaa sisarusta joutui kasvamaan tuossa epävakaassa ympäristössä ja vanhin siskoni ei kykene varmasti ikinä antamaan äidilleen anteeksi... Annoin tämän esimerkin siksi että ymmärtäisitte ettei lastensuojelutyö ole iso mörkö kuten niin moni tässä antaa ymmärtää. Tai että kaiken takana olisi rahan ahne valtio tai kunnanvaltuusto tms tai että tätä tehtäisiin "kiusalla" tai täysin miten sattuu.
Lapsia hakataan, lapsia jätetään heitteille (laaja-alainen käsite), lapsia tapetaan ja lapsia käytetään hyväksi ja aivan liian usein kyseessä on omat vanhemmat. Ei aina, mutta monesti. Mikäli unohdatte, että tätä tapahtuu päivittäin maassamme olette yhtälailla syyllisiä niiden lasten tuskaan. Vanhemmat ovat ne ihmiset, joihin lapset luottavat viimeiseen asti ja heidän tulisi lapsiaan suojella ja elää elämäänsä niin että ei tulisi väärinkäsityksiäkään... Emme elä missään korruptoituneessa valtiossa missä lapset tullaan TÄYSIN turhin perustein ja tuulesta temmatuin syin viemään kodeistaan...
Aina löytyy jokin kipinä epäilykselle aina löytyy joku laukaiseva tekijä. Tämä tuntuu unohtuvan ja tämä dementia leviää alkoholismin, mielisairauksien ja huumeiden yms. siivittämänä. Joten voidaan huutaa kovaan ääneen miten pahoja laitokset ovat jne, mutta tosiasiaksi jää että kirkkaasti suurin enemistö huostaanotetuista lapsista ja nuorista on paremmin olla siellä kuin kotona. ...Asiaa helpottaisi entisestään mikäli vanhemmat eivät kaataisi omaa huonoa omaatuntoaan lastensa päälle, yrittäen saada lapset kapinoimaan laitosta tai huostaanottanutta tahoa vastaan, vaan antais lapsen kasvaa siellä rauhassa ja tukea tätä ja antaa hänelle mahdollisuus ehjään lapsuuteen siltä osin mikä on vielä mahdollista.

Mitä Parikanniemeen tulee niin Parikanniemessä ollessani sain kuulla monta tarinaa ja voin todeta ettei siellä lapset ole turhaan olleet sijoitettuina. Ei heitä ole ryöstetty vanhemmiltaan tms.
Toivoisin ettette leimaisi koko järjestelmää vialliseksi vain koska teille on sattunut tai joku teistä on kuullut jonkun jutun joltain, jostain tapahtumasta mikä on ollut tunteita kuohuttavaa. En kuitenkaan halua polkea teille tapahtuneita vääryyksiä enkä missään nimessä väheksyä niitä, sillä kaikki tuo mikä on tapahtunut ei sais tapahtua ja näissä asioissa tulisi olla paljon paljon tarkempia eritoten lasten, mutta myös vanhempien takia.

Lue lisää

.Asiaa helpottaisi entisestään mikäli vanhemmat eivät kaataisi omaa huonoa omaatuntoaan lastensa päälle, yrittäen saada lapset kapinoimaan laitosta tai huostaanottanutta tahoa vastaan, vaan antais lapsen kasvaa siellä rauhassa ja tukea tätä ja antaa hänelle mahdollisuus ehjään lapsuuteen siltä osin mikä on vielä mahdollista.

Noin minäkin tein!
Eli en kuullut lasta. Siis en auttanut lasta kapinoimaan, kun ymmärsin, että teemme laitosväen kanssa yhteistyötä (ei ko laitos, vaan Diakki). Puolustin jopa, jos oli pulaa henkilökunnasta. Lapsi ei enää puhunut minulle (olin vielä autuaan sinisilmäinen). Hän rupesi viiltelemään ja oli itkuherkkä...kolme kuukautta hän oli puhumaton. Kun sitten kysäisin että eikö hän ollut tyytyväinen kahdeksikkoon äidinkielen todistuksessa, hän vaan sanoi kolkosti, että jos vaan olisi saanut käyttää tietokonetta kirjoitelman teossa, (kun se PITI tehdä tietokoneella), olisi tullut ysi.

Aloin itkeä tuskasta, koetin pyytää anteeksi kun en ollut kuunnellut häntä...nyt 4 vuotta myöhemmin hän luottaa minuun (sain hänet asianajajan avulla pois laitoksesta), käy lukiota ja olen huomannut että on todella oltava herkkänä lapsen kanssa ja uskoa se mitä hän kokee -ja tukea ja ymmärtää nuorta, jos esim opettajat on olevinaan parempia ihmisiä kuin oppilaat ja käyttäytyvät autoritäärisesti.

rivera kirjoitti:

Meidän tapauksessa ei edes sossu syyttänyt minua koskaan huonosta vanhemmuudesta, ei päihteidenkäytöstä, ei väkivallasta ja he uskoivat omaan arviointikykyynsä siitä, että minulla ei ole mielenterveysongelmia. Silti huostaanotto tehtiin lasten sairaalapaikkojen puutteen takia, lähete lastensuojelulaitoksen hoidolliselle osastolle tehtiin psykiatrian puolelta, koska hyvä uskoisuuttani olimme sinne rantautuneet. Kun lähdin hakemaan apua lapselle, menimme ensin perheneuvolaan, josta saimme lähetteen psykiatrian puolelle siitä huolimatta, että olisin halunnut sen neurologian osastolle. Meille kuitenkin vakuutettiin, että tarvittavat lähetteet kyllä kirjoitetaan psykiatrian yksiköstä, heillä vain on sellainen käytäntö, että sitä kautta mennään.

Sinne siis päädyimme, koska en kuolemaksenikaan olisi voinut kuvitella, että Suomessa tehdään laittomia huostaanottoja. Myös psykiatrit rikkoivat lakia pelkästään siinä, että terveydenhoitolain mukaan lapsen hoito olisi suunniteltava yhdessä vanhempien kanssa, vanhempien mielipide siis pitäisi ottaa huomioon, mutta se on pelkkää sanahelinää, kuten moni muukin lain kohta lasten kohtelussa tämän päivän Suomessa.
Psykiatrien mielestä lapsen hoito tuli kestää lastenkodin intensiiviosastolla kaksi vuotta, mutta aivan kamalien tapahtumien jälkeen myös järkyttyneille vaikuttaneet sossut purkivat huostan jo muutamassa kuukaudessa. Kotona ei ollut mikään muuttunut, minä en ollut mitenkään muuttunut, silti lapsi tuli kotiin ja on ollut täällä nyt jo kohta neljä vuotta. Ainoa huostaanoton aikana tapahtunut muutos oli se, että lapsi oli paljon huonommassa kunnossa kuin ennen huostaanottoa.

Koulu oli sujunut suht hyvin ennen huostaanottoa, mutta laitoksessa olo aikana se alkoi mennä tosi huonosti. Kun lapsi kotiutui vappuna, niin hänen voinnissaan tapahtunutta romahtamista huostaanoton aikana kuvannee se, että vielä syksyllä lääkäri joutui kirjoittamaan hänelle kaksi kuukautta sairauslomaa koulusta. Missä on siis lasten etu tämän päivän lastensuojelussa? Meillä se alkoi löytyä vasta kotiutumisen jälkeen, mutta mitä tapahtuu niille lapsille, jotka ovat tuollaisissa paikoissa koko suunnitellun kauden ja jotka pahimmillaan vielä siirretään 2 v kestäneen intensiivijakson jälkeen vain toiseen laitokseen? Sossut eivät siis uskaltaneet vastustaa erikoislääkäreiden kirjoittamaa lähetettä, koska he itse eivät ole lääkäreitä. Mutta he olivat harvinaisen rehellisiä ja rohkeita kuitenkin siinä, että purkivat huostaanoton, mitä ei yleensä tapahdu vastaavassakaan tilanteessa.

Kun vihdoin taas itse pääsin päättämään lapsen hoitoon liittyvistä asioista, lapselle järjestyi kolmi vuotinen neuropsykiatrinen kuntoutus, josta hän on hyötynyt paljon. On enemmän kuin surkuhupaisaa, että hänellä olisi ollut siihen oikeus täysin ilman huostaanottoakin, kuten niillä lukemattomilla muilla lapsilla, jotka viime vuosikymmenenä ovat tuollaisen kohtelun uhriksi joutuneet. Myös esim. vantaalaisen perhekuntoutuskeskuksen johtaja on kertonut, että lapset EIVÄT SAA LAITOKSESSA sitä sairaalatasoista hoitoa, mikä heille kuuluisi, laitos ei siis korvaa sairaalaa, vaikka tällaisia huostaanottoja tehdäänkin joissain sairaanhoitopiireissä jatkuvasti. Myös esim. kansanedustaja Sari Essayah kertoi minulle tietävänsä, että laitoksissa on jo vuosia ihmetelty, miksi heille lähetetään lapsia, jotka olisivat sairaalahoidon tarpeessa.

Ne lainrikkomukset, joihin laitos syyllistyi, on niin pitkä lueteltavaksi, että en viitsi edes aloittaa. Olimme kuitenkin ensimmäinen perhe, joka ikinä pelastui sieltä kesken suunnitellun huostaanottojakson, myöhemmin olen kuullut ainakin yhdestä muusta tapauksesta, mutta se oli siis silloin. Sossut sanoivat monta kertaa laitoksen henkilökunnalle, että kotona ei ole huostaperusteita, mutta myös minuun (ei vain lapseen) suhtauduttiin täysin ala-arvoisesti. Törkyilyyn syyllistynyt osastonjohtaja yritti kyllä anteeksipyyntöä olemuksessaan muuttaa käytöstään sitten, kun purku oli jo näköpiirissä, mutta sillä ei ollut enää mitään merkitystä. Hän sanoi mm: "Meidän on ollut vaikea muuttaa vuosikymmeniä kestäneitä käytäntöjämme ja ymmärtää se, että meille nykyisin tulee perheitä, jotka ovat korkeintaan jonkinlaisen tuen tarpeessa." Ja hah hah! He eivät tyyliään muuta, työtä tehdään pelkän rahanahneuden takia. Sossujen mukaan olematon "hoito" maksoi yhteiskunnalle 450 euroa päivässä yhdestä lapsesta eli 162000 vuodessa.

Lue lisää

Lapsi ei ole halunnut paljoa laitosta muistella, mutta vielä tänä talvena hän kertoi, miten hänen koti-ikävä itkuunsa vastattiin tokaisemalla, että "Sinä et ikinä pääse pois täältä." Niin varmoja he olivat omasta vallastaan, vaikka siis - korostan tätä - sossu vakuutti heille, että kotona ei ollut perusteita lainmukaiselle huostaanotolle. Sossut eivät siis yleensä rohkene purkaa huostaa, tapahtui laitoksissa mitä tahansa. Kun kotiutuminen oli näköpiirissä, alettiin minustakin kehitellä mitä merkillisempiä "syitä", miksi lasta ei olisi pitänyt kotiuttaa.

Olin suorastaan "etuoikeutetussa asemassa" näkemään, miten onnettomin ja keksityin syin laitoksen perhetyön "asiantuntijat" perustelevat huostaanottojen jatkamista ja niiden tarpeellisuutta.

Olin kuulema monessa suhteessa kyvytön tukemaan lapsen ikätasoista kehitystä, näin oli selitetty sossuillekin, jotka tietysti olivat ihmetelleet sitä. Perusteiksi oli sanottu mm, että en ota riittävästi katsekontaktia lapseen. Kun kerroin MISSÄ TILANTEESSA tuo arviointi oli tehty, sossut nauroivat ja pudistelivat päätään. Meitä nimittäin pyydettiin pelaamaan muistipelikorteilla ja kai nyt jokainen tajuaa, että en voi yhtä aikaa katsoa kortteja ja tuijottaa lasta. Siksi sossut sanoivat ihmetelleensä laitoksen selityksiä, koska he itse olivat nähneet, että tavassani ottaa katsekontaktia ei ole mitään erikoista.

Lisäperusteita kyvyttömyydelleni lapsen kehityksen tukemiseen (joita ei sossulle tarkemmin kerrottu, missä tilanteessa havainnot oli tehty) oli se, että puhuin lapsen kieltä lapsen kuullen. Niin puhuinkin, koska kissafriikkinä sössötin muutaman sanan kun pelikorteissa oli kissanpennun kuva. Suuri rike oli kuulema myös se, että laskin 9-vuotiaan samaan wc-tilaan kanssani. Tiesin jo niin tehdessäni, että touhu ei mennyt napakymppiin vieressä kyttäävien työntekijöiden silmissä, mutta en hennonut sulkea ovea lapsen nenän eteen, kun hän halatessaan kuiskutti, että hänellä on asiaa minulle.

Suuri syntini oli myös, että en kuulema lohduttanut riittävästi lasta kun hän kertoi vanhemmuuden arviointivideoinnin aikana minulle painajaisunestaan. Uni kuvasi järkyttävällä tavalla nimenomaan sitä turvattomuutta, jota lapsi tunsi huostaanoton takia ja laitoksessa ollessaan. Lapsi kertoi sen näin: "Olimme jossain metsässä ja äkkiä tuli ihan kuin pyörremyrsky, joku tornaado, joka ensin nappasi X:n (siskon miehen), sitten siskon ja minua pelotti niin kauheasti, jos se vie teidätkin. Mutta silti se vei ensin isin ja kun se vei sinutkin, niin se oli ihan kauheaa. Koska heti kun pyörre oli vienyt jonkun tiesin, että en näe sitä ihmistä enää ja sen jälkeen oli vain se pimeä metsä, jossa oli vain puita niin paljon, että minua pelotti kamalasti kun olin niin yksin, pelotti niin kamalasti, enkä tiennyt mitä tehdä, eikä kukaan päässyt auttamaan. Te ette voineet auttaa, kun se pyörre vei teidät." Lapsi kuvasi metsää samoilla sanoilla kuin laitoksessa oloaan, joten kysyin vielä videoinnin aikana "Eikö siellä tosiaan ollut ketään, kukaan olisi lohduttanut sinua?" Niin lapsi vastasi täysin tyhjentävästi, että "Ei ja se pyörre oli vienyt teidät." Kyllä minä häntä lohdutin, mutta toisaalta ajattelin, että siitähän laitoksen perhetyö nyt saa analysoitavakseen omat hienot hoitometodinsa (joita ei ollut), sekä sen, mitä heidän huostaanottovaatimuksensa lapselle aiheutti. Mutta eiväthän he tietysti omia virheitään myönnä, kaikki syyt - olemattomatkin - ovat vain vanhemmissa.

Toinen tilanne, jossa en laitoksen mukaan lohduttanut, olivat loputtomat palaverit, joissa mielestäni käsiteltiin aikuisten välisiä asioita, ne eivät olisi kuuluneet lapsen kuultavaksi ollenkaan! Vaikka en ole kaikin osin tyytyväinen sairaalan tutkimusosastonkaan toimiin, mutta siinä he olivat ehdottomasti oikeassa, että vetivät selvän rajan niiden palaverien välille, mitkä pidettiin aikuisten kesken ja joissa lapsi oli mukana. Toisin oli sekin asia laitoksessa. Yritin rauhallisesti ja asiallisesti monta kertaa selittää henkilökunnalle, että he pakottavat lapsen kuuntelemaan sellaisia keskusteluja, joita hänen ei pitäisi kuulla, mutta kaikki lapsen oikean kohtelun puolustaminen kaikui kuuroille korville. "Meillä on niin avoin toimintatapa, että lapsen on kyllä hyvä tietää, mitä hänen asioistaan päätetään ja mihin päätökset perustuvat." Voi taivas! Niinpä lapsi sai istua kuulemassa, miten varsinkin isää henkilökunta tykkäsi mollata milloin mistäkin. Se tapahtui ehkä siksi, koska isä ei halunnut osallistua palavereihin, niin hän oli helppo kohde pilkattavaksi, koska ei ollut paikalla puolustamassa itseään.

rivera kirjoitti:

Lapsi ei ole halunnut paljoa laitosta muistella, mutta vielä tänä talvena hän kertoi, miten hänen koti-ikävä itkuunsa vastattiin tokaisemalla, että "Sinä et ikinä pääse pois täältä." Niin varmoja he olivat omasta vallastaan, vaikka siis - korostan tätä - sossu vakuutti heille, että kotona ei ollut perusteita lainmukaiselle huostaanotolle. Sossut eivät siis yleensä rohkene purkaa huostaa, tapahtui laitoksissa mitä tahansa. Kun kotiutuminen oli näköpiirissä, alettiin minustakin kehitellä mitä merkillisempiä "syitä", miksi lasta ei olisi pitänyt kotiuttaa.

Olin suorastaan "etuoikeutetussa asemassa" näkemään, miten onnettomin ja keksityin syin laitoksen perhetyön "asiantuntijat" perustelevat huostaanottojen jatkamista ja niiden tarpeellisuutta.

Olin kuulema monessa suhteessa kyvytön tukemaan lapsen ikätasoista kehitystä, näin oli selitetty sossuillekin, jotka tietysti olivat ihmetelleet sitä. Perusteiksi oli sanottu mm, että en ota riittävästi katsekontaktia lapseen. Kun kerroin MISSÄ TILANTEESSA tuo arviointi oli tehty, sossut nauroivat ja pudistelivat päätään. Meitä nimittäin pyydettiin pelaamaan muistipelikorteilla ja kai nyt jokainen tajuaa, että en voi yhtä aikaa katsoa kortteja ja tuijottaa lasta. Siksi sossut sanoivat ihmetelleensä laitoksen selityksiä, koska he itse olivat nähneet, että tavassani ottaa katsekontaktia ei ole mitään erikoista.

Lisäperusteita kyvyttömyydelleni lapsen kehityksen tukemiseen (joita ei sossulle tarkemmin kerrottu, missä tilanteessa havainnot oli tehty) oli se, että puhuin lapsen kieltä lapsen kuullen. Niin puhuinkin, koska kissafriikkinä sössötin muutaman sanan kun pelikorteissa oli kissanpennun kuva. Suuri rike oli kuulema myös se, että laskin 9-vuotiaan samaan wc-tilaan kanssani. Tiesin jo niin tehdessäni, että touhu ei mennyt napakymppiin vieressä kyttäävien työntekijöiden silmissä, mutta en hennonut sulkea ovea lapsen nenän eteen, kun hän halatessaan kuiskutti, että hänellä on asiaa minulle.

Suuri syntini oli myös, että en kuulema lohduttanut riittävästi lasta kun hän kertoi vanhemmuuden arviointivideoinnin aikana minulle painajaisunestaan. Uni kuvasi järkyttävällä tavalla nimenomaan sitä turvattomuutta, jota lapsi tunsi huostaanoton takia ja laitoksessa ollessaan. Lapsi kertoi sen näin: "Olimme jossain metsässä ja äkkiä tuli ihan kuin pyörremyrsky, joku tornaado, joka ensin nappasi X:n (siskon miehen), sitten siskon ja minua pelotti niin kauheasti, jos se vie teidätkin. Mutta silti se vei ensin isin ja kun se vei sinutkin, niin se oli ihan kauheaa. Koska heti kun pyörre oli vienyt jonkun tiesin, että en näe sitä ihmistä enää ja sen jälkeen oli vain se pimeä metsä, jossa oli vain puita niin paljon, että minua pelotti kamalasti kun olin niin yksin, pelotti niin kamalasti, enkä tiennyt mitä tehdä, eikä kukaan päässyt auttamaan. Te ette voineet auttaa, kun se pyörre vei teidät." Lapsi kuvasi metsää samoilla sanoilla kuin laitoksessa oloaan, joten kysyin vielä videoinnin aikana "Eikö siellä tosiaan ollut ketään, kukaan olisi lohduttanut sinua?" Niin lapsi vastasi täysin tyhjentävästi, että "Ei ja se pyörre oli vienyt teidät." Kyllä minä häntä lohdutin, mutta toisaalta ajattelin, että siitähän laitoksen perhetyö nyt saa analysoitavakseen omat hienot hoitometodinsa (joita ei ollut), sekä sen, mitä heidän huostaanottovaatimuksensa lapselle aiheutti. Mutta eiväthän he tietysti omia virheitään myönnä, kaikki syyt - olemattomatkin - ovat vain vanhemmissa.

Toinen tilanne, jossa en laitoksen mukaan lohduttanut, olivat loputtomat palaverit, joissa mielestäni käsiteltiin aikuisten välisiä asioita, ne eivät olisi kuuluneet lapsen kuultavaksi ollenkaan! Vaikka en ole kaikin osin tyytyväinen sairaalan tutkimusosastonkaan toimiin, mutta siinä he olivat ehdottomasti oikeassa, että vetivät selvän rajan niiden palaverien välille, mitkä pidettiin aikuisten kesken ja joissa lapsi oli mukana. Toisin oli sekin asia laitoksessa. Yritin rauhallisesti ja asiallisesti monta kertaa selittää henkilökunnalle, että he pakottavat lapsen kuuntelemaan sellaisia keskusteluja, joita hänen ei pitäisi kuulla, mutta kaikki lapsen oikean kohtelun puolustaminen kaikui kuuroille korville. "Meillä on niin avoin toimintatapa, että lapsen on kyllä hyvä tietää, mitä hänen asioistaan päätetään ja mihin päätökset perustuvat." Voi taivas! Niinpä lapsi sai istua kuulemassa, miten varsinkin isää henkilökunta tykkäsi mollata milloin mistäkin. Se tapahtui ehkä siksi, koska isä ei halunnut osallistua palavereihin, niin hän oli helppo kohde pilkattavaksi, koska ei ollut paikalla puolustamassa itseään.

Lue lisää

Mutta aina, siis aina, pysyin ulkoisesti asiallisena ja tyynenä, vaikka mielessäni olisi tehnyt mieli kirkua, että "Ettekö te saakelin tolvanat tajua, mitä te teette lapsille!" Joka tehty päätös olisi voitu kertoa lapselle palaverien jälkeenkin ja perustella se hänelle hänen ikätasoaan vastaavasti. Monta kertaa poistuin tuollaisesta palaverista kauhusta kankeana ja raivoissani, yleensä otin yhteyttä sossuun välittömästi ja kerroin tapahtuneesta. Jonkun kerran sossu soittikin henkilökunnalle ja puolusti mielipidettäni, että "lastensuojelullisesta näkökulmasta tuo ei ole oikein, eikä noin pidä menetellä." Mutta en aina tavoittanut sossuja riittävän nopeasti ja tuho oli ehtinyt jo tapahtua, ennen kuin sossu edes kuuli tilanteesta.

Vasta sitten kun sossu oli jo tavannut lapsen laitoksessa ja hekin olivat jo vakuuttuneita huonon tilanteen vakavuudesta, he lupasivat vastata aina puhelimeen, VAIKKA itse olisivat jossain tärkeässä palaverissa, kun puhelu tulee.

Mutta eivät sossut yleensä siis uskalla purkaa huostaanottoa, kun toisaalta sairaalan lääkärit vakuuttavat, miten "noissa oloissa laitos tarjoaa parasta mahdollista hoitoa lapselle, koska sairaalapaikkoja ei ole" ja laitoksen "asiantuntijat" valehtelevat keksittyjä syitään, miksi vanhempi on niin kyvytön kasvattajana, että lasta ei vahingossakaan tule kotiuttaa. Niinpä lapseni kertoma hoitajan toteamus "Sinä et pääse ikinä kotiin" toteutuu valitettavan monen lapsen kohdalla ja kun kotiuttamisen aika koittaa, lapsi siirretään toiseen sijaishuollon paikkaan. Uuden paikan viranomaisuskovaiset hoitajat tutkivat edellisen laitoksen "asiantuntijoiden" kirjauksia lapsen papereista ja selittävät ulkopuolisille, että "minä en ainakaan vuosikymmeniä jatkuneessa työssäni ole ikinä nähnyt aiheetonta huostaanottoa".

Yleensä sossu ei uskalla tehda ollenkaan huostanottoa ilman, että keksivät jo itse olemattomia syitä, että huostaanotto näyttäisi PAPERILLA lain mukaan tehdyltä. Näin tapahtuu jo pelkästään mahdollisen oikeuskäsittelyn varalta. Tai sitten homma hoidetaan niin, että kirjauksissa liikutaan kummallisesti rehellisyyden ja valheen rajamailla. Voidaan kirjata esim. "lapsen edun mukaista on sijoittaa hänet paikkaan, jossa hänen kehityksensä on turvattu kodinomaisilla olosuhteilla ja arkirutiinien toimivuudella". Koska ne on lapselle kotonakin turvattu, vanhempia ei papereissa suoraan syytetä mistään, mutta jokaiselle edellä kuvatun lauseen lukijalle tulee rivien välistä mielikuva, että vanhempien huolenpidossa on vakaviakin puutteita.

Niin sitten jokainen tuollaisen kirjauksen lukija vakuuttaa, että "ei me nyt sentään niin oikeudettomassa valtiossa asuta, että turhia huostaanottoja tehtäisiin, kyllä niille aina SYY on oltava." Niin varmaan, mutta se syy ei ole aina vanhemmissa.

tapsuliini kirjoitti:

.Asiaa helpottaisi entisestään mikäli vanhemmat eivät kaataisi omaa huonoa omaatuntoaan lastensa päälle, yrittäen saada lapset kapinoimaan laitosta tai huostaanottanutta tahoa vastaan, vaan antais lapsen kasvaa siellä rauhassa ja tukea tätä ja antaa hänelle mahdollisuus ehjään lapsuuteen siltä osin mikä on vielä mahdollista.

Noin minäkin tein!
Eli en kuullut lasta. Siis en auttanut lasta kapinoimaan, kun ymmärsin, että teemme laitosväen kanssa yhteistyötä (ei ko laitos, vaan Diakki). Puolustin jopa, jos oli pulaa henkilökunnasta. Lapsi ei enää puhunut minulle (olin vielä autuaan sinisilmäinen). Hän rupesi viiltelemään ja oli itkuherkkä...kolme kuukautta hän oli puhumaton. Kun sitten kysäisin että eikö hän ollut tyytyväinen kahdeksikkoon äidinkielen todistuksessa, hän vaan sanoi kolkosti, että jos vaan olisi saanut käyttää tietokonetta kirjoitelman teossa, (kun se PITI tehdä tietokoneella), olisi tullut ysi.

Aloin itkeä tuskasta, koetin pyytää anteeksi kun en ollut kuunnellut häntä...nyt 4 vuotta myöhemmin hän luottaa minuun (sain hänet asianajajan avulla pois laitoksesta), käy lukiota ja olen huomannut että on todella oltava herkkänä lapsen kanssa ja uskoa se mitä hän kokee -ja tukea ja ymmärtää nuorta, jos esim opettajat on olevinaan parempia ihmisiä kuin oppilaat ja käyttäytyvät autoritäärisesti.

Lue lisää

Kyllä se totuus monesti lapsen suusta tulee edelleen, vaikka ei tietysti aina, joka asiaan on poikkeuksia, kaikkia yleistyksiä on varottava.

Olin kyllä huostaanotosta tosi järkyttynyt jo sen valmistelun aikana, mutta en koskaan sanallakaan puhunut peloistani tai järkytyksestäni lapselle tai hänen kuultensa mitään. Ymmärsin kyllä tasan tarkkaan, mihin mittoihin hänen pelkonsa laitosta kohtaan olisi kasvanut, jos hän olisi kuullut, että minä en hyväksy lastenkotia. Tietysti jotain oli kerrottava jo etukäteen, vastattava esim. hänen kysymyksiinsä, käynkö hänen luonaan siellä yhtä paljon kuin sairaalassa. No en tietysti päässyt käymään, koska huostaanottohan joka tilanteessa erottaa lapsen rakkaistaan, ei väliä syistä, miksi se on tehty. Tästä johtuen lapsi vastusti laitosta, koska olihan hänelle pakko sanoa, että en saa tulla sinne joka päivä tai puhumattakaan kahta kertaa päivässä, kuten sairaalassa olin käynyt. Vaikka sydän verta vuoti, niin yritin kyllä tukea ja rohkaista kaikin tavoin ja valaa häneen luottamusta, että kaikki tapahtuu hänen parhaakseen.

Niin pakkasimme yhdessä hänen rakkaimmat lelunsa ja vaatteensa, kun huostaanottopäivä koitti. Sain olla laitoksessa peräti parisen tuntia (ihme) kun sisustimme hänen huonettaan, vaatteet siististi kaappiin, jopa pieni nukketalo oli mukana, joka myös sisustettiin lapsen toiveiden mukaan siellä uudelleen. taulut ja koriste-esineet paikalleen jne. Lapsi koki loukkaavana sen, kun myöhemmin ilmeni, että joka käyntini jälkeen hoitaja penkoi kaikki tavarat sekaisin, jopa roskakoria (!), vaatekaappia ja patjan aluksia myöten. Niin toimitaan koska KAIKKI vanhemmat ovat niin järkyttävän epäluotettavia. Huonetarkastukseen on lain mukaan perusteita vain, jos epäillään, että lapselle toimitetaan teräaseita tai päihteita. Voi jeskamandeera sentään, kun lapsi ei vieläkään 13-vuotiaana ole niitä kohtaan osoittanut mitään kiinnostusta ja henkilökunta silloinkin kyllä tiesi sen.

Lapselle oli ensimmäinen kotiloma luvattu SOSSUN KUULLEN kahden viikon kuluttua, siis kun lain vaatima älytön kotiuttamisjakso oli takana. Siinä uskossa lapsi laitokseen jäi, kun eka päivänä sieltä poistuin. Mutta kuinka ollakaan, kohta alettiin kotilomaa täysin mielivaltaisesti perumaan, oli kuulema tapahtunut väärinkäsitys ja loma on vasta 3 viikon kuluttua mahdollista. Se oli ensimmäinen kerta, johon sossu puuttui, että "Näin hoidon alkuvaiheessa on väärin aiheuttaa lapselle suurta pettymystä noin tärkeässä asiassa." Niin loma pidettiin sovitusti, mutta ei olisi pidetty, jos asiaa olisivat hoitaneet toisenlaiset sossut!

Kotiuttamisjakso on järkeä vailla! Miksi ihmeessä lapsen pitäisi kuin veitsellä leikaten sopeutua laitokseen? Kun tilanne on toisinpäin eli laitoksesta kotiin, niin se kyllä tehdään varovasti ja vähitellen kotoa oloa lisäten. Tuokin laitos väittää "ottavansa joka lapsen yksilöllisen tilanteen ja tarpeet huomioon", mutta eipä ottanut tuossakaan asiassa. Kotiuttamisjakso oli tosi raskas lapselle, mutta hän kesti sen (koska oli pakko) ja sen jälkeen näyttikin vähän aikaa, että kaikki sujuisi suht hyvin. Juuri kun ehdin helpotuksesta huokaista, alkoi lapsen mieletön pelko laitosta kohtaan nostaa päätään. Jo silloin lasta olisi pitänyt kuulla muidenkin kuin minun, mutta eihän puheillani ollut merkitystä, koska olin siinä vaiheessa "vain" huostaanottovanhempi.

rivera kirjoitti:

Kyllä se totuus monesti lapsen suusta tulee edelleen, vaikka ei tietysti aina, joka asiaan on poikkeuksia, kaikkia yleistyksiä on varottava.

Olin kyllä huostaanotosta tosi järkyttynyt jo sen valmistelun aikana, mutta en koskaan sanallakaan puhunut peloistani tai järkytyksestäni lapselle tai hänen kuultensa mitään. Ymmärsin kyllä tasan tarkkaan, mihin mittoihin hänen pelkonsa laitosta kohtaan olisi kasvanut, jos hän olisi kuullut, että minä en hyväksy lastenkotia. Tietysti jotain oli kerrottava jo etukäteen, vastattava esim. hänen kysymyksiinsä, käynkö hänen luonaan siellä yhtä paljon kuin sairaalassa. No en tietysti päässyt käymään, koska huostaanottohan joka tilanteessa erottaa lapsen rakkaistaan, ei väliä syistä, miksi se on tehty. Tästä johtuen lapsi vastusti laitosta, koska olihan hänelle pakko sanoa, että en saa tulla sinne joka päivä tai puhumattakaan kahta kertaa päivässä, kuten sairaalassa olin käynyt. Vaikka sydän verta vuoti, niin yritin kyllä tukea ja rohkaista kaikin tavoin ja valaa häneen luottamusta, että kaikki tapahtuu hänen parhaakseen.

Niin pakkasimme yhdessä hänen rakkaimmat lelunsa ja vaatteensa, kun huostaanottopäivä koitti. Sain olla laitoksessa peräti parisen tuntia (ihme) kun sisustimme hänen huonettaan, vaatteet siististi kaappiin, jopa pieni nukketalo oli mukana, joka myös sisustettiin lapsen toiveiden mukaan siellä uudelleen. taulut ja koriste-esineet paikalleen jne. Lapsi koki loukkaavana sen, kun myöhemmin ilmeni, että joka käyntini jälkeen hoitaja penkoi kaikki tavarat sekaisin, jopa roskakoria (!), vaatekaappia ja patjan aluksia myöten. Niin toimitaan koska KAIKKI vanhemmat ovat niin järkyttävän epäluotettavia. Huonetarkastukseen on lain mukaan perusteita vain, jos epäillään, että lapselle toimitetaan teräaseita tai päihteita. Voi jeskamandeera sentään, kun lapsi ei vieläkään 13-vuotiaana ole niitä kohtaan osoittanut mitään kiinnostusta ja henkilökunta silloinkin kyllä tiesi sen.

Lapselle oli ensimmäinen kotiloma luvattu SOSSUN KUULLEN kahden viikon kuluttua, siis kun lain vaatima älytön kotiuttamisjakso oli takana. Siinä uskossa lapsi laitokseen jäi, kun eka päivänä sieltä poistuin. Mutta kuinka ollakaan, kohta alettiin kotilomaa täysin mielivaltaisesti perumaan, oli kuulema tapahtunut väärinkäsitys ja loma on vasta 3 viikon kuluttua mahdollista. Se oli ensimmäinen kerta, johon sossu puuttui, että "Näin hoidon alkuvaiheessa on väärin aiheuttaa lapselle suurta pettymystä noin tärkeässä asiassa." Niin loma pidettiin sovitusti, mutta ei olisi pidetty, jos asiaa olisivat hoitaneet toisenlaiset sossut!

Kotiuttamisjakso on järkeä vailla! Miksi ihmeessä lapsen pitäisi kuin veitsellä leikaten sopeutua laitokseen? Kun tilanne on toisinpäin eli laitoksesta kotiin, niin se kyllä tehdään varovasti ja vähitellen kotoa oloa lisäten. Tuokin laitos väittää "ottavansa joka lapsen yksilöllisen tilanteen ja tarpeet huomioon", mutta eipä ottanut tuossakaan asiassa. Kotiuttamisjakso oli tosi raskas lapselle, mutta hän kesti sen (koska oli pakko) ja sen jälkeen näyttikin vähän aikaa, että kaikki sujuisi suht hyvin. Juuri kun ehdin helpotuksesta huokaista, alkoi lapsen mieletön pelko laitosta kohtaan nostaa päätään. Jo silloin lasta olisi pitänyt kuulla muidenkin kuin minun, mutta eihän puheillani ollut merkitystä, koska olin siinä vaiheessa "vain" huostaanottovanhempi.

Lue lisää

Sossun vaikutuksesta saimme ns. laajennetut tapaamiset eli lapsi oli kotona joka viikonloppu ja sain tavata häntä keskiviikkoisin 2 tuntia/kerta, mutta sekin oli liian vähän, koska lapsen kohtelu oli monella tapaa ala-arvoista ja törkeää, vaikka on pakko myöntää, että muutama hyvä hoitajakin oli osastolla. He puhuivat kanssani kuiskaamalla, että törkyhoitajat eivät olisi keskusteluamme kuulleet.

Heti alussa osastonjohtaja sanoi ylimielisesti "Täällä on sitten hyvin paljon lapsen hoitoon liittyviä palavereja ja myös sinulle järjestetään perhetyöntekijöidemme taholta tukea, mutta tapaamisia on niin paljon, että jaksatkohan sinä niihin kaikkiin osallistua." Miksi ihmeessä en olisi JAKSANUT LAPSENI HOITOON osallistua. Vakuutin olevani mukana joka palaverissa ja ottavani vastaan mielelläni kaiken tarjotun tuen, mutta ylimielisyys vain jatkui: "Niinhän ne kaikki vanhemmat alussa sanovat." Joopa joo. Täysin turhiksi osoittautuneita palavereja riitti tosiaan liukuhihnalta jatkuvasti, jotka olivat lapselle tosi rankkoja kokemuksia, kuten yllä kerroin. Laitoksen pettymykseksi osallistuin niistä joka ikiseen ja olin kuin tauti paikalla aina sovittuun aikaan.

Mihinkään lapsen väärään kohteluun ei saatu muutosta ja huostan purku häämötti, silloin lapsen laitokseen lähettäneet lääkäritkin pyörsivät kantansa ja jopa tapahtuneet pahoinpitelyt selitettiin "lapsen psykoottiseksi harhaksi, joka johtui lapsen peloista laitosta kohtaan ja pelkoa lisäsi se, että äiti ei koskaan hyväksynyt huostaanottoa". Onneksi siinä vaiheessa sossu KUULI lasta, eikä lääkäreitä. Ja kun ensimmäisen kerran sairaalasta ilmoitettiin, että meille ei anneta enää jatkohoitoaikoja, jos "olemassa oleva hyvä hoito jää kesken", niin sossut yrittivät vielä siinäkin puolustaa lasta, mutta sillä ei ollut enää mitään vaikutusta. Lapsi siis kotiutui ja on ollut kotona siitä asti, kohta neljä vuotta.

rivera kirjoitti:

Mutta aina, siis aina, pysyin ulkoisesti asiallisena ja tyynenä, vaikka mielessäni olisi tehnyt mieli kirkua, että "Ettekö te saakelin tolvanat tajua, mitä te teette lapsille!" Joka tehty päätös olisi voitu kertoa lapselle palaverien jälkeenkin ja perustella se hänelle hänen ikätasoaan vastaavasti. Monta kertaa poistuin tuollaisesta palaverista kauhusta kankeana ja raivoissani, yleensä otin yhteyttä sossuun välittömästi ja kerroin tapahtuneesta. Jonkun kerran sossu soittikin henkilökunnalle ja puolusti mielipidettäni, että "lastensuojelullisesta näkökulmasta tuo ei ole oikein, eikä noin pidä menetellä." Mutta en aina tavoittanut sossuja riittävän nopeasti ja tuho oli ehtinyt jo tapahtua, ennen kuin sossu edes kuuli tilanteesta.

Vasta sitten kun sossu oli jo tavannut lapsen laitoksessa ja hekin olivat jo vakuuttuneita huonon tilanteen vakavuudesta, he lupasivat vastata aina puhelimeen, VAIKKA itse olisivat jossain tärkeässä palaverissa, kun puhelu tulee.

Mutta eivät sossut yleensä siis uskalla purkaa huostaanottoa, kun toisaalta sairaalan lääkärit vakuuttavat, miten "noissa oloissa laitos tarjoaa parasta mahdollista hoitoa lapselle, koska sairaalapaikkoja ei ole" ja laitoksen "asiantuntijat" valehtelevat keksittyjä syitään, miksi vanhempi on niin kyvytön kasvattajana, että lasta ei vahingossakaan tule kotiuttaa. Niinpä lapseni kertoma hoitajan toteamus "Sinä et pääse ikinä kotiin" toteutuu valitettavan monen lapsen kohdalla ja kun kotiuttamisen aika koittaa, lapsi siirretään toiseen sijaishuollon paikkaan. Uuden paikan viranomaisuskovaiset hoitajat tutkivat edellisen laitoksen "asiantuntijoiden" kirjauksia lapsen papereista ja selittävät ulkopuolisille, että "minä en ainakaan vuosikymmeniä jatkuneessa työssäni ole ikinä nähnyt aiheetonta huostaanottoa".

Yleensä sossu ei uskalla tehda ollenkaan huostanottoa ilman, että keksivät jo itse olemattomia syitä, että huostaanotto näyttäisi PAPERILLA lain mukaan tehdyltä. Näin tapahtuu jo pelkästään mahdollisen oikeuskäsittelyn varalta. Tai sitten homma hoidetaan niin, että kirjauksissa liikutaan kummallisesti rehellisyyden ja valheen rajamailla. Voidaan kirjata esim. "lapsen edun mukaista on sijoittaa hänet paikkaan, jossa hänen kehityksensä on turvattu kodinomaisilla olosuhteilla ja arkirutiinien toimivuudella". Koska ne on lapselle kotonakin turvattu, vanhempia ei papereissa suoraan syytetä mistään, mutta jokaiselle edellä kuvatun lauseen lukijalle tulee rivien välistä mielikuva, että vanhempien huolenpidossa on vakaviakin puutteita.

Niin sitten jokainen tuollaisen kirjauksen lukija vakuuttaa, että "ei me nyt sentään niin oikeudettomassa valtiossa asuta, että turhia huostaanottoja tehtäisiin, kyllä niille aina SYY on oltava." Niin varmaan, mutta se syy ei ole aina vanhemmissa.

Lue lisää

Kyllä sijaispaikat ovat tosi hanakoita pitämään kiinni uhreistaan!
Siellä kyllä löydetään "syitä" huostaanoton jatkamiselle sellaisistakin vanhemmista, joista edes sossu ei ole niitä löytänyt. Heidän käyttämänsä vanhemmuuden arviointitutkimukset ovat ilman tieteellistä perustaa ja tosiasiassa ei yksikään vanhempi läpäisisi niitä, ei kukaan.

Totta tuokin, että kotiutuminen tuollaisesta paikasta on lähes mahdotonta, lapsi saa vain siirron toiseen paikkaan kun tuollainen intensiivijakso on loppu. Laitoksen röyhkeyttä kuvaa hyvin hoitajan toteamus lapselle, että hän ei pääse sieltä ikinä kotiin. Törkeää! Siis noin sanotaan lapselle, jonka kotioloista sossu ei löytänyt huostaperusteita...

Joten päihdevanhemmatko muka ainoita, jotka aiheuttavat lapsen pompotusta? Jos joku kyvytön sossu on päihdevanhemman johdateltavissa, niin kyllä tuollaiset sijaispaikat johdattelevat jopa sossuja. Sossu voi repsahtaa pompottamaan lasta kodin ja sijaisperheen välillä, mutta tuollaiset rikolliset laitokset pompottavat lasta laitoksesta toiseen. Sitten tilastoista huudetaan, miten monta s-paikkaa lapsella on ollut ennen pysyvän paikan löytymistä! Ja kurjien vanhempien syytä tietysti kaikki, kuten tavallista.

rivera kirjoitti:

Mutta aina, siis aina, pysyin ulkoisesti asiallisena ja tyynenä, vaikka mielessäni olisi tehnyt mieli kirkua, että "Ettekö te saakelin tolvanat tajua, mitä te teette lapsille!" Joka tehty päätös olisi voitu kertoa lapselle palaverien jälkeenkin ja perustella se hänelle hänen ikätasoaan vastaavasti. Monta kertaa poistuin tuollaisesta palaverista kauhusta kankeana ja raivoissani, yleensä otin yhteyttä sossuun välittömästi ja kerroin tapahtuneesta. Jonkun kerran sossu soittikin henkilökunnalle ja puolusti mielipidettäni, että "lastensuojelullisesta näkökulmasta tuo ei ole oikein, eikä noin pidä menetellä." Mutta en aina tavoittanut sossuja riittävän nopeasti ja tuho oli ehtinyt jo tapahtua, ennen kuin sossu edes kuuli tilanteesta.

Vasta sitten kun sossu oli jo tavannut lapsen laitoksessa ja hekin olivat jo vakuuttuneita huonon tilanteen vakavuudesta, he lupasivat vastata aina puhelimeen, VAIKKA itse olisivat jossain tärkeässä palaverissa, kun puhelu tulee.

Mutta eivät sossut yleensä siis uskalla purkaa huostaanottoa, kun toisaalta sairaalan lääkärit vakuuttavat, miten "noissa oloissa laitos tarjoaa parasta mahdollista hoitoa lapselle, koska sairaalapaikkoja ei ole" ja laitoksen "asiantuntijat" valehtelevat keksittyjä syitään, miksi vanhempi on niin kyvytön kasvattajana, että lasta ei vahingossakaan tule kotiuttaa. Niinpä lapseni kertoma hoitajan toteamus "Sinä et pääse ikinä kotiin" toteutuu valitettavan monen lapsen kohdalla ja kun kotiuttamisen aika koittaa, lapsi siirretään toiseen sijaishuollon paikkaan. Uuden paikan viranomaisuskovaiset hoitajat tutkivat edellisen laitoksen "asiantuntijoiden" kirjauksia lapsen papereista ja selittävät ulkopuolisille, että "minä en ainakaan vuosikymmeniä jatkuneessa työssäni ole ikinä nähnyt aiheetonta huostaanottoa".

Yleensä sossu ei uskalla tehda ollenkaan huostanottoa ilman, että keksivät jo itse olemattomia syitä, että huostaanotto näyttäisi PAPERILLA lain mukaan tehdyltä. Näin tapahtuu jo pelkästään mahdollisen oikeuskäsittelyn varalta. Tai sitten homma hoidetaan niin, että kirjauksissa liikutaan kummallisesti rehellisyyden ja valheen rajamailla. Voidaan kirjata esim. "lapsen edun mukaista on sijoittaa hänet paikkaan, jossa hänen kehityksensä on turvattu kodinomaisilla olosuhteilla ja arkirutiinien toimivuudella". Koska ne on lapselle kotonakin turvattu, vanhempia ei papereissa suoraan syytetä mistään, mutta jokaiselle edellä kuvatun lauseen lukijalle tulee rivien välistä mielikuva, että vanhempien huolenpidossa on vakaviakin puutteita.

Niin sitten jokainen tuollaisen kirjauksen lukija vakuuttaa, että "ei me nyt sentään niin oikeudettomassa valtiossa asuta, että turhia huostaanottoja tehtäisiin, kyllä niille aina SYY on oltava." Niin varmaan, mutta se syy ei ole aina vanhemmissa.

Lue lisää

"Niinpä lapseni kertoma hoitajan toteamus "Sinä et pääse ikinä kotiin" toteutuu valitettavan monen lapsen kohdalla ja kun kotiuttamisen aika koittaa, lapsi siirretään toiseen sijaishuollon paikkaan. Uuden paikan viranomaisuskovaiset hoitajat tutkivat edellisen laitoksen "asiantuntijoiden" kirjauksia lapsen papereista ja selittävät ulkopuolisille, että "minä en ainakaan vuosikymmeniä jatkuneessa työssäni ole ikinä nähnyt aiheetonta huostaanottoa". "

Kuinkahan monella peruspalvelujen puutteen takia huostaanotetulla on ollut tuo kohtalo.
Sitä mukaa kuin lapsen s-huoltohistoria karttuu, tulee joka paikasta lisää kirjauksia ja merkintöjä, jotka kaikki "todistavat" muka lisää ja lisää vanhempien epäkelpoisuutta ja huonoutta. Lopulta lapsen on mahdoton kotiutua ennen täysi-ikäisyyttä ja niin taas yksi ihmiskohtalo on ehkä lopullisesti tuhottu. Tai miten monta muuta kohtaloa siinä sivussa tuhotaan, lähes joka lapsella kun läheisiä löytyy.

Valvirasta uhottiin vähän aikaa sitten, että kunnat on laitettava kuriin lakien rikkomisen suhteen.
Ihanko tosissaan mahtoivat olla uhkauksissaan?

Saa nähdä kirjoitti:

"Niinpä lapseni kertoma hoitajan toteamus "Sinä et pääse ikinä kotiin" toteutuu valitettavan monen lapsen kohdalla ja kun kotiuttamisen aika koittaa, lapsi siirretään toiseen sijaishuollon paikkaan. Uuden paikan viranomaisuskovaiset hoitajat tutkivat edellisen laitoksen "asiantuntijoiden" kirjauksia lapsen papereista ja selittävät ulkopuolisille, että "minä en ainakaan vuosikymmeniä jatkuneessa työssäni ole ikinä nähnyt aiheetonta huostaanottoa". "

Kuinkahan monella peruspalvelujen puutteen takia huostaanotetulla on ollut tuo kohtalo.
Sitä mukaa kuin lapsen s-huoltohistoria karttuu, tulee joka paikasta lisää kirjauksia ja merkintöjä, jotka kaikki "todistavat" muka lisää ja lisää vanhempien epäkelpoisuutta ja huonoutta. Lopulta lapsen on mahdoton kotiutua ennen täysi-ikäisyyttä ja niin taas yksi ihmiskohtalo on ehkä lopullisesti tuhottu. Tai miten monta muuta kohtaloa siinä sivussa tuhotaan, lähes joka lapsella kun läheisiä löytyy.

Valvirasta uhottiin vähän aikaa sitten, että kunnat on laitettava kuriin lakien rikkomisen suhteen.
Ihanko tosissaan mahtoivat olla uhkauksissaan?

Lue lisää

Jos se on se uutinen, että pitää lisätä työntekijöitä, jotta kaikki la-ilmoitukset kerettäisiin tutkia, niin se ei kyllä avita lapsien tai perheiden oikean avun saamista.

tapsuliini kirjoitti:

Jos se on se uutinen, että pitää lisätä työntekijöitä, jotta kaikki la-ilmoitukset kerettäisiin tutkia, niin se ei kyllä avita lapsien tai perheiden oikean avun saamista.

Kyllä syyt tilanteeseen ovat muualla, luokkayhteiskunnan rakentamisessa, sen seurauksena peruspalvelujen romuttamisessa ja niiden korvaamisella huostaanotoilla. Lastensuojelu meni sekaisin ja sossutkin valittivat heille ohjattavan asioita, jotka heidän korjattavakseen eivät kuulu, niin kuitenkin tehdään edelleenkin.

Jos noita epäkohtia yritetään korjata ja löytää ne oikeasti kodeissaan hätää kärsivät lapset yllyttämällä lisää ja lisää ilmoitusten tekoon, tilanne sekoaa yhä lisää, kuten nyt on tapahtunut. Ei sossujen lisääminen auta ja mitä ihmeen järkeä heitä on työllistää lähinnä vain ilmoitusten tarkistamiseen. Eivätkö tuollaiset vaatijat tajua yhtään, miten paljon yksikin ilmoitus sossuja työllistää? Vaikka onhan tuo monen huostaintoilijan kirjoituksista paistanut, että kirjoittaja ei tajua yhtään asiasta, mihin katsoo oikeudeksen puuttua ja usein hyvin jyrkästi ja varman tuntuisesti kaiken lisäksi.

Tässä ketjussa on hienosti kuvattu, millaista sairasta valtaa laitokset käyttävät. Hyvästä kodista tulevan lapsen vanhemmasta haetaan olemattomia syitä huostaanoton jatkamiselle ja arviointivälineenä käytetään ilman tieteellistä pohjaa olevaa videointia, jonka perusteella joka ihmisestä "löydetään" mitä tahansa, riippuu mitä tulkitsija haluaa löytyvän. Jos ei itse voi hyötyä taloudellisesti lapsesta paria vuotta enempää, niin onhan se reilua rahanahneelle yrittäjäkolleegalle hankkia varasto- ja rahastusmateriaalia hänen tarpeisiinsa.

Kiitollinen86 kirjoitti:

Olen nyt lukenut tämän keskustelun moneen kertaan ja voin vain todeta miten suuttunut ja pahoillani olen huomatessani ihmisten katkeruuden ja epätietoisuuden mitä tulee lastenkoteihin ja varsinkin Parikanniemen lastenkotiin. Haluaisin kertoa eräille kirjoittajille pari valittua sanaa, mutta pitäkäämme keskustelu sivistyneenä ja tasolla jonka arvoinen tämä aihe on.

Olen itse kasvanut lapsuuteni Parikanniemessä, vuodesta -89 (tuolloin 3v) aina vuoteen -05, jonka jälkeen olin vielä talon kirjoilla jälkihuollon (avustetaan nuorta pääsemään omilleen mm. maksamalla opiskelu ja asuminen jne.) piirissä vuoteen -07 ja voin todistaa, että jokainen lapsi saa siellä hyvän hoidon ja mahdollisuudet hyvään tulevaisuuteen. Itse kävin Parikanniemessä lukion ja kirjoitin YO:ksi -05, jonka jälkeen kävin armeijan, jossa olin vuoden ja kävin lääkintäaliupseerikoulun ja pääsin pois ylennyksen ja mitalien kera... aika hyvin lastenkoti nuorelta... Tänä aikana AINUT tukeni tuli Parikanniemestä ja sisaruksiltani, ystäväni sekä urheilun kautta valmentajaltani... Tämän jälkeen lähdin opiskelemaan AMK.hon josta sittemmin valmistuin hyvin paperein ja tänäkin aikana suurimmat tukijani olivat Parikanniemestä tietyt henkilöt, sisarukseni ja ystäväni sekä valmentajani.
Aikanani Parikanniemessä minulla oli samat lähtökohdat ja edellytykset kuin muillakin ulkopuolisilla kavereillani ja jopa enemmän jos materialistisesta näkökulmasta asiaa katsoo.

Mitä tulee kommenttiin vaatteista, tiedän kokemuksesta, että siellä lapset saavat UUSIA vaatteita isommalla rahalla mitä monessa perheessä on antaa. Mitä tulee lahjoituksiin niin on luonnollista että kaikki apu otetaan vastaan, mutta tietenkin vaatteista katsotaan että ne ovat sopivia lasten ja nuorten käyttöön... Ottakaa hyvät ihmiset järki käteen.
Keskutelu lääkkeistä ja niiden maksajista on jo absurdi. En väitä tietäväni kaikkien paikkojen tilanteita, mutta Parikanniemessä jokaisesta lapsesta huolehditaan parhain mahdollisin keinoin. Mikäli lapsella on lääkitys, se hänelle hankitaan... Eikä tässä tai missään muussakaan lastenhoidollisessa-asiassa vanhempien lompakkoja kaiveta...

Suomessa on erilaisia lastenkoteja, nuorisokoteja, poikakoteja, koulukoteja, sijaisperheitä, perhekoteja, joten en voi mennä puhumaan kuin tästä mistä tiedän ja tunnen, mutta tämän tiedän että en olisi ikinä saanut kotona vastaavia lähtökohtia elämääni kuin mitä sain Parikanniemestä ja olen siitä ikuisesti kiitollinen.

Toivon näin koko sydämestäni että tämä perätön parjaus ja negatiivinen keskustelu ilman todellisia faktoja, totuuden siementä tai kokemuspohjaa loppuisi ja ihmiset panostaisivat tämänkin tarmon lapsiensa hoitamiseen eikä valittamiseen siitä miten pahassa yhteiskunnassa he luulevat elävänsä.

ps. mitä tulee lasten sijoittamisen pituuteen niin kaikki toivovat että lapsi pystyisi joskus / mahd. nopeasti palaamaan takaisin omaan kotiinsa. Näin ei kuitenkaan aina ole johtuen monestakin syystä, mutta tietenkin mikäli lapsen kotona tilanne sen sallii ja katsotaan että lapsen on turvallista palata takaisin kotiin niin tämä järjestetään

Lue lisää

Aivan loistava kirjoitus! Muidenkin tänne palsalle kirjoittavien tulisi muistaa olla syyllistämättä sijoituspaikkaa. Eivät ne sijoituspaikat kenenkään lapsia väkisin siellä pidä vaan sosiaalitoimen toimeksiannolla. Syitä sosiaalitoimen toimeksiantoon taas puolestaan voi katsella peiliin kurkistamalla. Kyllä se suurin syyllinen useinmiten sieltä löytyy ja peiliin kurkistaja sen sisimmässään tietääkin, vaikka täällä palstalla on kärkkäästi muuta väittämässä!

parempaa nuorille kirjoitti:

en soisi kenellekään nuorelle tuollaista kasvuympäristöä, kuin tämä Parik??? Missä Hikiällä se on?

Älä jauha paskaa mä oon ollut lyseisessä paikassa jossa nuorellea on hyvä paikka kasvaa aikuiseksi voisitko itse antaa lapsesi vauvana pois

Kiitollinen86 kirjoitti:

Näiden asioiden kanssa ei ole leikkiminen, joten olisin kovin kiitollinen mikäli jätetään tämä toisten solvaaminen pois tästä keskustelusta ja pysytään asiassa. Mitä tulee uskomukseeni, niin olen samanlainen ev.lut kuten useimmat suomalaiset. En sen hurskaampi uskovainen varmasti kuin sinäkään, ellet ole ateisti.

En edusta henkilökuntaa. Edustan ennen muuta omaa näkökantaa asiasta, tosiasioita, kokemustani ja toivottavasti myös niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat Parikanniemessä kasvaneet. On täysin totta ettei kaikilla nuorilla, jotka ovat lähteneet Parikanniemestä ole käynyt yhtä hyvä tuuri ja muutenkin hyvin elämässä kuin toisilla, mutta tämä ei ole Parikanniemen syytä. Eikä sekään ole Parikanniemen syytä, että alkoholisoituneet tai huumeita käyttävät tai väkivaltaiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsistaan.

Minun oma henkilökohtainen mielipiteeni on että lastensuojelulaki on liian löyhä, mitä tulee lasten palauttamiseen vanhempien luokse. Tämän perustelen sillä, että liian monesti on kyse rahasta. Yhteiskunnalle tulee kalliiksi pitää lasta missään muualla kuin omassa kotona, missä toivottavasti perheen aikuiset maksavat lapsesta kertyvät kustannukset. Varsinkin pienillä kunnilla ei ole varaa. Syynä on myös ideologia, missä vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus ja oikeus saada lapsensa takaisin ja näyttää toteen että he ovat "parantuneet" alkoholismin, huumeiden tai väkivaltaisuuden tms. kourista ja muuttuneet paremmiksi vanhemmiksi...

Tämä on jälleen minun mielipiteeni asiasta, mutta minusta vanhemmuus on hieno ja ihmeellinen asia jo sinällään ja jokainen lapsi edustaa tätä ihmettä ja muodostaa sen. Ihmettä, josta tulee pitää huolta ja rakastaa ja joka pitää ottaa TODELLA vakavasti. Mikäli tätä ei tee, eikä ole kykenevä hoitamaan lasta ja näin ollen ei tulisi saadakaan toista tilaisuutta ja vaikka saisikin ei tämän tulisi ollakaan helppoa ja läpihuuto asia. Liian monta lasta palaa kotiin ja tulee maitojunalla takaisin. Liian moni lapsi menee kotiin ja sama ralli jatkuu minkä vuoksi alun alkaenkin lapsi otettiin huostaan, mutta tällä kertaa ei kukaan tule ottamaan pois tai voi olla jotenkin muuten liian myöhäistä. Minä tiedän, koska olen monen nähnyt ja kuullut tekevän niin.

Kukaan ei varmasti kiistä äidin tai isän oikeutta lapseensa, mutta heidän tulee olla riittävän vakaita niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin, jotta he voisivat kantaa tämän suuren vastuun.

Mitä tulee adoptointiin niin varsinkin pienokaisilla on paremmat mahdollisuudet normaaliin elämään mikäli heidät saadaan mahdollisimman nopeasti normaaliin kasvuympäristöön. Tätä ei ilmeisestikään tehdä kovin kevyt kenkäisin perustein! On varmasti kaikille selvää että lastenkotielämä ei ole normaali tai paras lapsen kasvuympäristöksi, mutta Parikanniemenkin kohdalla tähän on mahdollisuuksien mukaan pyritty ja aivan loistavan kasvatuksen ja kodin sieltä myös saa, mikäli lapselle ja nuorelle annetaan tähän mahdollisuus. Ja tosiasia on että lasten vanhemmat ovat tehneet ne virheet ja päätökset, jotka ovat johtaneet siihen että Parikanniemen kaltaiset paikat ovat yksi niistä monista ainoista keinoista antaa lapselle edes jonkinlainen mahdollisuus normaaliin elämään.

Lue lisää

Näinpä olen kasvanut parikaniemrssä

laillisin syin huostaanotetuille tarkoitettu paikka ja suht hyvä sellainen. Sinne ei siis passiteta hoidollisia huostaanottoja, eikä muitakaan peruspalvelujen puutteen takia tai muuten laittomin syin huostaanotettuja lapsia.

Edellisen mainintaan nettisivuihin tutustumisesta ja paikan päällä käymisestä on kyllä sanottava, että moni sijaishuollon paikka mainostaa palvelujaan suurilla valheilla. Ja yleensä sijaishuollon paikassa lasten kanssa juttelemalla ei välttämättä saa totuudenmukaista kuvaa oloista, joissa lapset elävät. Tämä on yleisesti ottaen sanottu, ei koske Parikanniemeä välttämättä.

22 kirjoitti:

laillisin syin huostaanotetuille tarkoitettu paikka ja suht hyvä sellainen. Sinne ei siis passiteta hoidollisia huostaanottoja, eikä muitakaan peruspalvelujen puutteen takia tai muuten laittomin syin huostaanotettuja lapsia.

Edellisen mainintaan nettisivuihin tutustumisesta ja paikan päällä käymisestä on kyllä sanottava, että moni sijaishuollon paikka mainostaa palvelujaan suurilla valheilla. Ja yleensä sijaishuollon paikassa lasten kanssa juttelemalla ei välttämättä saa totuudenmukaista kuvaa oloista, joissa lapset elävät. Tämä on yleisesti ottaen sanottu, ei koske Parikanniemeä välttämättä.

Lue lisää

Pelastakaa Lapset -lehti (toukokuu 2010) on haastatellut Eva Biaudet'a. Biaudet on entinen Etyjin ihmiskaupan vastainen erityisedustaja. Henkilöhaastattelun tähän Pelastakaa Lapset ry:n lehteen on kirjoittanut Janne Pantsu.

(Enpä löytänyt järjestön lehteen parempaa nettisivua, olen hämmästynyt:)

http://www.teloos.fi/company/pelastakaa_lapset_-lehti/716002200210.htm


Eva Biaudet tulee kuvaileeksi, millaisessa asemassa lapsi on lapsikaupan uhrina.

Pätenee muuten aika hyvin moneen lapseen myös suomalaisen virallisen koneiston harjoittamassa lasten välitystoiminnassa ja lapsikaupan markkinoiden rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Samanlaista lapsen uhriutumista nähdään ja tiedetään olevan Suomessakin, kun vaikkapa nuorisokoti tai ammatillinen perhekoti tahtoo "ostaa" lapsen ja ryhtyä tekemään hänen avullaan rahaa. Ammatilliselle perhekodille lapsesta saattaa olla nettotuottoa satoja euroja vuorokaudessa.


Pelastakaa Lapset -lehti kuvailee lapsen ongelmallista asemaa ihmiskaupassa:

"Lapsen kohdalla on melkein aina niin, ettei tämä osaa irtaantua tilanteesta. Voi kestää kauan ennen kuin lapsi kertoo, mikä hänelle on todella tapahtunut. On saattanut kestää jopa puolitoista vuotta, enne kuin ammattiauttajalle [sosiaalityöntekijälle, terveyskeskuspsykologille, jne...]on valjennut, että on ollut kyse lapsikaupasta. Uhri ei ole koskaan helppo autettava. Jokainen tapaus on omanlaisensa, mutta toivoa on.

Nuoret, jotka ovat selvinneet, ovat alun perinkin aika vahvoja, koska he ovat ylipäätään hengissä. Toisaalta, kun katsoo miten nämä nuoret on nujerrettu, tilanne vaatii varmasti hyvin pitkäaikaista tukijärjestelmää. (...)

[Pelastakaa Lapset -lehti siteeraa Eva Biaudet'a tässä suoraan:]

- Jotta pystyttäisiin vähentämään lapsi- ja ihmiskaupan määrää, on välttämätöntä rakentaa järjestelmä, joka auttaa uhreja koko ajan. Jotta kauppa saataisiin kokonaan loppumaan, pitäisi rakentaa yhteiskuntia, joissa ihmiskauppaajien on vaikeampi toimia."


Heh, heh... Eikö muuten kuvaa hyvin lasten ajatuksia ja asemaa myös suomalaisessa lastensuojelukoneistossa, meidän koko ajan kasvavilla lapsimarkkinoillamme? Kyseisessä bisneksessä pyörii iso raha ja suuret liikevoitot.

Aion huolella tallettaa Eva Biaudet'n haastattelun. Hänen lausuntonsa ja lehden toimittajan oma teksti kertovat kaikessa universaaliudessaan niin mehevästi ja paljastavasti suomalaisesta lapsikaupasta!

Vahingossa.

Lapsikauppa kirjoitti:

Pelastakaa Lapset -lehti (toukokuu 2010) on haastatellut Eva Biaudet'a. Biaudet on entinen Etyjin ihmiskaupan vastainen erityisedustaja. Henkilöhaastattelun tähän Pelastakaa Lapset ry:n lehteen on kirjoittanut Janne Pantsu.

(Enpä löytänyt järjestön lehteen parempaa nettisivua, olen hämmästynyt:)

http://www.teloos.fi/company/pelastakaa_lapset_-lehti/716002200210.htm


Eva Biaudet tulee kuvaileeksi, millaisessa asemassa lapsi on lapsikaupan uhrina.

Pätenee muuten aika hyvin moneen lapseen myös suomalaisen virallisen koneiston harjoittamassa lasten välitystoiminnassa ja lapsikaupan markkinoiden rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Samanlaista lapsen uhriutumista nähdään ja tiedetään olevan Suomessakin, kun vaikkapa nuorisokoti tai ammatillinen perhekoti tahtoo "ostaa" lapsen ja ryhtyä tekemään hänen avullaan rahaa. Ammatilliselle perhekodille lapsesta saattaa olla nettotuottoa satoja euroja vuorokaudessa.


Pelastakaa Lapset -lehti kuvailee lapsen ongelmallista asemaa ihmiskaupassa:

"Lapsen kohdalla on melkein aina niin, ettei tämä osaa irtaantua tilanteesta. Voi kestää kauan ennen kuin lapsi kertoo, mikä hänelle on todella tapahtunut. On saattanut kestää jopa puolitoista vuotta, enne kuin ammattiauttajalle [sosiaalityöntekijälle, terveyskeskuspsykologille, jne...]on valjennut, että on ollut kyse lapsikaupasta. Uhri ei ole koskaan helppo autettava. Jokainen tapaus on omanlaisensa, mutta toivoa on.

Nuoret, jotka ovat selvinneet, ovat alun perinkin aika vahvoja, koska he ovat ylipäätään hengissä. Toisaalta, kun katsoo miten nämä nuoret on nujerrettu, tilanne vaatii varmasti hyvin pitkäaikaista tukijärjestelmää. (...)

[Pelastakaa Lapset -lehti siteeraa Eva Biaudet'a tässä suoraan:]

- Jotta pystyttäisiin vähentämään lapsi- ja ihmiskaupan määrää, on välttämätöntä rakentaa järjestelmä, joka auttaa uhreja koko ajan. Jotta kauppa saataisiin kokonaan loppumaan, pitäisi rakentaa yhteiskuntia, joissa ihmiskauppaajien on vaikeampi toimia."


Heh, heh... Eikö muuten kuvaa hyvin lasten ajatuksia ja asemaa myös suomalaisessa lastensuojelukoneistossa, meidän koko ajan kasvavilla lapsimarkkinoillamme? Kyseisessä bisneksessä pyörii iso raha ja suuret liikevoitot.

Aion huolella tallettaa Eva Biaudet'n haastattelun. Hänen lausuntonsa ja lehden toimittajan oma teksti kertovat kaikessa universaaliudessaan niin mehevästi ja paljastavasti suomalaisesta lapsikaupasta!

Vahingossa.

Lue lisää

On todella sääli, että ihmiset joilla ei ole oikeasti käsitystä asiasta tai tietoa minkälainen paikka Parikanniemi on louskuttavat täällä leukojaan!! Olen edelleenkin sitä mieltä, että tutustukaa Parikanniemeen ja käykää jos on kiinnostusta.
Tiedän, että lastensuojelun puolella on myös ikävä kyllä näitä vähemmän laadukkaita paikkoja jotka saavat paljon huomiota osakseen, mutta se ei tarkoita että kaikki paikat olisivat samanlaisia. Onko niin, että jos yksi kalakauppias myy yli hintaista mätää tavaraa niin kaikki kalakauppiaat ovat samanlaisia? Vai voisiko olla todellakin niin, että edes yhdelle olisi tärkeää että asiakas saa taatusti laadukasta tavaraa?? Tämä siis on vertauskuva.

smv-80 kirjoitti:

On todella sääli, että ihmiset joilla ei ole oikeasti käsitystä asiasta tai tietoa minkälainen paikka Parikanniemi on louskuttavat täällä leukojaan!! Olen edelleenkin sitä mieltä, että tutustukaa Parikanniemeen ja käykää jos on kiinnostusta.
Tiedän, että lastensuojelun puolella on myös ikävä kyllä näitä vähemmän laadukkaita paikkoja jotka saavat paljon huomiota osakseen, mutta se ei tarkoita että kaikki paikat olisivat samanlaisia. Onko niin, että jos yksi kalakauppias myy yli hintaista mätää tavaraa niin kaikki kalakauppiaat ovat samanlaisia? Vai voisiko olla todellakin niin, että edes yhdelle olisi tärkeää että asiakas saa taatusti laadukasta tavaraa?? Tämä siis on vertauskuva.

Lue lisää

Julkisen keskustelun eräs erittäin tärkeä piirre on, että se velloo vapaasti. Keskustelija ei aina puhu suoraan aiheesta. Kirjoitin äsken tähän ketjuun Eva Biaudet'n ajatuksista Pelastakaa Lapset -lehdessä. En kertaakaan väittänyt, että Eva Biaudet puhuisi Parikanniemestä.

Tiedon luonne on sellainen, että se liikkuu vapaasti ja vapaudessa. Se on osattava aina napata lennosta. Tärkeimmät ongelmasta kertovat löydökset saattavat olla niitä, jotka eivät suoraan puhu itse teemasta. Tietoon päädytään usein mutkaisten reittien kautta.

Pelastakaa Lapset Oy kirjoitti:

Julkisen keskustelun eräs erittäin tärkeä piirre on, että se velloo vapaasti. Keskustelija ei aina puhu suoraan aiheesta. Kirjoitin äsken tähän ketjuun Eva Biaudet'n ajatuksista Pelastakaa Lapset -lehdessä. En kertaakaan väittänyt, että Eva Biaudet puhuisi Parikanniemestä.

Tiedon luonne on sellainen, että se liikkuu vapaasti ja vapaudessa. Se on osattava aina napata lennosta. Tärkeimmät ongelmasta kertovat löydökset saattavat olla niitä, jotka eivät suoraan puhu itse teemasta. Tietoon päädytään usein mutkaisten reittien kautta.

Lue lisää

En edellisellä kirjoituksellani tarkoittanutkaan, että juuri sinä olisit puhunut juuri Parikanniemestä vaan lisäsin vastaukseni jonon viimeiseksi.
Keskuselu asioista on aina hyväksi ja jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteisiinsä. Tarkoitinkin tekstilläni lähinnä sitä, että keskustelun aikana on jotkut kirjoittaneet Parikanniemestä kärkkääseen ja mollaavaan sävyyn. Heidän kirjoituksistaan käy hyvin ilmi todellisen oikean tiedon puute. Mielestäni jos esittää mielipiteitään pitää niistä myös olla jotain tietoa ennen kuin avaa suunsa.

smv-80 kirjoitti:

En edellisellä kirjoituksellani tarkoittanutkaan, että juuri sinä olisit puhunut juuri Parikanniemestä vaan lisäsin vastaukseni jonon viimeiseksi.
Keskuselu asioista on aina hyväksi ja jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteisiinsä. Tarkoitinkin tekstilläni lähinnä sitä, että keskustelun aikana on jotkut kirjoittaneet Parikanniemestä kärkkääseen ja mollaavaan sävyyn. Heidän kirjoituksistaan käy hyvin ilmi todellisen oikean tiedon puute. Mielestäni jos esittää mielipiteitään pitää niistä myös olla jotain tietoa ennen kuin avaa suunsa.

Lue lisää

Tuo Biaudetin juttujen ihailija on saanut melkoisen kirjoittajakadon aikaan tällä palstalla.

Harmi vain kirjoitti:

Tuo Biaudetin juttujen ihailija on saanut melkoisen kirjoittajakadon aikaan tällä palstalla.

mutta laittaa epäilemään, jos joka hemmetin asiasta löytyy mollaavaa kritiikkiä. Menee vähän pohja pois hyvältäkin sanan käytöltä.

valikoivaa taitoa kirjoitti:

mutta laittaa epäilemään, jos joka hemmetin asiasta löytyy mollaavaa kritiikkiä. Menee vähän pohja pois hyvältäkin sanan käytöltä.

on lähes kaikki pielessä!

valikoivaa taitoa kirjoitti:

mutta laittaa epäilemään, jos joka hemmetin asiasta löytyy mollaavaa kritiikkiä. Menee vähän pohja pois hyvältäkin sanan käytöltä.

se kritiikki on kohdistunut suoraan myös toisiin kirjoittajiin. On ikävää, että palstalle ilmaantuu joku, joka pitää yksinoikeutenaan sanella, mihin kritiikki suunnataan ja ketkä saavat olla kriittisiä kirjoittajia.

18 kirjoitti:

se kritiikki on kohdistunut suoraan myös toisiin kirjoittajiin. On ikävää, että palstalle ilmaantuu joku, joka pitää yksinoikeutenaan sanella, mihin kritiikki suunnataan ja ketkä saavat olla kriittisiä kirjoittajia.

Lue lisää

Joo, tunnustaudun kriitikoksi, joka on ampunut suoraan kohti kirjoittajan identiteettiä. Kyse oli tästä palstan vakihäiriköstä. Taisin onnistua. Eipä ole nyt näkynyt. Ja niin suuri riesa kun hän olikin - ja pitkään!

Tuollaisessa ongelmanaiheuttajan ollessa kyseessä on pakko ampua niin suoraan kuin pystyy. Tiedän, mikä nuolistani oli se, jolla hänet tapoin. Mollaaminen ei sinänsä riitä, pitää osata analysoida vastapelaaja ja hänen ominaisuutensa. Ja sehän on jännää touhua, kun täällä nimimerkkien takana operoimme.

Tunnen siivonneeni maailmaa, vähän puhtaammaksi. Ihan oikeesti, ei häirikön kaltainen mussutus tuonut onnea ja tyydytystä edes hänelle itselleen. Kirjoittaminen saattaa olla hänen keinonsa paineenpurkuun, mutta kuka sanoo, että kaikki terapeuttinen tajunnanvirta pitää julkaista? Mistä lähtien niin on tehty?

Harmi vain kirjoitti:

Tuo Biaudetin juttujen ihailija on saanut melkoisen kirjoittajakadon aikaan tällä palstalla.

Joo, viestejä on vähemmän. Johtuu varmaan kahdesta asiasta. On kesä. Ja toinen syy on se, että tällä palstalla paljon esiintynyt kopioi-liitä -monistaminen on vähentynyt. Ja vakihäirikkö on poistunut. Yksin hän tuotti useita viestejä joka päivä.

Tekstin sisältö saattaa olla tärkeämpää kuin se, että ketjuja päivitetään innokkaasti? Jos katsotte pitkiä ketjuja, aika tyhjän näköisiä ne ovat, pituudestaan huolimatta.

Häirikkö lähti kirjoitti:

Joo, tunnustaudun kriitikoksi, joka on ampunut suoraan kohti kirjoittajan identiteettiä. Kyse oli tästä palstan vakihäiriköstä. Taisin onnistua. Eipä ole nyt näkynyt. Ja niin suuri riesa kun hän olikin - ja pitkään!

Tuollaisessa ongelmanaiheuttajan ollessa kyseessä on pakko ampua niin suoraan kuin pystyy. Tiedän, mikä nuolistani oli se, jolla hänet tapoin. Mollaaminen ei sinänsä riitä, pitää osata analysoida vastapelaaja ja hänen ominaisuutensa. Ja sehän on jännää touhua, kun täällä nimimerkkien takana operoimme.

Tunnen siivonneeni maailmaa, vähän puhtaammaksi. Ihan oikeesti, ei häirikön kaltainen mussutus tuonut onnea ja tyydytystä edes hänelle itselleen. Kirjoittaminen saattaa olla hänen keinonsa paineenpurkuun, mutta kuka sanoo, että kaikki terapeuttinen tajunnanvirta pitää julkaista? Mistä lähtien niin on tehty?

Lue lisää

Mikähän se nuoli sitten oli, joka osui. Minuunkin osoitetaan nuolia päivittäin, opettavaista ja masentavaa. Kukaan ei voi olla aina onnistunut onnistuja.
Minua ainakin pelottaa, että saatan kirjoituksillani masentaa jo ennestään vaikeuksissa olevan. En halua aiheuttaa toiselle vahinkoa tai vaikkapa itsemurhaa. Joku aika sitten en saanut kirjoituksia tänne, syytä en tiedä, mutta tunne on kurja, kun syrjäytetään ja eristetään. Sama tunne varmaan, vaikka lievempänä, kuin jos eristettäisiin omasta lapsesta. Sekin pitäisi sallia, että ihmisiä on monenlaisia, lukihäiriöisiä, huonosti näkeviä, huonosti kieltä osaavia, lääkkeiden sivuvaikutusten vaivaamia, eri ikäisiä ym. Ei erota, kuka tahallisesti sabotoi palstaa.
Toimit kriittisesti lastensuojelua kohtaan, koska olet menettänyt siihen luottamuksesi. Haluat päästä vaikuttamaan lastensuojeluun ja joudut raivaamaan esteitä, joita ei niin onnistuneet kirjoitukset ovat.
Mikä sitten olisi oikein.

Häirikkö lähti kirjoitti:

Joo, tunnustaudun kriitikoksi, joka on ampunut suoraan kohti kirjoittajan identiteettiä. Kyse oli tästä palstan vakihäiriköstä. Taisin onnistua. Eipä ole nyt näkynyt. Ja niin suuri riesa kun hän olikin - ja pitkään!

Tuollaisessa ongelmanaiheuttajan ollessa kyseessä on pakko ampua niin suoraan kuin pystyy. Tiedän, mikä nuolistani oli se, jolla hänet tapoin. Mollaaminen ei sinänsä riitä, pitää osata analysoida vastapelaaja ja hänen ominaisuutensa. Ja sehän on jännää touhua, kun täällä nimimerkkien takana operoimme.

Tunnen siivonneeni maailmaa, vähän puhtaammaksi. Ihan oikeesti, ei häirikön kaltainen mussutus tuonut onnea ja tyydytystä edes hänelle itselleen. Kirjoittaminen saattaa olla hänen keinonsa paineenpurkuun, mutta kuka sanoo, että kaikki terapeuttinen tajunnanvirta pitää julkaista? Mistä lähtien niin on tehty?

Lue lisää

linkittäjää palstan vakiohäiriköksi, niin väärässä olet. Minusta täällä ei kenelläkään pitäisi olla oikeutta ampua kohti kenenkään identiteettiä, joka on kokenut saman kuin sinä eli menettänyt oman lapsensa joko vuosiksi tai lyhyemmäksi aikaa. Yleensä siihen menetykseen liittyy enemmän tai vähemmän laittomuutta viranomaisten taholta poliitikkojen sallimana. Tuo toiminta eri vivahteineen pitäisi olla yhteisen kritiikkimme kohde, ei missään tapauksessa toiset kirjoittajat. Kesä ei vähennä kirjoittajia tai jos niin on tapahtunut, niin se on ensimmäinen kerta koko palstan historiassa.

Yhteisellä asiallako kirjoitti:

linkittäjää palstan vakiohäiriköksi, niin väärässä olet. Minusta täällä ei kenelläkään pitäisi olla oikeutta ampua kohti kenenkään identiteettiä, joka on kokenut saman kuin sinä eli menettänyt oman lapsensa joko vuosiksi tai lyhyemmäksi aikaa. Yleensä siihen menetykseen liittyy enemmän tai vähemmän laittomuutta viranomaisten taholta poliitikkojen sallimana. Tuo toiminta eri vivahteineen pitäisi olla yhteisen kritiikkimme kohde, ei missään tapauksessa toiset kirjoittajat. Kesä ei vähennä kirjoittajia tai jos niin on tapahtunut, niin se on ensimmäinen kerta koko palstan historiassa.

Lue lisää

Tunteet kuuluvat ihmisen elämään. Jokaisella on mielestäni oikeus kirjoittaa täällä niistä negatiivisistakin tunteista, jotka liittyvät huostaanottoihin ja sen seurannais- ym. liitännäisilmiöihin.

Tämä ei saa olla pelkästäänjokin sosiologisesti vivahtavien kirjoitusten kenttä, jonne kirjoitellaan yhteiskunnallisia analyysejä. Nekin ovat sallittuja, tietenkin, mutta kyllä muillekin kirjoituksille pitää löytyä tilaa ja hyväksyntää. Mielestäni tämä on paikka tunteiden purkamiselle.

Meri sisällämme kirjoitti:

Tunteet kuuluvat ihmisen elämään. Jokaisella on mielestäni oikeus kirjoittaa täällä niistä negatiivisistakin tunteista, jotka liittyvät huostaanottoihin ja sen seurannais- ym. liitännäisilmiöihin.

Tämä ei saa olla pelkästäänjokin sosiologisesti vivahtavien kirjoitusten kenttä, jonne kirjoitellaan yhteiskunnallisia analyysejä. Nekin ovat sallittuja, tietenkin, mutta kyllä muillekin kirjoituksille pitää löytyä tilaa ja hyväksyntää. Mielestäni tämä on paikka tunteiden purkamiselle.

Lue lisää

Näin on tarkoitettu ja näin on ennen ollut. On tosi väärin, jos 'omien' joukosta tulee joku, joka yrittää sanella, kuka saa kirjoittaa, mitä ja miten. Vai oletko sanelija edes ns. tästä joukosta?

Kyllä toisen identiteettia osaa satuttaa monikin, mutta kiitettävän moni ei halua sitä tehdä, ei ainakaan samaa asiaa ajavien palstalla. Kamalaa lukeakaan tuollaista.

Kesä tuli kirjoitti:

Joo, viestejä on vähemmän. Johtuu varmaan kahdesta asiasta. On kesä. Ja toinen syy on se, että tällä palstalla paljon esiintynyt kopioi-liitä -monistaminen on vähentynyt. Ja vakihäirikkö on poistunut. Yksin hän tuotti useita viestejä joka päivä.

Tekstin sisältö saattaa olla tärkeämpää kuin se, että ketjuja päivitetään innokkaasti? Jos katsotte pitkiä ketjuja, aika tyhjän näköisiä ne ovat, pituudestaan huolimatta.

Lue lisää

Nimenomaan nuo Parikanniemeä koskevat kirjoitukset. Olen itse siellä kasvanut vuodet 58-61. Joten en osaa sanoa kohtelustani siellä mitään. Kovin tyhjäksi itseni kuitenkin tunnen ja uskon että silloinen hoito siellä ei varmaankaan mitään kummoista ollut. Ei ole itsestäni kuvia kuin vain sängyn kaltereiden takaa maailmaa katsoen. Olisi kovin mielenkiintoista jos tälle palstalle eksyisi joku muukin silloin siellä elämäänsä aloitteleva. Paljon on varmasti muuttunut lasten kohtelu tähän päivään.

R. kirjoitti:

Nimenomaan nuo Parikanniemeä koskevat kirjoitukset. Olen itse siellä kasvanut vuodet 58-61. Joten en osaa sanoa kohtelustani siellä mitään. Kovin tyhjäksi itseni kuitenkin tunnen ja uskon että silloinen hoito siellä ei varmaankaan mitään kummoista ollut. Ei ole itsestäni kuvia kuin vain sängyn kaltereiden takaa maailmaa katsoen. Olisi kovin mielenkiintoista jos tälle palstalle eksyisi joku muukin silloin siellä elämäänsä aloitteleva. Paljon on varmasti muuttunut lasten kohtelu tähän päivään.

Lue lisää

Tämän keskustelun aloittanut kirjoittaa ketjun puolivaiheilla:

"Ja aivan vilpittömällä mielellä esitin alun kysymyksen kun kuuntelin RadioDeistä tuon lastenkodin johtajan haastattelua."


Tuossa on muuten eräs johtolanka Parikanniemen tarkasteluun: se on kristillinen yhteisö.

http://www.parikanniemi.fi/

Kristillisyys todetaan isosti paikan nettisivuston etusivullakin.

Niin, niitä käyttäjäkokemuksia olisi tietysti kaikkein kiinnostavinta lukea, mutta usein näissä nettikeskusteluissa niitä on vain harvakseltaan. Toisaalta se kertoo jostain ihan positiivisestakin: ihmiset eivät täällä kerro fantasioita omasta päästä, ts. valehtele, vaan kun kokemuksen äänellä puhutaan, se on sitä hyvin todennäköisesti oikeasti koettua.

Voi että,miksi huomasin tämän ketjun vasta nyt. Olen itse asunut Parikanniemessä ja tarinani on totaalisen toista luokkaa kuin tämän "kiitollisen",terveisiä vaan tiedän kuka olet ja hyvä että sulla menee hyvin,olen oikeasti onnellinen jokaisesta elämäänsä tyytyväisestä entisestä sijoitetusta!

Mun tarina,olin varhaisteini niemeen mennessä. Lähtöisin uusioperheestä mikä ei oikein toiminut,ongelmia koulussa ja kaveripiirissä.
Eli ei hirveää väkivaltaa,alkoholistivanhempia tms.

Lyhyesti,nämä kristilliset "arvot" ovat kyseisen paikan suurin ongelma.
Niemessä oli nk.isojen puoli jossa oli yli 12-13vuotiaat nuoret.
Usein hoitajien kahvitellessa tai muuten vaan poissa ollessa meno oli kuin pahimmassa kuvitellussa tarkkailuluokassa ilman opettajaa.
Oli pari n.17v poikaa jota jopa hoitajat tuntuivat pelkäävän.

Minullahan oli siellä ns.poikaystävä,erittäin rikkinäinen ihminen joka käytti huumeita,myös laitoksen sisällä. Myös minä kokeilin mutta onneksi ymmärsin jättää siihen. Kerran sain turpaani häneltä oikein kunnolla huoneessani niin että tiesin faktaksi hoitajan olevan olohuoneessa,huusin apua mitä ei koskaan saapunut, ei eka kerta.

Harrastettiin siellä seksiäkin,tottakai..teinien hormoonit hyrräävät ja lääke siihen on oven poistaminen,naurettavaa.
Minun nauru loppui siihen kun 14-vuotiaana tulin raskaaksi,minä sekä äitinä olimme pyytäneet ehkäisyä,olihan mulla tosiaan se poikakaverikin. Ehkäisyä ei tipu koska näin kristillisessä kodissahan ei saa harrastaa seksiä ennen avioliittoa...Muuten hyvä mutta kuka sitä valvoo?

Aborttihan se oli tehtävä,oikestaan minulta ei edes kysytty. Oma hoitajani (johtajan vaimo) minulle sitten auliisti ilmoitti että olen lapsen tappaja ja ei voi olla enää kanssani tekemisissä....olin ed.14v.

Kaiken tuon ja muun paskan jälkeen minut siivottiin nurkista koulukotiin periaatteella poissa silmistä poissa mielestä.

Mielelläni olisin kirjoittanut pitkän proosan aiheesta kuten paikan puolustelijatkin ja yritin niin tehdä myös paikan facebook sivuilla mutta jostain syystä kommenttini joka oli hyvin asiallinen poistettiin..?

Onneksi mulla on nyt oma perhe,ihanat lapset ja ihana mies.
Valitettavasti lasten"suojelu" menneisyyttä kannan ikuisesti harteillani ja vasta nyt olen alkanut sisäistää että olin kuitenkin lapsi tuolloin ja kaikki syy ei ollutkaan minun,ehkä en oikeasti ollutkaan niin hirveä.