usein puhutaan että perimä ja ympäristä vaikuttavat älykkyyteen. mitkä kaikki seikat vaikuttavat ympäristössä?
mitkä seikat ympäristössä vaikuttavat älykkyyteen?
kjfdiufdhlivc
11550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kaikki!
ei tarvitse vastata jos ei ole jotain sanottavan arvoista asiaa.no mikä vaikuttaa myönteisesti ja mikä kielteiseti?
jos vanhemmat esim. antavat lapselleen aivollisia virikkeitä. Ja median "anti" nykypäivänä on lähinnä imbesillien tasolle suunnattua: ole kaunis, ole rikas, hihhii ja elämä hymyilee.
"Ympäristö" on yksinkertaisesti se "todellisuus", jossa ihminen sattuu kulloinkin elämään. "Todellisuus" lainausmerkeissä siksi, että kukin meistä muodostaa oman todellisuutensa nillä aisteilla ja älyllisillä kyvyillään, jotka sattuu omistamaan, joten jokainen meistä rakentaa käsitystään maailmasta hieman erilaisin välinein. Lisäksi ihmisen oma henkilöhistoria vaikuttaa vahvasti siinä, miten hän tulkitsee ympäristöstä saamaansa informaatiota, ts. millainen elämänkokemus hänellä on. Esimerkiksi kaksi ihmistä näkee samassa taulussa erilaisia merkityksiä.
Tältä pohjalta, mielestäni on mahdotonta sanoa, millainen ympäristö olisi ihmislapsi X:n älykkyyden kannalta otollisin kasvuympäristö, tai missä ympäristössä aikuisen Y jo olemassaolevat älylliset kynyt tulisivat parhaiten esille.
Jos jotain yleistä pitäisi sanoa, niin A) on varmaa, että ympäristöllä on vaikutusta älykkyyden kehittymiseen, B) aivomme ovat "lihas" siinä mielessä, että ne tykkäävät tulla sopivasti rasitetuiksi. Terveet elämäntavat ja virikkeet eivät voi olla älykkyydellekään pahitteeksi, ja C) omaa älykkyyttä on mahdollista selvittää kolmella tapaa: arkielämän havainnointi (usein älykkät ihmiset tuntevat olonsa jotenkin ulkopuoliseksi), tiedonhankinta (mitä älykkyys on) sekä älykkyystestit (erilaiset nettitestit, virallinen testi kuten Mensa tms. Testit ovat suuntaa-antavia).
Älykäs ei aina ymmärrä arvioida älyään ja on sellainen tietämättä sitä tarkasti itse. Usein opiskelleet, elämässä paljon haasteita vastaanottaneet muita älykkäämmät ovat oppineet käyttämään älyään ja luottavat älykkääseen statukseensa, ovat nousseet asemaansa älyllisesti huomioituneina ja heitä arvostetaan älykkäinä.
Jos lähdetään siitä, että älykkyys on eräs ihmisen ominaisuuksista siinä missä vaikkapa pituus, sen tiedostaminen omalla kohdallaan on mahdollista itsetuntemuksen kehittymisen myötä. Toisin sanoen, nuori ihminen voi alkaa jossain vaiheessa huomata oman ajattelutapansa erilaisuuden, kiinnostusten kohteidensa poikkeavuudet jne. suhteessa kavereihinsa. Myöhemmin, iän myötä hän alkaa ymmärtää, miksi näin on.
Ympäristön virikkeet aktivoivat, perusälykkyys pysynee vakiona, vaikka sille ei ole tarjolla haasteita.
Oman älykkyyden tiedostaminen onkin sitten tosiaan toinen juttu..
Jos on älykäs, niin ainakaan kouluissa ei opettajat osaa vastata kysymyksiin, eivätkä halua. Minä olen ollut ilmeisesti aina älykäs, mutta opettaja vihasi minua, kun kyselin tarkennuksia tai kyseenalaistin koko opetuksen, eli onko varmasti niin kuin opettaja sanoo vai voiko olla toisinkin. Valitettavasti aivoni raksuttivat koko ajan ja aina (vielä nyt aikuisenakin) jostain kumman syystä päässäni syntyy myös vaihtoehtoja väitteille, kun joku sanoo että "näin on". Sille en muuten mitään voi, vaan se tapahtuu itsestään ja en osaa ottaa asioita vastaan ilman kyseenalaistamista.
pitäisi olla toisin päin? Minä kysyisin, mitä älykäs vaikuttaa ympäristöönsä? Mitä sinä sillä älykkyydellä teet, jos et käytä sitä?
Lähiympäristö ei välttämättä älykkyyttä ymmärrä. Nerokkaat ajatukset voivat suututtaa lähellä olevia ihmisiä, kuin niitä pidetään keikaroinina tai muuten typerinä.
Älykäs voi olla niin onnekas, että pystyy auttamaan koko maailman ihmisiä, erityisesti heikoimmassa asemassa olevia köyhiä ihmisiä. Siis älykäs voi tehdä poikkeuksellisia asioita, joista on hyötyä kaikille.
Älykäs voi olla onnellinen, koska ymmärtää käyttää oikein elämän tarjoamia mahdollisuuksia. Siis osaa nauttia elämästä sortumatta haitallisiin asioihin. Eikö elämän pitäisikin olla onnellista? Älykkyydellä ei sinänsä tee mitään, jos ei käytä sitä elämän parantamiseen.
Yhteiskunta rakentuu keskinkertaisuuden varaan. Täällä pärjää kun ei kyseenalaista liikaa, uskoo mitä fiksuina pidetyt ihmiset sinulle sanovat ja käy koulua koulun perään. Omapäisyyttä pidetään negatiivisena ominaisuutena, koska on helpompaa elää toisten päiden varassa.
ei älykkyys aina laske kannattavuutta. Voidaan tehdä jotain uutta, vaikka itse ei siitä hyödy mitään. On täysin mahdollista keksiä yksinään jokin uusi juttu, josta tulee myöhemmin koko maailmaa hyödyttävä asia. Sellaisesta ei keksijä aina hyödy mitään. Kaikki varastetaan ja toiset ottavat hyödyn. Kaupallinen toiminta on aivan erillään uutta luovasta keksinnöllisyydestä.
Se vaan on kivaa tehdä jotain uutta, joka on hyödyllistä. Älykkyys on niinkuin näkemistä, ja älykäs näkee sellaista mitä toiset eivät näe. Kun on jokin uusi asia kehiteltävänä, toiset hylkäävät sellaisenkin, josta tulee myöhemmin koko maailmaan leviävä menestys. Se on järjen valoa, ja valossa näkee paremmin kuin pimeässä.
On ikävä vaan, että nyky-yhteiskunnassakin tehdään asioita voimalla. Täytyy olla voimaa, että saisi tehtyä jotain. Yhteiskunnan heikossa asemassa olevien puheita ei kuuntele kukaan, vaikka olisi älykästäkin sanottavaa.
>>Yhteiskunta rakentuu keskinkertaisuuden varaan.
Yhteiskunnassa tehdään asioita voimalla. Älykkyys ei auta mitään, ellei saa voimia sen tukemiseen.