Niin ongelma on se että en vaan pääse/pysty lähtemään pois ikävästä avioliitostani vaimoni kanssa.
Kaikki alkoi jo suhteen alussa kun ikäeromme takia Kai? meitä ei ikinä hyväksytty toisillemme. Olen 9v nuorempi mies. Rakastuttiin silmittömästi kolme vuotta sitten mutta oudointa oli että yhteiset tuttumme mukaanlukien vaimoni sisko tai kummipoikani äiti jo heti suhteen alussa keksi haukkua minut umpi juopoksi narkkariksi yms yms ettei vaan tuleva vaimoni jatkaisi elämää kanssani. No hän jatkoi mutta seurauksena se että hänen sisko löi välit poikki sekä kummipoikani äiti meihin molempiin. Sitten alkoi täysin syytön mustamaalaaminen minusta tulevalle anopilleni eikä hän pelkkien kuulo puheiden mukaan halunnut ikinä olla tekemisissä kanssani ja naimisiin menomme oli järkytys kaikille vaimoni sukulaisille yhtä veljeä lukuunottamatta joka ei sinällään välitä kuulopuheista.
Vaimoni oli vain olemassa heille poikiensa kanssa ei minun. Mitä Sinulle kuuluu tai mitä Pojille kuuluu. Ei ikinä mitä Meille kuuluu.
Otin todella itseeni rehellisenä herkkänä ja rauhallisena normaalina työssäkäyvänä ihmisenä että sukulaiseni ja ystävät sanoi jo ajoissa minulle että tee vaimollesi selväksi että muuttaa turhat kuulopuheet ja kateudet tai lähde heti suhteesta sillä he jos ketkä tietää minkälainen olin eikä aiemminkaan suhteet ole ikinä alkaneet näin oudosti saatika päättyneet. Yleensä minuun on tykästytty nimenomaan rauhallisuuteeni vedoten.
Se miksi minulla ei olisi saanut olla suhdetta vaimooni on edelleen epäselvää kun en vaan ymmärrä että nämä aina minuun ystävällisesti käyttäytyneet ihmiset kääntää selkänsä jos löydän onnen elämääni ja alkaa mustamaalaaminen.
Se että minua ei ikinä hyväksytty sukuun vaimoni puolesta eikä hän tehnyt asian selvittämiseksi mitään ajoi meidät asumuseroon ja aikaisemminkin jo kertaalleen avioeron hakuun. Aina vaimoni ollessa jättämässä minua on hän saanut kuuleman mukaan suvultaan puoltavia lauseita että "jätä se jätä se miksi et jo lähde".
Saatuamme asioita sovittua on alkanut taas "miten siulla menee" kyselyt. Eli en koskaan ole heille ollut olemassakaan.
Mutta heti ongelmien tultua alkaa "jätä jätä" kehoitukset.
He saivat meidät jo asumus eroon ja seuraavaksi alkoi kiltin vaimoni hyväksikäyttö. Milloin hänelle tyrkytetään lapsia tai kissoja viikonlopuksi hoitoon ettemme voisi tavata. Ja jos tapaamme saa vaimoni outoja viestejä vähän väliä lähi suvulta ja soittoja ns asioista ettemme vaan saa viettää aikaamme keskenämme.
Vaimoni menetti kertaalleen jo mielenterveydenkin pahasti kun ei tiedä kumman välillä toimisi minun vai sukunsa.
Olenkin päättänyt lopettaa suhteen lopullisesti sillä mahd lapsemme ei koskaan saisi kuin yksipuolisen isovanhemmuuden ja tappeluiden kanssa varmaan senkin eikä elämä väkisin kanssani tule koskaan onnistumaan vaimolleni jatkuvan painostuksen kanssa.
Kaveri soitti äsken humalassa ja sanoi että tartu itseäsi jo niskasta kiinni ja lopeta jahkaaminen koska asiat ei muuta kuin pahenee päivä päivältä vaimoni suvun puolelta.
Ongelma on se että itsepäisyydestäni johtuen en haluaisi näyttää heikkouttani vaimoni suvulle ja antaa periksi mutta toisaalta joku omatunto sanoo että hae terve parisuhde mukaanlukien tulevan puolison suku ja appivanhemmat.
Joku kysyy tietenkin mitä vikaa minussa on niin vastaan siihen heti että olen suomalainen, hyvin toimeentuleva, rauhallinen, asiallinen en todellakaan viinaan tai päihteisiin menevä, liikunnallinen ja jotkut ovat komeaksikin haukkuneet mutta sitä syytä miksi en vaimoni suvulle kelpaa en saa selville eikä se varmaan selviä koskaan. Kyllä sitä on sukuni, kaverit ja jopa ex appivanhemmatkin ihmetelleet.
Tuntemattomat ne on ihmis mielen tiet.
Kaikki alkoi jo suhteen alussa kun ikäeromme takia Kai? meitä ei ikinä hyväksytty toisillemme. Olen 9v nuorempi mies. Rakastuttiin silmittömästi kolme vuotta sitten mutta oudointa oli että yhteiset tuttumme mukaanlukien vaimoni sisko tai kummipoikani äiti jo heti suhteen alussa keksi haukkua minut umpi juopoksi narkkariksi yms yms ettei vaan tuleva vaimoni jatkaisi elämää kanssani. No hän jatkoi mutta seurauksena se että hänen sisko löi välit poikki sekä kummipoikani äiti meihin molempiin. Sitten alkoi täysin syytön mustamaalaaminen minusta tulevalle anopilleni eikä hän pelkkien kuulo puheiden mukaan halunnut ikinä olla tekemisissä kanssani ja naimisiin menomme oli järkytys kaikille vaimoni sukulaisille yhtä veljeä lukuunottamatta joka ei sinällään välitä kuulopuheista.
Vaimoni oli vain olemassa heille poikiensa kanssa ei minun. Mitä Sinulle kuuluu tai mitä Pojille kuuluu. Ei ikinä mitä Meille kuuluu.
Otin todella itseeni rehellisenä herkkänä ja rauhallisena normaalina työssäkäyvänä ihmisenä että sukulaiseni ja ystävät sanoi jo ajoissa minulle että tee vaimollesi selväksi että muuttaa turhat kuulopuheet ja kateudet tai lähde heti suhteesta sillä he jos ketkä tietää minkälainen olin eikä aiemminkaan suhteet ole ikinä alkaneet näin oudosti saatika päättyneet. Yleensä minuun on tykästytty nimenomaan rauhallisuuteeni vedoten.
Se miksi minulla ei olisi saanut olla suhdetta vaimooni on edelleen epäselvää kun en vaan ymmärrä että nämä aina minuun ystävällisesti käyttäytyneet ihmiset kääntää selkänsä jos löydän onnen elämääni ja alkaa mustamaalaaminen.
Se että minua ei ikinä hyväksytty sukuun vaimoni puolesta eikä hän tehnyt asian selvittämiseksi mitään ajoi meidät asumuseroon ja aikaisemminkin jo kertaalleen avioeron hakuun. Aina vaimoni ollessa jättämässä minua on hän saanut kuuleman mukaan suvultaan puoltavia lauseita että "jätä se jätä se miksi et jo lähde".
Saatuamme asioita sovittua on alkanut taas "miten siulla menee" kyselyt. Eli en koskaan ole heille ollut olemassakaan.
Mutta heti ongelmien tultua alkaa "jätä jätä" kehoitukset.
He saivat meidät jo asumus eroon ja seuraavaksi alkoi kiltin vaimoni hyväksikäyttö. Milloin hänelle tyrkytetään lapsia tai kissoja viikonlopuksi hoitoon ettemme voisi tavata. Ja jos tapaamme saa vaimoni outoja viestejä vähän väliä lähi suvulta ja soittoja ns asioista ettemme vaan saa viettää aikaamme keskenämme.
Vaimoni menetti kertaalleen jo mielenterveydenkin pahasti kun ei tiedä kumman välillä toimisi minun vai sukunsa.
Olenkin päättänyt lopettaa suhteen lopullisesti sillä mahd lapsemme ei koskaan saisi kuin yksipuolisen isovanhemmuuden ja tappeluiden kanssa varmaan senkin eikä elämä väkisin kanssani tule koskaan onnistumaan vaimolleni jatkuvan painostuksen kanssa.
Kaveri soitti äsken humalassa ja sanoi että tartu itseäsi jo niskasta kiinni ja lopeta jahkaaminen koska asiat ei muuta kuin pahenee päivä päivältä vaimoni suvun puolelta.
Ongelma on se että itsepäisyydestäni johtuen en haluaisi näyttää heikkouttani vaimoni suvulle ja antaa periksi mutta toisaalta joku omatunto sanoo että hae terve parisuhde mukaanlukien tulevan puolison suku ja appivanhemmat.
Joku kysyy tietenkin mitä vikaa minussa on niin vastaan siihen heti että olen suomalainen, hyvin toimeentuleva, rauhallinen, asiallinen en todellakaan viinaan tai päihteisiin menevä, liikunnallinen ja jotkut ovat komeaksikin haukkuneet mutta sitä syytä miksi en vaimoni suvulle kelpaa en saa selville eikä se varmaan selviä koskaan. Kyllä sitä on sukuni, kaverit ja jopa ex appivanhemmatkin ihmetelleet.
Tuntemattomat ne on ihmis mielen tiet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mitäs jos menisit ja istuisit alas noiden vaikeiden sukulaisten pöytään ja sanoisit että rakastat tätä naista ja aiot olla hänen kanssaan. piste.