Välillä tuntuu että olen liian itsekäs parisuhteessa. Tykkään kyllä tehdä toisen hyväksi kaikenlaista ja olla uskollinen ym. mutta sitten on hirveän vaikea "joustaa" jossain asioissa. Haluaisin aina olla "oikeassa". Kaikki riidatkin haluaisin itse voittaa. Haluan tehdä liikaa niinkuin minä sanon, haluan. Jos en pysty enää puolustamaan itseäni riidoissa, en halua enää keskustella siitä ollenkaan. Ärsyttää se kun hän ei aina oikein ymmärrä minua. Onko tämä liiallistä itsekkyyttä ja miten pääsisin siitä eroon? Vai olenko väärän ihmisen kanssa? - jonka kanssa tulee asioista aika paljon kärhämää ja yhteisymmärrykseen on vaikea päästä. MOlemmilla kuitenkin halu olla toisten kanssa, mutta joskus tuntuu että onko minut luotu yksin kun menetän hermoni toiseen, koska tunnen niin syvästi ja se hermojen menttäminen saa mut ajattelemaan oikeasti että en kestä enää!
Jos itse kaipaan omaa rauhaan, niin hän ymmärtää, mutta jos hän haluaa omaa rauhaa, otan sen heti itseeni? Miksi näin käy? Miksen osaa ymmärtää toista?
Jos itse kaipaan omaa rauhaan, niin hän ymmärtää, mutta jos hän haluaa omaa rauhaa, otan sen heti itseeni? Miksi näin käy? Miksen osaa ymmärtää toista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itse miettinyt tuota ihan samoin. Ihan samanlainen on minun tilassa ja sen takia suhteeni on vähällä kaatua, koska en ole ottanut kovia otteita itteäni kohtaan! :s Jos jokin meitä osaa auttaa myöskin, sillä on alkuperäisen kirjoittajan kanssa aika samanlainen. :s
Tilanne on kohdallani aivan sama, mutta olen se toinen osapuoli. Rakastan tyttöystävääni suuresti, mutta en tiedä mitenpäin olisin. En todellakaan haluaisi lopettaa suhdettani, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan. Olen päättänyt etten itseäni loppuelämää halua kiduttaa tällaisessa suhteessa.
Voikohan asiat muuttua? Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta aina keskustelu muuttuu riidaksi. Hänen on vaikea nähdä että tekee mitään väärin tai jos minusta jokin tuntuu pahalta se on oma vika. Aina täytyy itseä puolustaa ja kaikki riidat täytyy juuri voittaa kuten ensimmäisessä viestissä kuvailtiin. Tilanne on hyvin samankaltainen kuin minulla.
Onkohan tämä vain sitä että toinen on "hitaammin" syttyvä ihminen eikä ole vielä täysin selvillä omista haluistaan ja tekemisistään. Onkohan hän valmis kestävään parisuhteeseen, jossa molemmat ovat tasavertaisia ja molempien ajatuksia kunnioitetaan. En ole hiiri mieheksi, en vain halua riitoja parisuhteeseen.
Onkohan minulla tulevaisuutta tällaisessa suhteessa? En kyllä haluaisi edes kuvitella että ei, mutta kun tilanne käy vaikeaksi...