Täällä saa kyllä juosta rauhassa, koska kukaan ei takuulla puhu mitään vieraille ihmisille. Katsetta vältellään. Esim. Thaimaassa maaseudulla venytellessäni puistossa eräs juoksijatyttönen alkoi juttelemaan. Lisäksi siellä lenkillä olevat tyttöporukat vikuttivat, kun ohitin heidät. Muutenkin siellä ihmiset juttelevat enemmän liikkuessa. Ja aika usein sitä jäi kielestään kiinni. Sama rata jatkuu, jos käyn Thaimaassa ostamassa juoksukengät. Siellä palvelu pelaa toisin kuin alakuloisen Suomen alimiehitetyissä urheiluliikkeissä.
Onneksi kohta taas pääsen lämpimään juoksemaan.
Onneksi kohta taas pääsen lämpimään juoksemaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Juoksulenkille minä ainakin lähden juoksemaan oman itseni ja ajatusteni kanssa, en seurustelemaan. Ei mikään ärsytä enempää, kuin suoritustasi kommentoivat ohikulkijat, jotka itse eivät jaksa juosta metriäkään.
Tää on totta. Täällä Savossa missä porukka on muutenkin "no enpähän tiijä, voip olla, mutta voip olla olemattakin" - tyyppiä tuo on ärsyttävä juttu.
Just nämä pulleat kalakukkoihmiset jotka ei itse jaksa juosta äänekkäimmin arvioivat juoksijan menoa.
Ehkä kyseessä on typillinen savolainen kateus?? Kun ei itse pysty ei saa kukaan muukaan tehdä...
Juuri näin, ja ei se ole vaan savossa. Viime vuonna eräällä maratonilla 37km kohdalla lihava mies istui tien vieressä aurinkotuolissa ja huuteli; kyllä on raskaan näköistä, ette jaksa maaliin saakka. Ei voinut kun nauraa.
Taisi se thaimaalaisten vilkuttelu ja puhehalut johtua siitä, että olit siellä "massasta poikkeava yksilö". Tuskin hekään juoksulenkillä keskenään kaikille hymyssä suin vilkuttelevat. Ja eivät ne pyöräilijät, hiihtäjät, laskettelijat, uintiharrastajat jne. myöskään täällä vilkuttele toisilleen, joten se on se suomalaisten luonteenpirre, eikä juoksijoiden "ominaisuus". Tosin on se joskus täälläkin toisinpäin; viime kesän maratonilla oli yhtenä mahdollisuutena kävellä 1/2-maraton, johon osallistui ryhmä japanilaisia turisteja. Varmaan joka toinen juoksija jonka näin heilautti kättään heille ryhmän kohdatessa, joten osataan sitä täälläkin olla vieraskoreita.
Me suomalaiset olemme 90%:sesti umpimielistä kansaa! Ei tänne ole kuule synnytty puhumaan, jokainen pitäkööt ajatuksensa omana tietonaan! Massasta poikkeava on joko hullu, humalassa tai mahdollisesti molempia!
Lisäksi sosiaalisessa seurustelussa on vaarana, että tutustuu johonkin mukavaan ihmiseen ja hänestä jää sinulle elinikäinen ystävä (hui kauheaa!!!!)
Siis parempi olla hiljaa ja mököttää yksinään, eix juu ;)
Miksi lenkillä pitäisi olla/saada juttuseuraa? Haluatko, että suoritustasi ihmetellään ja kehutaan vai mikä siinä on takana? Ja kokeileppa joskus itse vetää pitkä 30km pitkä lenkki suhtteellisen kovalla sykkeellä ja mieti samalla haluttaisiko vielä alkaa iskemään juttua vieraiden ohikulkijoiden kanssa. Voi olla että tulet toisiin ajatuksiin. Äläkä yleistä puhumattomia lenkkeilijöitä "mököttäjiksi", sillä suurin osa on varmaan hyvinkin sosiaalisia ihmisiä. Käyppä joskus jossakin juoksutapahtumassa niin huomaat, että porukka keskittyy omaan suoritukseen ennen suoritusta ja sen aikana omissa mietteissään, mutta suorituksen jälkeen juttu luistaa hyvinkin vilkkaasti. Näin se vain on. Ja on varmaan aika yleistä muissakin urheilulajeissa.
..arvokisamaratonin jossa aasialaisnainen, afrikkalaismies ja eurooppalaismies juoksivat vähän aikaa yhdessä. Juttu luisti ja pullo kiersi. Melkein repesin, kun näin tuon tv:stä suorassa lähetyksessä. :D
Aivan yhtä rauhassa saa juosta missä tahansa muuallakin maailmassa kuin Suomessa. Sen sijaan oma asenne vaikuttaa, onko lomalla (ulkomailla) vai arjessa (tutulla lenkillä kotilähiön loskassa). Eipä ole ollut hihasta nykkijöitä minkään maailman taajamissa juurikaan. Sen sijaan eksotiikka puree kontakteissa. Ja menepä venyttelemään suomalaiselle maaseudulle "puistoon", niin kyllä joku kohta tulee nojailemaan ja kyselemään, että mikä ihme meininki täällä.
Huomaahan sen missä vain että suomalaiset ovat enempi sisäänpäin kääntyneitä ym. ei kä siinä mittään pahhaa oo, se on vaan semmonen suomalainen mentaliteettijuttu. Me ollaan erilaisia kun thaimaalaiset ym.
Tässähän on pääaiheena juokseminen, mutta pointti on mun mielestä ihan tosi. Mä en nyt tohon lenkkeilyyn sen kummemmin paneudu, mutta minäkin oon sitä mieltä, että ei sitä tarvitse lenkille mennä seurustelemaan. Oishan se tietenkin kivaa jos loppuvenyttelyssä tulis joku juttelemaan, mutta jos mä tuolla sykkeet taivaassa juoksen, niin en välttämättä kaipaa seuraa. Suomalaiset ovat tuppisuita ja sisäänpäinkääntyneitä, mutta kyllä poikkeuksiakin löytyy. Tosin sillon sitä saattaa itse hämmästyä sen verran, että jää monttu auki vain tuijottamaan toista, eikä voi käsittää, että joku oikeasti hymyillen saattaa avaa keskustelun. :D Joskus itselleni saattaa käydä näin, jos joku suuriinpiirtein samanikäinen nainen tulee juttelemaan. Olen siis itse 18-vuotias naisenalku ja olen huomannut, että muilta samanikäisiltä on vaikea saada esim. kiitosta kun siirtyy bussissasta edestä pois jotta toinen pääsee kulkemaan. Katsekontakti tai jopa hymy ovat nekin tosi harvinaista herkkua. :P