Olen 17-vuotias lukiolainen ja olen viime aikoina hieman pohdiskellut tuota omaa ajatteluani. Olen omasta mielestäni jo siirtynyt jossain määrin käsitteellisen ajattelun vaiheeseen, mikä onkin odotettavissa, kun huomioidaan ikäni. Minulla on kuitenkin eräs ongelma ajattelussani. Sen lisäksi, että päättelen käsitteiden avulla, minulla on tahtomattani tapana katsella käsiteltävinä olevia asioita myös kuvina. Esim. jos ajattelen jotain filosofista tai muuhun tieteenalaan liittyvää kysymystä tai ongelmaa, niin näen erilaisia maisemia ja kuvia yms. Tämä ei olisi muuten ongelma, mutta kuvat häiritsevät keskittymistä olennaiseen ja tuo ajatteluuni ylimääräisen elementin, joka tosiasiassa on aivan turha ajattelun pätevyyden ja toimivuuden kannalta.
Onko tapani ajatella väärä? Tarkoitan, miten te ajattelette? Näettekö te myös kuvia--jotka käsittääkseni syntyvät puhtaasti sen perusteella, mitä mielikuvia käsiteltävistä asioista syntyy-- vai onko ajattelunne täysin tällaisista visuaalisista häiriötekijöistä irtaantunutta?
En ole aivan varma, mutta saattaa olla niin, että irtaantuminen konkreettisesta, tässä tapauksessa tällaisista sielunsilmin nähtävistä ärsykkeistä, tapahtuu vaiheittain. Eli, että ensin ajatteluun tulisi tämä käsitteellinen aspekti, minkä jälkeen alettaisiin pikkuhiljaa irtautumaan näistä mielikuvista.
Miten on siis asioiden laita? Onko käsitteellinen ajatteluni vielä kehittymisvaiheessa, vai onko tällainen kuva-aines kovinkin yleistä?
Onko tapani ajatella väärä? Tarkoitan, miten te ajattelette? Näettekö te myös kuvia--jotka käsittääkseni syntyvät puhtaasti sen perusteella, mitä mielikuvia käsiteltävistä asioista syntyy-- vai onko ajattelunne täysin tällaisista visuaalisista häiriötekijöistä irtaantunutta?
En ole aivan varma, mutta saattaa olla niin, että irtaantuminen konkreettisesta, tässä tapauksessa tällaisista sielunsilmin nähtävistä ärsykkeistä, tapahtuu vaiheittain. Eli, että ensin ajatteluun tulisi tämä käsitteellinen aspekti, minkä jälkeen alettaisiin pikkuhiljaa irtautumaan näistä mielikuvista.
Miten on siis asioiden laita? Onko käsitteellinen ajatteluni vielä kehittymisvaiheessa, vai onko tällainen kuva-aines kovinkin yleistä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ajattelet visuaalisesti, visuaalisten mielikuvien avulla. Tämä lienee luontainen ominaispiirteesi, eikä siinä ole mitään pahaa. Oma ajatteluni sisältää paljon kinesteettisiä aineksia, ts. koen ajatukset erilaisina toisiinsa suuntautuvina voimina ja liikeratoina kolmiulotteisessa tilassa. Jos luen kirjaa, jonka ajatuksista en pidä, saatan kokea konkreettisestikin epämielyttäviä ruumiillisia tuntemuksia.
Mielen kuvat eivät ole sama asia kuin mielikuvitus. Jos joku esim. haluaa rakentaa uuden koneen tai rakennuksen, jota ei ole vielä olemassa, hän voi nähdä sen mielessään kuvina. Mielikuvat piirretään sitten paperille ja silloin voidaan antaa osille mitat, että osat sopivat toisiinsa ja kokonaisuus toimii.
Kuvilla ajattelua ei kuitenkaan pidä käyttää esim. kidutuksen suunnitteluun. Ne kiusaavat asiat voi vaan pysäyttää ja ajatella jotain positiivista.
Onko huono merkki jos ihmisten kiduttamisen ja pahoinpitelemisen ajattelu tuo mielihyvää?
Alat vaan voimaan huonosti itse.
Sinun kannattaa tutkia ilmiötä nimeltä synestesia ja arvioida olisiko siitä kysymys.