Kaveripariskunta on menossa naimisiin ensi kesänä, ja tuleva vaimo on pettänyt tulevaa miestään, ja mies on asiasta onnellisen tietämätön.
Viime pettämiskerrasta on jo reilu vuosi, mutta pariskunta oli silloin jo kihloissa. Sitä ennen nainen oli jo pettänyt miestään useasti tämän hyvän kaverin kanssa. Nainen on uskoutunut minulle ja olen siis asiasta ollut yli vuoden tietoinen ja käynyt sisäistä kamppailua itseni kanssa ja jutellut miehelleni, pitäisikö asiasta kertoa miehelle ennen häitä. Mies elää siinä uskossa, ettei nainen voisi ikinä häntä pettää, joskin joskus humalapäissään on avautunut että vähän jotkut tilanteet ovat häntä jääneet kaivamaan, juuri noina aikoina kun nainen petti miehen kaverin kanssa.
Olen useasti sanonut naiselle, että hänen pitäisi kertoa miehelleen, koska tuollaiset jutut tulevat aina julki jossain vaiheessa, ja mies kuulisi asian varmasti mieluummin kihlatultaan kuin kavereiltaan. Nainen on kuitenkin sitä mieltä, että "vanhojen juttujen" vuoksi hän ei lähde suhdettaan vaarantamaan, varsinkin kun mies on selkeästi ilmaissut, että pettäminen on automaattinen syy lopettaa suhde. Mielestäni taas juuri tuosta syystä naiselta olisi miestä kohtaan ehdottoman väärin ja julmaa astella alttarille salaisuus sisällään, ja minulta ja mieheltäni kaikkea muuta kuin ystävän teko kirkonpenkissä tietäen asiasta.
Häät ovat elokuussa, ja eilen mieheni lähetti viestin naiselle, että hänellä on viikko aikaa kertoa miehelle itse, muussa tapauksessa mieheni tekee sen. Nainen panikoitui ja yrittää vierittää syytä ja vastuuta meidän niskoillemme: mieheni pilaa heidän suhteensa jos paljastaa asian, ja minä taas olen pettänyt hänen luottamuksensa kun olen kertonut asiasta miehelleni. Totuus kuitenkin on, että mieheni on tiennyt myös asioita, joista nainen ei minulle ole kertonut -MIEHET PUHUVAT KESKENÄÄN - ja kaikki tietävät paitsi naimisiin menossa oleva mies.
Kun emme reagoineet naisen puheluihin/viesteihin (jotka ovat edelleen tallessa, viimeinen tuli klo 22.30), tuli klo 00.30 viesti miehen puhelimesta: nainen on kuulemma kertonut hänelle "kaiken", asia on puhuttu ja selvitetty. He ovat edelleen menossa kesällä naimisiin ja haaveilevat lapsista. Lopuksi hän kysyi, saimmeko nyt mielenrauhan. Emme vastanneet mitään, koska emme ole varmoja
a) oliko viesti miehen kirjoittama, vaikka hänen puhelimestaan tulikin
minkä "kaiken" nainen on kertonut jos ylipäätään on kertonut mitään, sillä kaikkea hänen tekemäänsä tuskin selvitetään 1,5 tunnissa - ainakaan perusteellisesti. Miehen tuntien tuskuu uskomattomalta että hän noin kevyesti kuittaisi koko homman.
Kertokaahan nyt mielipiteitä. Oliko tekomme paha, sekaannuimmeko asiaan joka ei meille kuulu, pilasimmeko ystävyytemme tarpeettomasti?
Olisiko pitänyt heidän mennä naimisiin ja uskoa, että nainen on kärsinyt asiasta jo tarpeeksi omatunnon tuskina? Olisiko mies onnellinen, jos ei saisi tietää? Mutta mitä jos asia tulisi myöhemmin julki ja mies saisi tietää että olemme häneltä tällaista tietoa pimittäneen? Nainen on itse tehnyt minusta asiaan osallisen kun kertoi minulle. Halusin pestä asiasta käteni, aluksi jakaa vastuun kertomalla asiasta miehelleni joka on paras ystäväni, ja jonka kautta pariskunnan alunperin tunnen. Nyt halusimme siirtää vastuun niille keille se todella kuuluu: naiselle ja hänen tulevalle aviomiehelleen. Asia on heidän kahden välinen, se ei kuulu miehelleni tai minulle pätkän vertaa. Mielestäni tämä oli ainoa tapa saada itsemme pois likaisesta kuviosta, johon emme halua olla osallisina.
Viime pettämiskerrasta on jo reilu vuosi, mutta pariskunta oli silloin jo kihloissa. Sitä ennen nainen oli jo pettänyt miestään useasti tämän hyvän kaverin kanssa. Nainen on uskoutunut minulle ja olen siis asiasta ollut yli vuoden tietoinen ja käynyt sisäistä kamppailua itseni kanssa ja jutellut miehelleni, pitäisikö asiasta kertoa miehelle ennen häitä. Mies elää siinä uskossa, ettei nainen voisi ikinä häntä pettää, joskin joskus humalapäissään on avautunut että vähän jotkut tilanteet ovat häntä jääneet kaivamaan, juuri noina aikoina kun nainen petti miehen kaverin kanssa.
Olen useasti sanonut naiselle, että hänen pitäisi kertoa miehelleen, koska tuollaiset jutut tulevat aina julki jossain vaiheessa, ja mies kuulisi asian varmasti mieluummin kihlatultaan kuin kavereiltaan. Nainen on kuitenkin sitä mieltä, että "vanhojen juttujen" vuoksi hän ei lähde suhdettaan vaarantamaan, varsinkin kun mies on selkeästi ilmaissut, että pettäminen on automaattinen syy lopettaa suhde. Mielestäni taas juuri tuosta syystä naiselta olisi miestä kohtaan ehdottoman väärin ja julmaa astella alttarille salaisuus sisällään, ja minulta ja mieheltäni kaikkea muuta kuin ystävän teko kirkonpenkissä tietäen asiasta.
Häät ovat elokuussa, ja eilen mieheni lähetti viestin naiselle, että hänellä on viikko aikaa kertoa miehelle itse, muussa tapauksessa mieheni tekee sen. Nainen panikoitui ja yrittää vierittää syytä ja vastuuta meidän niskoillemme: mieheni pilaa heidän suhteensa jos paljastaa asian, ja minä taas olen pettänyt hänen luottamuksensa kun olen kertonut asiasta miehelleni. Totuus kuitenkin on, että mieheni on tiennyt myös asioita, joista nainen ei minulle ole kertonut -MIEHET PUHUVAT KESKENÄÄN - ja kaikki tietävät paitsi naimisiin menossa oleva mies.
Kun emme reagoineet naisen puheluihin/viesteihin (jotka ovat edelleen tallessa, viimeinen tuli klo 22.30), tuli klo 00.30 viesti miehen puhelimesta: nainen on kuulemma kertonut hänelle "kaiken", asia on puhuttu ja selvitetty. He ovat edelleen menossa kesällä naimisiin ja haaveilevat lapsista. Lopuksi hän kysyi, saimmeko nyt mielenrauhan. Emme vastanneet mitään, koska emme ole varmoja
a) oliko viesti miehen kirjoittama, vaikka hänen puhelimestaan tulikin
minkä "kaiken" nainen on kertonut jos ylipäätään on kertonut mitään, sillä kaikkea hänen tekemäänsä tuskin selvitetään 1,5 tunnissa - ainakaan perusteellisesti. Miehen tuntien tuskuu uskomattomalta että hän noin kevyesti kuittaisi koko homman.
Kertokaahan nyt mielipiteitä. Oliko tekomme paha, sekaannuimmeko asiaan joka ei meille kuulu, pilasimmeko ystävyytemme tarpeettomasti?
Olisiko pitänyt heidän mennä naimisiin ja uskoa, että nainen on kärsinyt asiasta jo tarpeeksi omatunnon tuskina? Olisiko mies onnellinen, jos ei saisi tietää? Mutta mitä jos asia tulisi myöhemmin julki ja mies saisi tietää että olemme häneltä tällaista tietoa pimittäneen? Nainen on itse tehnyt minusta asiaan osallisen kun kertoi minulle. Halusin pestä asiasta käteni, aluksi jakaa vastuun kertomalla asiasta miehelleni joka on paras ystäväni, ja jonka kautta pariskunnan alunperin tunnen. Nyt halusimme siirtää vastuun niille keille se todella kuuluu: naiselle ja hänen tulevalle aviomiehelleen. Asia on heidän kahden välinen, se ei kuulu miehelleni tai minulle pätkän vertaa. Mielestäni tämä oli ainoa tapa saada itsemme pois likaisesta kuviosta, johon emme halua olla osallisina.
Vastaukset 20
Vanhimmat
milloinkaan uskottomuutta, mutta ei kukaan tarvitse sokeana kävellä alttarille, ottakoot sulhanen itse selvää asiasta ja tulevasta morsiammestaan, hän itse on taluttamassa naista alttarille, ette te. Eihän se nyt teidän vika ole, jos joku pettää. Ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Älkää pyörittäkö kaiken maailman asioita pienessä päässänne. Naimisiimeno pitäisi olla ihan aikuisten juttu ja älkää säälikö sitä tulevaa sulhasta!!!!
tilanne todellakin! Teette niin tai näin, niin lopputulos voi olla täysi fiasko... Periaatteessa asia ei teille kuulu, mutta ei tuon sulhasmiehenkään pitäisi täysin "sokkona" vihille mennä... Erityisen alhaiseksi tulevan rouvan tekoset tekee se, että toisena osapuolena on miehen kaveri! Mieleen tulee sellainen "anynyymi ilmianto" (vaikka txt miehen kännykkään salatusta numerosta), mutta liekö liian raukkamaista... Itse ainakin haluaisin tietää, jos olisin vastaavassa tilanteessa sumutettavana - saisinpa sitten miettiä, että oikein todellako pystyn luottamaan tähän ihmiseen vai viekö petos pohjan yhteiseltä tulevaisuudelta..?
Entäs tuo txt-asia..? Vaikuttaa siltä, että nainen sävelsi koko jutun hätäpäissään: odotti, että mies menee nukkumaan ja lähetti viestin hänen kännykästään. Vastaustahan hän ei teiltä saanut..? Miehesihän voisi vaikka huomenna työaikaan lähettää kaverilleen txt, että onko kaikki ok ja asiat selvitetty tulevan rouvan kanssa..?
Voisin kuvitella, että siellä on nyt tämä petollinen morsmaikku suht hiilenä, kun ei tiedä, menikö juttu läpi vai onko tulossa vielä muuta... Ihan oikein hänelle, ei sen puoleen.
Mekin vähän luulemme, että nainen on viestin hätäpäissään lähettänyt miehen puhelimesta, mistä johtuen mieheni soittaa huomenna petetylle sulhaselle vaimokkeen ollessa töissä. Tänään tosiaan on petturilla aikamoisen tuskaiset oltavat mikäli on viestin miehensä nimissä lähettänyt... Illalla/yöllä fiksuilta vaikuttaneet ratkaisut ovat usein päivänvalossa epäonnistuneita ja tuhoon tuomittuja.
Mikäli mies on viestin lähettänyt itse, nainen on kertonut jonkin todellisen kevennetyn version omista tekosistaan ryyditettynä minun ja mieheni mustamaalaamisella. Silloin tilanne onkin hankalampi. Mieheni kuitenkin luultavasti kysyy soittaessaan, mitä morsmaikku hänelle on kertonut, ja sen jälkeen kertoo oman versionsa asiasta, mikäli mies suostuu kuuntelemaan. Petetyn ratkaisuksi jää, uskooko hän ystäväänsä vai kihlattuaan... Toivottavasti hän kuitenkin ymmärtäisi, että tahtomme häntä kohtaan on ollut ainoastaan hyvä, emme halua heidän parisuhdettaan rikkoa vaan kertoa totuuden ja siirtää vastuun niille keille se kuuluu: pettäjälle ja petetylle.
Kutsua häihin meidän kuitenkaan tuskin tarvitsee enää odottaa, vaikka sellaiset järjestettäisiinkin ;)
tuo, että miehesi soittaa sulhaselle. Totta, juuri noin se menee: jos nainen jotain on kertonutkin, omaa osuuttaan on varmasti vähätellyt rankasti, ja sinä ja miehesi olette tarinan syntipukit, jotka haluavat pilata "kauniin sadun"...
Joka tapauksessa sulhasen on hyvä tietää myös tuosta "luopiosta", jonka kanssa morsmaikku häntä on pettänyt - itse kokisin ainakin sietämättömänä tilanteen, jossa kaveripiirissä olisi täysi mulkku, jolle kelpaa kaverin siippakin!
Jaaha te päätittekin toimia sitten just niin kuin itsekin aattelin ehdottaa. Miten meni soitto?
että tämä nainen ei ole ystäväsi vaan tunnette hänet tulevan miehen kautta? Nimittäin minä en ikinä pettäisi ystäväni luottamusta tuolla tavoin enkä kyllä uskoisi omien ystävieni tekevän niin. Jos jotain olen oppinut tästä elämästä niin sen, että jokainen huolehtikoon omista asioistaan eikä turhaan laita nenäänsä muiden asioihin. En tiedä miksi mutta tekstistäsi kuultaa jonkilainen kateus tms...??
Tunnen pariskunnan mieheni kautta, ja tutustuin pariskunnan mieheen ennen kuin naiseen. Naisen kanssa meistä tuli alkuun ihan hyviä ystäviä, mutta sen jälkeen nainen on osoittanut olevansa ihminen, jollaista en halua elämääni: itsekäs, isteriittoinen (pitää itseään huomattavasti parempana ihmisenä kuin kaikki muut yhteensä) ja epärehellinen. Olenkin sen jälkeen sietänyt häntä enää vain hänen miehensä ystävyyden vuoksi. Hän mm. varasti koristeita häistämme, jäi kiinni kk sitten kun löysin ihmeen tuttuja tavaroita hänen esitellessään ihan muita tavaroita kaapistaan. Valehtelusta jäänyt kiinni myös useita kertoja. En siis arvosta tuota ihmistä juurikaan, saati sitten pidä häntä ystävänäni. Miestä vastaan minulla ei ole mitään, ja häntä pidän jopa ystävänäni.
Ehkäpä tekstistä kuultaa läpi halveksunta tuota naista kohtaan?
miten olet edes ajatellut että kertoisitko vai et jos inhoat häntä? parempaa tapaa hankkiutua moisesta äääliöstä eroon ei ole.
jos oma kaverini seurustelisi huoran kanssa niin en miettisi sekuntiakaan. tilanne olisi ihan eri jos se kaveri olisi nainen ja uusi kumppani taas ei alunperin olisi kuulunut kaveripiiriini.
itse soittaisin kaverille ja kysyisin että lähetitkö sen tekstarin itse?
Naisen ei olisi pitänyt pettää. Kun kuitenkin petti, hänen olisi pitänyt pitää se salassa, ei sälyttää ystävän harteille. Kun kuitenkin sälytti, ystävän olisi pitänyt pitää asia omana tietonaan. Kun ei pitänyt, hänen ja hänen miehensä ei olisi kannattanut lähteä kiristämään tulevaa vaimoa. Kun kuitenkin lähtivät, heidän pitäisi nyt tyytyä tulokseen, jonka saivat aikaan.
Eli nyt kun kukaan ei ole tuota ketjua vielä katkaissut, jonkun pitäisi tehdä se. Jos aloittajaa ja hänen miestään huolettaa se, että sulho astelee alttarille riittämättömästi informoituna, heidän pitää mennä kertomaan asiasta sulholle ihan suoraan ja konstailematta. Vahinko on jo tapahtunut, nyt ainoa rehti tapa on, että puhutaan suoraan. Jos ei uskalleta, ollaan sitten kokonaan hiljaa.
Kyllä uskalletaan puhua suoraan, siitä ei ole kysymys.
Kysymys on siitä, että vaimoehdokkaalle haluttiin antaa mahdollisuus kertoa mokistaan itse. Varmasti mieskin sen mieluummin häneltä kuulee kuin kaveriltaan joka on asiaan muuten ulkopuolinen, mutta jonka petturi on asiaan sekoittanut kertomalla ulkopuolisille. Nainen ei ole sitä oma-aloitteisesti halunnut tehdä vaikka aikaa on ollut, siksi "kiristys"; nainen saa valita kertooko itse vai kertooko miehen kaveri.
Mutta nyt ette sitten ole kuitenkaan varmoja, onko nainen kertonut miehelle teidän haluamanne totuuden, ja joudutte puuttumaan asiaan edelleen. Kai nyt sitten jo tässä vaiheessa kerrotte miehelle ihan tarkkaan, mitä asiasta tiedätte ja miten, jotta ei jää epäselväksi? Voin kertoa, että mikään ei ole niin tylsää kuin epämääräinen vihjailu ja kaartelu asian ympärillä. Nyt se kissa pöytään, kun kerran totuudenpuhujiksi olette ryhtyneet.
Teidän käyttäytymisenne pilaa liiton, tai sen alkavan liiton, tämähän on täysin totta. Tekonne oli ennen kaikkea raukkamainen. SInä olet inhottava ystävä, johon ei voi luottaa ja miehesi oikein kunnon jouruämmä. Ansaitsette täysin toisenne!
Puhut vastuusta sun muusta mutta et taida käsittää, että te ette ole vastuussa toisten elämistä, vain omista tekemisistänne, jotka tuntuvat olevan todella ilkeitä ja pahansuopia toimintoja. Eikö teillä ole omia asioita pohdittavana kun noin täytätte elämäänne, ja ilmeisesti etsitte edes jotakin mielenkiintoa omaankin elämään. HÄVETKÄÄ!!!
Tämä on petturin näkökulma. Entä petetyn?
tämä: mieheni "juhlisti" polttareitaan naimalla ystäväpiiriini kuuluvan naisen kanssa. Hieno homma, todella hieno! Etenkin, kun sain kuulla siitä puoli vuotta häiden jälkeen - samassa yhteydessä kuulin, ettei ollut ensimmäinen kerta kun armas siippani kaatui sänkyyn ko naikkosen kanssa kostean baari-illan päätteeksi. Aivan sama, oli kännissä tai ei: petti kuitenkin! Jossei kontrolli pelaa, pitää sitten pysyä viinasta kaukana.
No, asiaa työstettiin sitten pitkään. Naikkonen tietysti lensi lähipiiristäni pois, s:tanan munahaukka - mieheni ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen varattu mies, jonka kanssa tämä haaskalintu nussi egoaan pönkittääkseen. Mies on ollut kaiken aikaa "tehotarkkailussa", mutta sitä saa, mitä tilasi! Vieläkään en ole sata varma, että haluan hänet tulevien lasteni isäksi... Paljon hyvää meillä on ollut ja voi vieläkin olla - mutta toiseen luottamisen olen joutunut opettelemaan kokonaan uudelleen.
Silti olen tänä päivänä kiitollinen sille kavereistani, joka ymmärsi vihdoin nostaa kissan pöydälle ja kertoa minulle totuuden. Tiedänpä ainakin, kuka on oikea ystävä ja toivottavasti jatkossa osaan erotella "mädät paska akanat" jyvistä!
Eikö voi kertoa heti, suhde perustuis valheelle kertomatta jättäessä!!
eikö tuo ole päivänselvä juttu?
miksi pettämisestä ei pitäisi rangaista? kaikkein paras peliteoreettinen strategiaon vangin dilemmassakin on rangaista pettämisestä ja kieltäytyä pelaamasta epäluotettavien kanssa.
ja sanansaattajasta jää aina p...an maku, vaikka kuinka kirkasotsaisesti ja korkeamoraalisesti oltaisiin liikenteessä.
Jos tällaista on tapahtunut useammin kuin kerran niin tilanne on minusta aika selvä. En voisi antaa kaverini jatkaa tällaisessa suhteessa, vaikka hänen kumppaninsakin olisi minun kaverini. Ehkä olisi asia erikseen jos tuntisin vain tämän pettäjän. En alkaisi suojelemaan muiden valheita kaveriltani.
Pettäjä tietää tekonsa seuraukset ja oli typerä kertoaessaan asiasta sinulle jos halusi pitää sen salassa. Toimi tässäkin itsekkäästi asettaen sinut ikävään välikäteen. Naisen pitäisi ymmärtää, että on itse soppansa keittänyt ja te teitte vain sen minkä oikeaksi näitte eli kerroitte miehelle totuuden ennen kuin eroaminen on jo vaikeampaa.
Minusta ainoa huono juttu toiminnassanne on se, että ette tehneet tuota jo aikaisemmin kuin koko häitä ryhdyttiin järkkäämään. Mutta ikävämpää noiden juttujen käsitteleminen tulee olemaan siinä kohtaa, kun pitäisi häiden perumisen sijaan järkätä osituksia ja tukea lapsia eroprosessissa.
Ainahan tuo on tuollaista etujen ja haittojen punnintaa. Pointtihan ei ole se, että naisen pitäisi jotenkin suuresti kärsiä teoistaan. Se hänen pelkonsa erosta, epämukavuus jne. on vain vaakakupin toinen puoli ja johtuu hänen teoistaan. Toisessa vaakakupissa on miehen oikeus tietää parisuhteestaan. Ja jos tämä on jo suht julkista juttua, niin se on iso ystävänpalvelus potkia sitä naista persuuksille ja saada hänet tajuamaan, että nyt on mokattu niin ettei jälkiä pysty enää peittämään. Kummatkin ovat ystäviänne ja teidän on myös voitava huomioida tämän miehen tunteet. Kuvitteleppa tunnetta, että ystävät ja kaikki ovat tienneet ja antaneet hänen sitoutua jo ihan laissakin niin paljon uskottomaan naiseen ilman että hän on saanut itse päättää parisuhteestaan tietäen. Ja tuo oli tosi hyvä vaikka veto, että annoitte naisen itse kertoa. Hän nyt käytti peloissaan tilaisuuden joko valehtelemalla tai näpyttelemällä tekstarin miehensä kännykästä. :(
Yksi mahis tuossa on se, että toinen teistä soittaa miehelle ja viittaa tekstariin ja sanoisi, että toivottavasti hänkin ymmärtää, että ette pystyneet pitämään tälläistä asiaa sisällänne ja salaamaan noita kaikkia syrjähyppyjä, kun mies on menossa naimisiin. Saatte varmasti huutia, mutta varmasti mies loppuviimeksi arvostaa tätä. Voitte vaikka lähettää tekstarin ennen soittoa naiselle, että soitatte nyt miehelle, koska ette tiedä kertoiko nainen tilanteesta miehelle.
Aivan kamalaa tältä ns. ystävältänne pistää syy omasta parisuhteestanne teidän niskaan. Toivottavasti tekin ymmärrätte, että se johtuu siitä suuresta menettämisenpelosta. Se pelko nyt vain sokaisee naisen omaa ajattelua eikä ymmärrä asian vakavuutta, toivoo ja hokee, että kyllä kaikki nyt on ok ja ei miehen tarvitse tietää (eli asettaa miehen ihan kuin holhottavan asemaan, sen pelon vuoksi). Te ette ole tässä ketään pettäneet vaan nainen.
Toi on tosi vaikea juttu. Te ette tosiaankaan ole vastuussa ystävänne parisuhteesta ja itse sen mokaavat. Mutta toisaalta jos ystävistään välittää, niin on se tuskaista katsoa ja tietää, että omalta osaltaan auttaa salaamaan tuota pettämistä. Teille on puhuttu ja tehty haluamattanne osallisiksi koko asiaan. Ja sitäkin kannattaa miettiä, että voiko välinne nyt tuosta vaan palautua ja voitko suhtautua positiivisesti tähän naiseen kaiken tuon jälkeen? Jos oma ystäväni olisi vetänyt minut mukaan tuollaiseen sotkuun, niin rehellisesti sanottuna olisin erittäin vihainen tälle ystävälleni enkä tuosta vaan voisi kuitata sitä millaiseen moraaliseen ahdistukseen minutkin on ajanut toiminnallaan. Ja jos minua vielä tuolla tavalla syyteltäisiin omista mokista, niin kyllä se vaikuttaisi väleihin.
Mitä tässä loppuviimein kävi? Mikä on tarinan lopetus ja opetus? Ovatko onnellisia vai eronneita, miten menee nykyään?
Oliko nainen laittanut yöllisen vastaustekstarin itse?
Elämä on kyllä täynnä mielenkiintoisia ihmiskohtaloita..