Hei! Tunnen olevani voimaton tämän tilanteen edessä! 3 lastamme (1v. 3v. ja 5v.) aloittivat syksyllä hoidossa ja nyt ½vuoden jälkeen 3v. poika ei vieläkään puhu hoidossa oikeastaan mitään! Sitten kun ryhmä pienenee muutamaan lapseen ja yhteen tai kahteen hoitajaan niin puhetta kuulemma tulee ja silloin osallistuu askarteluihin ym. yhteisiin toimiin mutta suuren ryhmän kanssa ei.
Pahan mielen takia poika hakee lohtua siskoista eikä aikuisista! Hoitajat ovat oppineet tulkitsemaan poikaa eleistä ja tietävät esim että kun seisoo eteisessä kypärämyssy kädessä niin tarvitsee apua.. He yrittävät saada poikaa puhumaan eivätkä riennä heti auttamaan mutta kun puhetta ei kerta kaikkiaan tule :(
Kotona poika on ihan "normaali".. Puhuu kun papupata (r, s ja d puuttuu puheesta), ottaa kontaktia, juoksee, leikkii, syö itse, kiittää, pyytää lisää ruokaa, pyytää apua mutta hoidossa ei sitten millään! Mielestäni emme anna pojalle liikaa periksi (mitä hoidossa vähän kyselivät..) ja raivotessa laitan pojan jäähylle josta saa tulla pois kun turha riehu loppuu ja sitten selitän miksi hän oli jäähyllä..
Onko muilla samanlaisia kokemuksia tai vinkkejä mitä voisin tehdä..
Pahan mielen takia poika hakee lohtua siskoista eikä aikuisista! Hoitajat ovat oppineet tulkitsemaan poikaa eleistä ja tietävät esim että kun seisoo eteisessä kypärämyssy kädessä niin tarvitsee apua.. He yrittävät saada poikaa puhumaan eivätkä riennä heti auttamaan mutta kun puhetta ei kerta kaikkiaan tule :(
Kotona poika on ihan "normaali".. Puhuu kun papupata (r, s ja d puuttuu puheesta), ottaa kontaktia, juoksee, leikkii, syö itse, kiittää, pyytää lisää ruokaa, pyytää apua mutta hoidossa ei sitten millään! Mielestäni emme anna pojalle liikaa periksi (mitä hoidossa vähän kyselivät..) ja raivotessa laitan pojan jäähylle josta saa tulla pois kun turha riehu loppuu ja sitten selitän miksi hän oli jäähyllä..
Onko muilla samanlaisia kokemuksia tai vinkkejä mitä voisin tehdä..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vinkkinä että lopeta asiasta stressaaminen. "Poikalapsi ei puhu ennen kuin on asiaa", tiesi jo vanhakansa ja antoi poikien kehittyä rauhassa.
Itselle tuli mieleen että onkohan poikaa kiusoiteltu puheesta, jossa r,s ja d puuttuvat, isommassa ryhmässä, ja tilanne on tämä sen takia.
Minusta tuntuu, että mitä vähemmän hänen päätöksestään olla puhumatta koohkataan ja hosutaan, sen parempi. Huomioikaa erityisesti pojan kyvyt ja onnistumiset millä tahansa alueella, ja muutenkin osoita hänelle niin paljon hyväksyntää ja rakkautta kuin pystyt. Hänestä voi tulla hyvinkin menestyvä mies isona, kunhan annetaan rauhassa kehittyä omalla tahdillaan ja tavallaan.
Vilkaisin vielä dysfasian määritelmän: siitähän ei teillä ole kysymys, koskapa lapsi tutussa ympäristössä puhuu paljon ja vuorovaikutus on normaalia.
Poika ei viihdy hoitopaikassa? Olisiko perhepäivähoitajalle vaihto mahdollista?
Löytyykö pojasta näitä piirteitä? http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
Aspergerin syndrooman merkit näkyvät yhtä selkeästi kotioloissakin, siis ei riippuen ryhmän suuruudesta. En itse näkisi mitään syytä epäillä aspergeria, johon olen viime vuosina perehtynyt myös. Lähipiirissä on. Sori..
Nyt menee vaaralliseksi, jos lähdemme arvailemaan aspergeria.
Uskon, että poikasi on vaan luonteelta ja temperamentilta tuollainen. Lapsia on erilaisia. Sanot: "Sitten kun ryhmä pienenee muutamaan lapseen ja yhteen tai kahteen hoitajaan niin puhetta kuulemma tulee ja silloin osallistuu askarteluihin ym. yhteisiin toimiin mutta suuren ryhmän kanssa ei." Hienoa että poikasi ottaa sentään kontaktia pienessä ryhmässä! Hyväksy lapsesi tuollaisena. Jotkut lapset ovat vaan ujoja ja arkoja, kyseessä on vasta 3v. lapsi. Seuraa tilannetta ja ota asia puheeksi vaikka neuvolassa, mutta en todellakaan usko, että tuo vaarallista on. Lapsi kuitenkin kotona eli tutussa ryhmässä puhuu ja on oma itsensä. Tärkeää on kehua lasta aina kun hän toimii oikein ja onnistuu jossain. Kehu kehu kehu, älä moiti.
Kiitos rohkaisuistanne :´) Samaa olen itsekin ajatellut että jotkut vaan ovat hiljaisempia ja hitaasti lämpeneviä! Lapset ovat perhepäivähoidossa jossa ei (onneksi) enimmilläänkään ole kuin 10 lasta! Eiköhän se siitä kun aikaa vielä kuluu! Puheesta ei olla kiusoiteltu mutta myönnän kyllä sen että ymmärrän poikaa toisinaan vähän liikaa ;) Viikonloppuna tehtiin yksi edistysaskel; poika puhui naapuruston yhdelle aikuiselle ja katsoi nätisti silmiin!!!!! ja äitin silmiin tuli siinä sitten kyynel..