Olisi hyvä, jos yhteisistä asiosta ja miljardien eurojen päätöksistä päätöksiä olisi tekemässä älykästä ja jollain tavalla sivistynyttä väkeä ja jonkinlainen työ- ja elämänkokemus olisi taustalla. Ei voi kauhalla toivoa tai edes lusikalla vaatia, kun jaettaessa ei näköjään ole edes lusikkaa ollut jolla antaa.
Suomella on useita vakuuttavia ministereitä, joilla on todella vakuuttava ura takana! Kuten sisäasiainministeri, asehysteerikko ja ylioppilasmerkonomi Anne Holmlund (muita yo-merkonomeja halveksumatta). Hänen työkokemuksensa rajoittuu isin ja miehensä yrityksissä sihteeriapulaisena toimimiseen.
Kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemi on ollut jopa harjoittelijana Kilpailuvirastossa 1993 ja Uuniperunaministeri Vanhasen talouspoliittinen neuvonantajan 2004-2005.
Paula Lehtomäki, ympäristöministeri on pätevöitynyt väkevästi omalla työurallaan lukion lehtorin sijaisena 1995 ja tutkimusapulaisena 1998. Mitäpä sitä turhaan mitään oikeita töitä tekemäänkään…
Työministeri Anni Sinnemäki on tietenkin työn tekemisen ammattilainen, onhan hän tehnyt sanoituksia biiseihin ja kirjoittanut kolumneja. (Nyt ollaan ihan hiljaa, että onhan hän ollut myös ympäristöministeriön projektisihteerinä vuonna 1998 ettei kirjoitukseni uskottavuus koe kolhuja).
Oman golfseuran tukiaisissa ryvettynyt Suvi Linden on työskennellyt Oulun Kaupungin atk-keskuksessa atk-ohjelmoijana 1990-1995. Näemmä töiden vähäisyys pakottaa laventamaan työtehtävän ja työnantajan sekä työpisteen sijainnin kokonaisuudessaan ”elämä ja teot” -riville.
Täytyy kyllä sanoa, että Valtioneuvostossa on mennyt oikeustieteen kandidaatin tutkinnot hukkaan kun katselee Ministerien työuria. Tuija Brax on ollut avustaja, virkamiesharjoittelija, leiriohjaaja USA, Vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri ja kuluttajavalituskunnan jaostossa. Mikä se on kun oikeat koulutusta vastaavat työt eivät luonnistu?
Ettei nyt syytettäisi epätasa-arvosta, niin otetaan yksi mieskin mukaan. Jan Pellervo Vapaavuori on myös oikeustieteen kandidaatti ja pätevöitynyt asuntoministeriksi mm. viransijaisena assistenttina, kansainvälisen talousoikeuden instituutin tutkijana 1991-1992, jossa ajassa hän on mahdollisesti ehkä saanut jo jonkun tutkimusprojektin rahoituksen kuntoon ja projektin käyntiin - Todennäköisesti tutkijanura kuitenkin on ollut niin lyhyt, että lapsi on mennyt pesuveden mukana. Onneksi hänellä on kuitenkin vahva kokemus eduskuntaryhmän tiedotussihteerinä ja erityisavustajana.
Näiden ”meriittien” valossa suurin osa ministereistä on lähinnä säälittäviä epäonnistujia oman elämän ja uran luomisessa. Jos et osaa muuta, ryhdy poliitikoksi, pitänee hyvin paikkansa. Eli jos tässä on parhaimmisto mitä kansanedustajista on seuloontunut, niin silloin koko 199 henkilön (puhemies laskettu pois kuten asiaan sopii) lähtömateriaali on ollut melko surkeata.
Koska elämme hierarkisesti järjestyvään pyrkivässä yhteiskunnassa on sitten kaupunginvaltuutetut 2.luokan edustajina, edellä mainittuja entistäkin surkeampaa sakkia.
Onnea Suomi!
Suomella on useita vakuuttavia ministereitä, joilla on todella vakuuttava ura takana! Kuten sisäasiainministeri, asehysteerikko ja ylioppilasmerkonomi Anne Holmlund (muita yo-merkonomeja halveksumatta). Hänen työkokemuksensa rajoittuu isin ja miehensä yrityksissä sihteeriapulaisena toimimiseen.
Kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemi on ollut jopa harjoittelijana Kilpailuvirastossa 1993 ja Uuniperunaministeri Vanhasen talouspoliittinen neuvonantajan 2004-2005.
Paula Lehtomäki, ympäristöministeri on pätevöitynyt väkevästi omalla työurallaan lukion lehtorin sijaisena 1995 ja tutkimusapulaisena 1998. Mitäpä sitä turhaan mitään oikeita töitä tekemäänkään…
Työministeri Anni Sinnemäki on tietenkin työn tekemisen ammattilainen, onhan hän tehnyt sanoituksia biiseihin ja kirjoittanut kolumneja. (Nyt ollaan ihan hiljaa, että onhan hän ollut myös ympäristöministeriön projektisihteerinä vuonna 1998 ettei kirjoitukseni uskottavuus koe kolhuja).
Oman golfseuran tukiaisissa ryvettynyt Suvi Linden on työskennellyt Oulun Kaupungin atk-keskuksessa atk-ohjelmoijana 1990-1995. Näemmä töiden vähäisyys pakottaa laventamaan työtehtävän ja työnantajan sekä työpisteen sijainnin kokonaisuudessaan ”elämä ja teot” -riville.
Täytyy kyllä sanoa, että Valtioneuvostossa on mennyt oikeustieteen kandidaatin tutkinnot hukkaan kun katselee Ministerien työuria. Tuija Brax on ollut avustaja, virkamiesharjoittelija, leiriohjaaja USA, Vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri ja kuluttajavalituskunnan jaostossa. Mikä se on kun oikeat koulutusta vastaavat työt eivät luonnistu?
Ettei nyt syytettäisi epätasa-arvosta, niin otetaan yksi mieskin mukaan. Jan Pellervo Vapaavuori on myös oikeustieteen kandidaatti ja pätevöitynyt asuntoministeriksi mm. viransijaisena assistenttina, kansainvälisen talousoikeuden instituutin tutkijana 1991-1992, jossa ajassa hän on mahdollisesti ehkä saanut jo jonkun tutkimusprojektin rahoituksen kuntoon ja projektin käyntiin - Todennäköisesti tutkijanura kuitenkin on ollut niin lyhyt, että lapsi on mennyt pesuveden mukana. Onneksi hänellä on kuitenkin vahva kokemus eduskuntaryhmän tiedotussihteerinä ja erityisavustajana.
Näiden ”meriittien” valossa suurin osa ministereistä on lähinnä säälittäviä epäonnistujia oman elämän ja uran luomisessa. Jos et osaa muuta, ryhdy poliitikoksi, pitänee hyvin paikkansa. Eli jos tässä on parhaimmisto mitä kansanedustajista on seuloontunut, niin silloin koko 199 henkilön (puhemies laskettu pois kuten asiaan sopii) lähtömateriaali on ollut melko surkeata.
Koska elämme hierarkisesti järjestyvään pyrkivässä yhteiskunnassa on sitten kaupunginvaltuutetut 2.luokan edustajina, edellä mainittuja entistäkin surkeampaa sakkia.
Onnea Suomi!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taitaa olla niin että nuille ei työelämästä löytyny mithään, ovat työkyvyttömiä, sitte pääsivät nuolemalla ja sutkaamalla ministereiksi ja nyt kostavat kansalle, heittiöt rosvot.
humalassa? onko nyt 2010 alkuvuosi?
http://www.youtube.com/watch?v=1H4byTP1q9s