Ehkäpä väärä palsta, mutta elkää ny heti lyökö.
Joskus lapsena 20-25 vuotta sitten katsoin Ähtärissä 3D elokuvan ensimmäistä kertaa teatterissa. En tiedä oliko se ainoa 3D teatteri suomessa silloin, mutta en ole sen jälkeen nähnyt 3D-elokuvaa missään. Nyt on alkanut tuleen taas noita 3D-leffoja teattereihin.
Kysynkin siis, että jos tekniikka oli olemassa jo 25 vuotta sitten, niin mihin ihmeeseen ne hävisit 20 vuodeksi? Vai onko nykytekniikassa jotain uutta parempaa verrattuna lapsuuden elokuvaani, joka oli kyllä huikea kokemus lapselle.
Joskus lapsena 20-25 vuotta sitten katsoin Ähtärissä 3D elokuvan ensimmäistä kertaa teatterissa. En tiedä oliko se ainoa 3D teatteri suomessa silloin, mutta en ole sen jälkeen nähnyt 3D-elokuvaa missään. Nyt on alkanut tuleen taas noita 3D-leffoja teattereihin.
Kysynkin siis, että jos tekniikka oli olemassa jo 25 vuotta sitten, niin mihin ihmeeseen ne hävisit 20 vuodeksi? Vai onko nykytekniikassa jotain uutta parempaa verrattuna lapsuuden elokuvaani, joka oli kyllä huikea kokemus lapselle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varmaankin mietit 3D tekniikkaa vain katsojan kulmasta. Muista että 3D elokuvan saamiseen teatteriin asti vaatii 3D-kamerat, -filmit, -editointilaitteet, -projektorit, -lasit ja myöskin jotta 3D elokuvia voitaisiin myydä jälkikäteen koteihin ilman kuvan vilkkumista vaaditaan vähintään 100 hertzin televisiot 3D valmiudella, tarpeeksi tallennus tilaa videolevyltä ja LCD lasit. Nytten nämä kaikki on vihdoinkin kuluttajia varten valmiita, hinnat ovat kohtuuliset ja markkinat kasvussa.
Seuraavan sukupolven pelikoneet tulevat olemaan kolmiulotteisille peleille suunniteltuja.
Tulevana Jouluna ilmeisesti 3D televisiot ovat jo kaupoissa.
Tiivistettynä: Tälläsiä teattereita yleensä sanotaan IMAX-teattereiksi ja se ei kuluttajalta vaadi kuin 3D-lasit, jotka voi olla elektronisia (parempia) tai ihan jostain pahvista tehtyjä 3D-taittolaseja, joita näistä yleensä saa ostettua taskurahalla leffaan mukaan. IMAX-leffat ei vaan ole kauhean suosittuja kalliin tekotavan vuoksi, joten tuskin tulee ainakaan yleistymään jossain piskuisessa Suomessa vähäänaikaan.
Ajattelet varmaan Avatar-3d-elokuvaa, ja muistelet "Tappajahai 3":sta. Tappajahain sitä osaa esitettiin myös 3d-versiona jo 70-luvulla.
Jostain syystä tämä on melkein kaikilta unohtunut, ja nyt jopa uutisena kerrotaan:
> "Tappajahaista suunnitellaan 3D-uusintaversiota!" (voice.fi ja www.filmifin.com)
Lieneekö 3d-innostus lopahtanut siihen, että Tappajahai 3 oli surkeahko elokuva, vaikka osa 3d-efekteistä olivatkin sangen vaikuttavia.
Voi myös olla ettei aika ollut silloin otollinen 3d-lanseeraukseen. Tämä pioneerin-jälkeen-hiljaisuus-ilmiö löytyy muiltakin aloilta;
Yhdeksän vuotta sitten Benefon myi kännykkää jossa oli GPS ("ESC!"). Kännykkää ei myyty tarpeeksi, ja tämä ainoa kokonaan suomalainen kännykänvalmistaja joutui lopettamaan toimintansa. Tänä päivänä se olisi myynyt kuin häkä.
Tai YouTube; se ei suinkaan ollut ensimmäinen lajiaan...
Tai "the" ilmastonmuutos, 70-luvulla tiedettiin jo paljon asiasta, mutta ne jotka siitä puhuivat, saivat huonon vastaanoton.
Tämä on kenties ihmisyhteisöjen perusilmiö: Innovaattori menee konkurssiin, kuolee tai joutuu naurunalaiseksi. Kun aika on kypsä, joku lanseeraa ajatuksen isolla rahalla tuotteistettuna, ja siitä tulee hitti.
Palataan aiheeseen, minun vastaukseni:
3D-elokuvia on ollut paljon muitakin, mutta Avatarin tuottajat osaavat hypetyksen.
t.Liguri