Onnistuin saamaan lauantaina erittäin hienon, vajaa 600 gr:n palan upeasti marmoroitunutta härän välikyljystä, entrecotea, hintaan 16.90/ kg.
Ajattelin kokeilla siitä pippuripihvin tekoa kahdelle, tulos ylitti odotukset. Pippuripihvi lihaksihan mielletään yleensä sisäfile tai joissain tapauksissa uf, mutta en ainakaan itse ole sitä koskaan valmistanut entrecotesta. Laitan tähän valmistusohjeen jos joku kiinnostuu kokeilemaan. Otin valmiista ruoasta kuviakin, mutta tämä koneeni tökkii, enkä onnistunut lisäämään niitä kuvablogiini, no ehkä joskus myöhemmin sitten.
Pippuripihvi 2:lle:
500-600 gr. hyvin marmoroitunutta härän välikyljystä entrecotea
Öljyä ja voita paistamiseen
Hienoa merisuolaa
Pippuriseos kokonaisia pippureita kourallinen (Mustapippuri, valkopippuri, roseepippuri ja viherpippuri)
1 dl hyvää lihalientä
4 sl. brandya tai konjakkia
1 rkl. Turun sinappia
Ripaus hienoa sokeria
2 dl. paksua kuohukermaa
Entrecoteni oli reilun 3 sentin paksuinen pala, jota hieman kämmenellä painelin matalammaksi, leikkasin toisessa laidassa olevan kalvon parista kohden poikki, ettei liha käpristyisi paistettaessa.
Kuivasin lihan pinnan ja murskasin pippurilajitelman huhmaressa melko krouviksi rouheeksi.
Levitin rouheen lautaselle ja pippuroin lihan molemmin puolin. Sitten ripottelin suolaa myös molemmin puolin.
Paistoin lihaa kuumalla pannulla öljyn ja voin seoksessa n. 5 min. puoleltaan.
Poistin lihan pannulta ja kiedoin sen alumiinifolioon odottamaan.
Lisäsin pannulle jääneisiin pippureihin ja vähäiseen liemeen 4 senttiä brandya ja flambeerasin sen. Sen jälkeen lisäsin pannulle lihaliemen ja redusoin sitä hieman, kunnes lisäsin liemeen sinapin ja ripauksen sokeria sekä puolet kermasta.
Keitin kastiketta koko ajan lastalla sekoittaen, kunnes se alkoi saota, jolloin lisäsin loput kermasta ja jatkoin keittämistä kunnes kastike oli mielestäni riittävän paksua.
Asettelin tarjoiluvadille kuumat valkosipuliperunat pediksi ja transeerasin (viipaloin) upean sisältä roseen värisen entrecoten n. 1,5 sentin viipaleiksi poikittain pituussuuntaan nähden. Asettelin lihaviipaleet perunoiden päälle ja sen jälkeen kauhoin hieman kastiketta lihan pintaan ja loput kaadoin kulhoon erikseen tarjottavaksi.
Lisäkkeinä minulla oli höyrytettyjä parsakaalin nuppuja, sekä grillattu ja maustettu pihvitomaatin puolikas kummallekin syöjälle.
Juomana meillä oli Riojan alueen punaviini El Coto.
Itsellenikin oli melkoinen yllätys, kuinka hyvin tuo entrecote sopii pippuripihviksi, suosittelen!
Ajattelin kokeilla siitä pippuripihvin tekoa kahdelle, tulos ylitti odotukset. Pippuripihvi lihaksihan mielletään yleensä sisäfile tai joissain tapauksissa uf, mutta en ainakaan itse ole sitä koskaan valmistanut entrecotesta. Laitan tähän valmistusohjeen jos joku kiinnostuu kokeilemaan. Otin valmiista ruoasta kuviakin, mutta tämä koneeni tökkii, enkä onnistunut lisäämään niitä kuvablogiini, no ehkä joskus myöhemmin sitten.
Pippuripihvi 2:lle:
500-600 gr. hyvin marmoroitunutta härän välikyljystä entrecotea
Öljyä ja voita paistamiseen
Hienoa merisuolaa
Pippuriseos kokonaisia pippureita kourallinen (Mustapippuri, valkopippuri, roseepippuri ja viherpippuri)
1 dl hyvää lihalientä
4 sl. brandya tai konjakkia
1 rkl. Turun sinappia
Ripaus hienoa sokeria
2 dl. paksua kuohukermaa
Entrecoteni oli reilun 3 sentin paksuinen pala, jota hieman kämmenellä painelin matalammaksi, leikkasin toisessa laidassa olevan kalvon parista kohden poikki, ettei liha käpristyisi paistettaessa.
Kuivasin lihan pinnan ja murskasin pippurilajitelman huhmaressa melko krouviksi rouheeksi.
Levitin rouheen lautaselle ja pippuroin lihan molemmin puolin. Sitten ripottelin suolaa myös molemmin puolin.
Paistoin lihaa kuumalla pannulla öljyn ja voin seoksessa n. 5 min. puoleltaan.
Poistin lihan pannulta ja kiedoin sen alumiinifolioon odottamaan.
Lisäsin pannulle jääneisiin pippureihin ja vähäiseen liemeen 4 senttiä brandya ja flambeerasin sen. Sen jälkeen lisäsin pannulle lihaliemen ja redusoin sitä hieman, kunnes lisäsin liemeen sinapin ja ripauksen sokeria sekä puolet kermasta.
Keitin kastiketta koko ajan lastalla sekoittaen, kunnes se alkoi saota, jolloin lisäsin loput kermasta ja jatkoin keittämistä kunnes kastike oli mielestäni riittävän paksua.
Asettelin tarjoiluvadille kuumat valkosipuliperunat pediksi ja transeerasin (viipaloin) upean sisältä roseen värisen entrecoten n. 1,5 sentin viipaleiksi poikittain pituussuuntaan nähden. Asettelin lihaviipaleet perunoiden päälle ja sen jälkeen kauhoin hieman kastiketta lihan pintaan ja loput kaadoin kulhoon erikseen tarjottavaksi.
Lisäkkeinä minulla oli höyrytettyjä parsakaalin nuppuja, sekä grillattu ja maustettu pihvitomaatin puolikas kummallekin syöjälle.
Juomana meillä oli Riojan alueen punaviini El Coto.
Itsellenikin oli melkoinen yllätys, kuinka hyvin tuo entrecote sopii pippuripihviksi, suosittelen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Entrecote on yleisesti aivan liian aliarvotettua lihaa - itse suosin pihveissä ja varsinkin grillipihveissä. Sopii tosi hyvin ja rasvakalvot eivät häiritse kun tietää, että niitä ei ole tarkoitus syödä.
Entrecote, varsinkin jos on hieman isompi sopii myös kypsennettäväksi uunissa. Pinta kuumalla pannulla ja mausteet pintaa, uuniin valkosipuleiden kera, mittari lihaan ja noin 58°C ja folioon vetäytymään noin 15min - toimii.
Syöjätär kammoaa naudanlihassa olevaa rasvaa. Mitä marmoroidumpaa, sen kauhistuttavampaa. Niinpä minäpojan on ajoitettava välilihalla (entrecôte) herkutteluni yksinäisiin hetkiin.
Viime lauantaina Syöjätär oli omissa riennoissaan ja pääsin katselemaan K-kauppiaani valmiiksi pakatun lihan hyllyä sillä silmällä. Naudan sisäfile karkeasti 40 ja ulkofile 30 ränkylää kilo, välikyljys 20. Viimeksi mainittua oli nätti 240 gramman lätkä kelmussa ja se siirtyi oitis ostoskoriini.
Annoin lihan temperoitua kyökinlämpöiseksi useamman tunnin ajan. Pintaan ripaus suolaa ja mustapippuria, kevyt taputtelu ohuemmaksi ja kuumalle valurautapannulle öljy/voi-seokseen hetkiseksi. Virrat samalla pois levyltä.
Kun olin kääntänyt hiljalleen jäähtyvällä pannulla lepäävän pihvin, ripottelin jo paistetulle puolelle vähän valkosipulijauhetta.
Kelloa en tuijottanut, mutta tällä kertaa kypsyysaste osui mielestäni juuri nappiin (sisältä hyvinkin punainen, lautaselle lirahti sievä pikkulammikko upeaa lihasnestettä). Lopputulos oli niin maukkaanmehevänmurea, että oksat pois!
Lisukkeista ei tässä sen enempää.
Yksinkertaista, ehdottoman toimivaa (ainakin minun suussani) eikä pihvinaudaksi mitenkään sikakallista! Palanpainikkeeksi nauttimani punkkupullo maksoi selvästi enemmän kuin pihvini.