Puhukaapa nyt järkeä.

JumittunutMenneeseen

Elämässäni on pian 20 vuotta häilynyt taustalla nuoruuden rakastettu, jonka kanssa elin todella syvän rakastumisen ja intohimon. No, tuo tunne oli ehkä liiankin kiivas, koska se johti epäilyihin ja lopulta eroon - kumpikin olimme nuoria ja ylpeitä. Hän petti ja minä kävelin ulos.

Jälkikäteen olen ajatellut, että noin suuren tunteen voi elää vain kerran elämässään yksinkertaisesti siitä syystä, että ikinä ei voi enää suhtautua yhtä varauksettomasti toiseen ihmiseen tai omiin tunteisiinsa. Sikäli uskon tähän "once in a lifetime" -juttuun.

Tapasin melko pian uuden miehen, jonka kanssa muutimme yhteen vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Olin tietysti ihastunut häneen, mutta tiesin jo tuolloin, että kyseessä on eräänlainen korvikesuhde, eivätkä tunteet uutta miestä kohtaan olleet läheskään yhtä suuret kuin tätä Suurta Rakkautta kohtaan. Mutta hän tuntui hyvältä, oli luotettava, jämäkkä, hauska jne. Harrastimme yhdessä kaikenlaista, matkustelimme, asuimme hetken ulkomailla seikkailumielellä, olimme kaiken kaikkiaan aika tiivis pari. Menimme naimisiin, tuli lapsia yms.

Mutta se kaatui omaan mahdottomuuteensa. Olimme kuitenkin vain kavereita, jos lopussa enää sitäkään. Nyt olemme eronneet, ja olen suorastaan pelottavan helpottunut. Olo on kevyempi kuin vuosikausiin. Pelkään, että tein suuren virheen menemällä naimisiin tuon miehen kanssa, koska huijasin sekä itseäni että häntä. Tiedän, että hän ehkä jollain lailla vuosien varrella vaistosi tyytymättömyyteni, ja se taas söi koko liittoa.

NIMITTÄIN. Vuosien varrella tein virheen olemalla aina silloin tällöin, vaikkakin hyvin harvakseltaan, yhteydessä tuohon nuoruuden rakastettuuni. Tapasimme pari kertaa ravintolassa, ystävinä. Minulle oli aina selvää, että koskaan en voi häntä unohtaa, ja hän tulee aina kuulumaan elämääni, koska on kerran merkinnyt minulle niin paljon.

JA. Nyt kun olen eronnut, tekisi kovasti mieli olla häneen taas yhteydessä. Lyhyet tekstiviestit on jo vaihdettu, mutta täysin ystäväpohjalta.

Sanokaa siis, olenko aivan hullu? Kannattaako suhdetta yrittää enää syventää? Onko tällaisessa mitään järkeä, onko kyse kuitenkin vain aivojen kemiasta ja haavekuvasta? Voiko suhde, joka epäonnistui vuosia sitten, toimia nyt nelikymppisenä? Olisi kiva tietää myös se, mitä miehet tällaisesta ajattelevat.

10

1000

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • @

      Onko exäsi varattu? mitä tiedät hänen tämänhetkisestä elämäntilanteestaan?

      • JumittunutMenneeseen

        Enkä lopulta tiedä yhtään hänen tunteistaan. Mutta ainahan tällainen voi johtaa myös ystävyyteen. Katsotaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.


    • derbilen

      Jos tunteet osoittavat edelleen kiinnostustasi vanhaan rakkauteen,ei siinä järkikään auta,ihminen kun on tunteidensa vanki aina loppupeleissä.
      Mutta jos kuuntelet järkipuhetta ,suosittelisin seuraavaa...
      Yritä miettiä 20vuoden takaista suhdettasi,ja niitä ongelmia jotka johtivat eroonne,olisivatko syyt nyt poistuneet??
      Ihminen muuttuu myös 20vuodessa tahtomattaan,henkilö jonka silloin kuvittelit tuntevasi ei tuskin ole enää samanlainen tänä päivänä.
      Vanhojen rakkauksien kohdalla usein aika kultaa muistot,ja niistä muistetaan ainoastaan ne onnen hetket,ne ikävät puolet eivät aina tule päällimmäisenä mieliin..
      Tapaamiset ,joiden nimitys on ns. vanhojen aikojen muistelohetket,usein johtavat harhaan,silloin tahtomattaan halutaan esittää kuin vuosien kuluessa ei muutoksia olisi tapahtunut,se on kuvio joka aina toistuu..
      Järkevästi toimien sinun kannattaisi treffata tämä rakastettusi,paremmin useimman kerran jolloin kyseinen esittäminen katoaisi,ja löytäisitte toisistanne sellaisen ihmisen jollaisia olette tänä päivänä.
      Sitäkin tapahtuu että vanha rakkaus syttyy uudelleen,ja nykypäivän kemiatkin toimii,mutta kannattaisi ottaa varman päälle ennen kuin mitään kuvitelmia muodostatte.
      Useimmiten sitä tavataan vanha rakkaus,jatketaan siitä mihin jäätiin sen vanhan rakkauden tunteen turvin,ja kun arki astuu kuvioihin huomataan ettei tämä toimikkaan,ja silloin se on ajan kysymys kumpi tekee aloitteen taas erota.
      Yritä myös muistaa ettei se rakkautesi muisto ole samasta henkilöstä jollainen tämä henkilö on nyt,vaan se muisto tunteineen on ainoastaan samanlaisena sinun aivoissasi.
      Etene siis hitaasti,ota selvää asioista ja tunteistasi .

    • Lucy Luuk

      Viestisi on aivan kuin minun elämästäni. Olen mies, olin todella syvästi rakastunut nuoruuden ihastukseeni. Hän kuitenkin jätti minut. Syykin epäilys siitä että olin pettänyt häntä. Tai hän niin uskoi. Ainoa seikka mikä on minua harmitti oli etten koskaan kuitenkaan pettänyt häntä. Olen myös nähnyt hänet vuosien varrella muutaman kerran ja viestejä vaihdettu muutaman kerra.

      Mitäköhän ajattelisin jos hän ottaisi yhteyttä. Olen itse naimisissa mutta en ole pystynyt koskaan unohtamaan häntä. Olemme eri ihmiset kuin silloin ja minä en itse uskalla rikkoa sitä haavekuvaa mikä minulle on jäänyt hänestä. Toki haluaisin mutta mutta...

      Uskoisin että olisin iloinen jos hän lähentyisi minua, mutta suhteen uudelleen lämmittäminen voi olla vaikeaa. Onhan ero tapahtunut luottamuksen puutteeseen.

      Suhteeme oli minulle enemmän kuin taivas. Täynnä intohimoa ja rakkautta. Minulla kesti monta vuotta päästä siitä surusta eroon ja jos sama tilanne tuli uudestaan en kestäisi sitä.

      • minä elän

        Minuun otti yhteyttä nuoruuden rakastettuni, 20 vuoden jälkeen...hän on vapaa, minä naimisissa ja minulla on lapsia.Rakkautta, kun se on oikeaa tosi rakkautta niinkuin meillä oli ja on, ei voi mikään estää.Emme pysty estämään sitä vaikka kuinka haluaisimme, tässä on nyt yritetty erota toisistamme joka ainoa päivä ja joka ainoa päivä pyritty muuttamaan yhteen.Tiedämme jo, että mikään järki ei meitä saa enää lupumaan tästä rakkaudesta, olemme muuttuneet kaikin tavoin mutta kaiken kokemuksemme jälkeen tiedämme että välillämme on aina vallinnut tosirakkaus, joka tuli vain kerran elämässä.Tiedämme myös kuolevamme yhä rakastaen toisiamme.Kumpikin tietää täsmälleen mitä toinen tuntee, mikään ei sitä ole voinut muuttaa eikä mikään estää, vaikka toinen tekisi mitä, rakkaus pysyy.


    • Likewise

      Mutta ajatelkaapa, mitä liiallinen vanhan ikävöinti aiheuttaa sille nykyiselle suhteelle.

      Kertomuksesi on kuin minun elämästäni. Tein väärin elämänkumppaniani kohtaan. Paikkasimme suhteemme puutteita kaikenlaisella matkustelulla, puuhastelulla, ystävillä... kun taustalla kummittelevat vanhat tunteet, ei nykyinen suhde voi onnistua.

      Ajattelen toisaalta niin, että tuollainen mieleen jäänyt suhde ei ole oikeastaan loppunut. Jos siis aloitatte kerran kesken jääneen suhteen uudelleen, jatkatte vain vanhaa suhdetta. Ette siis oikeastaan aloita alusta.

      • Kiinni vaan!

        Jos exäsi on vapaa, yritä herran tähden aloittaa suhde. Kenenkään liittoa/suhdetta ei kannata ruveta särkemään, siitä ei "siunausta" koidu. Mutta jos on vapaa, niin katuisit ikipäivät jos et nyt uskaltaisi. Jos hän sitten ei halua, niin asia on selvä, voit heivata asian pois mielestäsi. Zemppiä!


    • MJ

      Tapasin ex-rakastettuni viikonloppuna. Ihanalta tuntuu, voi sanoa että ainakin minun vanhat tunteeni ovat hyvin vahvat. Keskustelimme ja nauroimme ja olemme yhä samalla aaltopituudella. Nyt on vielä rennompaa kuin silloin aikaisemmin, koska kummallekin on kertynyt elämänkokemusta ja asiat voi ottaa iisisti, kun tietää, että suhde voi myös päättyä. Mahtava fiilis.

    • Eiks vaan

      tämän tapauksen. Asuitte vajaat kuusi vuotta eräässä itäeurooppalaisessa maassa nyt jo entisen miehesi kanssa. Toitte sieltä mustan tuontiauton.

      Vai mitä, J...?

    • sanhaaaa

      Riippuu aika paljon siitä millainen elämäntilanne on nyt miehellä. Jos mies vaikuttaa millään tavalla vielä kiinnostuneelta kannattaa edes yrittää. Eihän siinä loppujen lopuksi mitään kuitenkaan häviä paitsi saattaa lisää sydänsuruja tulla...

      Itse uskon että jokaiselle on yksi ja ainoa oikea. Itse tapasin tuon oikean miehen kun olin ollut 2 vuotta naimisissa. Suhteemme päättyi 2 vuotta sitten avioeroon ja muutin sen toisen kanssa yhteen. Olin kuvitellut että se mies jonka kanssa olin naimisissa olisi se oikea ja siltä se tuntuikin kun tapasin sitten sen toisen miehen. Millään muulla ei ollut enää väliä. No nyt on se minun ainut ja oikea mieheni kuollut ja se on sitten lopullisesti ohi. Kannattaa yrittää muuten tiedän että kadut sitä koko loppu elämäsi. kokeile ennen kuín on liian myöhäistä. Näytä miehelle vaikka tuo oma kirjoituksesi ja kerro että se on sinun kirjoittama jos et muuten uskalla tehdä aloitetta. onnea ja oikeita ratkaisuja!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluan sinut, kuuletko minua.

      Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad
      Ikävä
      62
      1208
    2. Hän on tosi

      hyvännäköinen. Ei edes ryppyi oo. :D
      Ikävä
      42
      901
    3. Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että
      Maailman menoa
      335
      685
    4. Rakastan häntä

      Jumala, rakastan häntä. Haluan olla hänen omansa. Hänen vierellä. Halata häntä.
      Ikävä
      51
      661
    5. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      638
    6. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      116
      636
    7. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      99
      613
    8. Naiselle Kuuleppa Tämä

      Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä
      Ikävä
      38
      605
    9. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      76
      582
    10. Onko mun toinen

      Puoliskoni täällä, huhuuu 😍❤️ Ihanista ihanin 😚😚
      Ikävä
      56
      574
    Aihe