Harkitsen psykoterapian aloittamista, mutta mietinnässä on kumman suuntauksen terapia olisi minulle toimivampi: analyyttinen vai kognitiivinen. Olen nyt 30 v. mies. Ongelmani on ahdistuneisuushäiriö, johon on liittynyt myös pakkoajatuksia nuoruudesta alkaen. Historiastani löytyy myös alkoholiongelma, joka on nykyisellään onneksi voitettu (olen ollut jo pitkään raitis).
Haluaisin kuulla näkemyksiänne ja kokemuksianne em. terapiasuunnista, perustietoja löydän netistä itsekin. Kiitoksia jo etukäteen.
Psykoterapiaan: analyyttinen vai kognitiivinen?
Kokemuksia?
42
6220
Vastaukset
- ....................
on OCD ja GAD, parhaimman avun olen saanut nimenomaan kognitiivisesta terapiasta, analyysin kävin joskus parisenkymmentä vuotta sitten lävitse, olihan se(kin) hyvä kokemus, 3 vuoden intensiivinen terapia, mutta oireiluni oli silloin toisenlaista.
- ap.
*Löysin juuri aiemman keskustelun samasta aiheesta (http://keskustelu.suomi24.fi/node/4776006#comment-25365936).
Haeskeltuani tietoa alan itsekin olla kallellaan kognitiivisen suuntaan, mutta kaikenlaiset kommentit ovat edelleen tervetulleita. - SH
ap. kirjoitti:
*Löysin juuri aiemman keskustelun samasta aiheesta (http://keskustelu.suomi24.fi/node/4776006#comment-25365936).
Haeskeltuani tietoa alan itsekin olla kallellaan kognitiivisen suuntaan, mutta kaikenlaiset kommentit ovat edelleen tervetulleita.Hei!
Oma kokemukseni on että usein aihiot on melko syvällä. Joskus voi olla niin että mielen ja ajatustason pohdinnoilla ei välttämättä päästä riittävän syvälle, ja yhteyteen huomiota haluavien asioiden kanssa. Testaa ajatusta että ns.oireet tms tapa toimia tai reagoida on alunperin syntynyt palvelemaan sinua. Ollut jossakin tilanteessa tarpeellinen tai mielekäs. Nykytilanteessa se ei usein enää palvele, päinvastoin, mutta yrittää entistä kovemmin osoittaa tarpeellisuuttaan.
Tämän asian ja perimmäisen syyn ja tarkoituksen tunnistamisen jälkeen, voi sitä kohtaan syntyä hyväksyvä ja lempeä asenne. Kun asia tulee tietoisuutesi piiriin voit ohjata sitä.
Usein tämä, niin kovasti huomiotasi vaatinut(oireina) asia haluaa oikeasti vain päästä lomalle ja siirtää vastuun "hoitamistaan tehtävistä" takaisin sinulle. Nämä ominaisuudet voit ottaa toisenlaisina sinua paremmin palvelevaan käyttöön. Ne muuntautuvat mutta saavat olla mukana
Oman näkemykseni mukaan terapian tarkoituksena on aiheuttaa sisäinen liikahdus, virtaus ja avata uusia näkökulmia tai venyttää rajoja.
Joskus keino jota ei varmasti ole aikaisemmin kokeillut saattaa toimia liikahduksen aikaansaamiseen erityisen hyvin. Eli harkitse avoimesti myös suuntauksia, joissa käytetään lähestymistapoina kehoa, taidetta, narratiisivisia menetelmiä tms. Tutkiskele avoimesti mikä puhuttelee ja mikä tuntuu oikealta, sillä vaihtoehtoja on oikeasti paljon.
itse kuulun Psykosynteesin kannattajiin, mutta valitettavasti se ei kuulu kela-korvattavien piiriin.
Siunausta eheytymisellesi! - Ajatuksia äskeisestä
ap. kirjoitti:
*Löysin juuri aiemman keskustelun samasta aiheesta (http://keskustelu.suomi24.fi/node/4776006#comment-25365936).
Haeskeltuani tietoa alan itsekin olla kallellaan kognitiivisen suuntaan, mutta kaikenlaiset kommentit ovat edelleen tervetulleita.En ole käynyt terapiaa oman pakko-oireisuuteni suhteen, mutta olen jossakin aiemmassa keskusteluketjussa itse kertonut saaneeni apua tämän häiriön ymmärtämiseen ja hahmottamiseen kognitiivinen psykoterapia-teoksen (toim. Seppo Kähkönen ym) avulla. Itse olen alustavasti harkinnut kognitiivista terapiaa, jos tämä häiriö vielä joskus elämääni tulee rajusti haittaamaan. Minua on auttanut siis ihan psykologinen perustietämys asiasta tätä vaivaa vastaan taistelussa.
- Terapiasta
ap. kirjoitti:
*Löysin juuri aiemman keskustelun samasta aiheesta (http://keskustelu.suomi24.fi/node/4776006#comment-25365936).
Haeskeltuani tietoa alan itsekin olla kallellaan kognitiivisen suuntaan, mutta kaikenlaiset kommentit ovat edelleen tervetulleita.Joo, just niin!
Löysit vastauksen ja uskon, että saat hyviä tuloksia! Olet ilmeisesti melkoisen älykäs ihminen? Mistäkö tiedän? No siitä, että Sinulle aloitetaan psykoterapia! Ja parempaa edessä varmasti!
- freud-pelle
Ei kai kukaan enää analyyttisessä käy? eikös se ole todettu jo viime vuosituhannella huijaukseksi?
- Naapurin Erkki
Miten niin on todettu? Huomattakoon että koko terapia-asetelman, siis inhimilliseen läsnoloon ja vuorovaikutukseen perustuvan hoidon keksi juuri Freud. Kognitiivinen terapia omaksui perusasetelman, jos kohta teki siihen omia muutoksiaan. On myös huomattava että psykoanalyysi on Freudin jälkeen kehittynyt monellakin eri tavalla - Freudin omista kirjoituksista ei voi tehdä tässä suhteessa minkäänlaisia päätelmiä.
Erona havainnollistettakoon vaikkapa itkua. Psykoanalyysin mukaan itku auttaa purkamaan patoutuneita tunteita. Kongitiivisen terapian uranuurtaja A. Beck toteaa tunteiden olevan vain informaation kognitiivisen prosessoinnin sivutuote, joka ei sinänsä paranna tai tee mitään muutakaan. Beck jopa varoittaa, että esimerkiksi tunteitaan piilottelemaan tottuneet miehet saattavat ahdistua, mikäli joutuvat itkemään terapeutin läsnäollessa. (Beck et al: Cognitive Therapy of Depression).
Molempia koulukuntia edustavien terapeuttien hoidossa voinee kuitenkin parantua. Tutkimusten mukaan terapeutin empatia ja asiakastaan kohtaan tuntema arvostus ovat tärkeämpiä kuin tämän saama koulutus. - kåpååm
Naapurin Erkki kirjoitti:
Miten niin on todettu? Huomattakoon että koko terapia-asetelman, siis inhimilliseen läsnoloon ja vuorovaikutukseen perustuvan hoidon keksi juuri Freud. Kognitiivinen terapia omaksui perusasetelman, jos kohta teki siihen omia muutoksiaan. On myös huomattava että psykoanalyysi on Freudin jälkeen kehittynyt monellakin eri tavalla - Freudin omista kirjoituksista ei voi tehdä tässä suhteessa minkäänlaisia päätelmiä.
Erona havainnollistettakoon vaikkapa itkua. Psykoanalyysin mukaan itku auttaa purkamaan patoutuneita tunteita. Kongitiivisen terapian uranuurtaja A. Beck toteaa tunteiden olevan vain informaation kognitiivisen prosessoinnin sivutuote, joka ei sinänsä paranna tai tee mitään muutakaan. Beck jopa varoittaa, että esimerkiksi tunteitaan piilottelemaan tottuneet miehet saattavat ahdistua, mikäli joutuvat itkemään terapeutin läsnäollessa. (Beck et al: Cognitive Therapy of Depression).
Molempia koulukuntia edustavien terapeuttien hoidossa voinee kuitenkin parantua. Tutkimusten mukaan terapeutin empatia ja asiakastaan kohtaan tuntema arvostus ovat tärkeämpiä kuin tämän saama koulutus.aika vaikea on tieteellisesti tutkia, tehoaako minkäänlainen terapia. huijausta on ja jokaisen oma asia mihin rahansa tunkee. huolestuttavaa on se, että yhteiskunnan rahoja käytetään mokomaan pelleilyyn.
- Ihan tiedoksi
Naapurin Erkki kirjoitti:
Miten niin on todettu? Huomattakoon että koko terapia-asetelman, siis inhimilliseen läsnoloon ja vuorovaikutukseen perustuvan hoidon keksi juuri Freud. Kognitiivinen terapia omaksui perusasetelman, jos kohta teki siihen omia muutoksiaan. On myös huomattava että psykoanalyysi on Freudin jälkeen kehittynyt monellakin eri tavalla - Freudin omista kirjoituksista ei voi tehdä tässä suhteessa minkäänlaisia päätelmiä.
Erona havainnollistettakoon vaikkapa itkua. Psykoanalyysin mukaan itku auttaa purkamaan patoutuneita tunteita. Kongitiivisen terapian uranuurtaja A. Beck toteaa tunteiden olevan vain informaation kognitiivisen prosessoinnin sivutuote, joka ei sinänsä paranna tai tee mitään muutakaan. Beck jopa varoittaa, että esimerkiksi tunteitaan piilottelemaan tottuneet miehet saattavat ahdistua, mikäli joutuvat itkemään terapeutin läsnäollessa. (Beck et al: Cognitive Therapy of Depression).
Molempia koulukuntia edustavien terapeuttien hoidossa voinee kuitenkin parantua. Tutkimusten mukaan terapeutin empatia ja asiakastaan kohtaan tuntema arvostus ovat tärkeämpiä kuin tämän saama koulutus.No niin no!
Oletteko lukeneet kirjan! Suuret huijarit? Siinä vain mainitaan Freud? Kannattaa lukasta! - Kallonkutistajatar
kåpååm kirjoitti:
aika vaikea on tieteellisesti tutkia, tehoaako minkäänlainen terapia. huijausta on ja jokaisen oma asia mihin rahansa tunkee. huolestuttavaa on se, että yhteiskunnan rahoja käytetään mokomaan pelleilyyn.
Onhan vaikuttavuutta tutkittu tieteellisesti aivan valtavasti eri puolilla maailmaa. Juuri valmistui Helsingin psykoterapiaprojektin vuosia jatkunut vaikuttavuustutkimus. Kognitiivinen on suositeltavaa, jos asiakkaalle riittää pelkkä oireiden helpottuminen. Pitkäaikaisempi vaikutus on analyyttisemmalla terapialla. Jotkut kognitiivisen käyneet jatkavat (oireiden ehkä palattua) syventämällä itsetuntemustaan analyyttisessä psykoterapiassa. Molemmilla on paikkansa kentässä.
- . .. . . .. ..
Kallonkutistajatar kirjoitti:
Onhan vaikuttavuutta tutkittu tieteellisesti aivan valtavasti eri puolilla maailmaa. Juuri valmistui Helsingin psykoterapiaprojektin vuosia jatkunut vaikuttavuustutkimus. Kognitiivinen on suositeltavaa, jos asiakkaalle riittää pelkkä oireiden helpottuminen. Pitkäaikaisempi vaikutus on analyyttisemmalla terapialla. Jotkut kognitiivisen käyneet jatkavat (oireiden ehkä palattua) syventämällä itsetuntemustaan analyyttisessä psykoterapiassa. Molemmilla on paikkansa kentässä.
Tuo Helsingin psykoterapiatutkimus tutkimus oli tehty niin pienellä otoksella, ettei sitä voi pitää validina tai krediibilinä. Vaikuttaa lähinnä analyyttisten terapeuttien selittelyltä ja hieman kyseenalaiselta.
Kognitiiviset psykoterapiat ovat kaikkein tutkituin terapiamuoto.
Vaikuttavuus on erittäin hyvä masennuksen, paniikkihäiriöiden, ahdistuksen ja sosiaalisten fobioiden kohdalla sekä aikuisilla että nuorilla (lähde: meta-analyysi, yli 9000 terapiapotilasta)
Terapiaan aikoville täytyy myös heidän oman turvansa takia kertoa, että analyyttisissä terapioissa voi vierähtää useita vuosia, tiedän tapauksia, joissa terapiassa on käyty jopa 15 vuotta. Valitettavasti on niin, että analyyyttisiin terapioihin voi myös terapeutin mahdollistamana jäädä koukkuun. - KutistettuKallo
. .. . . .. .. kirjoitti:
Tuo Helsingin psykoterapiatutkimus tutkimus oli tehty niin pienellä otoksella, ettei sitä voi pitää validina tai krediibilinä. Vaikuttaa lähinnä analyyttisten terapeuttien selittelyltä ja hieman kyseenalaiselta.
Kognitiiviset psykoterapiat ovat kaikkein tutkituin terapiamuoto.
Vaikuttavuus on erittäin hyvä masennuksen, paniikkihäiriöiden, ahdistuksen ja sosiaalisten fobioiden kohdalla sekä aikuisilla että nuorilla (lähde: meta-analyysi, yli 9000 terapiapotilasta)
Terapiaan aikoville täytyy myös heidän oman turvansa takia kertoa, että analyyttisissä terapioissa voi vierähtää useita vuosia, tiedän tapauksia, joissa terapiassa on käyty jopa 15 vuotta. Valitettavasti on niin, että analyyyttisiin terapioihin voi myös terapeutin mahdollistamana jäädä koukkuun.Taisi tuossa tutkimuksessa olla vetäjä analyyttiselta puolelta. Ratkaisukeskeisiä kritisoitiin siinä, että potilaat saivat myös muita hoitoja. Lopputuloksena oli, että kaikki vaikuttivat,analyyttisten kustannus oli kolminkertainen. Analyyttisiä ja dynaamisia menetelmiä pidetään kuitenkin vaikutukseltaan pitkäkestoisimpia ja sen vuoksi niitä puolletaan tämänkaltaisissa tutkimuksissa.
Dynaamisten terapioiden aikana taisi olla eniten potilaita, jotka joutuivat terapian aikana sairaalahoitoon. En kuitenkaan havainnut, että dynaamista olisi kritisoitu tästä näkökulmasta.
- ap.
Haeskeltuani lisää tietoa kognitiivinen terapia vaikuttaisi paremmalta siksi, että se on luonteeltaan keskustelevampaa. Mielestäni kykyni käsitellä omaa sisäistä maailmaani ovat varsin hyvät, ja olen hyötynyt keskusteluista ennenkin.
Tulen nyt aikuisiällä varsin hyvin toimeen itse pakkoajatusteni kanssa, joten haluaisinkin saada terapian kautta syvempää ymmärrystä siitä, mistä kaikessa on kohdallani kysymys. Ymmärrän hyvin pakkoajatusten järjenvastaisuuden, mutta syyt ovat selvästi älyni ulkopuolella oleva asia. Nuoruudesta asti olen ollut ahdistuneisuuteen taipuvainen.
Kiitoksia kommentoineille, otan edelleen mielenkiinnolla kommentteja vastaan. - analyyttinen
Tuosta analyyttisesta terapiasta, niin itseasiassa se on ihan tieteellisesti todettu nyt kaikista terapiamuodoista tehokkaimmaksi. Olen itse lukenut psykologiaa ja juuri olin kuulemassa tuloksia eri terapiamuodoista.. olen itse myös käynyt analyyttisessa terapiassa ja puollan sitä itse enemmän. Jokaisella tietenkin oma mieltymyksensä. Itseasiassa en henkilökohtaisesti pidä kognitiivisessa terapiassa käytettävistä menetelmistä, itselleni ei kyllä sellaiset olisi sopineet. Analyyttisellä puolella luotetaan ihmisen sisäiseen kasvuun, tai voimiin jotka laittavan kasvun käyntiin. Siellä kuunnellaan juuri sinun voimavarojasi ja hellässä huomassa kohdataan vaikeita asioita. En itse pidä siitä että kiinnitetään huomiota oireisiin, vaan kannatan lähtökohtaa missä tunteet ja oireiden takana olevat tapahtumat/ mahdolliset traumat tulevat näkyviksi ja käydyiksi läpi. Ja tälle Freud-pelle nimimerkille niin analyyttisessä koulukunnassa on paljon erilaisia muotoja, ei vain Freudin psykoanalyysia. Ja itseasiassa Freud on kehittänyt hyvin monet niistä tiedoista mitä nykyään arkipäivänä tiedetään esim lapsen kehityksestä. Että ei se nyt ihan pelle kuitenkaan ollut :) Kannattaa tutustua aiheeseen. Mutta, sinä kuka keskustelun aloitit, niin toivottavasti löydät itsellesi toimivan terapiamuodon.
- dkdfgklsdjflgk
Kerropa meille, mikä on lähteesi tuolle väittämälle, että analyyttinen olisi tieteellisesti todettu tehokkaimmaksi.
- Anonyymi
"Analyyttisellä puolella luotetaan ihmisen sisäiseen kasvuun, tai voimiin jotka laittavan kasvun käyntiin. Siellä kuunnellaan juuri sinun voimavarojasi ja hellässä huomassa kohdataan vaikeita asioita. "
Oman kokemukseni mukaan suurinta väkivaltaa, hänärryttämistä, reagoinattomuutta, vähöttelyä, mitätöintiä mitä ei voi reaalielämässä edes kokea. Hellyys on kaukana. Kaikki on käänteistä. Myös se miten kokee terapeutin väkivallan ja eri tunteiden provosoinnin.. sekin väkivaltakokemus, rajojen ylitys ja iskut, joita isketään herkimpään kohtaasi juuri kun olet purkamassa trauman, saavat vain hautamaan ongelman ja piilottamaan todellisen kokemuksen terapeutilta.
Kokemus on vähän niinkuin koira repii remmissä kun silllä on pelkotila, sitten tulee kouluttaja ja iskee kepillä niin kauan ettei koira enään reagoidu. Täysin behavirostinen menetelmä, joka on hyvin vahingollinen ja traumatisoiva. Mutta todellisuus muutetaan toiseksi eikä oma vaisto enään toimi. Suurinta valetta, jonka freudkin aikoinaan varmasti narsistina totesi. Ai niin hoito on samanlainen symbioosi kuin narsitin ja uhrinsuhde - sitä kutsutaan vain transferenssiksi jossa vain terapeutti tietää kumpi on hän ja kumpi potilas.
Terapeutin tuntiessa itsensä vihaiseksi on se vain tunnesiirto.
Kun sinut viedään raivostumisen partaalle tässä psykologisessa leikissä, jossa terapiasuhteen ongelmat ovat vain potilaan aiheuttamia ja hänen pitää saada terveellisempi käsitys vioistaan ja kyvyistään. Koska kukaan terve ei sitä kestä sairaudentunto pitää herättää ja aiheuttaa masennus vuorovaikutuksen puutteella, jonka aiheuttaa terapeutti joka syyllistää sitä potilaan..
Sairaudentunttomuus on vain termi joka on tehty terapeuttien oikeutukseksi herättää sairaus.
Psykodynaaminen tuottaa sitä mitä se olettaa. Joko kateuden tai tunnteen että toinen on kateellinen. Joko narsistiset piirteet tai aggression. Se provoisoidaan esille triggeröimällä. Suurin petos ihmisoikeuksia ja arvoa kohtaan
. Sairaammaksi sen vain tekee, että vuosikausia tähn uskovat tehtailevat tutkimuksia joilla oikeuttavat ihmisen rikkomisen.
- Thomas vm-82
Kristillinen trilleri-elesuuntausko on terapiamallin paikka? Kognitiivinen terapia ei siksi tule kysymykseen. Ei näihin tule ketään ohjata sanaparin fasismi ja rasismi takia.
Analyyttinen tarkoittaa humanitäärisesti kopiokoneen omaista. Haluatko sairastuttaa ympäristöni vai otatko jo kiltisti lääkkeesi lehdessä poliisin alaisena? Tuliko mieleen, että sellainen on oikeasti jo kielletty lahjattomuuden takia. Ymmärräthän harjoittavasi surkeaa heitteillejättöä ja "demokratia-uhkaa" psykologina.- Ihmiskunta Sinde
Katso sinulla ei ole Jumalaa.. Kirkko on vain sairaanhoitaja-omainen. Yksi toisensa jälkeen, he menettivät näin äänioikeutensa.
- Viivi V.
Sinulle Analyyttinen: Kerrotko tarkemmin minkä tutkimuksen/tutkimusten perusteella analyyttisen suuntauksen psykoterapia olisi kaikkein tehokkainta? Olisi mielenkiintoista tutustua tähän tutkimukseen ja sen menetelmiin hieman tarkemmin.
- aini89
On aika rajoittunutta keskustella yleisellä tasolla kumpi on parempaa, kognitiivinen tai analyyttinen. Ennemminkin se riippuu mikä on ihmisen ongelmien laatu. Itse olen ollut molemmissa ja enemmin hyödyin analyyttisesta koska oma tunteideni käsittelykyky oli huono. KOgnitiivinen oli vaan sellaista arkipäiväistä jaarittelua, mutta en ikinä suosittelisi sitä esim. pakko-oireiselle. Ei voida vaan sanoa että toinen on parempi toista objektiivisesti.
- aini89
Tohon tuli virhe, en ikinä suosittelisi pakko-oireiselle analyyttista mut kyl kognitiivista :-o
- Mimi M.
Mielenkiintoinen kysymys, muttta helppo vastaus. Kognitiivinen on kaikkien selväjärkisten ja tunnetasapainoisten ihmisten terapiamuoto. Oli pakko vähän provosoida, sori =D
Kognitiivinen psykoterapia on tieteellisesti kaikkein tutkituin terapiamuoto ja sopii erityisen hyvin myös pakko-oireisiin häiriöihin.
Suomessa ollaan jostain syystä perinteisesti oltu analyyttisesti suuntautuneita, mutta kyllä minun mielestäni analyytikoilla on monenlaisia vanhentuneita käsityksiä ja suoranaisesti perusteettomia ja oletuksenomaisia väitteitä ja teorioita.
Yksi vaikea anlyytikkojen ongelma on vääristynyt ja ylikorostunut suhtautuminen seksuaalisuuteen. Freudin ja Jungin vanhentuneet ja suoranaisesti epäpätevät teoriat jylläävät edelleen analyytikkojen mielissä.
Minulla on kokemuksia psykologeista ja psykiatreista (eivät psykoterapeutteja), jotka olivat analyyttisesti suuntautuneita, osa kokemuksista oli varsinaista mielen tasolla tapahtunutta seksuaalista hyväksikäyttöä. Toivuin näistä kokemuksistani kognitiivisesssa psykoterapiassa.
En suosittele analyyttisia terapioita.- Samakuinedellinen
Niin ja ahdistuneisuushäiriöihinkin sopii erityisen hyvin kognitiivinen. Oma kognitiivis-konstruktiivinen terapeuttini oli perehtynyt juuri ahdistukseen. Ja hyvin olikin :D
- Kallonkutistajatar
Seksuaalisen hyväksikäytön syyte on vakava asia. Hyväksikäyttöä on myös mielen tasolla tapahtuva. Ota yhteyttä Valviraan ja kerro kokemuksesi. Jos olet traumatisoitunut hoidossasi, joku muukin voi näiden ihmisten kanssa traumatisoitua.
Toisena asiana tulee mieleen,että kerroit kyseessä olevan psykoanalyyttisesti "suuntautuneita" ei-psykoterapeutteja. Uskon sen, koska itse analyyttisena psykoterapeuttina en tavoita tuota ylikorostunutta kiinnostusta seksuaalisuuteen tai jumittumista alkuperäiseen Freudilaiseen psykoanalyysiin. Omassa koulutuksessani Freudia oli vain osa aineistosta (lähinnä neuroosit ja Freudin edelleen päteviksi todetut teemat: transferenssisuhde, ddefenssit, tiedostamattoman merkitys ja mielen kehityksellinen rakentuminen). Psykoanalyysi ei ole yhtenäinen ja yksi koulukunta. Psykoanalyysi jakautui moneksi jo Freudin eläessä. Kehitystä ja tutkimusta teorian puitteissa on tehty jo sata vuotta. - Mimi M.
Kallonkutistajatar kirjoitti:
Seksuaalisen hyväksikäytön syyte on vakava asia. Hyväksikäyttöä on myös mielen tasolla tapahtuva. Ota yhteyttä Valviraan ja kerro kokemuksesi. Jos olet traumatisoitunut hoidossasi, joku muukin voi näiden ihmisten kanssa traumatisoitua.
Toisena asiana tulee mieleen,että kerroit kyseessä olevan psykoanalyyttisesti "suuntautuneita" ei-psykoterapeutteja. Uskon sen, koska itse analyyttisena psykoterapeuttina en tavoita tuota ylikorostunutta kiinnostusta seksuaalisuuteen tai jumittumista alkuperäiseen Freudilaiseen psykoanalyysiin. Omassa koulutuksessani Freudia oli vain osa aineistosta (lähinnä neuroosit ja Freudin edelleen päteviksi todetut teemat: transferenssisuhde, ddefenssit, tiedostamattoman merkitys ja mielen kehityksellinen rakentuminen). Psykoanalyysi ei ole yhtenäinen ja yksi koulukunta. Psykoanalyysi jakautui moneksi jo Freudin eläessä. Kehitystä ja tutkimusta teorian puitteissa on tehty jo sata vuotta.Kallonkutistajatar: seksuaalinen hyväksikäyttö on vielä vakavampi asia kuin syyte hyväksikäytöstä.
Kiitos kuitenkin, että myönsit mielen tasolla tapahtuvan hyväksikäytönkin oikeaksi hyväksikäytöksi.
Kyse ei ollut tässä tapauksessa varsinaisesta hoidosta, vaan laajasta psykologisesta tutkimuksesta. Psykologi oli tuolloin HUS:n (vai mikä se silloin olikaan..) palveluksessa. Siitä on lisäksi jo kymmenen vuotta aikaa, enkä ollut parhaimmassa kunnossani tuolloin johtuen vaikeista lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistani, joten en usko pystyväni kertomaan asiasta tarepeeksi selkeästi. Kyseessä oli tietysti vielä valta-asemaan liittyvää problematiikkaa, koska psykologi oli päättävässä asemassa minun tulevaisuuteeni ja hoitomahdollisuuksiini liittyen.
En tiedä, oliko psykologi tuolloin terapeutti. Joka tapauksessa hän on tällä hetkellä psykodynaaminen psykoterapeutti ja ottaa vastaan yksityisesti Helsingissä.
Olen joutunut kokemaan tuon hyväksikäytön jo kaksi kertaa, ensin tutkimustilanteessa psykologin kanssa, sitten toisen kerran omassa terapiassani. Molemmat kerrat olivat yhtä kauheita, ja kun nyt olen kunnossa, en enää halua palata järkyttäviin kokemuksiini.
Mitä tällaisessa tilanteessa voisi ylipäätään tapahtua tai seurata?
Jos mielenterveyden alan ammattilainen toimii terapia-, tutkimus- tai hoitotilanteessa potilasta/asiakasta hyväksikäyttävällä tavalla tai muulla tavalla itse oirehtien, potilas/asiakas ei välttämättä voi suojella itseään erityisen hyvin, koska hänellä on kuitenkin jonkinlainen luottamus kyseiseen mielenterveysalan ammattilaiseen, jos ei muuten, niin ainakin kunnioitusta koulutuksen saaneeseen ihmiseen.
Jälkeenpäin tehtävät valitukset, tutkimuspyynnöt Valviraan yms. eivät voi koskaan korjata tapahtunutta. Tämän takia traumatisoitunut ihminen ei saa niin sanotusti oikeutta, vaan pahimmassa tapauksessa traumatisoivaa tekoa tai tilannetta ei pysty todistamaan (vastassahan on kuitenkin koulutettu ammattilainen jota kuullaan myös).
Lopulta traumatisoitunut henkilö, joka yrittää saada kyseistä henkilöä vastuuseen, joutuu kärsimään vielä ns. oikeusmurhasta. Tästä samaisesta syystähän esimerkiksi raiskatut naiset harvoin ysittävät saada itselleen oikeutta. Samantyyppisestä aiheesta on tehty myös monia elokuvia ja tv-sarjoja. Kauhea esimerkki on myös mediastakin tuttu "nänniä tutkimustilanteessa imenyt lääkäri", joka sai tuomion vasta korkeimmassa oikeudessa.
Monesti olen myös psy.ammattilaisten mielipiteistä lukenut, että esim. jonkinlaisessa kriisivaiheessa tai tilassa oleva ihminen voi esimerkiksi projisoida omia tuntemuksiaan tutkivaan psykologiin tai kuvitella erilaisia tapahtumia välttääkseen omia tunteitaan (hyviä argumenttija esim. psykologin puolustautumiseen). Jotkut analyytikot ovat jopa sitä mieltä, että raiskattu on itse aiheuttanut tällaisenkin tilanteen hakeutumalla tiedostamattomasti tilanteeseen.
Kukaan ylilääkäri, terapeutti tai muu valvova taho ei voi estää kauheuksia tapahtuvan kahdenkeskeisissä tilanteissa. Valitusvaiheessa on mielestäni jo myöhäistä puuttua tilanteeseen.
Potilaiden/asiakkaiden puolustautumisen voi estää myös tiedon ja itseluottamuksen puute sekä tietämättömyys omista oikeuksista ja itse arvelen että juuri näistä on usein kyse.
Vielä tuosta Freudista hieman. En tiedä onko olemassa mitään muuta tieteen alaa (paitsi tietysti historia ja filosofia), joissa kelpaa tutkimustiedon lähteeksi yli sata vuotta vanha lähdetieto (esim. Freud). Yleensä tietolähde vanhenee jo muutamassa vuodessa, koska kehitys kehittyy alalla kuin alalla.
Jostain syystä melkein jumalalliseen asemaan nostettu Freud kelpaa edelleen analyytikoille. Ulkopuolisen silmin kyseessä alkaa olla jo uskonnollisuus. Minusta tämä rapistuttaa uskottavuutta jo sen verran, että koko tyyppi ja hänen (harhaiset) ajatuksensa kannattaisi jo oman ammatillisen ja tieteellisen uskottavuuden nimissä unohtaa. - Kallonkutistajatar
Mimi M. kirjoitti:
Kallonkutistajatar: seksuaalinen hyväksikäyttö on vielä vakavampi asia kuin syyte hyväksikäytöstä.
Kiitos kuitenkin, että myönsit mielen tasolla tapahtuvan hyväksikäytönkin oikeaksi hyväksikäytöksi.
Kyse ei ollut tässä tapauksessa varsinaisesta hoidosta, vaan laajasta psykologisesta tutkimuksesta. Psykologi oli tuolloin HUS:n (vai mikä se silloin olikaan..) palveluksessa. Siitä on lisäksi jo kymmenen vuotta aikaa, enkä ollut parhaimmassa kunnossani tuolloin johtuen vaikeista lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistani, joten en usko pystyväni kertomaan asiasta tarepeeksi selkeästi. Kyseessä oli tietysti vielä valta-asemaan liittyvää problematiikkaa, koska psykologi oli päättävässä asemassa minun tulevaisuuteeni ja hoitomahdollisuuksiini liittyen.
En tiedä, oliko psykologi tuolloin terapeutti. Joka tapauksessa hän on tällä hetkellä psykodynaaminen psykoterapeutti ja ottaa vastaan yksityisesti Helsingissä.
Olen joutunut kokemaan tuon hyväksikäytön jo kaksi kertaa, ensin tutkimustilanteessa psykologin kanssa, sitten toisen kerran omassa terapiassani. Molemmat kerrat olivat yhtä kauheita, ja kun nyt olen kunnossa, en enää halua palata järkyttäviin kokemuksiini.
Mitä tällaisessa tilanteessa voisi ylipäätään tapahtua tai seurata?
Jos mielenterveyden alan ammattilainen toimii terapia-, tutkimus- tai hoitotilanteessa potilasta/asiakasta hyväksikäyttävällä tavalla tai muulla tavalla itse oirehtien, potilas/asiakas ei välttämättä voi suojella itseään erityisen hyvin, koska hänellä on kuitenkin jonkinlainen luottamus kyseiseen mielenterveysalan ammattilaiseen, jos ei muuten, niin ainakin kunnioitusta koulutuksen saaneeseen ihmiseen.
Jälkeenpäin tehtävät valitukset, tutkimuspyynnöt Valviraan yms. eivät voi koskaan korjata tapahtunutta. Tämän takia traumatisoitunut ihminen ei saa niin sanotusti oikeutta, vaan pahimmassa tapauksessa traumatisoivaa tekoa tai tilannetta ei pysty todistamaan (vastassahan on kuitenkin koulutettu ammattilainen jota kuullaan myös).
Lopulta traumatisoitunut henkilö, joka yrittää saada kyseistä henkilöä vastuuseen, joutuu kärsimään vielä ns. oikeusmurhasta. Tästä samaisesta syystähän esimerkiksi raiskatut naiset harvoin ysittävät saada itselleen oikeutta. Samantyyppisestä aiheesta on tehty myös monia elokuvia ja tv-sarjoja. Kauhea esimerkki on myös mediastakin tuttu "nänniä tutkimustilanteessa imenyt lääkäri", joka sai tuomion vasta korkeimmassa oikeudessa.
Monesti olen myös psy.ammattilaisten mielipiteistä lukenut, että esim. jonkinlaisessa kriisivaiheessa tai tilassa oleva ihminen voi esimerkiksi projisoida omia tuntemuksiaan tutkivaan psykologiin tai kuvitella erilaisia tapahtumia välttääkseen omia tunteitaan (hyviä argumenttija esim. psykologin puolustautumiseen). Jotkut analyytikot ovat jopa sitä mieltä, että raiskattu on itse aiheuttanut tällaisenkin tilanteen hakeutumalla tiedostamattomasti tilanteeseen.
Kukaan ylilääkäri, terapeutti tai muu valvova taho ei voi estää kauheuksia tapahtuvan kahdenkeskeisissä tilanteissa. Valitusvaiheessa on mielestäni jo myöhäistä puuttua tilanteeseen.
Potilaiden/asiakkaiden puolustautumisen voi estää myös tiedon ja itseluottamuksen puute sekä tietämättömyys omista oikeuksista ja itse arvelen että juuri näistä on usein kyse.
Vielä tuosta Freudista hieman. En tiedä onko olemassa mitään muuta tieteen alaa (paitsi tietysti historia ja filosofia), joissa kelpaa tutkimustiedon lähteeksi yli sata vuotta vanha lähdetieto (esim. Freud). Yleensä tietolähde vanhenee jo muutamassa vuodessa, koska kehitys kehittyy alalla kuin alalla.
Jostain syystä melkein jumalalliseen asemaan nostettu Freud kelpaa edelleen analyytikoille. Ulkopuolisen silmin kyseessä alkaa olla jo uskonnollisuus. Minusta tämä rapistuttaa uskottavuutta jo sen verran, että koko tyyppi ja hänen (harhaiset) ajatuksensa kannattaisi jo oman ammatillisen ja tieteellisen uskottavuuden nimissä unohtaa.Olen vihainen siitä, mitä olet kokenut. Psykoterapiassa oleva ihminen on yhtä haavoittuva seksuaaliselle hyväksikäytölle kuin lapsi, jota vanhempi käyttää hyväkseen. Ollaan tilanteessa, jossa toisesta ollaan (valta-asemankin vuoksi) riippuvaisia, toista tarvitaan oman hyvinvoinnin (kasvamisen tai paranemisen) edellytyksenä. Kaikkekin kauheinta on, kun ihminen,jota tarvitsee ja johon pitäisi voida luottaa, osoittautuu tuhoavaksi. P..kele.
Myös tutkivaan ihmiseen syntyy alisteinen suhde (aina) ja tarve olla ns. hyvissä käsissä. Kertomasi on kauheaa. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että itse tilanteissa ja pitkään sen jälkeenkin traumatisoitunut ihminen on usein tilassa, jossa puolustautuminen ja jopa tilanteen hahmottaminen on vaikeaa. Monet ymmärtävät vasta vuosien päästä, että ovat joutuneet väkivallan kohteeksi.
Mielentasolla tapahtuva hyväksikäyttö sisältyy nykyään jo määritelmään. Toisen provosoiminen, kiihottaminen tai hämmentäminen oman tyydytyksen saavuttamiseksi on hyväksikäyttöä. Jos esimerkiski lapsi alistetaan yliseksuaaliselle ilmapiirille, näkymille tai vaikka kuvamateriaalille tarkoituksena kiihottaa lasta ja kiihottua itse, se on seksuaalista hyväksikäyttöä.
Vielä tuosta Freudista. Monessa tieteessä yhä ajankohtaiset teoriat ja tieto on saavutettu jo satoja vuosia sitten. Kopernikuksen maailmanjärjestys ja Darwinin evoluutioteoria sekä Da Vincin anatomisten tutkimusten monet löydökset ovat edelleen päteviä omilla tieteenaloillaan. Miksi keksiä pyörää uudelleen? En haluaisi siis heittää lasta pesuveden mukana. Monet Freudin perusteoreemat ovat edelleen käyttökelpoisia. Monet ovatosoittautuneet vääriksi. Jos jaksat, hyvä kirja tästä aiheesta on aika tuore "Freudin jalanjäljillä". Kriittinen asenne on hyvä ja sitä oikeaoppinen tieteellinen freudtutkimus on. Muu on potaskaa. - Mimi M.
Kallonkutistajatar kirjoitti:
Olen vihainen siitä, mitä olet kokenut. Psykoterapiassa oleva ihminen on yhtä haavoittuva seksuaaliselle hyväksikäytölle kuin lapsi, jota vanhempi käyttää hyväkseen. Ollaan tilanteessa, jossa toisesta ollaan (valta-asemankin vuoksi) riippuvaisia, toista tarvitaan oman hyvinvoinnin (kasvamisen tai paranemisen) edellytyksenä. Kaikkekin kauheinta on, kun ihminen,jota tarvitsee ja johon pitäisi voida luottaa, osoittautuu tuhoavaksi. P..kele.
Myös tutkivaan ihmiseen syntyy alisteinen suhde (aina) ja tarve olla ns. hyvissä käsissä. Kertomasi on kauheaa. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että itse tilanteissa ja pitkään sen jälkeenkin traumatisoitunut ihminen on usein tilassa, jossa puolustautuminen ja jopa tilanteen hahmottaminen on vaikeaa. Monet ymmärtävät vasta vuosien päästä, että ovat joutuneet väkivallan kohteeksi.
Mielentasolla tapahtuva hyväksikäyttö sisältyy nykyään jo määritelmään. Toisen provosoiminen, kiihottaminen tai hämmentäminen oman tyydytyksen saavuttamiseksi on hyväksikäyttöä. Jos esimerkiski lapsi alistetaan yliseksuaaliselle ilmapiirille, näkymille tai vaikka kuvamateriaalille tarkoituksena kiihottaa lasta ja kiihottua itse, se on seksuaalista hyväksikäyttöä.
Vielä tuosta Freudista. Monessa tieteessä yhä ajankohtaiset teoriat ja tieto on saavutettu jo satoja vuosia sitten. Kopernikuksen maailmanjärjestys ja Darwinin evoluutioteoria sekä Da Vincin anatomisten tutkimusten monet löydökset ovat edelleen päteviä omilla tieteenaloillaan. Miksi keksiä pyörää uudelleen? En haluaisi siis heittää lasta pesuveden mukana. Monet Freudin perusteoreemat ovat edelleen käyttökelpoisia. Monet ovatosoittautuneet vääriksi. Jos jaksat, hyvä kirja tästä aiheesta on aika tuore "Freudin jalanjäljillä". Kriittinen asenne on hyvä ja sitä oikeaoppinen tieteellinen freudtutkimus on. Muu on potaskaa.Kiitos tästä, Kallonkutistajatar! Taidat palauttaa luottamustani analyytikoihin ainakin jonkin verran. Olisihan minun tietysti pitänyt tietää, että yksi psykologi koko psykologikunnasta ei tee koko porukasta mätää. (Ja samalla tietysti yksi ei ehkä voi kirkastaa koko koulukunnan mainetta.) Kokemukseni on tietenkin värittänyt asennettani analyytikkoihin - vihaa ja inhoahan siinä on ollut. Ja totta puhut myös Freudista. Tutustun kirjaan mielelläni, kiitos vinkistä!
Minulle tosiaan palautui koko tuo tilanne vasta käytyäni melkein kaksi vuotta terapiassa. Mieli (ja masennus oireena) tosiaan osaa toimia suojellaakseen itseään.
Oma terapeuttini (kognitiivinen) kertoi muistaakseni jotain sen tapaista, että (ainakin joidenkin) analyyttisten suuntausten edustamien psykologien ja psykiatrien joukossa seksuaalisuuden tutkiminen (ylikorostaminen) ihan perustutkimuksissakin on ollut ihan rutiininomainen käytäntö. Tästä olen tietysti vetänyt omat johtopäätökseni koko analyytikkojen joukkoa kohtaan... Tosin, olen myös lukenut monien analyytikkojen kirjoittamia kirjoja ja olen kyllä suoraan sanottuna järkyttynyt osasta kirjojen sisältöä ja teorioista ja päätelmistä. Poikkeuksena on ollut suuri sankarini Alice Miller, joka tosin irtisanoutui analyytikoista.
Kaikki analyytikot eivät tietenkään ole todennäköisesti aivan samaa mieltä kaikista asioista. (Minulla ei myös ole kokonaisvaltaista käsitystä analyyttisista teorioista koska en ole opiskellut asiaa vaan tutustunut oma-aloitteisesti satunnaisten analyytikkojen kirjoihin joita on kirjastossa ollut saatavilla ja osunut käteen.)
En taida kuitenkaan olla ainoa suomalainen, joka on traumatisoitunut hoidoissa ja tutkimuksissa. Tämän voi huomata jo esimerkiksi "Psykiatrian uhrit" -palstalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/659674
Mitä analyyttista "koulukuntaa" sinä edustat/puollat (jos saan kysyä)?
Ja mitä mieltä olet siitä, että Suomen psykoterapeuteista selkeästi suurin osa on analyyttisesti suuntautuneita?
- Javieläkerransama
Näyttäisi siltä, että kognitiivisen ja psykodynaamisen terapian vaikuttavuudessa ei ole eroja. Tässä Duodecimin Terveyskirjaston artikkeli, jonka on kirjoittanut Antero Toskala. Hän on kognitiivisen suuntauksen grand old man, kouluttaja ja professori.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00101&p_teos=onn&p_selaus=
Sittenhän on vielä kognitiivis-analyyttinen terapia, joka on kehittynyt molemmista suuntauksista.
Sinun ja kaikkien muidenkin terapiaa harkitsevien kannattanee siis tunnustella itse, kumpi olisi se oikeampi vaihtoehto. Kannattaa myös huomata terapeutin koulutustaso eli onko ET, VET, YET vai jopa kouluttaja.
Onnea matkallesi, siitä tulee varmasti hyvä! - vielätästänäinmyöhää
Viestiketjun aloittaneella vielä pakko sanoa...suosittelen lämpimästi kognitiivistä psykoterapiaa tai kognitiivist akäyttäytymisterapiaa (ovat melkein sama, käyttäytymisterapiassa otetaan vain mukaan lisäksi ihmisen käyttäytyminen). Olen itse käynyt analyyttistä yksilöpsykoterapiaa 3 vuotta, ja sen tehottomuuden takia käyn nyt jälleen 3 vuoden KELAn tukemaan terapiaa kognitiivisella viitekehyksellä. En missään nimessä suosittele analyyttistä terapiaa kenellekään! Olen tehnyt omaa empiiristä tutkimustani ja jokainen, jolla on kokemusta useimpiin eri viitekehyksiin, ovat olleet kanssani samaa mieltä. Opiskelen itsekin Joensuussa psykkaa ja myös koulunpenkiltä saamani tiedot tukevat sitä, että kognitiivisella on saatu aina vain parempia tuloksia. Toki riippuu myös paljon ongelmasta ja ihmisestä itsestään, mikä on kaikkea parhain viitekehys. Onhan niitä paljon muitakin kuin nämä kaksi mainittua....suosittelen silti kognitiivistä!
- Kallonkutistajatar
No voi sentään.
Kun ikää ja kokemusta karttuu yleensä mustavalkoisuus ja ehdottomuus pehmenevät. Olen itse psykoanalyysin läpikäynyt ja psykoanalyyttinen psykoterapeutti. Mitään tarvetta en tunne asettaa vastakkain analyyttistä ja kognitiivista psykoterapiaa. Molemmista on itselläni hyvää ja huonoa kokemusta. Molemmista saa jatkuvasti (kun alaa seuraa) lukea tutkimuksia, joissa kumpaakan ei voida todeta ehdottomasti toista paremmaksi.
Analyyttinen sopii silloin, kun persoonallisuuden kehityksen loppuunsaattaminen tarvitsee psykoterapeuttista apua. Kognitiivinen ote on oiva perusterveen persoonallisuuden kanssa varsinkin neuroottisten oireiden hoidossa. Kognitiivinen on erinomainen myös silloin, kun analyyttinen ei ole mahdollista (esim. resurssien puutten vuoksi) ja tarvitaan eväitä esimierkiksi epävakaan persoonallisuuden mukanaan tuomien elämisen vaikeuksien hallintaan. - _ __ ___ ____
Kallonkutistajatar kirjoitti:
No voi sentään.
Kun ikää ja kokemusta karttuu yleensä mustavalkoisuus ja ehdottomuus pehmenevät. Olen itse psykoanalyysin läpikäynyt ja psykoanalyyttinen psykoterapeutti. Mitään tarvetta en tunne asettaa vastakkain analyyttistä ja kognitiivista psykoterapiaa. Molemmista on itselläni hyvää ja huonoa kokemusta. Molemmista saa jatkuvasti (kun alaa seuraa) lukea tutkimuksia, joissa kumpaakan ei voida todeta ehdottomasti toista paremmaksi.
Analyyttinen sopii silloin, kun persoonallisuuden kehityksen loppuunsaattaminen tarvitsee psykoterapeuttista apua. Kognitiivinen ote on oiva perusterveen persoonallisuuden kanssa varsinkin neuroottisten oireiden hoidossa. Kognitiivinen on erinomainen myös silloin, kun analyyttinen ei ole mahdollista (esim. resurssien puutten vuoksi) ja tarvitaan eväitä esimierkiksi epävakaan persoonallisuuden mukanaan tuomien elämisen vaikeuksien hallintaan.Hieman huomaan kyllä sinullakin Kallonkutistajatar tuota mustavalkoisuutta ja ehdottomuutta, vaikka kerrot vihjailevasti olevasi vanhempi ja kokeneempi ja ilmeisesti hieman viisaampi kuin muut.
Kognitiivinen psykoterapia on hyvä ja tuloksellinen myös peroonallisuuden kehityksen loppuunsaattamisessa ja persoonallisuushäiriöiden hoidossa.
Ja vertailussa kognitiivisen terapian vaikuttavuus ei ole merkitsevästi eronnut psykodynaamisen psykoterapian vaikuttavuudesta.
Jos olet seurannut (niin kuin tuossa sanoit) tutkimusta, niin olet varmaankin kuullut kognitiivisen käyttäytymisterapian erittäin hyvistä tuloksista epävakaan persoonan (rajatilapersoona) hoidosta Tampereen yliopiston klinikalta. - Kallonkutistajatar
_ __ ___ ____ kirjoitti:
Hieman huomaan kyllä sinullakin Kallonkutistajatar tuota mustavalkoisuutta ja ehdottomuutta, vaikka kerrot vihjailevasti olevasi vanhempi ja kokeneempi ja ilmeisesti hieman viisaampi kuin muut.
Kognitiivinen psykoterapia on hyvä ja tuloksellinen myös peroonallisuuden kehityksen loppuunsaattamisessa ja persoonallisuushäiriöiden hoidossa.
Ja vertailussa kognitiivisen terapian vaikuttavuus ei ole merkitsevästi eronnut psykodynaamisen psykoterapian vaikuttavuudesta.
Jos olet seurannut (niin kuin tuossa sanoit) tutkimusta, niin olet varmaankin kuullut kognitiivisen käyttäytymisterapian erittäin hyvistä tuloksista epävakaan persoonan (rajatilapersoona) hoidosta Tampereen yliopiston klinikalta.Ei, en ole tutustunut tuohon tutkimukseen. Kiitos vihjeestä.
Pyydän anteeksi ylimielisyyttäni aikaisemmassa kommentissani.
Annan ymmärtää, että olen suurinpiirtein kaiken aiheesta lukenut ja kaiken tietävä. Näin ei tietenkään ole. Olen tutustunut tutkimukseen sen, minkä olen jaksanut ja ehtinyt. Ylimielisyys tappaa hyvän keskustelun ja sitä en toivo. - Eiks jeh?
Kallonkutistajatar kirjoitti:
Ei, en ole tutustunut tuohon tutkimukseen. Kiitos vihjeestä.
Pyydän anteeksi ylimielisyyttäni aikaisemmassa kommentissani.
Annan ymmärtää, että olen suurinpiirtein kaiken aiheesta lukenut ja kaiken tietävä. Näin ei tietenkään ole. Olen tutustunut tutkimukseen sen, minkä olen jaksanut ja ehtinyt. Ylimielisyys tappaa hyvän keskustelun ja sitä en toivo.Sinähän voisit, Kallonkutistajatar laittaa "Psykoterapia-koulukunnat"-keskusteluun (löytyy listalta) linkkejä analyyttisten terapioiden tehosta ja vaikuttavuudesta, kun olet analyyttinen terapeutti! Suorat linkit ovat parhaita.
- kdfjsdfj
No kyllä analyyttinen tehoaa! Se nimittäin tehoaa, että potilas vihdoin tajuaa olevansa masentunut, ei pärjää ilman sairaslomaa, pitää saada pitkälle lääkekuurille ja ymmärtää olevansa syyllinen kaikkeen. Kuten itse, menin puhumaan traumoistani - traumaattiset tilanteet vyöryivät ylitse. Terapeutti keskeytti kaiken traumapurun (antoi purkaa vain pienen palasen ja sen jälkeen ohjasi keskustelun muualle), no siinähän sitten menee monta vuotta, että päästään loppuun asti. Vapaa assosiaatio - ei sitä oikeasti ole. Terapeutti ohjaa keskustelua ja potilas kuvittelee vapaasti kertovansa. Mutta terapeutti osoittaa halveksuntaa, mitätöi tai lyttää jos aihe ei miellytä. Sitten kun miellyttää, niin on kiinnostunut. Lopuksi et uskalla edes puhua niistä mistä alunperin traumat olivat. Ja terapeutti vielä integroi traumat niin syvälle, ettei niistä edes pääse irti. Kun yrität puhua traumoista, kääntää terapeutti peilin ja ottaa halveksuvan, lasta tai idioottia tuijottavan katseen ja tuumaa, että ymmärrätkö että sinä syytät ongelmistasi muita?
Ja sitten kun 5-6krt on mennyt, on terapeutilla ja potilaalla yhteinen mieli, traumat, ongelmat ja viha on niin syvällä, että potilas tarvitsee pitkää terapiaa. Ehkäpä potilas joutuu sairaslomalle, mutta terapiahan on pääasia - kuka ei sitä sellaista autaaksi tekevää panostusta tekisi, kun kaikki eivät edes pääse terapiaan.
Anteeksi provosointi, mutta olkaa oikeasti varovaisia. Terapia on avuksi, moni on myös saanut avun analyyttisista ja dynaamisista terapioista, mutta jos terapeutin kanssa olette täysin eri taajuudella ja yrität räpiköidä väsyksissäsi itseäsi terapeutin kanssa samaan suuntaan, voi olla mahdollista että koet sellaista riepottelua, että edes uskonut oikeassa elämässä sellaiseen joutuvan.
Yleensä psykodynaamisissa terapioissa tähdätään että varsinainen ongelma tulee terapeutin ja potilaan väliin, siinä sitten sitä ongelmaa eletään "turvallisessa" terapiasuhteessa, potilas itse tulee tietoisesti ongelmistaan ja itse korjaa ongelmansa. Terapeutti kulkee rinnnallasi. Tosin omasta kokemuksestani voisin todeta, että dynaaminen terapeutti heittää sinut jääkylmään veteen ja katselee rannalta opitko uimaan. Jos et, niin olit liian huonokuntoinen, lihava tms. "uimaharjoitteluun".
Pahoittelen rajua tekstiä ja todellakin olen lukenut monta hyvää tekstiä terapeuttien toimivuudesta ja suuntautuksien hyödyllisyydestä. Olen myös lukenut lukuisan määrän tekstejä, ettei vika ole suuntauksessa vaan terapeutti ei ollut sopiva minulle. Eli terapeutti ei ollut myöskään ammattitaidoton, rikkonut mitään eettisiä ohjeita ja vika oli vain minussa, valitsin väärän terapeutin.- jhshgserhg
Voisiko olla, että et puhu suuntauksesta, vaan yksittäisestä terapeutista?
Tuskin otantasi on kovin suuri....yleistäminen ja liioittelu ei vakuuta. - Anonyymi
Minusta tuo oli hyvä kirjoitus, ja tunnistin siitä myös oman entisen psykoanalyyttisesti suuntautuneen terapeuttini. Valitettavasti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta tuo oli hyvä kirjoitus, ja tunnistin siitä myös oman entisen psykoanalyyttisesti suuntautuneen terapeuttini. Valitettavasti.
Terapian riskejä ei tiedetä eikä niitä tunnista. Niistä ei kerätä tietoa ja jos joku ei ole tyytyväinen terapiaan, johtuu se jostain varhaisesta vuorovaikutustraumasta. Tai jos oireet pahenevet, varsinkin analyyttinen ja dynaaminen terapia selittää ne niin, että kuuluu terapiaan ja terapiassa on saatu paljastettua potilaan ongelma.
"Molempia koulukuntia edustavien terapeuttien hoidossa voinee kuitenkin parantua. Tutkimusten mukaan terapeutin empatia ja asiakastaan kohtaan tuntema arvostus ovat tärkeämpiä kuin tämän saama koulutus."
Kannattaa myös ymmärtää, että tiettyjen koulukuntien hoidossa on jopa raportoitu traumaattisoitumista, pitkäkestoisien oireiden pahenemista ja riippuvuuksia terapiassa.
Olen lukenut tieteellisiä artikkeleita, joissa pyskodynaamisessa terapiassa on tarkoitus herättää masennus, jotta potilas sitoutuisi terapiaan jossa muutetaan persoonaa. Tässä yhteydessä valemuistot ovat tyypillisiä. Ihmiseltä puretaan koko minuus, kerros kerrokselta ja rakennetaan uusi terveellisempi minäkäsitys "minuus". Terapia voi olla pahempi väkivaltakokemus kuin ikinä olet livenä kokeillut ja pahempaa gaslightingia, mielen hämärryttämistä. - kuin missään muualla.
Tarkoituksenahan on riippuvuus terapeuttiin ja motivointi pitkään psykodynaamiseen tai analyyttiseen terapiaan. Jos syytätä terapeuttia rahanahneeksi, että terapia vaikuttaa siltä, ettei terapeutti paranna vaan pahentaa jotta saa rahaa - analyyttiset tutkimukset ovat selittäneet senkin niin, että potilas on kiintymyssuhdevammainen, eikä pysty luottamaan siihen, että terapeutti on valinnnut potilaan hoidettavakseen ja haluaa parantaa potilaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta tuo oli hyvä kirjoitus, ja tunnistin siitä myös oman entisen psykoanalyyttisesti suuntautuneen terapeuttini. Valitettavasti.
Terapian riskejä ei tiedetä eikä niitä tunnista. Niistä ei kerätä tietoa ja jos joku ei ole tyytyväinen terapiaan, johtuu se jostain varhaisesta vuorovaikutustraumasta. Tai jos oireet pahenevet, varsinkin analyyttinen ja dynaaminen terapia selittää ne niin, että kuuluu terapiaan ja terapiassa on saatu paljastettua potilaan ongelma.
"Molempia koulukuntia edustavien terapeuttien hoidossa voinee kuitenkin parantua. Tutkimusten mukaan terapeutin empatia ja asiakastaan kohtaan tuntema arvostus ovat tärkeämpiä kuin tämän saama koulutus."
Kannattaa myös ymmärtää, että tiettyjen koulukuntien hoidossa on jopa raportoitu traumaattisoitumista, pitkäkestoisien oireiden pahenemista ja riippuvuuksia terapiassa.
Olen lukenut tieteellisiä artikkeleita, joissa pyskodynaamisessa terapiassa on tarkoitus herättää masennus, jotta potilas sitoutuisi terapiaan jossa muutetaan persoonaa. Tässä yhteydessä valemuistot ovat tyypillisiä. Ihmiseltä puretaan koko minuus, kerros kerrokselta ja rakennetaan uusi terveellisempi minäkäsitys "minuus". Terapia voi olla pahempi väkivaltakokemus kuin ikinä olet livenä kokeillut ja pahempaa gaslightingia, mielen hämärryttämistä. - kuin missään muualla.
Tarkoituksenahan on riippuvuus terapeuttiin ja motivointi pitkään psykodynaamiseen tai analyyttiseen terapiaan. Jos syytätä terapeuttia rahanahneeksi, että terapia vaikuttaa siltä, ettei terapeutti paranna vaan pahentaa jotta saa rahaa - analyyttiset tutkimukset ovat selittäneet senkin niin, että potilas on kiintymyssuhdevammainen, eikä pysty luottamaan siihen, että terapeutti on valinnnut potilaan hoidettavakseen ja haluaa parantaa potilaan. - Anonyymi
jhshgserhg kirjoitti:
Voisiko olla, että et puhu suuntauksesta, vaan yksittäisestä terapeutista?
Tuskin otantasi on kovin suuri....yleistäminen ja liioittelu ei vakuuta.Psykodynaaminen terapia kokemuksia.
Psykoanalyysi ja psykodynaaminen terapia ovat alkaneet nousta päivänvaloon jopa vahingollisilla, traumatisoivilla ja psyykkisesti sairastuneilla kokemuksilla.
Toki nämä koulukunnat alkavat tehtailla tutkimuksia, joissa nämäkin kokemukset muutetaan mustavalkoiseksi - joko syyllistämällä potilas vialliseksi kun kokemus oli huono tai tuomalla esille, että vika ei ole teoriassa tai koulukunnassa - vaan yksittäisessä huonossa terapeutissa. Näin saadaan huomio taas muualle kuin psykodynaamisen koulukunnan korkampiin riskitekijöihin, jotka voivat aiheuttaa eliniköisiä vaurioita ihmisiin.
Toki yksittäisiä hyviäkin terapeutteja varmasti löytyy näistäkin koulukunnista. Mutta itselläni oli todellinen sekoaminen lähellä ja persoonallisuuteni sairastui todella pahasti. Olin ennen hyvään ja valoon uskova. Nyt pelkään kaikkia, pimeää ja en osaa pitää puoliani. Minut haastettii ja haasteettiin ja kyseenalaistettiin sekä totuus muutettiin niin rajusti, että lamaannun vieläkin 3v ko. terapian lopettamisen jälkeen pienimmästäkin vastalauseesta ja olen täysin alistunut. Käyn vieläkin toisessa terapiassa tämän alkuperäisen terapeutin motivoinnin vuoksi. Nykyinen terapeutti uskoo, että terapia oli vahingollinen - mutta pitää minut sillä ja vähättelemällä asiaa ja asian merkitystä lapsellisessa positiossa.
Taidan luovuttaa. Tämmöinen minusta tuli. Kaikki menee päin enkä usko että mikään on enään hyvää..jokainen repii minua vain joka suuntaan, uhkailee, kiristää lyttää mainpuloi. Omaa mielipidettä ei enään ole. Olen haamu, pelkkä kuori jonka kaunis sisus revittiin irti ja hyvät puoleni ovat nyt toisten ominaisuuksia. Minulle siirrettiin se kaikki pahuus, huonous, epäonnistuminen ja kyvyttömyys. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykodynaaminen terapia kokemuksia.
Psykoanalyysi ja psykodynaaminen terapia ovat alkaneet nousta päivänvaloon jopa vahingollisilla, traumatisoivilla ja psyykkisesti sairastuneilla kokemuksilla.
Toki nämä koulukunnat alkavat tehtailla tutkimuksia, joissa nämäkin kokemukset muutetaan mustavalkoiseksi - joko syyllistämällä potilas vialliseksi kun kokemus oli huono tai tuomalla esille, että vika ei ole teoriassa tai koulukunnassa - vaan yksittäisessä huonossa terapeutissa. Näin saadaan huomio taas muualle kuin psykodynaamisen koulukunnan korkampiin riskitekijöihin, jotka voivat aiheuttaa eliniköisiä vaurioita ihmisiin.
Toki yksittäisiä hyviäkin terapeutteja varmasti löytyy näistäkin koulukunnista. Mutta itselläni oli todellinen sekoaminen lähellä ja persoonallisuuteni sairastui todella pahasti. Olin ennen hyvään ja valoon uskova. Nyt pelkään kaikkia, pimeää ja en osaa pitää puoliani. Minut haastettii ja haasteettiin ja kyseenalaistettiin sekä totuus muutettiin niin rajusti, että lamaannun vieläkin 3v ko. terapian lopettamisen jälkeen pienimmästäkin vastalauseesta ja olen täysin alistunut. Käyn vieläkin toisessa terapiassa tämän alkuperäisen terapeutin motivoinnin vuoksi. Nykyinen terapeutti uskoo, että terapia oli vahingollinen - mutta pitää minut sillä ja vähättelemällä asiaa ja asian merkitystä lapsellisessa positiossa.
Taidan luovuttaa. Tämmöinen minusta tuli. Kaikki menee päin enkä usko että mikään on enään hyvää..jokainen repii minua vain joka suuntaan, uhkailee, kiristää lyttää mainpuloi. Omaa mielipidettä ei enään ole. Olen haamu, pelkkä kuori jonka kaunis sisus revittiin irti ja hyvät puoleni ovat nyt toisten ominaisuuksia. Minulle siirrettiin se kaikki pahuus, huonous, epäonnistuminen ja kyvyttömyys.:,(
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykodynaaminen terapia kokemuksia.
Psykoanalyysi ja psykodynaaminen terapia ovat alkaneet nousta päivänvaloon jopa vahingollisilla, traumatisoivilla ja psyykkisesti sairastuneilla kokemuksilla.
Toki nämä koulukunnat alkavat tehtailla tutkimuksia, joissa nämäkin kokemukset muutetaan mustavalkoiseksi - joko syyllistämällä potilas vialliseksi kun kokemus oli huono tai tuomalla esille, että vika ei ole teoriassa tai koulukunnassa - vaan yksittäisessä huonossa terapeutissa. Näin saadaan huomio taas muualle kuin psykodynaamisen koulukunnan korkampiin riskitekijöihin, jotka voivat aiheuttaa eliniköisiä vaurioita ihmisiin.
Toki yksittäisiä hyviäkin terapeutteja varmasti löytyy näistäkin koulukunnista. Mutta itselläni oli todellinen sekoaminen lähellä ja persoonallisuuteni sairastui todella pahasti. Olin ennen hyvään ja valoon uskova. Nyt pelkään kaikkia, pimeää ja en osaa pitää puoliani. Minut haastettii ja haasteettiin ja kyseenalaistettiin sekä totuus muutettiin niin rajusti, että lamaannun vieläkin 3v ko. terapian lopettamisen jälkeen pienimmästäkin vastalauseesta ja olen täysin alistunut. Käyn vieläkin toisessa terapiassa tämän alkuperäisen terapeutin motivoinnin vuoksi. Nykyinen terapeutti uskoo, että terapia oli vahingollinen - mutta pitää minut sillä ja vähättelemällä asiaa ja asian merkitystä lapsellisessa positiossa.
Taidan luovuttaa. Tämmöinen minusta tuli. Kaikki menee päin enkä usko että mikään on enään hyvää..jokainen repii minua vain joka suuntaan, uhkailee, kiristää lyttää mainpuloi. Omaa mielipidettä ei enään ole. Olen haamu, pelkkä kuori jonka kaunis sisus revittiin irti ja hyvät puoleni ovat nyt toisten ominaisuuksia. Minulle siirrettiin se kaikki pahuus, huonous, epäonnistuminen ja kyvyttömyys.Paykodynaamisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on aina paha ja terapiassa pitää oppia oma pahuus
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paykodynaamisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on aina paha ja terapiassa pitää oppia oma pahuus
Sairasta
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271438
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka611281Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha91225Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.291175Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?291174Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot641077Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne131063Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan341062Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se71053Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61042