paluu alkuun

vanharauta kirjoitti:

Olen lähiruuan vankkumaton kannattaja, paluu alkuun ei ole mahdotonta. Tarkastellessamme sitä mitä syömme on se usein muuta kuin tuoretta. Säilöntäaineita, kylmiöitä, kypsyttämöjä,lisäaineita ja kaasukäsittelyä. Kuinkamonta kilometriä on jugurttisi taittanut matkaa midosta pöytään, saatikka mennyt aika. Rekkaralli erillaisten tuotantolaitosten, tukkujen varastojen, lgistiikkakeskusten ja kauppojen varastojen välillä on melkoinen. Tavara vanhenee jokapäivä, olise sitten missä hyvänsä, ennenkuin se on lautasellani. Eurooppalaisittain ymmärtäisin että tuotetaan mahdollisimman lähellä kulutusta, onhanse egologistakin. Kuinkapaljon palaa löpöä muutaman pullapussin ja leipäviipaleen jakamisessa jotta jonkun tietyn tuotteen esilletulo taataan (tiedän kun olen ajanut leipää). Pakattuna "säilyy" paremmin, "pakastettuna" säilyy paremmin, kustannuksia se ainakin nostaa ja senhän maksaa kuluttala. Kuinkahanpaljon muuten vie kokosuomen ruuan kylmäkäsittely ja kylmätikit ja altaat sähköä? maksajan tiedän kysymättäkin. Jos kierto olisi nopea ja enemmänkin tilauspojainen voitaisiin siirtyä täsmätoimituksiin.Tuotettaessa kuluttajan lähellä syntyisi erillaisia tuotteita,tuottajia olisi useampia ja valinnanmahdollisuuksia myös. Kuluttajn mielipiteet ja toiveet voisivat toteutua kuten silloin kun oli esim. lihatiski tai kalatiski, paikkakunnan leipuri tai lihan palvaamo. Jos voisi kuvitella että paikkakunnalla olisi meijeriosaamista voisi toivoa jotain oikei herkullista saamatta vatsaansa sekaisin, aidot asiat voisivat olla jopa "terveellisiä" koska ne olisivat samasta BIOTOOPIST mistä ihminenkin. Se joka tuottaisi laatutavaraa pärjäisi kilpailussa, saisi palkkansa ja voisi rakentaa elämäänsä kestävälle pohjalle, nyt kuten itäisessä naapurissamme määrä ratkaisee tulon ei laatu. Lisäpointtina ei toivottavana esitän teorian, Jos yhteiskuntaamme uhkaisi jokin kriisi olisi elintarviketuotanto paikkakuntakohtaista perustarpeiltaan, ei keskusvarastojen ja hrvojen tuotantolaitosten varassa, saati sitten kuljetuksen. Tasaisesti työllistävävaikutus olisi mielestäni huomattava. Vertauksena olen käyttänyt SVEITSIN kanttooneja, Saksan alueita ja siellä toimivaa elintarvikehuoltoa. Mielestäni esim. SVEITSISTÄ viedään maailman elitarvike pörsseihin tuotteita joita voimme ostaa kotimaisista herkkupuodeista korkeaan hintaan? Maa josta nuo tuottet tulevat on hädintuskin eteläsuomen kokoinen mutta tunnettu kaikissa maailman metropoleissa. Maa on rikas vaikka heidän peltonsa ovat osin 45 asteen kulmassa, uskon että me näämme ennen nälkää kuin he, historia puhukoon puolestani. He eivät kuljeta maitoaan vuortenyli hapatettavaksi, tai alistu syömään jotain kumimaista massaa koko maassa, laaksoissa valmistuu yksittäisten kätten ja sukujen tuotteita joita voi ostaa vaikka KAIROSTA. Voisimpa sanoa samaa kotimaastani, rallikuskeja, hiihtäjiä tai muita urheilioita on vain aikansa, nimiä tulee ja menee. Kilpailu salamin,juston,suklaan,myslin ja muiden "terveystuotteiden" sekä hienomekaniikan kanssa taitaa olla paras olla kilpailematta. Luonnollista kehitystä, vanhoja arvoja, taitavia käsiä, paljon ja sitkeää työtä, arvoa sille alkuperäiselle luonnonmukaiselle ruualle ja siinä se on, se on monen lähituottajan osaamisen summa joka takaa jatkuvuuden ja antaa kuluttajalle aidon ravinnon. Terveellisen ravinnon ja Ihmistes tuskaa ja ahdistusta sairauksien kourissa kannattaisi myös ajatella, mihin tämä tehotuotanto johtaa? Kenen edun mukaista on tietää mutta vaieta, olivatko he jotka savupirtissä asuivat ja elivät tosiaankin väärässä. Ihmiset jotka selvisivät "pihapiirinsä" tuotteilla ilman kemikaaleja ja loivat olosuhteet että me voinmme myrkyttää itsemme ja lapsemme sekö on toivottu lopputulos. Energia taitaa olla tärkeämpi puheenaihe, voihan sitä mitata, sitä on tai ei ole, taudit tulevat vasta vuosien päästä ja se on henkilökohtainen ongelma!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä