Kumpi on henkisesti helpompaa?!

pitäs tuo ratkaista?

jättäessään mulle tulee huono omatunto ja jätettynä hyljätty olo.
olen ratkaissut ongelman, ku ei seurustele ei tule jätetyksi eikä tartte jättää ja kuka sanoi etten muka ole nero?

helpompaa. Oma kokemus on, että olen jättänyt tilanteissa, missä suhde on jo kuollut, mutta mitään selvää eroa ei ole tapahtunut.
Naisilla ei ole mun havaintojeni mukaan ollut mitään ongelmia jättämisessä, päinvastoin, he ovat useimmiten jopa nauttineet siitä.

ole helppoa tulla yhtäkkiä jäytetyksi, ilmoitetaan heips en oikeestaan koskaa ole edes välittännyt/rakastannut sinusta, vaikka kuvittelin toisen rakastavan minua, ehkä vaan piti minua kaverinaan, eikä aidosti rakastannut minua missään vaiheessa.

Siitä millainen itse on ja millainen on suhde.

Jättäjä voi kokea kaikki maailman tuskat pohtiessaan eroa vaikkapa riitaisessa suhteessa. Ilmoittaessaan eropäätöksestä, on toinen iloinen ja onnellinen kun tuli ratkaisu jota hän ei itse uskaltanut tehdä. Jätetyn ei siis tarvinnut kokea sitä ratkaisutuskaa ollenkaan, eikä ollut erostakaan harmissaan.

Variaatioita on, ja on vaikea sanoa mikä niistä on helpoin.

Ehkäpä silloin on helpointa, kun omat tunteet on kuolleet ja haluaakin eroa. Oli sitten jättäjä tai jätetty.

helpompaa on tulla jätetyksi, vaikka sekin hajottaa "ihan kivasti". En vois jättää ihmistä, jota rakastan, ja vaikeata se oli vaikkei rakastanutkaan enää.

Aika hassua kun samaan galluppiin törmää kahdessa eri paikassa tällei... Vai onko tämäkin ollu jossai ilta lehdessä nyt aiheena...

mutta jättäminen on helpompaa. Perustelu: tilanne on silloin itsellä hallinnassa, vaikka pahalta tuntuisikin.

Parempi on tehdä selväksi mitä todella haluat itse....
Miehillä on yleensä käsitys että jättäminen.... eivät vain huomaa avitusta....
Sitten kun tajuavat...alkaa varsinainen souvi....
Sen takia keskity itse päättämään mitä haluat ja ole vahva myös päätöksessäsi...
Ennen kuin teet päätöksesi.... eipäs joopas suhteessa seelaa moni...

Ehkä sen hetkiset tunteet ratkaisevat.

Alkavat olla samantasoisia. Jätetyksi tulemiseen henkilökohtaiseen haistapaska-fiilikseen tottuu ajan kanssa ja asiassa kokemus tuo varmuutta... ja kun on päätynyt olemaan täydellinen kusipää jättäessään sen ns. vakavan oikean parisuhteen oman pitkänlinjan ääliömäisyytensä ja yleensäkin väärien valintojen takia niin syöhän sekin miestä ja kaikkia mahdollisia oma- itse- ja oikeudentuntoa rotan lailla jota ei voi olla noteeraamatta varsin raskaana asiana.

Eikö sanamuodon pitäisi olla että kumpi on henkisesti raskaampaa koska oikeastihan "keveys" ei pitäisi olla sanana mukana näissä asioissa?

Jättää tai tulla jätetyksi... Ei siis ole yhdessä sovittu suhteen päättymisestä. Siispä... Jättäminen on helpompaa, koska jättäjä haluaa irti/eroon jostakin, on luultavasti siten valmistautunut. Jätetty ei tätä haluaisi, yleensä, ja on usein myös yllätetty.

Taitaa jätetyksi tuleminen olla ehkä sittenkin helpompaa, vaikkei sekään helppoa ole. Jätetyksi tuleminen ei tavallaan riipu susta, joten voi hyvin päivitellä kuinka elämä on laiffii ja hukuttaa itseensä niihin satoihin turhiin drinkkeihin ja kyyneleihin. Jättäjänä olet oman onnesi herra, etkä voi periaatteessa valittaa omasta päätöksestä ja rypeä samanlaisessa itsesäälissä kuten jätetty :)

jättää.

Jättäminen. Ei se aina helppoa ole, enkä ole kokenut oikeastaan kunnolla jätetyksi tulemisen tunnetta, joten ei ole vertailukohtia pahemmin.. Mutta, ihan jo se että jättäjä todennäköisesti miettii siirtoaan jo etukäteen, ehkä kauankin aikaa ja kerkeää näin tehdä "surutyön" lähes kokonaan loppuun kun ilmoittaa ratkaisustaan toiselle osapuolelle. Sille toiselle taas tilanne voi tulla yllätyksenä ja se kipu on vielä edessäpäin, kun toinen on työstänyt asiaa jo enemmän. Joten uskoisin että jätetyksi tuleminen satuttaa enemmän, kukapa sitä tahtoisi jos omasta mielestä suhteessa on kaikki hyvin ja sitten toinen vaikka ihastuu toiseen henkilöön ja niin poispäin.. Kyllä se varmasti sattuu enemmän, kun kaikki haaveet lyödään murskaksi.

jättää

molemmista, mutta onhan ne muistissa. Nyt ajattelen, jälkeenpäin, että jätetyksi tuleminen oli helpompaa. Silloin vastuu päätöksestä ei ollut itsellä vaan toisella. Päätös jättämisestä on raskasta, sitä soutaa ja huopaa edestakaisin mielessään helposti vielä pitkään, varsinkin jos toinen soittelee perään tms. Se lujana oleminen on raskasta, koska on ollut kuitenkin voimakkaita tunteita toista kohtaan ja ainahan niitä jää jollain lailla kytemään pitkäksikin aikaa. Ei mikään koskaan lopu kuin seinään. Ainakaan mulla.