Tuntuuko...

Minäkö Apea

... koskaan siltä kuin "kohtalokin" olisi kaikin voimin parisuhdetta vastaan?
Itsehän nyt olen estynyt introvertti joka ei pahemmin baareissa ramppaa yms. ja siinä kai se suurin syy sinkkuuteen, ei sitä tyyliin kaupassakaan ketään tule iskettyä, mutta on se nyt perkule kun kaikenmaailman koulutuksissakin satun aina siihen rakoon kun luokalla on vain kulahtaneita vanhuksia tai saman sukupuolen porukkaa. Sitten kun katson seuraavan vuoden aloittelevaa ryhmää niin siellähän on 90% nuoria ja hyvännäköisiä potentiaalisia kumppaniehdokkaita. Ja nytkin aloitettuani koulutuksen kun päivän kohokohta on kahvion tyttönen jota - kuvittelen sitten tai en - vaikuttaisin jossain mielessä kiinnostavan (oudosti sattuu väenpaljoudesta aina katseet yhteen) niin just NYT ollaan muuttamassa koulutustiloja sellaiseen paikkaan missä silmäruuat on muisto vain.

Miksi, MIKSI?

17

386

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • :P

      Elämä on PASKAA.
      Tai ehkä kohtalo varjelee sut vääriltä kumppaneilta jotta oot vapaa sitten kun Se Oikea tulee vastaan! :)

    • Kuulostaa tutulta! En varsinaisesti usko kohtaloon, mutta kummallista kyllä minullekin käy aina noin. Kursseilla, joilla voisi kuvitella olevan paljon oman ikäluokan naisia, on aina paljon miehiä ja/tai eläkeläisrouvia. Toisekseen olen vakuuttunut, että parisuhdetta haikailevan sinkkunaisen kannattaisi tavata minut ja saada minut ihastumaan. Sen varmempaa konstia ei olekaan saada manattua esiin Prinssi Uljasta, jonka kanssa ollaankin tuota pikaa parisuhteessa.

    • että näin

      No tuo on sitä huonoa tuuria, jonka merkitys voi muodostua todella suureksi joidenkin huono-onnisten kohdalla.

      Minun kokemukseni koulutuksien, kurssien ja minkä tahnsa tilanteen suhteen joihin jokukin säällisen näköinen nainen ilmaantuu on se, että aina löytyy joukosta vähintään se yksi naisia hyvin käsittelemään tottunut panomies joka heti alkaa piirittää tällaista naista ja hänen nussittavakseen tämä nainen myös päätyy ellei sitten ole sillä tavalla varattu että kieltäytyy tällaisesta.
      Ne miehet jotka oikeasti ovat vailla naaisseuraa ovat aina kuitenkin sen verran estyneitä tai vraautuneita tällaisen naisen tai tilanteen suhteen, että eivät kehtaa käydä naisesta tappelemaan jonkun tällaisen panomiehen kanssa. Eli kyllä siinä ilman naista jää tällaisessakin tilanteessa, vaikka olisi komeakin mies ja periaatteessa naiselle mieluisampi kuin tämä panomies. Panomiehet osaavat puhua naisille myös toisista miehistä niin että ne naisen silmissä alkavat näyttää epäilyttäviltä. Tyypillisiä toimivia taktiikoita on leimata ilman naisseuraa oleva mies vähintäänkin joksikin seksuaalisesti perverssiksi.

      Se on sitten eri juttu jos porukassa on 90% kelvollisia naisia. Kyllä niiden seassa ainakin chanssit kaasvavat , siltikin vaikka näistä naisista varmaan 99% on varattuja tai sellaisia joilla on joku vakipanija.

      • Seuraton mies

        No suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin käydä niillä kursseilla yms. ihan muista syistä kuin jotain iskeäkseen. Harva nainen taitaa siellä keskittyä siihen että tutustuisi johonkin mieheen seurustelumielessä.

        Minusta sekään ei ole millään tavalla naisen vika jos muut miehet vain istuvat hiljaa arasti vilkuillen tai juttelevat keskenään kun joku rohkeampi mies menee sille naiselle juttelemaan. Jos nainen ei ylipäätään ole siellä ketään iskeäkseen ja se rohkeampi mies on ainoa joka ylipäätään viitsii tulla esittäytymään ja juttelemaan, niin eihän nainen silloin mitään väärin tee.

        Onko yleensäkin ihan mahdoton ajatus, että niihin naisiin suhtautuisi ihan kuin kehen tahansa kurssikaveriin, eikä jatkuvasti stressaisi siitä että tuleekohan tuosta naisesta nyt minun seurustelukumppanini tms?

        Loppuun vielä muistuttaisin, että jokainen joka osaa jutella naisille ihan normaalisti ei ole mikään panomies. Se on kuulkaas ihan normaalia että miehet ja naiset puhuvat keskenään, vaikka eivät olisi mitään seuraa etsimässä.


      • kurssikaveri
        Seuraton mies kirjoitti:

        No suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin käydä niillä kursseilla yms. ihan muista syistä kuin jotain iskeäkseen. Harva nainen taitaa siellä keskittyä siihen että tutustuisi johonkin mieheen seurustelumielessä.

        Minusta sekään ei ole millään tavalla naisen vika jos muut miehet vain istuvat hiljaa arasti vilkuillen tai juttelevat keskenään kun joku rohkeampi mies menee sille naiselle juttelemaan. Jos nainen ei ylipäätään ole siellä ketään iskeäkseen ja se rohkeampi mies on ainoa joka ylipäätään viitsii tulla esittäytymään ja juttelemaan, niin eihän nainen silloin mitään väärin tee.

        Onko yleensäkin ihan mahdoton ajatus, että niihin naisiin suhtautuisi ihan kuin kehen tahansa kurssikaveriin, eikä jatkuvasti stressaisi siitä että tuleekohan tuosta naisesta nyt minun seurustelukumppanini tms?

        Loppuun vielä muistuttaisin, että jokainen joka osaa jutella naisille ihan normaalisti ei ole mikään panomies. Se on kuulkaas ihan normaalia että miehet ja naiset puhuvat keskenään, vaikka eivät olisi mitään seuraa etsimässä.

        "Onko yleensäkin ihan mahdoton ajatus, että niihin naisiin suhtautuisi ihan kuin kehen tahansa kurssikaveriin, eikä jatkuvasti stressaisi siitä että tuleekohan tuosta naisesta nyt minun seurustelukumppanini tms?"

        TÄMÄ.

        Olin juuri kurssilla, missä oli monenikäistä porukkaa. Kahvitauoilla oli hyvä tunnelma, kun kaikki juttelivat kaikkien kanssa, eikä kukaan todellakaan ollut iskemässä ketään. Kaikki saivat suunvuoron, kaikesta jutusteltiin, ja kurssin aikana tuli tutuksi niin yhden keski-ikäisen miehen lapset kuin yhden nuoren naisen koiratkin. Porukassa oli myös yksi ikäiseni (päälle parikymppinen) ujohko mies, josta jäi todella miellyttävä mielikuva, koska hän ujoudestaan ja punastelustaan huolimatta jutteli ystävällisesti ja kiinnostuneesti kaikkien kanssa - naisten ja miesten, nuorten ja vanhojen. Antaisin siis sinkuille kurssilaisille tällaisen vinkin: opetelkaa olemaan aidosti kiinnostuneita kaikenlaisista ihmisistä. Vaikka pitäisitte samalla silmänne auki romanttisessakin mielessä, niin älkää keskittäkö voimavarojanne siihen. Ne mahdolliset nais/miesystäväehdokkaatkin huomaavat kyllä, miten kohtelette muitakin ihmisiä, ja se on tällaisessa ympäristössä paljon tärkeämpää kuin tietyn naisen kylkeen liimaantuminen.

        Kurssilla oli kyllä sellainenkin pieni osa porukkaa - lähinnä niitä nuorempia ihmisiä, minun ikäluokkaani - joita ei tuntunut kiinnostavan muiden seura ollenkaan. Oli yksi pariskunta, jotka istuivat kurssilla yhdessä eivätkä jutelleet toisilleen eivätkä muillekaan. Oli yksi nuorimies, joka vietti tauot tupakkaa polttaen ja kännykässä puhuen, ja tuntui katsovan muita kurssilaisia vähän nokanviertä pitkin. Sitten oli sattumalta myös yksi itselleni puolituttu mies, jonka olin aina arvellut olevan hiukkasen minusta kiinnostunut (koska hän aina katsellut minua pitkään), joten ajattelin, että tämäpä on oiva tilaisuus ottaa miehestä vähän selvää. Hän oli myös näitä, jotka eivät lähestyneet muita ollenkaan, joten menin muutaman kerran hänelle juttelemaan, mutta häntä ei tuntunut minun jutteluni kiinnostavan tippaakaan. Oli töykeä ja sitten kuitenkin tuijotteli taas etäältä. Annoin olla sitten ja menin mieluummin juttelemaan niiden kanssa, joita minun juttuni tuntuivat enemmän kiinnostavan.

        Nyt hiukan huvittaa ajatus, että tämän nyrpeän käytöksen jälkeen tämä hemmo olisikin näitä, jotka nurisevat että "tottuneet panomiehet vievät kursseilta kaikki naiset nussittavakseen" ja plaa plaa plaa.


      • Ed Phuck
        kurssikaveri kirjoitti:

        "Onko yleensäkin ihan mahdoton ajatus, että niihin naisiin suhtautuisi ihan kuin kehen tahansa kurssikaveriin, eikä jatkuvasti stressaisi siitä että tuleekohan tuosta naisesta nyt minun seurustelukumppanini tms?"

        TÄMÄ.

        Olin juuri kurssilla, missä oli monenikäistä porukkaa. Kahvitauoilla oli hyvä tunnelma, kun kaikki juttelivat kaikkien kanssa, eikä kukaan todellakaan ollut iskemässä ketään. Kaikki saivat suunvuoron, kaikesta jutusteltiin, ja kurssin aikana tuli tutuksi niin yhden keski-ikäisen miehen lapset kuin yhden nuoren naisen koiratkin. Porukassa oli myös yksi ikäiseni (päälle parikymppinen) ujohko mies, josta jäi todella miellyttävä mielikuva, koska hän ujoudestaan ja punastelustaan huolimatta jutteli ystävällisesti ja kiinnostuneesti kaikkien kanssa - naisten ja miesten, nuorten ja vanhojen. Antaisin siis sinkuille kurssilaisille tällaisen vinkin: opetelkaa olemaan aidosti kiinnostuneita kaikenlaisista ihmisistä. Vaikka pitäisitte samalla silmänne auki romanttisessakin mielessä, niin älkää keskittäkö voimavarojanne siihen. Ne mahdolliset nais/miesystäväehdokkaatkin huomaavat kyllä, miten kohtelette muitakin ihmisiä, ja se on tällaisessa ympäristössä paljon tärkeämpää kuin tietyn naisen kylkeen liimaantuminen.

        Kurssilla oli kyllä sellainenkin pieni osa porukkaa - lähinnä niitä nuorempia ihmisiä, minun ikäluokkaani - joita ei tuntunut kiinnostavan muiden seura ollenkaan. Oli yksi pariskunta, jotka istuivat kurssilla yhdessä eivätkä jutelleet toisilleen eivätkä muillekaan. Oli yksi nuorimies, joka vietti tauot tupakkaa polttaen ja kännykässä puhuen, ja tuntui katsovan muita kurssilaisia vähän nokanviertä pitkin. Sitten oli sattumalta myös yksi itselleni puolituttu mies, jonka olin aina arvellut olevan hiukkasen minusta kiinnostunut (koska hän aina katsellut minua pitkään), joten ajattelin, että tämäpä on oiva tilaisuus ottaa miehestä vähän selvää. Hän oli myös näitä, jotka eivät lähestyneet muita ollenkaan, joten menin muutaman kerran hänelle juttelemaan, mutta häntä ei tuntunut minun jutteluni kiinnostavan tippaakaan. Oli töykeä ja sitten kuitenkin tuijotteli taas etäältä. Annoin olla sitten ja menin mieluummin juttelemaan niiden kanssa, joita minun juttuni tuntuivat enemmän kiinnostavan.

        Nyt hiukan huvittaa ajatus, että tämän nyrpeän käytöksen jälkeen tämä hemmo olisikin näitä, jotka nurisevat että "tottuneet panomiehet vievät kursseilta kaikki naiset nussittavakseen" ja plaa plaa plaa.

        "Nyt hiukan huvittaa ajatus, että tämän nyrpeän käytöksen jälkeen tämä hemmo olisikin näitä, jotka nurisevat että "tottuneet panomiehet vievät kursseilta kaikki naiset nussittavakseen" ja plaa plaa plaa. "

        Valitettavasti tunnistan tässä itseäni. Todennäköisesti tyypillä ei myöskään ole saanut naisasiat oikein koskaan tuulta purjeiden alle, tuloksena katkeroitumista sun muuta eikä normaalistikaan ole ollut paljoa naisten kanssa tekemisissä. Normaalielämässä huomaa just tollasena "kiinnostuneena kyyläilynä" mutta juttelutilanteessa käyttäytyykin töksähtelevästi ja tylysti kun itsetunnot ja (nais)sosialisointikyvyt puuttuu. Sitten kun nainen tuumaa että "PYH" ja menee juttelemaan toiselle miehelle, syytökset on helppo mielessään kohdistaa tähän naiseen ja toisiin miehiin. "Jaha just tommonen h*ro ja antaa varmana tolle panomiehelle". Toisaalta järjellä käsitän että parempi kun tällaiset katkerat ja vinksahtaneet miehet ei naista saakaan, mutta milläs pääset siitä biologisesta pariutumisen ja nussuttelun tarpeesta eroon joka samalla raastaa niin maan perkeleesti? Ja kun "tarve" on kerran suuri niin yritäs siinä sitten olla naisten kanssa vaan pelkkää kaveria ja ihmistä... Mahdotonta.


      • kurssikaveri
        Ed Phuck kirjoitti:

        "Nyt hiukan huvittaa ajatus, että tämän nyrpeän käytöksen jälkeen tämä hemmo olisikin näitä, jotka nurisevat että "tottuneet panomiehet vievät kursseilta kaikki naiset nussittavakseen" ja plaa plaa plaa. "

        Valitettavasti tunnistan tässä itseäni. Todennäköisesti tyypillä ei myöskään ole saanut naisasiat oikein koskaan tuulta purjeiden alle, tuloksena katkeroitumista sun muuta eikä normaalistikaan ole ollut paljoa naisten kanssa tekemisissä. Normaalielämässä huomaa just tollasena "kiinnostuneena kyyläilynä" mutta juttelutilanteessa käyttäytyykin töksähtelevästi ja tylysti kun itsetunnot ja (nais)sosialisointikyvyt puuttuu. Sitten kun nainen tuumaa että "PYH" ja menee juttelemaan toiselle miehelle, syytökset on helppo mielessään kohdistaa tähän naiseen ja toisiin miehiin. "Jaha just tommonen h*ro ja antaa varmana tolle panomiehelle". Toisaalta järjellä käsitän että parempi kun tällaiset katkerat ja vinksahtaneet miehet ei naista saakaan, mutta milläs pääset siitä biologisesta pariutumisen ja nussuttelun tarpeesta eroon joka samalla raastaa niin maan perkeleesti? Ja kun "tarve" on kerran suuri niin yritäs siinä sitten olla naisten kanssa vaan pelkkää kaveria ja ihmistä... Mahdotonta.

        Onhan se kieltämättä kurja tilanne :-( Ja olet varmaan tästä em. tyypistäkin oikeassa. Mutta mitäpä siinä sitten voi tehdä, kun ei väkisin saa keskustelua aikaiseksi? Näillä palstoilla toitotetaan jatkuvasti keskivertonaisen narsismista ja mistä vaan, mutta tosiasiassa naisen on hyvin vaikea ajatella tyyliin "Oijoi, poikaparka on vaan ujo! Oikeasti se on tyly vain siksi että se tykkää musta ihan liikaa. Taidanpa siis piirittää vähän lisää!" Eiköhän se ole useimmin niin, että toinen käyttäytyy kuin ei olisi kiinnostunut, koska ei ole kiinnostunut. On kovin vaikea ruveta analysoimaan ja vetämään muita johtopäätöksiä, jos ei ole oikeastaan mitään, mistä niitä vetää. Tuijottelukin voi periaatteessa tarkoittaa mitä vain; pelkästään sen perusteella on mahdoton päätellä mitään.

        "Ja kun "tarve" on kerran suuri niin yritäs siinä sitten olla naisten kanssa vaan pelkkää kaveria ja ihmistä... Mahdotonta."

        Onko näin? Siis kyllä minä sen ymmärrän, että jos on ihan mielettömän ihastunut johonkin, niin ei kertakaikkiaan pysty käyttäytymään normaalisti. Mutta että jos "tarve" on tarpeeksi suuri, niin olisi mahdotonta suhtautua vähänkin viehättävään naishenkilöön ihmisenä...?


      • Mies1985
        kurssikaveri kirjoitti:

        Onhan se kieltämättä kurja tilanne :-( Ja olet varmaan tästä em. tyypistäkin oikeassa. Mutta mitäpä siinä sitten voi tehdä, kun ei väkisin saa keskustelua aikaiseksi? Näillä palstoilla toitotetaan jatkuvasti keskivertonaisen narsismista ja mistä vaan, mutta tosiasiassa naisen on hyvin vaikea ajatella tyyliin "Oijoi, poikaparka on vaan ujo! Oikeasti se on tyly vain siksi että se tykkää musta ihan liikaa. Taidanpa siis piirittää vähän lisää!" Eiköhän se ole useimmin niin, että toinen käyttäytyy kuin ei olisi kiinnostunut, koska ei ole kiinnostunut. On kovin vaikea ruveta analysoimaan ja vetämään muita johtopäätöksiä, jos ei ole oikeastaan mitään, mistä niitä vetää. Tuijottelukin voi periaatteessa tarkoittaa mitä vain; pelkästään sen perusteella on mahdoton päätellä mitään.

        "Ja kun "tarve" on kerran suuri niin yritäs siinä sitten olla naisten kanssa vaan pelkkää kaveria ja ihmistä... Mahdotonta."

        Onko näin? Siis kyllä minä sen ymmärrän, että jos on ihan mielettömän ihastunut johonkin, niin ei kertakaikkiaan pysty käyttäytymään normaalisti. Mutta että jos "tarve" on tarpeeksi suuri, niin olisi mahdotonta suhtautua vähänkin viehättävään naishenkilöön ihmisenä...?

        "Näillä palstoilla toitotetaan jatkuvasti keskivertonaisen narsismista ja mistä vaan, mutta tosiasiassa naisen on hyvin vaikea ajatella tyyliin "Oijoi, poikaparka on vaan ujo! Oikeasti se on tyly vain siksi että se tykkää musta ihan liikaa. Taidanpa siis piirittää vähän lisää!" "

        Valitettavasti noin me miehet joudumme käytännön pakostakin välillä ajattelemaan. Itsellä tulee yrittäen epätoivoisesti tutustua vielä sellaisiinkiin naisiin jotka näyttävät toivottomilta kun muitakaan ei sillä hetkellä näköpiirissä ole ja tietäen naisten kinkkisyyden ja miehestä poikkeavan 'seksuaalisuuden'.


      • Ed Phuck
        kurssikaveri kirjoitti:

        Onhan se kieltämättä kurja tilanne :-( Ja olet varmaan tästä em. tyypistäkin oikeassa. Mutta mitäpä siinä sitten voi tehdä, kun ei väkisin saa keskustelua aikaiseksi? Näillä palstoilla toitotetaan jatkuvasti keskivertonaisen narsismista ja mistä vaan, mutta tosiasiassa naisen on hyvin vaikea ajatella tyyliin "Oijoi, poikaparka on vaan ujo! Oikeasti se on tyly vain siksi että se tykkää musta ihan liikaa. Taidanpa siis piirittää vähän lisää!" Eiköhän se ole useimmin niin, että toinen käyttäytyy kuin ei olisi kiinnostunut, koska ei ole kiinnostunut. On kovin vaikea ruveta analysoimaan ja vetämään muita johtopäätöksiä, jos ei ole oikeastaan mitään, mistä niitä vetää. Tuijottelukin voi periaatteessa tarkoittaa mitä vain; pelkästään sen perusteella on mahdoton päätellä mitään.

        "Ja kun "tarve" on kerran suuri niin yritäs siinä sitten olla naisten kanssa vaan pelkkää kaveria ja ihmistä... Mahdotonta."

        Onko näin? Siis kyllä minä sen ymmärrän, että jos on ihan mielettömän ihastunut johonkin, niin ei kertakaikkiaan pysty käyttäytymään normaalisti. Mutta että jos "tarve" on tarpeeksi suuri, niin olisi mahdotonta suhtautua vähänkin viehättävään naishenkilöön ihmisenä...?

        "Mutta mitäpä siinä sitten voi tehdä, kun ei väkisin saa keskustelua aikaiseksi? Näillä palstoilla toitotetaan jatkuvasti keskivertonaisen narsismista ja mistä vaan, mutta tosiasiassa naisen on hyvin vaikea ajatella tyyliin "Oijoi, poikaparka on vaan ujo! Oikeasti se on tyly vain siksi että se tykkää musta ihan liikaa. Taidanpa siis piirittää vähän lisää!" Eiköhän se ole useimmin niin, että toinen käyttäytyy kuin ei olisi kiinnostunut, koska ei ole kiinnostunut. On kovin vaikea ruveta analysoimaan ja vetämään muita johtopäätöksiä, jos ei ole oikeastaan mitään, mistä niitä vetää. Tuijottelukin voi periaatteessa tarkoittaa mitä vain; pelkästään sen perusteella on mahdoton päätellä mitään."

        En minä niin väitäkään, että naisen pitäisi väkipakolla yrittää pokata joku tällanen tyyppi. Tällaset tyypit kun nyt vaan täällä palstoilla yleensä on valittelemassa ja naisia syyllistelemässä, eivätkä suostu hyväksymään että vika on pääosin heissä itsessään.

        "Onko näin? Siis kyllä minä sen ymmärrän, että jos on ihan mielettömän ihastunut johonkin, niin ei kertakaikkiaan pysty käyttäytymään normaalisti. Mutta että jos "tarve" on tarpeeksi suuri, niin olisi mahdotonta suhtautua vähänkin viehättävään naishenkilöön ihmisenä...? "

        Kun olet ollut suurinpiirtein koko elämäsi vailla naista, niin epätoivohan siinä alkaa nakertamaan, silloin päähän asettuu se pakkoajatus että jokainen nainen on potentiaalinen parisuhde/naima/whateverkumppani. Luonnollisesti puutteessa elävä mies 99% varmuudella katsoo netistä säännöllisesti pornoa, joka edesauttaa tässä seksuaalisessa ja sukupuolisessa kieroonkasvamisessa.


    • Yksinäinen susineiti

      Kiitos kirjoituksesta! Myönnän: lannistuin, väsyin pettymiseen ja turhautumiseen: ryhdyin vanhaksipiiaksi päivä muutama sitten. Ja merkillistä, se näkyy: yksi ja toinen työkaveri on kysynyt: oletko kunnossa? Olen tosin lopettanut myös meikkaamisen ja alkanut pukeutua tummiin, asiallisen tylsiin vaatteisiin, mutta uskon, että ei-kunnossa olemista viestii eniten läpi puskeva synkkä mielentilani. Toisaalta on helpottunut olo: olen geimestä ulkopuolella. Koetan etsiä ne konstit, joilla siedän epäeroottista elämääni (työ, työ., työ...). Kyllä: tämä on masennusta - tai pikemminkin surua. Aion surra itselleni uuden identiteetin, jonkilaisen myönteisen vanhapiikuuden.

      • positiivinen-

        jos oisit piruuttas vaan iloinen, suru syö ihmistä ja vaikuttaa ulkonäköön ja terveyteen pitemmän päälle....


      • Yksinäinen susineiti
        positiivinen- kirjoitti:

        jos oisit piruuttas vaan iloinen, suru syö ihmistä ja vaikuttaa ulkonäköön ja terveyteen pitemmän päälle....

        positiivinen: en ala teeskentelemään iloista, teeskentely ei ole juttuni. Suru saa syödä, vaikuttaa sekä ulkonäköön että terveyteen. Odotan kiinnostuksella, mikä poksahtaa ensin: pää, vatsa vai sydän. Kuten huomaat, epätoivo on epätoivoa, eli en viihdy elämässä ja kuten sanoin: työ auttaa kestämään, ja työkeskittyneisyys tuntuu jo stressinä, josta jokin poksahdus seuraa ennemmin tai myöhemmin. Tämä on hidasta, mutta tietoista itsetuhoa.


      • määäääääääääääääääää
        Yksinäinen susineiti kirjoitti:

        positiivinen: en ala teeskentelemään iloista, teeskentely ei ole juttuni. Suru saa syödä, vaikuttaa sekä ulkonäköön että terveyteen. Odotan kiinnostuksella, mikä poksahtaa ensin: pää, vatsa vai sydän. Kuten huomaat, epätoivo on epätoivoa, eli en viihdy elämässä ja kuten sanoin: työ auttaa kestämään, ja työkeskittyneisyys tuntuu jo stressinä, josta jokin poksahdus seuraa ennemmin tai myöhemmin. Tämä on hidasta, mutta tietoista itsetuhoa.

        Valitset surullisuuden? Jos tämä on oma valintasi, niin onko se aitoa surullisuutta, vai tuoko se kuitenkin myös jonkinlaista tyydytystä ja sitä kautta tyytyväisyyttä, kun sen kerran valitset.

        Nimimerkki positiivisen vastauksesta tuli mieleen Irwinin biisi "Eletään vaan vaikka piruuttaan", kuuntele se ja mieti, jos voisi löytyä sen viestin kautta myönteinen vanhapiikuus ja elämästä nauttiminen. Toisaalta ei kannata itseään lokeroida miksikään, esim. vanhaksi piiaksi, sitä voi toteuttaa sitenkin, että tekee vain mikä tuntuu hyvältä. Onnellisuuteen ihminen kuitenkin kai jollain tasolla pyrkii vai?


      • Yksinäinen susineiti
        määäääääääääääääääää kirjoitti:

        Valitset surullisuuden? Jos tämä on oma valintasi, niin onko se aitoa surullisuutta, vai tuoko se kuitenkin myös jonkinlaista tyydytystä ja sitä kautta tyytyväisyyttä, kun sen kerran valitset.

        Nimimerkki positiivisen vastauksesta tuli mieleen Irwinin biisi "Eletään vaan vaikka piruuttaan", kuuntele se ja mieti, jos voisi löytyä sen viestin kautta myönteinen vanhapiikuus ja elämästä nauttiminen. Toisaalta ei kannata itseään lokeroida miksikään, esim. vanhaksi piiaksi, sitä voi toteuttaa sitenkin, että tekee vain mikä tuntuu hyvältä. Onnellisuuteen ihminen kuitenkin kai jollain tasolla pyrkii vai?

        Kyllä se on aitoa surullisuutta - valinta voisi toki koskea surun dumppaamista, koteloimista, mutta ei surun poispyyhkimistä. Se on totta, ettei itseään kannata lokeroida - ainakaan, jos lokero ei ole kyllin väljä ja hyvä! Aristoteleen ja ilmeisesti monen arkikokemuksen mukaan ihminen pyrkii onnellisuuteen. Ajattelen, ettei elämässä kuitenkaan kukaan ole koko aikaa onnellinen - jotkut toki enemmän kuin toiset - mutta hyvä olisi olla kärryillä mitkä ne kulloisetkin tunteet ovat ja olla rehellinen niiden suhteen, eli pyrin pikemminkin rehellisyyteen tai totuudellisuuteen sekä viisauteen kuin onnellisuuteen. Näin pari päivää itsetuhoajatuksissani ryvettyäni kuitenkin hylkäsin ne ja olen menossa psykiatrille ja sitä tietä terapiaan. Tasapaino ja oman itsen ja oman historian ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin kumppanin löytäminen


      • Enkeleitä hiuksiisi
        Yksinäinen susineiti kirjoitti:

        positiivinen: en ala teeskentelemään iloista, teeskentely ei ole juttuni. Suru saa syödä, vaikuttaa sekä ulkonäköön että terveyteen. Odotan kiinnostuksella, mikä poksahtaa ensin: pää, vatsa vai sydän. Kuten huomaat, epätoivo on epätoivoa, eli en viihdy elämässä ja kuten sanoin: työ auttaa kestämään, ja työkeskittyneisyys tuntuu jo stressinä, josta jokin poksahdus seuraa ennemmin tai myöhemmin. Tämä on hidasta, mutta tietoista itsetuhoa.

        Kuka h-i sun käskee "alkaa teeskentelemään" ? Sulla on asenneongelma, hoida se pois niin ei tartte teeskennellä kumpaakaan; positiivisuutta eikä "apeutta". - Niiin, ja hoida masennuksesikin, nm. "positiivinen" on oikeassa; mielen maisema näkyy aika nopeasti rupsahduksena ja jopa vakavina somaattisina sairauksina.


      • määäääääääääääääääää
        Yksinäinen susineiti kirjoitti:

        Kyllä se on aitoa surullisuutta - valinta voisi toki koskea surun dumppaamista, koteloimista, mutta ei surun poispyyhkimistä. Se on totta, ettei itseään kannata lokeroida - ainakaan, jos lokero ei ole kyllin väljä ja hyvä! Aristoteleen ja ilmeisesti monen arkikokemuksen mukaan ihminen pyrkii onnellisuuteen. Ajattelen, ettei elämässä kuitenkaan kukaan ole koko aikaa onnellinen - jotkut toki enemmän kuin toiset - mutta hyvä olisi olla kärryillä mitkä ne kulloisetkin tunteet ovat ja olla rehellinen niiden suhteen, eli pyrin pikemminkin rehellisyyteen tai totuudellisuuteen sekä viisauteen kuin onnellisuuteen. Näin pari päivää itsetuhoajatuksissani ryvettyäni kuitenkin hylkäsin ne ja olen menossa psykiatrille ja sitä tietä terapiaan. Tasapaino ja oman itsen ja oman historian ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin kumppanin löytäminen

        Totta on, että kukaan ei ole koko aikaa onnellinen. Onnellisiin hetkiin kuitenkin kannattaa pyrkiä jo siksi, että ne ovat keskimäärin mukavampia kuin onnettomat. Ja onko täällä olossa muuta pointtia, kuin pyrkiä tekemään siitä mahdollisimman mukavaa. Toki surullisuus ja kärsimyskin voi tuoda tietynlaista onnellisuutta niihin liittyvien filosofioiden kautta, sitä en kiellä, vaikka omasta ajattelustani se kaukana onkin.

        Jos saisit valita totuudellisuuden ja onnellisuuden väliltä, menettmättä kuitenkaan totuudellisuuden tuomaa tyydytystä tässä kaupassa, niin kumman valitsisit? Oli miten oli, jaksamista ja kaikkea hyvää (myös onnellisuutta) sinulle! Ja tuossa lopussa mainitsitkin samalla muutaman tärkeän tekijän myös pidempi kestoisen onnellisuuden kannalta (samoin kuin toimivan parisuhteen).


    • määääääääääääääääää

      Yksi mahdollinen vastaus on, että tuo epäonnisuus on omaa tulkintaasi, vailla todellisuutta. Ainahan ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää ja on helppo nähdä kaikkialla muualla mahdollisuuksia kuin omassa elämässä. Toisaalta myös ihminen pyrkii aina sovittamaan havaintonsa maailmankuvaansa vastaavaksi ja siten voi päässään vääristää havaintojaan. Tästä vastauksesta tosin ei taida sinulle mitään apua olla.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuinka vanha kaivattusi on?

      Gallup teille kaikille
      Ikävä
      112
      1348
    2. Taas puukotus yläristillä!

      Tänään taas puukotettu hengiltä ihminen Kuopiontien läheisyydessä yläristillä! Nyt näitä alkaa olla viikoittain!
      Pieksämäki
      39
      1177
    3. Mitä teillä grillataan juhannuksena? Anna oma vinkkisi grilliherkkuihin

      Kesä ja juhannus on grillailun kulta-aikaa. Mitä teillä grillataan juhannuksena? Anna oma vinkkisi grilliherkkuihin. Ka
      Grillaus
      47
      992
    4. Minkä haluaisit

      Nähdä kaivatultasi
      Ikävä
      102
      888
    5. Olen päättänyt tappaa itseni tämän vuoden puolella

      Minulla ei ole oikeastaan mitään hävittävää. Elämäni on surkeaa ja tunnen ihmisten tuijotukset ja supinat. Ne nauravat r
      Ikävä
      82
      754
    6. Ihana juhannusperinne

      Lähdemme aina juhannuksena aivan hirveässä kännissä kiikkerällä veneellä pieliselle! Se on hauskaa ja jännittävää puuhaa
      Lieksa
      48
      751
    7. Mistä tunnistaa suomussalmelaisen kassajonossa

      Terveiset täältä Kuopiosta! Olen aikoinaan Suomussalmelta lähtenyt maailmalle ja muutaman mutkan kautta päätynyt savon s
      Suomussalmi
      77
      723
    8. Älä itke rakas.

      Tunnen sun kyyneleet silmissäni. Kaikki tulee menemään hyvin. Loppu häämöttää jo...
      Ikävä
      56
      708
    9. On ikävä sua

      Muru.
      Ikävä
      34
      636
    10. Mä muuten kerroin puolisolle susta

      Nimeä mainitsematta....
      Ikävä
      59
      625
    Aihe