1. Maapallo on suljettu systeemi. Siihen ei tule mitään lisää. Ihminen ei voi keinotekoisesti tuottaa hänen elämäänsä ylläpitävää = ravinto. Ravinto on auringon energiaa, jonka kasvit synteyttävät. Ihminen käyttää tätä joko suoraan tai välillisesti.
2. Tällä hetkellä ihminen käyttää bruttokansantuotteen kasvattamiseksi n. 1,2 maapallon verran tässä suljetussa systeemissä. Jos bruttokansantuotteen nosto olisi USA:n luokkaa, tavitsisimme n. 5 maapalloa.
3. Ihminen on luonut tekniikkaa, jolla ravinnon saanti on helpottunut, tuottavuus lisääntynyt ja elämä käynyt mukavaksi, vaivattomaksi länsimaissa.
Kohdan 3 johdosta ihminen, joka ei tiedosta suljettua systeemiä, ajautuu tuhoon.
Syynä on globaali markkinatalous, maailmanlaajuinen bruttokansantuotteen kasvattaminen ja ihmisen kaikkivoipaisuuden tunne. (Yksi hyvä esimerkki historiasta. Katolinen kirkkko ajatteli, että maapallo on maailman keskus ja Paavi Jumalan edustaja maan päällä. Voiko hupaisampaa virhearviota olla?).
Ihmisen luulo hallita tieteen ja tilastojen avulla tulevaisuutta, on harhakäsitys, koska siihen liittyy kaaoksen todennäköisyys, jota ei huomioida.
Koska maailman viisaat poliitikot jatkavat tällä tiellä, kysyn, mitä ajatteleva ihminen tekee?
Totuus on, että kun systeemi on ohittanut keikahduspisteen ja katastrofi lisääntyy, ensimmäiseksi kärsivät pienet ihmiset, sitten keskiluokka j.n.e.
Jos väittämäni on oikein, miten vaikuttaa demokraattisesti vallalla olevaan mielipiteeseen, jossa kansantalouden vaurauden kohotus eritoten länsimaissa asetetaan kyseenalaiseksi?
Onko yksilöllä vaikutusmahdollisuuksia? Ovatko poliitikot ottaneet itsemääräämisoikeuden?
Kuka ylipäätään ajattelee tätä dilemmaa?
Mennäänkö eteenpäin, kunnes uloste iskee ilmastointilaitteeseen?
Käytännön ajatuksia, mutta liittyy filosofiaan siten, että tarkastelun alle asetetaan ihminen yleisen määritten mukaan asettamassani asetelmassa, josta deduktiivisesti johdetaan yksilön vastuu.
2. Tällä hetkellä ihminen käyttää bruttokansantuotteen kasvattamiseksi n. 1,2 maapallon verran tässä suljetussa systeemissä. Jos bruttokansantuotteen nosto olisi USA:n luokkaa, tavitsisimme n. 5 maapalloa.
3. Ihminen on luonut tekniikkaa, jolla ravinnon saanti on helpottunut, tuottavuus lisääntynyt ja elämä käynyt mukavaksi, vaivattomaksi länsimaissa.
Kohdan 3 johdosta ihminen, joka ei tiedosta suljettua systeemiä, ajautuu tuhoon.
Syynä on globaali markkinatalous, maailmanlaajuinen bruttokansantuotteen kasvattaminen ja ihmisen kaikkivoipaisuuden tunne. (Yksi hyvä esimerkki historiasta. Katolinen kirkkko ajatteli, että maapallo on maailman keskus ja Paavi Jumalan edustaja maan päällä. Voiko hupaisampaa virhearviota olla?).
Ihmisen luulo hallita tieteen ja tilastojen avulla tulevaisuutta, on harhakäsitys, koska siihen liittyy kaaoksen todennäköisyys, jota ei huomioida.
Koska maailman viisaat poliitikot jatkavat tällä tiellä, kysyn, mitä ajatteleva ihminen tekee?
Totuus on, että kun systeemi on ohittanut keikahduspisteen ja katastrofi lisääntyy, ensimmäiseksi kärsivät pienet ihmiset, sitten keskiluokka j.n.e.
Jos väittämäni on oikein, miten vaikuttaa demokraattisesti vallalla olevaan mielipiteeseen, jossa kansantalouden vaurauden kohotus eritoten länsimaissa asetetaan kyseenalaiseksi?
Onko yksilöllä vaikutusmahdollisuuksia? Ovatko poliitikot ottaneet itsemääräämisoikeuden?
Kuka ylipäätään ajattelee tätä dilemmaa?
Mennäänkö eteenpäin, kunnes uloste iskee ilmastointilaitteeseen?
Käytännön ajatuksia, mutta liittyy filosofiaan siten, että tarkastelun alle asetetaan ihminen yleisen määritten mukaan asettamassani asetelmassa, josta deduktiivisesti johdetaan yksilön vastuu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luonnonvarojen rajallisuuus ei nyt ole tyypillisen filosofinen kysymys vaan hyvin pargmaattinen asia. Siksi aihe sopisi paremmin tuonne "yleistä tieteestä"-osastolla.
Totta, materiaalin suhteen maapallo on (toistaiseksi) melko suljettu järjestelmä. Mutta kaikkea materiaalia voi kierrättää jos on tarpeeksi enegiaa. Siis energian tuotannon tekniset kehittymättömyydet ovat ongelma. Mutta on täysin mahdollista, että useat lupaavista uusista teknologoista ratkaisevat tämän ongelman siihen päivään asti, kunnes ihmiset oppivat hillitsemään järjettömän eksponentiaalisen lisääntymisensä.
"Ihmisen luulo hallita tieteen ja tilastojen avulla tulevaisuutta, on harhakäsitys, koska siihen liittyy kaaoksen todennäköisyys, jota ei huomioida."
Monimutkaisten järjestelmien kaaoottinen luonne on tiedemiehille ja insinööreille tuttu juttu, mutta humanisteille, poliitikoille ja ekonomisteille se on jo ylivoimaista ymmärtää.
"Minkä insinööri tekee mahdolliseksi, sen poliitikko tekee mahdottomaksi."