Vesijuoksua vai kelluntaa?

Monipuolisesti urheilua koko ikäni (42v) myös kansainvälisellä tasolla aikoinaan harrastaneena miehenä, harrastan yhtenä osana myös uintia noin kerran viikossa.
Käytän uintia lähinnä palautumiseen, rentoutumiseen ja hengitystekniikan parantamiseen.
Pyrin uimaan omaa maksimivauhtiani tasaisesti yhden tunnin ajan / käynti henkilökohtaisella ihanteellisella rasvanpolttosykealueella joka minulla on n. 140-145 x min.

Olen tuossa sivussa kiinnittänyt huomiota vesijuoksua harrastavien henkilöiden suoritusten tehokkuuteen ja kestoon.
Minusta näyttää vahvasti siltä että varsinkin 45 vuotiaista erittäin ylipainoisista naisista noin 85% on tullut altaaseen kellumaan.
Heidän liikeratansa ja voimankäyttönsä "juoksussa" vedessä muodostuu näkemykseni mukaan siitä että rasvan peittämät jalat nousevat aavistuksen verran vettä kevyempinä hiljalleen pintaa kohden jolloin hienoisella painonsiirrolla ja äärimmäisen vähäisellä lihasvoiman käytöllä ne ohjataan takaisin alaspäin jonka jälkeen prosessi uusitaan ja näin sitä voitaisiin nopeutettuna kutsua jopa vesijuoksuksi.

Mikäli tällaista kelluntaa harrastetaan vaikkapa pari kertaa viikossa niin väitän että se on yksinään ainoana liikunnanlajina omiaan lisäämään ruokahalua, elopainoa oheisvaikutuksineen ja ei tuota siten myöskään liikunnalle määriteltyjä tavoitteita tyydytystä tuovine endorfiineineen päivineen.

OHJEITA: -Aseta tavoitteita sekä suorituksiesi tehoille että kestoille. Pidä viikkokirjaa tuloksista.
-Tutustu sykealueeseesi ja tee suorituksesi sykkeen ihannealueella.
-Seuraa tavoitteittesi toteutumista määrätietoisesti.
-Muuta tehoja / kestoja / toistoja tuloksien kehittymisen ja tarpeen mukaan pikkuhiljaa.
Jos ei ole vertailuarvoja, ei ole myöskään kehitykseen motivoivaa itsensä ylittämistä.
-Ota ohjelmaan muutakin liikuntaa ja suorita ne yhtä määrätietoisesti ja järkevästi kuin edellä mainittukin.
-Kiinnitä huomiota ruokavalioon. Tietoa on niin paljon saatavilla sopivasta ruokavaliosta että moskan mättäminen naamariin voidaan perustella vain ja ainoastaan itsetuhoisella käyttäytymisellä.

Ymmärrän toki jos jollakin on vammoja tai vaivoja ja sen vuoksi on aloiteltava varovaisesti mutta uskoisin että siitä ei ole kyse suurimmalla osalla näistä em. kelluskelijoista.
Taulukot joissa sanotaan esim. vesijuoksun kuluttavan 800kcal tunnissa ei pidä paikaansa mikäli suoritus ei tunnu missään eikä näy missään.
Kellunta kuluttaa todellisuudessa noin 150kcal tunnissa jonka jälkeen kanttiinissa tai kotona palkitaan itsensä viileässä vedessä vielä entisestään lisääntyneen ruokahalun seurauksena itsensä 200kcal pullalla ja ihmetellään naapurin liisalle että minä en laihdu vaikka kuinka liikkuisin ja todetaan sen olevan suvussa ja sen geeneissä.

Liikunta ja itsestään huolehtiminen on raakaa mutta palkitsevaa hommaa. "No pain no gain" pitää 100% paikkansa.
Tehoa perhana siihen touhuun!
En usko että yksikään superlihava vesijuoksija kelluisi siellä nautinnon vuoksi vaan hänellä on varmaankin myös tavoitteita kuten eliniän pidentäminen ja sen laadun parantaminen yms.
Töitä sen eteen sitten vaan!
Ilmoita


Puhut mielestäni ihan asiaa tavoitteellisuudesta ja kunnon kohottamisesta liikuntaharrastuksessa. Nuo kertomasi asiat ovat faktoja ja allekirjoitan ne täysin. Kuitenkin tuo tieto, mitä tässä jaat, on ihan kenen tahansa kunnostaan kiinnostuneen ihmisen, jopa yli 45-vuotiaan naishenkilön saatavissa, jos oman kunnon kohottamisella ja ylläpidolla on itselle jotain merkitystä. Usko pois, Ikä, ylipaino ja naiseus ei tee kenestäkään imbesilliä!

Liikunta- ja terveystietoa media suorastaan pursuaa ja työpaikalla siltä ei voi millään edes välttyä. Olen itse yli 45-vuotias, liikuntaa harrastava (jo nuoresta harrastanut, kamppailulajeja ym.) nainen, ja tyylisi "ojentaa" nimenomaan tiettyä naisjoukkoa on alentuva ja sinänsä hyvä ja napakka tietämyksesi menee asenteesi vuoksi hukkaan ja kääntyy itseään vastaan, elvistelyksi. Pilkkaaminen ja itsensä ylentäminen ensimmäisessä kappaleessa jo pelkästään sukupuolenkin perusteella ei vakuuta, kannusta, rohkaise eikä motivoi todellakaan ketään liikkumaan. Noista vesikellujista ja lihavista puolet on miehiä, mihin heidät unohdit? Ja miksi sinua häiritsee jonkun ihmisen pullansyönti? Jokainenhan on vastuussa omista kiloistaan ja joutuu ne itse kantamaan.

Kellujien ja vesijuoksijoiden joukko ärsyttää monia, varsinkin nuorempia. Vaikka juoksisi oikeinkin. Jokaisella kuitenkin on oikeus liikkua omalla tyylillään. Minua ei ärsytä kellujien "väärä" tapa liikkua ja vähäinen energiankulutus tai heidän pullansa, vaan se, että ylikansoitettu uima-allas on joillekin seurustelu- eikä liikuntapaikka eikä kaikkien käyttäjien viihtyvyyttä takaavia sääntöjä noudateta vaan tukitaan kaikki radat isolla porukalla juoruamiseen, sitä kutsuisin kellumiseksi. Mieluusti näkisin heidät mielummin kanttiinissa pullan ääressä juoruamassa kuin altaantukkeena. Euroopan omistajana esiintyvät altaassa sekä naiset ja miehet, vanhat ja nuoret, lihavat ja laihat, uimarit ja vesijuoksijat. Eivät vain siis liian alhaiseen kalorinkulutukseen ja väärään juoksutekniikkaan syyllistyvät yli 45-vuotiaat ylipainoiset vesikellujanaiset.
5 VASTAUSTA:
mutta totta on myöskin se että ei ne saatavilla olevat ohjeet ja neuvot tunnu menevän vaan sinne hilseeseen monella muullakaan liikkujaryhmällä.
Tällä palstalla nyt satutaan vaan puhumaan juuri nimenomaan vesijuoksusta johon kiinnitin viimeksi huomiota taas uimahallissa. Ja mainitsin sanan "varsinkin" puhuessani tuosta 45 lihavat naiset ryhmästä.
Kaikissa on poikkeuksia toki.
Sama tilanne on kuntosaleilla, sauvakävelijöillä jne. Ei ehkä niin korostuneesti kuin tällä palstalla käsiteltävässä aiheessa mutta kuitenkin.
Kuntosaleilla varsinkin nuoret aneemisen näköiset ruipelomiehet tekevät ihan mitä sattuu; Norkoilevat pitkin salia ja pomppivat laitteesta toiseen välillä paiskoen jotakin painoja ja välillä istuskellen sormi nenässä rupatellen kaverin kanssa.
Missä on tieto ja missä on respecti lajia kohtaan?
Tulostavoitteita on varmasti kuitenkin kaikilla. Miksei sitä tietoa sitten käytetä tai uskota?
Jos asenne mihin tahansa lajiin on ylimielinen ja toimintatavat / suoritus on kaikkea muuta kuin yleisesti hyväksi todetut niin jossainhan on vika. Kuullun tai luetun ymmärtämisessä vai missä?
Nöyryyttä tarvitaan jotta tieto menee sinne kaaliin.
Harmittaa näiden joidenkin puolesta että heidän hyvässä tarkoituksessa käyttämänsä aika menee täysin hukkaan.

Itselläni oli 19-23 vuotiaana suurinpiirtein täysin hukkaan menneitä vuosia voimailun suhteen kun en ymmärtänyt että ravinnolla on niin suuri merkitys ja tyhjästä olikin paha nyhjästä.
Silloin ei kukaan kertonut minulle että syö perkele tai tosta lihasten lisäämisestä ei tule mitään.
Ja liikalihavuus on kansanterveydelle erittäin kallis juttu joten se todellakin on myös minun asia kuten meidän kaikkien. Liikalihavuus maksaa enemmän yhteiskunnalle kuin kaikki muut sairaudet, vaivat ja onnettomuudet ja tupakoinnit ja muut päihteet yhteensä.
Näytä minulle yksi superlihava ihminen joka sanoo olevansa onnellisimmillaan juuri siinä elopainossa ja olotilansa sekä terveydentilansa pitkine eliniänennusteineen edellyttävän huomattavaa ylipainoa?

Jos joku mussuttaa pullaa kotonaan niin siinähän mussuttaa. Mutta jos hän haluaa joskus tehdä jotakin edistääkseen terveyttä niin ottakoon ensin selvää miten ja toimikoon sen mukaan eikä pilkkaa toisten urheilulajeja ylimielisellä käytöksellään.
Asia on kärjistetysti rinnastettavissa siihen että kaupungin ainoalla hiihtoladulla makaa viiden metrin välein 150 kiloinen mursu jotka ilmoittavat siinä juuri harrastavansa parhaimmillaan tätä mainiota kansallisurheilua.
Hiihdä siinä sitten...
aloittaja. kirjoitti:
mutta totta on myöskin se että ei ne saatavilla olevat ohjeet ja neuvot tunnu menevän vaan sinne hilseeseen monella muullakaan liikkujaryhmällä.
Tällä palstalla nyt satutaan vaan puhumaan juuri nimenomaan vesijuoksusta johon kiinnitin viimeksi huomiota taas uimahallissa. Ja mainitsin sanan "varsinkin" puhuessani tuosta 45 lihavat naiset ryhmästä.
Kaikissa on poikkeuksia toki.
Sama tilanne on kuntosaleilla, sauvakävelijöillä jne. Ei ehkä niin korostuneesti kuin tällä palstalla käsiteltävässä aiheessa mutta kuitenkin.
Kuntosaleilla varsinkin nuoret aneemisen näköiset ruipelomiehet tekevät ihan mitä sattuu; Norkoilevat pitkin salia ja pomppivat laitteesta toiseen välillä paiskoen jotakin painoja ja välillä istuskellen sormi nenässä rupatellen kaverin kanssa.
Missä on tieto ja missä on respecti lajia kohtaan?
Tulostavoitteita on varmasti kuitenkin kaikilla. Miksei sitä tietoa sitten käytetä tai uskota?
Jos asenne mihin tahansa lajiin on ylimielinen ja toimintatavat / suoritus on kaikkea muuta kuin yleisesti hyväksi todetut niin jossainhan on vika. Kuullun tai luetun ymmärtämisessä vai missä?
Nöyryyttä tarvitaan jotta tieto menee sinne kaaliin.
Harmittaa näiden joidenkin puolesta että heidän hyvässä tarkoituksessa käyttämänsä aika menee täysin hukkaan.

Itselläni oli 19-23 vuotiaana suurinpiirtein täysin hukkaan menneitä vuosia voimailun suhteen kun en ymmärtänyt että ravinnolla on niin suuri merkitys ja tyhjästä olikin paha nyhjästä.
Silloin ei kukaan kertonut minulle että syö perkele tai tosta lihasten lisäämisestä ei tule mitään.
Ja liikalihavuus on kansanterveydelle erittäin kallis juttu joten se todellakin on myös minun asia kuten meidän kaikkien. Liikalihavuus maksaa enemmän yhteiskunnalle kuin kaikki muut sairaudet, vaivat ja onnettomuudet ja tupakoinnit ja muut päihteet yhteensä.
Näytä minulle yksi superlihava ihminen joka sanoo olevansa onnellisimmillaan juuri siinä elopainossa ja olotilansa sekä terveydentilansa pitkine eliniänennusteineen edellyttävän huomattavaa ylipainoa?

Jos joku mussuttaa pullaa kotonaan niin siinähän mussuttaa. Mutta jos hän haluaa joskus tehdä jotakin edistääkseen terveyttä niin ottakoon ensin selvää miten ja toimikoon sen mukaan eikä pilkkaa toisten urheilulajeja ylimielisellä käytöksellään.
Asia on kärjistetysti rinnastettavissa siihen että kaupungin ainoalla hiihtoladulla makaa viiden metrin välein 150 kiloinen mursu jotka ilmoittavat siinä juuri harrastavansa parhaimmillaan tätä mainiota kansallisurheilua.
Hiihdä siinä sitten...
Liikuntaa rakastavana minusta on mielenkiintoista keskustella näistä omista lempilajeistani, mihin vesijuoksukin kuuluu. Olen keski-ikäinen nainen ja siksi minua hieman risoo tämä keski-ikäisten naisten ainainen nälviminen juuri ulkomuotoon ja ylipainoon liittyen, ikään kuin kyseessä olisi muun väestön tahallinen häirintä rupsahtaneella olemuksella. Johtuukohan se siitä, että keski-ikäiset naiset ovat paljon toisten joukossa muiden arvosteluista piittaamatta ja iloitsevat elämästä ja harrastavat kaikkea mukavaa oli heillä ylipainoa tai ei?

"Tulostavoitteita on varmasti kuitenkin kaikilla." - sanot.
Enpä usko että on. Tulostavoitteita on nykyään joka ikisellä työpaikalla, jossa pitää hampaat irvessä pysyä tavoitteissa ja laatukäsikirjojen tulos- ja laatutavoitteissa. Vastustan ajatuksenakin sitä, että kuntoliikunnastakin pitäisi viedä ilo tällä tavalla. Avantouintipaikat eivät olisi muuten niin kansoitettuja, jos avantouinti ei tuottaisi hyvää oloa ilman tulostavoitteellisuutta ja oikeaoppisuusdogmatiikkaa. Ei ihmisiltä pidä riistää liikunnan riemua ja muuttaa sitä pakoksi vain sen takia, ettei heillä ole riittäviä tulostavoitteita.

Monet eivät ole tottuneet säännölliseen ja kovaan hikiliikuntaan eivätkä ole endorfiinin vaikutuksia kokeneet, mutta he liikkuvat ihan omaksi ilokseen ja virkistyksekseen tai juuri sosiaalista elämää ylläpitääkseen. Hyvä olo tulee jo vähäisestäkin liikkumisesta ja ikäihmisten ei tarvitsekaan treenata enää maratonille vaan liikkua oman terveyden ja iän puitteissa. Minä olen edelleen sitä mieltä, että jokaisella suomalaisella on tuo tieto hallussa siitä, miten ihmisen pitää syödä ja liikkua voidakseen hyvin. Tietoa on asiasta netti väärällään ja lääkärit, työterveyshuolto ja lehdet tykittävät asiasta jatkuvasti. Moni keski-ikäinen on hyväksynyt painonsa ja liikkuu lähinnä mukavan olon saadakseen ja kaveriporukan takia eikä hampaat irvessä ja joku laihuus tai tavoitesyke ja ihannepaino silmissä siintäen.

"Jos asenne mihin tahansa lajiin on ylimielinen ja toimintatavat / suoritus on kaikkea muuta kuin yleisesti hyväksi todetut niin jossainhan on vika. Kuullun tai luetun ymmärtämisessä vai missä?"

Tätä kommenttiasi en oikein ymmärrä. Suhtautuuko joku vesijuoksijanainen "ylimielisesti" lajiin, jos hän ei harjoittele kuten mielestäsi pitäisi oikeaoppisesti harjoitella vaan potkii jotenkuten eteen päin päästäkseen? Herää kysymys, että ketä tai mitä ihmettä varten vesijuoksijamummo tai jäntevä maratoonari sitten vaivautuu liikuntapaikalle. Tottahan minäkin jatkuvasti tapaan vanhempaa ikäluokkaa, joka potkii altaassa "väärin", ui mummosammakkoa pystyasennossa, tai sauvakävellessään roikottaa sauvoja, tai kuntosalilla laittaa liian vähän painoja tankoon eikä osaa hengittää oikein. Ei moisesta tietysti saa sitä hyötyä, mitä liikkeiden loppuun asti vieminen ja sykkeen vahtiminen ja tehokkuus toisi. Mutta itsehän me kehostamme ja sen kunnosta vastaamme ja uskon että hyvän olon vuoksi väärinliikkujatkin vaivautuvat hilaamaan ahterinsa sohvalta, mikä minusta on pääasia. Pitäisikö heidät häätää pois liikunnan piiristä kerettiläisyydeen vedoten?

Mikäli Matti Vanhasta ja tämän kommentteja suomalaisten ikääntymisestä ja terveydestä on uskominen, niin kalleimmaksi hänen mukaansa tälle yhteiskunnalle tulevat juuri terveet ja piruuttaan vanhaksi elävät ihmiset. Jotta yhteiskunta saisi parhaan mahdollisen hyödyn yksilöstä veronmaksajana, tämän tulisi tehdä työikäisenä mahdollisimman paljon töitä ja esim. tupakoida ja elää hyvin epäterveellisesti jotta hän ehtisi kuolla nopeasti ja ilman kalliita sairaalapäiviä ennen eläkkeestä nauttimista. Eli voisiko olla vain hyvä, että ihmiset kuluttavat ja syövät paljon ja pitävät täten kansantaloutta pystyssä. Sitten ylilihavina heidän onkin sopiva kuolla infarktiin mahdollisimman pian. :-/

Ihmisen elämä ja sen arvo on niin monisyinen asia ja se muuttuu sen mukaan miltä kantilta katsoo. Ja kun kaikki nykyään arvotetaan rahassa, niin paras ja tuottavin kansalainen tekee paljon lapsia uusiksi veronmaksajiksi ja työvoimareserviksi, paljon pienipalkkaista työtä, sairastaa vähän ja kuolee viimeisenä työpäivänään.
Tohtorisuimari N.R. kirjoitti:
Liikuntaa rakastavana minusta on mielenkiintoista keskustella näistä omista lempilajeistani, mihin vesijuoksukin kuuluu. Olen keski-ikäinen nainen ja siksi minua hieman risoo tämä keski-ikäisten naisten ainainen nälviminen juuri ulkomuotoon ja ylipainoon liittyen, ikään kuin kyseessä olisi muun väestön tahallinen häirintä rupsahtaneella olemuksella. Johtuukohan se siitä, että keski-ikäiset naiset ovat paljon toisten joukossa muiden arvosteluista piittaamatta ja iloitsevat elämästä ja harrastavat kaikkea mukavaa oli heillä ylipainoa tai ei?

"Tulostavoitteita on varmasti kuitenkin kaikilla." - sanot.
Enpä usko että on. Tulostavoitteita on nykyään joka ikisellä työpaikalla, jossa pitää hampaat irvessä pysyä tavoitteissa ja laatukäsikirjojen tulos- ja laatutavoitteissa. Vastustan ajatuksenakin sitä, että kuntoliikunnastakin pitäisi viedä ilo tällä tavalla. Avantouintipaikat eivät olisi muuten niin kansoitettuja, jos avantouinti ei tuottaisi hyvää oloa ilman tulostavoitteellisuutta ja oikeaoppisuusdogmatiikkaa. Ei ihmisiltä pidä riistää liikunnan riemua ja muuttaa sitä pakoksi vain sen takia, ettei heillä ole riittäviä tulostavoitteita.

Monet eivät ole tottuneet säännölliseen ja kovaan hikiliikuntaan eivätkä ole endorfiinin vaikutuksia kokeneet, mutta he liikkuvat ihan omaksi ilokseen ja virkistyksekseen tai juuri sosiaalista elämää ylläpitääkseen. Hyvä olo tulee jo vähäisestäkin liikkumisesta ja ikäihmisten ei tarvitsekaan treenata enää maratonille vaan liikkua oman terveyden ja iän puitteissa. Minä olen edelleen sitä mieltä, että jokaisella suomalaisella on tuo tieto hallussa siitä, miten ihmisen pitää syödä ja liikkua voidakseen hyvin. Tietoa on asiasta netti väärällään ja lääkärit, työterveyshuolto ja lehdet tykittävät asiasta jatkuvasti. Moni keski-ikäinen on hyväksynyt painonsa ja liikkuu lähinnä mukavan olon saadakseen ja kaveriporukan takia eikä hampaat irvessä ja joku laihuus tai tavoitesyke ja ihannepaino silmissä siintäen.

"Jos asenne mihin tahansa lajiin on ylimielinen ja toimintatavat / suoritus on kaikkea muuta kuin yleisesti hyväksi todetut niin jossainhan on vika. Kuullun tai luetun ymmärtämisessä vai missä?"

Tätä kommenttiasi en oikein ymmärrä. Suhtautuuko joku vesijuoksijanainen "ylimielisesti" lajiin, jos hän ei harjoittele kuten mielestäsi pitäisi oikeaoppisesti harjoitella vaan potkii jotenkuten eteen päin päästäkseen? Herää kysymys, että ketä tai mitä ihmettä varten vesijuoksijamummo tai jäntevä maratoonari sitten vaivautuu liikuntapaikalle. Tottahan minäkin jatkuvasti tapaan vanhempaa ikäluokkaa, joka potkii altaassa "väärin", ui mummosammakkoa pystyasennossa, tai sauvakävellessään roikottaa sauvoja, tai kuntosalilla laittaa liian vähän painoja tankoon eikä osaa hengittää oikein. Ei moisesta tietysti saa sitä hyötyä, mitä liikkeiden loppuun asti vieminen ja sykkeen vahtiminen ja tehokkuus toisi. Mutta itsehän me kehostamme ja sen kunnosta vastaamme ja uskon että hyvän olon vuoksi väärinliikkujatkin vaivautuvat hilaamaan ahterinsa sohvalta, mikä minusta on pääasia. Pitäisikö heidät häätää pois liikunnan piiristä kerettiläisyydeen vedoten?

Mikäli Matti Vanhasta ja tämän kommentteja suomalaisten ikääntymisestä ja terveydestä on uskominen, niin kalleimmaksi hänen mukaansa tälle yhteiskunnalle tulevat juuri terveet ja piruuttaan vanhaksi elävät ihmiset. Jotta yhteiskunta saisi parhaan mahdollisen hyödyn yksilöstä veronmaksajana, tämän tulisi tehdä työikäisenä mahdollisimman paljon töitä ja esim. tupakoida ja elää hyvin epäterveellisesti jotta hän ehtisi kuolla nopeasti ja ilman kalliita sairaalapäiviä ennen eläkkeestä nauttimista. Eli voisiko olla vain hyvä, että ihmiset kuluttavat ja syövät paljon ja pitävät täten kansantaloutta pystyssä. Sitten ylilihavina heidän onkin sopiva kuolla infarktiin mahdollisimman pian. :-/

Ihmisen elämä ja sen arvo on niin monisyinen asia ja se muuttuu sen mukaan miltä kantilta katsoo. Ja kun kaikki nykyään arvotetaan rahassa, niin paras ja tuottavin kansalainen tekee paljon lapsia uusiksi veronmaksajiksi ja työvoimareserviksi, paljon pienipalkkaista työtä, sairastaa vähän ja kuolee viimeisenä työpäivänään.
muuta ole lisättävää enää kun vaan vielä soisi taustalla eppujen murheellisten laulujen maa niin melankolisen itsesäälissä rypevän pullamössökansan syvät tunnot tulisivat kaikkien tietoisuuteen ja unohtuisi kaikki perinteekkäät kansanurheilulajit ja muut hapatukset. Tilalle leivonta ja löhöily!
-Eläköön pulla!
-Bravo muffinsi!
-Kolestroli on in!
-Selluliitti on seksikästä!
Jos Sinulla ja kaltaisillasi on suuri tarve päästä ennenaikaiseen hautaan niin älä väitä terveellä itsetunnolla ja itsesuojeluvaistolla olevalle ihmiselle sen olevan jotenkin cool.
Se on ihan vitun säälittävää että jotkut eivät ymmärrä omaa parastaan.
kansanterveys on in! kirjoitti:
muuta ole lisättävää enää kun vaan vielä soisi taustalla eppujen murheellisten laulujen maa niin melankolisen itsesäälissä rypevän pullamössökansan syvät tunnot tulisivat kaikkien tietoisuuteen ja unohtuisi kaikki perinteekkäät kansanurheilulajit ja muut hapatukset. Tilalle leivonta ja löhöily!
-Eläköön pulla!
-Bravo muffinsi!
-Kolestroli on in!
-Selluliitti on seksikästä!
Jos Sinulla ja kaltaisillasi on suuri tarve päästä ennenaikaiseen hautaan niin älä väitä terveellä itsetunnolla ja itsesuojeluvaistolla olevalle ihmiselle sen olevan jotenkin cool.
Se on ihan vitun säälittävää että jotkut eivät ymmärrä omaa parastaan.
Kansanterveysosioni ei tarkoittanut, että MINÄ olen asiasta samaa mieltä. =) Olen itse liikuntaihminen, kuten taisin aikaisemminkin mainita.

"Jos Sinulla ja kaltaisillasi on suuri tarve päästä ennenaikaiseen hautaan niin älä väitä terveellä itsetunnolla ja itsesuojeluvaistolla olevalle ihmiselle sen olevan jotenkin cool.
Se on ihan vitun säälittävää että jotkut eivät ymmärrä omaa parastaan."

Enhän minä ole väittänyt, että ennenaikaiseen hautaan joutuminen olisi joku tavoiteltava juttu (vaan siis näyttää olevan päättäjien tavoite, koska vanhusten hoito maksaa liikaa), vaan olen koettanut puhua yleisellä tasolla kaikkien oikeudesta liikuntaan, olipa se sitten oikeaoppista tai ei. Eikö sinunkin mielestä ole kuitenkin parempi, että ihminen liikkuu edes "väärin" ja ilokseen, kuin että ei liikkuisi ollenkaan? Miksi liikunnasta pitää tehdä pakkoa ja tulostavoitteellista? Milloin pakko ja kepittäminen olisi muodostunut hyväksi primus motoriksi?

Tiivistettynä viestini oli: Mitä väliä sillä, miten oikeaoppisesti yksilö kuntoaan hoitaa, koska hän itse kokee liikunnan/liikkumattomuuden seuraukset. Vaikka vääräoppisuus ulkopuolisia ärsyttäisikin, niin se on sen ulkopuolisen ongelma. Moni keski-ikäinen on niin rapakunnossa kun ei ole koulun pakkoliikunnan kauhujen jälkeen tai liian halunnut mitään harrastaa. Siksi jokaiselle rapakuntoisellekin on tärkeä löytää sellainen laji, josta voi saada hyvää mieltä ja iloa samalla kun kunto ja energiataso nousee. Vesijuoksu on yksi parhaista, ja sen tehoon voi tosiaan vaikuttaa, kuten olet hienosti esittänytkin.

Mielestäni liikunta tuo hyvää mieltä, hyvää kuntoa ja itse olen vannoutunut hikiliikkuja ja tunnen endorfiinin mahtavat vaikutukset. Syyllistyn hurmossaarnaamiseen itse aina, kun löydän jonkun uuden lajin tai kerron liikunnan vaikutuksista muille. En halua ennenaikaiseen hautaan omilla tavoillani (menehtyminen ei ole läheskään aina itse aiheutettua) vaan elää terveenä, ja terveyteen kuuluu myös mielen tasapaino. En suinkaan kannata epäterveitä elämäntapoja mutta saatanpa silloin tällöin syödä hyvän pullan tai jopa kaksi, eikä se kuulu kenellekään, montako kaloria pistelen poskeen, koska läski ei tartu muihin kuin itseeni. Kenenkään elämä ei pullaan voi kaatua, jos päälinjat on ok.

Ei elämä ole laadultaan hyvää tai mielekästä, jos joutuu kieltäytymään kaikista niistä nautinnoista, jotka eivät liity liikuntaan. Olen kuitenkin kanssasi täysin samaa mieltä liikunnan tärkeydestä ja sen ylivoimasta nautintoaineena, eli ymmärrän kantasi aivan täysin ja valitsen itse useammin hikiliikunnan kuin sen pullan. Voihan olla että askeettinen ja kieltäymykseen perustuva elämäntapa auttaa elämään vanhaksi ja terveenä, mutta sellainen elämä olisi hemmetin tylsää ja ainakin tuntuisi pitkältä :)

Mahtaako sinulla olla taustalla kuitenkin hätä omasta rappeutumisestasi, lihomisesta ja vanhenemisesta eikä muista ihmisistä? Omaa huolta itsestään ja väistämättömästä on jotenkin helpompi käsitellä, kun näkee omat oireet ja tulevat läskinsä joissain toisissa.

Mielestäni taustamusiikiksi ei istu Eppujen "Murheellisten laulujen maa" vaan ehkä Sleepy Sleepersin "Bodya, sporttia ja tsemppistä" :D Sitä samaa sinulle!!!
N.R. kirjoitti:
Kansanterveysosioni ei tarkoittanut, että MINÄ olen asiasta samaa mieltä. =) Olen itse liikuntaihminen, kuten taisin aikaisemminkin mainita.

"Jos Sinulla ja kaltaisillasi on suuri tarve päästä ennenaikaiseen hautaan niin älä väitä terveellä itsetunnolla ja itsesuojeluvaistolla olevalle ihmiselle sen olevan jotenkin cool.
Se on ihan vitun säälittävää että jotkut eivät ymmärrä omaa parastaan."

Enhän minä ole väittänyt, että ennenaikaiseen hautaan joutuminen olisi joku tavoiteltava juttu (vaan siis näyttää olevan päättäjien tavoite, koska vanhusten hoito maksaa liikaa), vaan olen koettanut puhua yleisellä tasolla kaikkien oikeudesta liikuntaan, olipa se sitten oikeaoppista tai ei. Eikö sinunkin mielestä ole kuitenkin parempi, että ihminen liikkuu edes "väärin" ja ilokseen, kuin että ei liikkuisi ollenkaan? Miksi liikunnasta pitää tehdä pakkoa ja tulostavoitteellista? Milloin pakko ja kepittäminen olisi muodostunut hyväksi primus motoriksi?

Tiivistettynä viestini oli: Mitä väliä sillä, miten oikeaoppisesti yksilö kuntoaan hoitaa, koska hän itse kokee liikunnan/liikkumattomuuden seuraukset. Vaikka vääräoppisuus ulkopuolisia ärsyttäisikin, niin se on sen ulkopuolisen ongelma. Moni keski-ikäinen on niin rapakunnossa kun ei ole koulun pakkoliikunnan kauhujen jälkeen tai liian halunnut mitään harrastaa. Siksi jokaiselle rapakuntoisellekin on tärkeä löytää sellainen laji, josta voi saada hyvää mieltä ja iloa samalla kun kunto ja energiataso nousee. Vesijuoksu on yksi parhaista, ja sen tehoon voi tosiaan vaikuttaa, kuten olet hienosti esittänytkin.

Mielestäni liikunta tuo hyvää mieltä, hyvää kuntoa ja itse olen vannoutunut hikiliikkuja ja tunnen endorfiinin mahtavat vaikutukset. Syyllistyn hurmossaarnaamiseen itse aina, kun löydän jonkun uuden lajin tai kerron liikunnan vaikutuksista muille. En halua ennenaikaiseen hautaan omilla tavoillani (menehtyminen ei ole läheskään aina itse aiheutettua) vaan elää terveenä, ja terveyteen kuuluu myös mielen tasapaino. En suinkaan kannata epäterveitä elämäntapoja mutta saatanpa silloin tällöin syödä hyvän pullan tai jopa kaksi, eikä se kuulu kenellekään, montako kaloria pistelen poskeen, koska läski ei tartu muihin kuin itseeni. Kenenkään elämä ei pullaan voi kaatua, jos päälinjat on ok.

Ei elämä ole laadultaan hyvää tai mielekästä, jos joutuu kieltäytymään kaikista niistä nautinnoista, jotka eivät liity liikuntaan. Olen kuitenkin kanssasi täysin samaa mieltä liikunnan tärkeydestä ja sen ylivoimasta nautintoaineena, eli ymmärrän kantasi aivan täysin ja valitsen itse useammin hikiliikunnan kuin sen pullan. Voihan olla että askeettinen ja kieltäymykseen perustuva elämäntapa auttaa elämään vanhaksi ja terveenä, mutta sellainen elämä olisi hemmetin tylsää ja ainakin tuntuisi pitkältä :)

Mahtaako sinulla olla taustalla kuitenkin hätä omasta rappeutumisestasi, lihomisesta ja vanhenemisesta eikä muista ihmisistä? Omaa huolta itsestään ja väistämättömästä on jotenkin helpompi käsitellä, kun näkee omat oireet ja tulevat läskinsä joissain toisissa.

Mielestäni taustamusiikiksi ei istu Eppujen "Murheellisten laulujen maa" vaan ehkä Sleepy Sleepersin "Bodya, sporttia ja tsemppistä" :D Sitä samaa sinulle!!!
"Mahtaako sinulla olla taustalla kuitenkin hätä omasta rappeutumisestasi, lihomisesta ja vanhenemisesta eikä muista ihmisistä? Omaa huolta itsestään ja väistämättömästä on jotenkin helpompi käsitellä, kun näkee omat oireet ja tulevat läskinsä joissain toisissa"

Tuossa osut oikeaan myös! Lähtötasoni on (oli) vaan niin kova että repsahtamista (pala kerrallaan) joutuu pureksimaan koska oma identiteettikin on perustunut fyysiseen suorituskykyyn suurelta osin.
Tunnustan ikääntymisen vaikutukset kroppaan mutta vielä sitä enemmän joutuu painiskelemaan sen asian kanssa että olenko heittänyt pyyhkeen kehään vai onko todellakin kyse vai siitä ettei kroppa jaksa tai pysty.
Lopputulos on kuten arvata saattaa: Sekä-että.

Mukavuudenhalu, henkinen hyvinvointi ja monet muut asiat sekä mielenkiinnon kohteet ovat ajaneet tulostavoitteiden edelle.
Ja hyvä niin.

Aloitukseni oli tarkoituksella provokatiivinen ja ärsyttävä jotta saisin aiheesta keskustelua aikaiseksi ja vastauksia kysymyksiini.

Juoskaa vedessä oma tahtia! Life is short but hard! :)
+Lisää kommentti
Itse olen harrastanut vesijuoksua jo lähes neljä vuotta ja olen ehdottomasti sen kannalla. Juoksen täysteholla, jo 10 minuutin päästä hiki virtaa, vaikka vedessä niin ei uskoisi tapahtuvan. Käyn joka viikko kaksi kertaa ja 60 minuuttia kerrallaan. Paino pysyy hyvin kurissa.

Väitän, että vesijuoksu on huomattavasti tehokkaampi kunnon kohottaja kuin uinti, silloin kun sitä tehdään tosissaan. Harvat uimarit saatikka vesijuoksijat jaksavat tai viitsivät olla treenaamassa tunnin kerrallaan. Ja sen myös olen huomannut, että etupäässä keskeyttäjät ovat miehiä, koska ovat liian laiskoja ja lyhytjännitteisiä ykstotiseen puurtamiseen eikä kunto riitä niin pitkään harjoitteluun.

Vedessä lillujat ja juoruilijat ovat asia erikseen ja minua tosissaan ärsyttää sellainen touhu. Heidän paikkansa on aivan jossain muualla, pois jaloista.
Ilmoita
Minuakin jotenkin ärsyttää sellaiset jotka on tulleet vaihtamaan kuulumisia altaaseen, eikä treenaamaan. Kieltäytyn itse aina vesijuoksuseurasta ja menen mielummin yksin siksi että liikuntaan saisi tehoa eikä aika menisi hukkaan juoruamisessa. Kun ei kehtaa vedellä omaa tahtia sitten.
Ilmoita
Kiitos neuvoista, täytyyhän minun kuulla viisaampaa, kun olen peräti 50-vuotias ja nainen. Ihan rehellisesti sanottuna osaan kyllä itse huolehtia harjoitteluni tehosta. Itsekin seuraan altaassa lilluvia tätösiä ja toivon, etteivät he luule kuluttavansa 800 kcal/tunti vaan ovat tulleet rentoutumaan altaaseen. Sallittakoon sekin ajankulu, kunhan rentoutuvat peräkkäin.
Ilmoita
hahhahaaa :D kiitos tästä! Mukavaa tietää että joku muukin on ihmetellyt samaa asiaa "vesijuoksijoista" :'D
Ilmoita
Minusta ihana lillua vedessä ja jututtaa muita. Näin elää täysipainoista elämää terveenä.

Olen 76 vuotias reilusti ylipainoinen rouva.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Vesijuoksua vai kelluntaa?

Monipuolisesti urheilua koko ikäni (42v) myös kansainvälisellä tasolla aikoinaan harrastaneena miehenä, harrastan yhtenä osana myös uintia noin kerran viikossa.
Käytän uintia lähinnä palautumiseen, rentoutumiseen ja hengitystekniikan parantamiseen.
Pyrin uimaan omaa maksimivauhtiani tasaisesti yhden tunnin ajan / käynti henkilökohtaisella ihanteellisella rasvanpolttosykealueella joka minulla on n. 140-145 x min.

Olen tuossa sivussa kiinnittänyt huomiota vesijuoksua harrastavien henkilöiden suoritusten tehokkuuteen ja kestoon.
Minusta näyttää vahvasti siltä että varsinkin 45 vuotiaista erittäin ylipainoisista naisista noin 85% on tullut altaaseen kellumaan.
Heidän liikeratansa ja voimankäyttönsä "juoksussa" vedessä muodostuu näkemykseni mukaan siitä että rasvan peittämät jalat nousevat aavistuksen verran vettä kevyempinä hiljalleen pintaa kohden jolloin hienoisella painonsiirrolla ja äärimmäisen vähäisellä lihasvoiman käytöllä ne ohjataan takaisin alaspäin jonka jälkeen prosessi uusitaan ja näin sitä voitaisiin nopeutettuna kutsua jopa vesijuoksuksi.

Mikäli tällaista kelluntaa harrastetaan vaikkapa pari kertaa viikossa niin väitän että se on yksinään ainoana liikunnanlajina omiaan lisäämään ruokahalua, elopainoa oheisvaikutuksineen ja ei tuota siten myöskään liikunnalle määriteltyjä tavoitteita tyydytystä tuovine endorfiineineen päivineen.

OHJEITA: -Aseta tavoitteita sekä suorituksiesi tehoille että kestoille. Pidä viikkokirjaa tuloksista.
-Tutustu sykealueeseesi ja tee suorituksesi sykkeen ihannealueella.
-Seuraa tavoitteittesi toteutumista määrätietoisesti.
-Muuta tehoja / kestoja / toistoja tuloksien kehittymisen ja tarpeen mukaan pikkuhiljaa.
Jos ei ole vertailuarvoja, ei ole myöskään kehitykseen motivoivaa itsensä ylittämistä.
-Ota ohjelmaan muutakin liikuntaa ja suorita ne yhtä määrätietoisesti ja järkevästi kuin edellä mainittukin.
-Kiinnitä huomiota ruokavalioon. Tietoa on niin paljon saatavilla sopivasta ruokavaliosta että moskan mättäminen naamariin voidaan perustella vain ja ainoastaan itsetuhoisella käyttäytymisellä.

Ymmärrän toki jos jollakin on vammoja tai vaivoja ja sen vuoksi on aloiteltava varovaisesti mutta uskoisin että siitä ei ole kyse suurimmalla osalla näistä em. kelluskelijoista.
Taulukot joissa sanotaan esim. vesijuoksun kuluttavan 800kcal tunnissa ei pidä paikaansa mikäli suoritus ei tunnu missään eikä näy missään.
Kellunta kuluttaa todellisuudessa noin 150kcal tunnissa jonka jälkeen kanttiinissa tai kotona palkitaan itsensä viileässä vedessä vielä entisestään lisääntyneen ruokahalun seurauksena itsensä 200kcal pullalla ja ihmetellään naapurin liisalle että minä en laihdu vaikka kuinka liikkuisin ja todetaan sen olevan suvussa ja sen geeneissä.

Liikunta ja itsestään huolehtiminen on raakaa mutta palkitsevaa hommaa. "No pain no gain" pitää 100% paikkansa.
Tehoa perhana siihen touhuun!
En usko että yksikään superlihava vesijuoksija kelluisi siellä nautinnon vuoksi vaan hänellä on varmaankin myös tavoitteita kuten eliniän pidentäminen ja sen laadun parantaminen yms.
Töitä sen eteen sitten vaan!

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta