Eli jos itsellä on menneisyydessä ollut vaikkapa vakavaa masennusta, niin voiko sen perusteella jättää pääsemästä psykologin koulutukseen? Jos on vaikka käynyt joskus itse psykologilla, niin tarkistetaanko ensin kaikki taustat niistä käynneistä yms. ja sisään otetaan vain sellaisia, jotka ovat aina olleet täysin terveitä?
Ongelmia menneisyydessä -> ei mahd. päästä psykologiksi?
fdsert
2230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei plokata tuolla systeemillä.
Kirjoitan nyt vähän asian vierestä, miten minä olen kokenut n. 10 v sitten tapahtuneen "romahtamiseni" jälkeen. Elin vaikeassa suhteessa, tuli ero, lapsi meni isälle ym. Väsyin totaalisesti ja hoidin sitä alkoholilla ja lääkityksellä (molempia liikaa). Heräsin siitä kuitenkin "terveen kirjoihin" ja elämä lähti taas eteenpäin. Muutaman vuoden on vähän "tökkinyt" jaksamisen kanssa. Olen vaihdevuosissa ja kilpirauhasarvot lääkitystä vailla, mitä en ole vielä saanut. Ja lääkityksen siihen tarvitsisin ehdottomasti. Kärjistetysti ainut ajatukseni on, milloin pääsen taas nukkumaan, niin väsynyt olen. No, siihen asiaan...joka paikassa törmään varsinkin julkisella puolella hetken kestäneeseen masennukseen ja liialliseen alkoholin käyttöön. Tiedän etten ole nyt masentunut ja korkki meni kiinni reilut 6 v. sitten kokonaan. Gynekologikin antoi ensin mielialareseptin ennenkuin tutki ja antoi hormonikorvaushoidon. Työkkärissä minua pidetään kelvottomana tekemään työtä ym. ym. ym. monta tapausta. Nyt oli viimeinen niitti, kun kävin työkkärinjuttuihin kuuluvassa terv.tarkastuksessa. Tuli kai väärään ruutuun rasti, että olen väsynyt tms. kun virkaintoinen terkkari vailla mitään empaattisuutta vauhkosi, onko mulla nyt masennusdiagnoosi ym. paskaa. Sanoin jo hänelle, että anna ne labra-arvot, menen yks. lääkärille kohonneiden kilpirauhasarvojen ja kolesterolien takia. Ja kukaan ei ymmärrä (tai tunnusta) miten vaikeaa on vaihdevuosioireet, kun se ei ole sairaus. Anteeksi tänne asian vierestä kirjoitus, mutta minua niin suoraansanoen vituttaa, kun menneisyyteni otetaan joka paikassa esille. Olen elämänhaluinen vaihdevuosista huolimatta, mutta kyllä tämä yhteiskunta ja tietyt tahot pistää mielen niin matalaksi, että joskus ajattelen, että jään tuonne sängyn pohjalle. Kai minä olen vakavasti masentunut, kun sitä nykyään joka taholta toitotetaan. Se kova elämänjano alkaa kohta puoliin sammua, kun ei missään kannusteta, vaan kaadetaan suolaa vanhoihin haavoihin.