Menetinkö elämäni rakkauden parisuhdepelailulle?

Jutusta on jo parikymmentä vuotta aikaa, mutta välillä se aina mieleen palaa. Nimittäin aikoinani baarissa aikaani vietellessäni törmäsin vanhaan tuttuun tyttöön ja hänen ystävättäreensä. Tämä ystävätär valloitti minut heti lämpimällä ja välittömällä olemuksellaan. Hän tuntui niin tutulta, turvalliselta ja valloittavalta, joita rauhallinen maalaispoika ei ole aiemmin, eikä kyllä myöhemminkään ole tavannut. Voisin sanoa sukulais-sieluksi. Vietimme mukavaa iltaa porukalla ja myöhemmin menimme kaverin asunnolle jatkoille. Niin, olin muuten kuskinakin. Olin nuori, uja ja kokematonkin, mutta meillä synkkasi hienosti ja tyttökin oli ihastunut minuun. Aamuyö meni viattomasti suudellessa, kunnes tuli aika lähteä töihin, luvattiin jatkaa, koska välimatkaa oli, niin kirejeiden välityksellä. Olin onnesta sekaisin. Mutta sitten tuli kirje, jossa sanottiin, että meillä oli ihanaa, mutta hän ei halua minua mukaan kärsimykseensä, hän oli muuttamassa pois sovittujen juttujen vuoksi. Että hän ei enää halua minusta kuulla.
Olin tietysti järkyttynyt, mutta koin niin suurta rakkautta häneen, että halusin kunnioittaa hänen päätöstään. Hänen onnensa on tärkeintä, jos minusta ei ole sitä tukemaan, olkoon niin.
Välilä on mielessä käynyt, oliko tämä jokin "testi", ole jättävinäsi mies, niin tiedät onko hän tosissaan? Vai pitikö hän omaa tilannettaan niin toivottomana, ettei halunnut sotkea minua siihen. Vai oliko huuman sijalle tullut järki päähän, vaikka ei kukaan sekaisin ollutkaan.
Niin pitkän ajan jälkeen muistan tämän yhden yön ihmeen elämäni rakkautena. Toista niin avointa oikeaa rakkautta ei ole vastaan tullut. Jos tämä rakkaus meni hukkaan rakkaustestipelin takia, niin pienestä on kiinni toisilleen luotujen elämän kulku.
41076
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Niin, lisätään vielä, että jos kukaan Heli- niminen tytteli tuntee tapauksen paremmin, niin saa vinkata oikeaa vastausta. Nyt kestetään jo mitä vaan, ikuisuus meni tässä välissä raskaan tohvelin alla.

Äänestä

se on että aika kultaa muistot. Ja että se ensirakkaus taitaa olla niistä kaikista huumavin. Turha haikailla jonkin parinkymmenen vuoden takaisen illan takia. Ihmisetkin muuttuvat. Et sinäkään ole sama kuin silloin, et voi olla varma synkkaisiko teillä tänä päivänä ollenkaan. Katse tulevaisuuteen, sanon minä!

Äänestä

heh. kaverinainen kertoi tytölle kateuksissaan, että sulta sai hyvät kyydit ja et sä olit ollut treffeillä todella ihana. Sillain ne suhteet katkee. Eti uus.

Äänestä
  • Niin, mennyttähän se on, uutta päin painellaan. Mutta asiaa sivuten pari kysymystä:
    Onko mielestänne parisuhteen tekoyrityksessä joku tietty kaava ja formaatti, jonka mukaan pitää pelata?
    Onko muille jäänyt joku tietty tuttavuus mieleen erityisen läheisenä jostain muusta syystä kun tavallisesta kivasta puuhastelusta? Jotain syvempää tunnetta?
    Olihan kysymyksiä, mutta isoja kaloja kannattaa pyytää vaikei saiskaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


etk kirjoitti:

Jutusta on jo parikymmentä vuotta aikaa, mutta välillä se aina mieleen palaa. Nimittäin aikoinani baarissa aikaani vietellessäni törmäsin vanhaan tuttuun tyttöön ja hänen ystävättäreensä. Tämä ystävätär valloitti minut heti lämpimällä ja välittömällä olemuksellaan. Hän tuntui niin tutulta, turvalliselta ja valloittavalta, joita rauhallinen maalaispoika ei ole aiemmin, eikä kyllä myöhemminkään ole tavannut. Voisin sanoa sukulais-sieluksi. Vietimme mukavaa iltaa porukalla ja myöhemmin menimme kaverin asunnolle jatkoille. Niin, olin muuten kuskinakin. Olin nuori, uja ja kokematonkin, mutta meillä synkkasi hienosti ja tyttökin oli ihastunut minuun. Aamuyö meni viattomasti suudellessa, kunnes tuli aika lähteä töihin, luvattiin jatkaa, koska välimatkaa oli, niin kirejeiden välityksellä. Olin onnesta sekaisin. Mutta sitten tuli kirje, jossa sanottiin, että meillä oli ihanaa, mutta hän ei halua minua mukaan kärsimykseensä, hän oli muuttamassa pois sovittujen juttujen vuoksi. Että hän ei enää halua minusta kuulla.
Olin tietysti järkyttynyt, mutta koin niin suurta rakkautta häneen, että halusin kunnioittaa hänen päätöstään. Hänen onnensa on tärkeintä, jos minusta ei ole sitä tukemaan, olkoon niin.
Välilä on mielessä käynyt, oliko tämä jokin "testi", ole jättävinäsi mies, niin tiedät onko hän tosissaan? Vai pitikö hän omaa tilannettaan niin toivottomana, ettei halunnut sotkea minua siihen. Vai oliko huuman sijalle tullut järki päähän, vaikka ei kukaan sekaisin ollutkaan.
Niin pitkän ajan jälkeen muistan tämän yhden yön ihmeen elämäni rakkautena. Toista niin avointa oikeaa rakkautta ei ole vastaan tullut. Jos tämä rakkaus meni hukkaan rakkaustestipelin takia, niin pienestä on kiinni toisilleen luotujen elämän kulku.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu