Miksi jättäjä ei yleensä uskalla tai halua kertoa täydellistä totuutta eroon? Jos ero tulee niin sanotusti puun takaa ja jätetty haluaa kuulla syyn eikä tekosyytä..onko täällä ihmisiä jotka jättäny kylmästi eikä ole kertonut syytä? Ja toinen kysymys, miksi jättäjät usein esittävät että kaikki on hyvin vaikka ovat suunnitellu eroa kauan.
Miksi jättäjä ei uskalla kertoa syytä eroon?
2 kyselijä
295164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
kovin moni ihminen on pohjimmiltaan pelkuri ja menee yli siitä missä rima on matalimmillaan.
jolla on herkät tuntosarvet ja huono itsetunto. Jättäjä pelaa peliänsä jossa se haluaa olla EKA ! Jättäjä pelkää kuollakseen tulla jätetyksi. Jättäjällä ei useinkaan ole selvää syytä tekoonsa, jättäjä vain vaistoaa joko sinä tai minä , mieluummin minä ! EKA ! (Ei se sen ihmeenpää ole)
Koska on puolisoita, joille ei oikeasti voi puhua enää vuosienkaan jälkeen, mikä vituttaa, erityisesti naiset kunnostautuvat tässä asiassa...näillä naisilla on kyllä uskomaton kyky väittää, että ovat keskustelukykyisiä, mutta totuus useimmin on se, että tämä nainen kälättää kälättämistään, ja mies on hiljaa, kun ei enää henkisesti jaksa. Jossain vaiheessa mies saa tarpeekseen, ja lähtee. EI NE EROT TULE PUUN TAKAA IKINÄ.
Se kuuluisa "vaimoni ei ymmärrä minua"-lause voidaan suomentaa: "vaimoni ei osaa, eikä varsinkaan halua kuunnella, mitä minulla on sanottavana".
Ei kaikki naiset ole sellaisia,Jokaisella on perustelut jättämiseen.
Yksi syy naisilla voi olla pelko,pelkää miehen reagtiota ja miten mies henkisesti kohtelee tai fyysisesti.'
Puhuminen on suhteessa tärkeetä,mutta se pitää olla myös rehellistä keskustelua.
Toki,on meisäkin niitä jotka osaa etsiä vikansa vaan miehestä.
Mutta osaa miehetkin tehdä puhumisen toisi vaikeeksi.
Miehen itsetunto olisi riekaleina jos kertoisin että jätin naisen takia...parempi vaan vedota muihin syihin.
Ja miksi pitkittää jättöä? Moni (ainakin minä) ei halua luovuttaa vaan yrittää "vielä kerran" (jos toisenkin) vaikka ero on ollut mielessä jo aiemmin...
Älykäs ihminen osaa hoitaa kunnialla läpi vaikeatkin asiat. Luuserit eivät.
Jos pystyy eroamaan muka "järkevästi", ei ole ikinä tunteita ollutkaan olemassa. Kyllä se on täyssota päällä.
Ollaan muka ystäviä eron jälkeen-vi**t minä sanon.
Alkuperäiseen kysymykseen ei ole oikeen vastattu..ehkä jättäjä on henkisesti sairas kun ei uskalla tai halua kertoa totuutta, keksii jonkun valheen jätetylle, usein jättäjä miettiny kuukausia eroa ja kun tulee joku riita, siitä saadaan sitten sopiva syy! Jättäjä ei vastaa jätetyn kysymyksiin, katoaa kuin tuhka tuuleen ja jätetty jää yksin kysymykseen miksi??
Olen kanssasi täysin toista mieltä.
Taidat sotkea rakastamisen ja välittämisen omistushaluun.
Vaikauttaa siltä, että ihmiset, jotka normaalilanteissakin käyttävät
aivokapasiteeteistaan vai murto-osaa, muuttuvat hankalia tilanteita kohdatessaan miltei infantiileiksi.
Ja käsite sivistynyt tai sivistys näyttää olevan totaalisen outo.
On se syy miks ei kerrota tai selitellään ummet ja lammet,kierrellen ja kaarrellen niitä näitä.Helpoin muoto tästä on vaan laittaa txt-viesti ei tarvii selitellä ja nähdä enää naamatusten=pois silmistä,pois mielestä.Itselle kävi näin ja sain epäilyilleni myös varmistuksenkin yhteisiltä tutuilta...niin ja tekijänä tässäkin nainen.
Kaikkea tätä edeltää keksityt menot,haluaa omaa aikaa,vaikka aikaisemmin ei ole jaksanut työpäivän jälkeen tehdä mitään jaksaakin äkisti mennä erillaisten harrastuksien ja muiden syiden takia ilta myöhään.
Minun tilanne on sellainen, että en tiedä mitä tehdä. Tiedän että rakkaani rakastaa minua paljon ja haluaa elä loppuelämän kanssani, mutta minä taas emmin. On alkanut tuntumaan että hän ei ole minulle se oikea. Vaikeaa tekee se, miten huomaavainen, hellä, rehellinen ja kaikin puolin lähes täydellinen hän on minulle. Mutta minusta tuntuu että jokin häntä kohtaan puuttuu. Rakastan ja välitän hänestä kyllä. Välillä tuntuu että hän on minulle se oikea ja välillä taas ei. Olen aivan hukassa. Iltaisin on vaikeaa nukahtaa kun asia vaivaa. Pelottaa se että miten raskaasti hän ottaisi jos kerron asian. Onko tälläine ajattelu normaalia parisuhteessa? Mitä teen?
ghjj, sä et vastannu, sä teit vastakysymyksen..no enivei toi sun juttu on normaalia ja sun pitää nyt päättää haluatko vai et? Kaipaat sitä jotain joka puuttuu, kun vaihdat miestä, silloinkin se jokin puuttuu!!!!
Alkuperäiseen kysymykseen..jättäjät taitaa siirtää asiat jätetyn kontolle, eli kun eivät kerro totuutta, jätetty joutuu niitä syitä arvailemaan, siksi tommonen on äärimmäisen sairasta ja jättäjä ei tajua kuinka paskasti tekee..
kynän käteen ja listaat rehellisesti hyvät ja huonot puolet niin näet, mitä viivan alle jää.
Tuollainen negatiivinen, jonkin epämääräisen ajatuksen mielessä ruokkiminen/vatvominen on hölmöläisten hommaa.
Jk. Sellaista ihmistä ei ole olemassakaan jossa ei oliesi jotain puutetta. Ratkaisevaa on, miten
oleelliseta puutteesta kokonaisuuden kannalta on kysymys.
olin ex-avomieheni kans 17v petti mua ainaki 4kk ja esitti vaa et kaikki hyvin.Ei saanu suutas auki et haluu erota vaikka kuinka tivasin.Sano vaa pettämisen tullessa ilmi et o pahoillaa ja pyyteli anteex mut haluu viel yrittää.silti jatko koko ajan tätä suhdetta.vihdoin sai sit sanottuu et ei hänel oo tuntei mua kohtaa enää,mut enempää selitystä en sit saanukkaa vaik ootin et olisin ansainnu jonkilaisen juttutuokion onhan meil kaks yhteistä lasta ja toiki ilmotus tuli mul tekstiviestinä. Juttelin tän naisen kaa ja olivat suunnitelleet naimisiimenot,omakotitalon ostot ja jne.Muutti tän naisen luo,mut n. 2vko:n pääst rupes katuu jo yhteenmuuttoo et ei se ainakaa vaihtamal parannu ja muutti pois sielt.
ehkäpä toinen nainen on miehille vaan semmoinen tekosyy päästä pois. Ei niin väliä, vaikka se ei olisikaan se oikea. Hetken kuitenkin, kun siihen uskoo, niin saa raahattua ahterinsa pois kotoa eri osoitteeseen. Kaikki ei ole itsenäisiä ihmisiä. Aika moni ei ole.
Ehkä jättäjä haluaa suojella jätettyä. Ehkä jättäjä ei halua aiheuttaa jätetylle yhtään enempää pahaa mieltä kuin on pakko. Kestäisitkö itse kuulla esimerkiksi sellaisen syyn, että toinen ei ole koskaan sinua rakastanut? On ehkä ollut ihastunut ja on välittänyt mutta ei koskaan ole rakastanut, vaikka on sanonut rakastavansa. Jättäjä on voinut alun perin ryhtyä suhteeseen, koska on halunnut katsoa, kehittyvätkö tunteet. On yrittänyt rakastaa, koska yhdessäolossa on kuitenkin ollut paljon hyvää. Sitten vuoden parin päästä tulee tunne, ettei voi enää jatkaa, koska ei syvällä sisimmässään rakasta sitä toista. Miten tällaisesta suhteesta lähtevä voisi kertoa todellisen syyn lähtemiselleen?
Eropäätös ei synny yhdessä yössä. Suhteen plussien ja miinusten pohtimiseen voi mennä kuukausia. Välillä voi tuntua siltä, ettei haluakaan erota, sitten tunne tulee taas vahvempana takaisin. Ero ei ole mikään pikkujuttu, siksi sitä on puntaroitava pitkään.
kun olla ja voi. Kyllä sen tietää rakastaako toista vai ei ja on alhaista ja törkeää sanoa toiselle rakastavansa jos ei rakasta. Niinpä, jos tämä on eron syy eli ei voi sanoa toiselle, että ei ole koskaan rakastanut, vaikka niin on väittänyt, niin silloin kyse ei ole siitä, että ei halua toista satuttaa, vaan siitä, että ei halua tahrata omia kasvojaan. Niljakkaan ihmisen itsesuojelua pelkästään.
Monet kyllä rakastaa, vaikka ei sillä tavalla. Rakastaa esimerkiksi ystävänä. Sen kertominen toiselle on arvokasta erotilanteessa.
Mutta on niitä luusereita, jotka kimppaa yhdessä ihan vaan, koska ovat läheisriippuvia, eivätkä erotilanteessakaan halua myöntää omia huonoja puoliaan. Tällaisen ihmisen olisi hyvä kasvaa erotilanteessa jo "isoksi" ja sanoa toiselle ääneen, että on pahoillaan, että tuhlasi toisen aikaa ja valehteli päin naamaa ja ymmärtää, että toisen on vaikea antaa anteeksi, koska teko on todella inhottava, mutta johtuu jättäjän epäkypsyydestä. Jos tätä kasvutapahtumaa ei tapahdu eron sattuessa, niin jättäjä voi helposti mokata samalla tavalla uudestaan.
että kyseessä on toisen suojelu, niin oletpa tekopyhä. Ei jätettyä tarvitse sääliä. Ei se nimittäin jätetystä tee huonoa ihmistä, jos jättäjän korvien välissä viiraa ja ei ole osannut olla rehellinen toiselle ja itseäänkin on kusettanut vuositolkulla silmään. Suojelua in my ..
se vaan olla sitä toisen suojelua ja vähän omaakin. Ei ero tule kellekään puun takaa. Aivan varmasti on ollut merkkejä ilmassa, että nyt ei mene hyvin. Helppo siinä sitten syyttää sitä, joka eron ottaa ensin puheeksi, että puun takaa tuli yms.
Kun ero tuli omalle kohdalleni, olin ajatellut sitä vuosia. Enkä saanut kakaistua ulos, että nyt riittää. Puoliso sen sanoi sitten lopulta. Sanoipa vielä, ettei ole ikinä minua rakastanutkaan. Se oli kovaa kuulla, mutta kun mietin asiaa rauhassa, niin ei hän ikinä ollutkaan sanonut minua rakastavansa. Erottiin sovussa ja helpottuneina. Takana kuitenkin 19 v yhteistä elämää.
loukata toista, onhan se raukkamaista, monet haluavat viimeiseen asti säilyttää käsityksen omasta fiksuudesta. Kun on yhdessä aloitettu, niin lopetetaankin, mies joka määrää, on suhteessa yksin.
Olen tällä hetkellä suhteessa, jossa mietin että miten jättäisin puolisoni. Tai sanotaan niin, että n. 70 % minusta on sitä mieltä että haluan jättää, 20 % haluaa jäädä ja loput 10 % heiluu siinä välillä.
Puolisoni on erittäin kiivasta sorttia, joka on suuttuessaan hyvin arvaamaton. Itseasiassa tämä on yksi syy miksi mietin eroa. Suoraan sanottuna pelkään jo suhteessa ollessani hänen reaktioitaan erilaisiin ongelmatilanteisiin, puhumattakaan miten hän reagoisi kun ilmoittaisin erosta...Ja tästä johtuen jos nyt päätän hänestä erota, kerron todennäköisesti jotain sellaista syyksi mistä arvelen että erosta selvitään puolin ja toisin mahdollisimman kivuttomasti ja vähällä. No, ei se mahdollista ole, mutta minun tekee mieli tehdä kaikkeni että asiasta selvittäisiin mahdollisimman helposti. Tottakai olen miettinyt että voisin ottaa ongelma-asiat puheeksi ja koittaa niitä selvittää, mutta puolisoni kanssa siitä ei selvitä riidoitta tai ilman pysyvämpää riitaa tai jopa suurempia hankaluuksia.
Tuleeko ero puuntakaa? -Ehkä se riippuu suhteesta, ja siitä miten kumpikin osapuoli "osaa nähdä" miten yhteiselo sujuu. Tälläkin hetkellä puolisoni kuvittelee että kaikki on mainiosti. Mutta en yksinkertaisesti pysty kertomaan hänelle missä mennään, juuri siksi että en tiedä miten hän tulee reagoimaan; jälki voi olla pahaakin, henkisesti lähinnä. Meillä puolisoni on aika dominoiva luonne, ja lähes asian kuin asin suhteen on niin, että jos emme tee niinkuin hän sanoo, on tuloksena riita. Minä taas haluan välttää riitoja, joten ennakoin ja aavistelen miten hän haluaisi asioita hoidettavan. Hän luulee, että asiat sujuvat hyvin, koska ei näe sitä että "olen koko ajan töissä" siinä mielessä että varmistan hänen tyytyväisyyttään. Vikaa tässä on myös minussa; olen alistuva luonne. Tai ehkä en sanoisi näistä vioiksi, vaan "luonteenpiirteiksemme, jotka eivät yhdessä tuota tuloksena hyvää suhdetta".
Ja miksi jättäjät esittävät että kaikki on hyvin, vaikka eroa on suunniteltu kauan. Olisikohan se epävarmuus hyvä syy? -Jos minusta 70 % haluaa jättää ja sillä 30 % :lla olen epävarma, en halua alkaa "eroamisen uhkakuvilla" pilaamaan suhdetta jos en olekaan varma siitä että tulen kohta hänet jättämään. Tämä on hiukan pelaamista, mutta mitä muuta elämä/suhteet/yms olisivatkaan...
Löytyykö ymmärrystä jättäjälle? Onko helppoa jättää toinen tuskiinsa tietäen etä se on oma vika? Ulkopuolisen silmin on helppo tuomita jättäjä. Jos ei jättäisi ihmistä jota ei rakasta, niin sitten vasta kylmäsydäminen olisi: käyttäisi hyväkseen toisen uhrautuvaisuutta ja huomiota ilman katumusta, eläisi siivellä. Kaikki aloitetut ihmissuhteet eivät ole mennäkseen onnellisten tähtien alle.
Sanoisin että "Jättäjä"- tyyppi on pelkuri aloittaessaan suhdetta ja rohkea lopettaessaan sen.
ja kumppanisi todennäköisesti vaistoaa pelaamisesi. Pidät häntä jo valmiiksi typeryksenä. Et todellakaan ansaitse häntä, joten menekin vähin äänin matkoihisi. Minä suutun hänen puolestaan. Ei oikeasti mikään ihme, että hän hermostuu sinuun, jos valehtelet ja manipuloit. Todennäköisesti sinusta vaistoaa kaiken kilometrien päähän ja mikään ei ole sen turhauttavampaa kuin olla suhteessa ihmisen kanssa, joka ei välitä ja suunnittelee vaan eroa.
Näitä pelureita riittää ihan tarpeeksi tässä maassa. Mitä jos vaan olisit aina avoin ja rehellinen ja suora ja saisit huomata, että arvostaessasi kumppasi hänkin voisi jotenkin luottaa sinuun. Luultavasti olet jäänyt valehtelusta kiinni ja se on todella suurta väkivaltaa kumppania kohtaan. Miksi te pelurit ette sitä tajua?
Nyt jos olet kauan jo miettinyt asiaa, niin sinuna kyllä menisin jo kertomaan hänelle, että olet ollut ilkeä ja jättänyt kertomatta totuuden jo jonkin aikaa, sekä kuluttanut toisen aikaa tällä petoksella.
se on toista neuvoa ja syytellä, että olet luuseri, jos ei ole itse ollut vastaavassa tilanteessa. Kiivaan puolison kanssa eläminen on erittäin vaikeaa, varsinkin jos itse sattuu olemaan sitä rauhallista sorttia. Ymmärrän tuota edellistä kirjoittajaa täysin, saman tilanteen kokenut. Henkisesti dominoivan puolison käsittely on varmasti yhtä vaikeaa, kuin fyysisesti väkivaltaisen. Jos oksennus kurkussa on vuosien ajan mennyt töistä kotiin peläten, että mistähän tänä iltana meillä rähjätään, niin kyllä siinä tarkasti miettiin, miten erohaluistaan ilmoittaa.
Olen eläny suhteessa neljäkuukautta jossa mieheni elää kaksoiselämää toisen naisen kanssa josta en tiennyt. Erosimme aikanaan ja olimme erossa viisi vuotta ja päätimme yritää uudelleen mutta taas sama juttu. Kaikki oli niin hyvin, ei riidelty vaan suunniteltiin kaikkea. Hän ei olisi paljastanu sitä ellen olisi jäänyt työttömäksi. Kun totaalinen työttymyyteni alkoi sitten hän tokaisi että on seurustellut jo vuoden toisen naisen kanssa ja haluaa eron minusta. Se oli helppo lyödä lyötyä vielä lisää. Nyt hän yrittää ajaa minua ulos omistamastamme kodista että pääsisi asumaan tänne uuden naisensa kanssa. En tiedä jaksanko enään tätä. Ei olisi pitänyt uskoa häntä silloin. Hän lupasi ettei mitään tälläistä enään tule. Taas menee koti rikki.
sairasta. Hyvä, että pääset tuosta eroon.
Pettäjä ja jättäjä potee syyllisyyttä, eikä siksi halua kertoa tosiasioita vaan selittelee. On hyvin todennäköistä, että pettäjä olisi pettänyt joka tapauksessa, oli kumppani kuka hyvänsä, hän on sen luonteinen. Siksi ei petetyn ja jätetyn kannata syyttää itseään, vaan hakea apua toipumiseensa vaikkapa eroseminaarista. Kerran pettäjä, aina pettäjä, useinhan nämä pettäjät solmivat uuden suhteen ja pettävät taas arjen tullen toisiaan. Usein he eivät kestä arkipäivän todellisuutta vaan lähtevät hakemaan itsekkäästi vaihtelua pikku suhteilla ym. ja selittelevät tekojaan sillä, että kumppani on niin tylsä. Itse he eivät ole tehneet mitään parisuhteen parantamiseksi, ainoastaan moittineet ja vähätelleet kumppaniaan. Eroseminaarin osallistujat ovat usein petettyjä ja jätettyjä, mutta onneksi tajuavat satsata itseensä ja oppivat paljon parisuhteistaan ja itsestään, ja pystyvät tulevaisuudessa rakentamaan toimivan parisuhteen, joten eivät mene heidänkään tuskansa hukkaan. Suosittelen lämpimästi omasta kokemuksessta!
Pelkäsin mieheni reaktiota niin paljon, etten voinut erota kasvotusten vaan pakkasin kamani ja häivyin hänen ollessa poissa kotoa. Tiedän, että turpiin olisi tullut ja lujaa... Teinkö väärin?? En!