Montako tähteä pitäisi taivaalla nähdä että niiden perusteella pystyisi Suomessa päättelemään ilmansuunnat ainakin suurinpiirtein?
Oletetaan että vuodenaika on kevät kuten nyt on, aurinko on niin paljon horisontin alapuolella että sen suuntaa ei pysty päättelemän, kuu ei ole näkyvissä (vaikka nyt on), taivas on normikansalaisen kannalta melko selkeä ja "pimeä" (valosaaste poislukien), planeettoja ei saisi käyttää. Oletetaan että yksittäistä tähteä ei voi tunnistaa, vaan tähdet täytyisi tunnistaa keskinäisen sijaintinsa perusteella.
Mikä olisi rajakirkkausluokka jonka vallitessa selkeältä taivaalta nippa-nappa vielä pystyisi tähtien avulla oudolla seudulla sanomaan missä suunnassa on esim. etelä?
Oletetaan että vuodenaika on kevät kuten nyt on, aurinko on niin paljon horisontin alapuolella että sen suuntaa ei pysty päättelemän, kuu ei ole näkyvissä (vaikka nyt on), taivas on normikansalaisen kannalta melko selkeä ja "pimeä" (valosaaste poislukien), planeettoja ei saisi käyttää. Oletetaan että yksittäistä tähteä ei voi tunnistaa, vaan tähdet täytyisi tunnistaa keskinäisen sijaintinsa perusteella.
Mikä olisi rajakirkkausluokka jonka vallitessa selkeältä taivaalta nippa-nappa vielä pystyisi tähtien avulla oudolla seudulla sanomaan missä suunnassa on esim. etelä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tähän vuodenaikaan illalla Orion on varma nakki, eli 5 tähteä ainakin riittää, mahdollisesti Siriuksella täydennettynä. Rajamagnitudi noin 2 että näkee Orionin vyön tähdet.
Jos tunnistaa yhden tähden ja tietää missä ilmansuunnassa tähti on mihinkin kellonaikaan
on helppoa määrittää ilmansuunnat aika tarkasti.
Mutta ei auta pilvisellä ilmalla.
Onneksi luonnosta löytyy myös pimeällä paljon muitakin viitteitä ilmansuunnista.
"Onneksi luonnosta löytyy myös pimeällä paljon muitakin viitteitä ilmansuunnista."
Asutuksen lähellä satelliittiantennit ovat parhaita etelän osoittajia.
"tähdet täytyisi tunnistaa keskinäisen sijaintinsa perusteella."
En tiedä loukkaako tämä tuota yo. periaatetta, mutta Sirius on tähdistä kirkkain joten jos taivaalla kevätillalla mitään tähtiä näkyy ja aika on sellainen että Sirius on horisontin yläpuolella niin kirkkaimman näkyvän tähden pitäisi olla Sirius.
Sirius ei Suomessa koskaan näy muualla kuin hiukan etelän molemmin puolin, suunnilleen kaakon ja lounaan välillä. Ilmansuuntia voi kokemuksen perusteella tarkentaa muiden kirkkaimpian tähtien avulla. Rajamagnitudi noin 1 ja tähtiä tarvitaan pari-kolme.
Se on aina pohjoisen suunnassa ja sen verran syrjässä pystytasosta, että muut ilmansuunnat selviävät 10 asteen tarkkuudella.
Jos on osittain pilvistä ja muutenkin rajoitettu näkyvyys niin luulenpa että aika hyvin voisi silti pärjätä lähes vuoden ympäri jos osaa ulkoa ekvaattorin lähistöltä muutamia ensimmäisen magnitudin ja sitä kirkkaampia tähtiä kuten Aldebaran, Castor ja Pollux, Regulus, Arkturus, Altair.
Jos tunnistaa Otavan niin seuraamalla sen "kauhan" päätyä "kahvan" suuntaan noin viiden leveyden verran löytyy Stella Polaris, eli Pohjantähti ja se on lähes tarkalleen Pohjoisnavan yläpuolella. Suomessa se on kylläkin aika keskellä taivasta, mutta se on hyvä lähtökohta pohjoiselle.
tässä rajamagnitudi on noin 3
Konkarille.
Keskinäisestä suhteesta voisi vaistomaisesti tunnistaa: Vega(alimpana), Arcturus, Capella (korkeimmalla). Koska on kevät, yö on lyhyt, niin jos Vega on alimpana = ~ noin ~ koillisessa ja Capella lounaassa klo 0 paikkeilla.
Rajasuuruusluokka n. 0. (Esim. tosi utupilvinen taivas).
Oikein konkarina ja kellon kanssa riittää yksi tähti: Capella.
Vega ja sen vierestä kiikarilla epsilon1 ja 2 lyrae kaksoistähti: Aha tuo on Lyyran Vega.
myös yöllä (luontokuvaajana) ja hyvin riittää kun tunnistan Otavan.
Sen avulla löytyy Pohjantähti joka on aina suoraan pohjoisessa.
Ei montaa astetta heitä sen avulla arvioida muut suunnat.