Minä olen ensikesänä hankkimassa collieta ja itse olen kuullut rodusta hirmuisesti hyvää. Olen kuullut, että collie on usein miellyttämisen haluinen ja todella sosiaalinen ja ystävällinen rotu. Olen kuitenkin lueskellut toisaalta myös, että collie-rodussa ilmenisi paljon agressiivisuutta ja jopa hermovikoja, jotka on johtanut jopa puremisiin yms. Eli onko nämä lukemani agressiiviset tapaukset todella vain erikoistapauksia, sillä minä olen rodusta saanut aivan erilaisen kuvan!
Entä mitenkäs sitten collie ja lapset? Sopeutuu ilmeisesti lapsiperheisiin hyvin, mutta entä kun pentu tulisi nyt talouteen, jossa vain minä ja puolisoni. Eli miten collie sopeutuu sitten muutaman vuoden päästä, jos perheeseen tulee myös lapsi? Kannattaisiko tätä treenata jo pienestä pitäen eli esimerkiksi raahata sukulaisten lasten luokse tms?
Sitten vielä collien haukkumisherkkyydestä. Tiedän, että collie paimenkoirana on tottunut haukkumaan, mutta pystyykö jo pentuvaiheen koulutuksessa tätä "kitkeä pois". Ei siis tarkoituksena ole tietenkään saada haukkumista kokonaan pois, mutta sisällähaukkuminen pitäisi minimoida naapurien takia... Entä kärsiikö collie helposti eroahdistusta? Vai onko tämä täysin yksilöllistä?
Paljon tuli kysymyksiä ja kiitos jo etukäteen vastauksista :) Olen unelmoinut colliesta jo vuosikaudet ja nyt tuntuu ihan uskomattomalta, että jo muutaman kuukauden päästä pitkäaikainen haaveeni voi toteutua! Haluan, vaan osata valmistautua pennun tuloon ja mahdollisiin erityisseikkoihin joita pitäisi huomioida ja siksi kyselen näitä.
Collien luonteesta
27
2052
Vastaukset
- lapsista
totuttaa lapsiin jo pienestä, jos lapsi yhtäkkiä ilmestyy perheeseen, niin milläs siinä enää totutat. Lapsille pitää myös opettaa miten koiran kanssa ollaan, vaikka onkin kiltti ja lapsiystävällinen rotu, niin rajansa kaikella, koira ei saa olla lasten lelu. Lapsille on tehtävä selväksi miten koiraa lähestytään, sen korvaan ei kiljuta, sitä ei vedetä karvasta jne. Ikävä kyllä monesti käy niin, että kun koira on kiltti, lapsen saavat roikkua koiran kimpussa miten vaan ja kuvitellaan koiran "rakastavan" lapsia. Näinhän ei ole, se on alistunut. Kun se sittne kerran näykkäisee, on syy kaikkialla muualla kuin koirassa, vanhemmissa ja lapsissa siis. Haluan vain painottaa tätä, koska on suunnaton sääli nähdä huonosti kohdeltuja koiria, joita pidetään lasten leuina eikä edes ymmärretä hävetä.
- colliesta haaveileva
Kiitos vastauksesta!
Tosiaan pitää varmaankin tuttujen lapsiin totuttaa pentua heti alusta lähtien. Ei olisi kiva, että kun oma lapsi sitten jossain vaiheessa siunaantuu, niin joutuu huomaamaan, ettei koira sopeudukaan tilanteeseen ollenkaan :S Ja olen samaa mieltä tuosta, mitä sanoit koiran leluna olemisesta. Itsekin monta kertaa nähnyt tilanteita, joissa lapset saavat reuhtoa koiria kuin räsynukkeja ja itse olen koko ajan pelännyt, että koska loppuu koiralta kärsivällisyys...
- hieno rotu
Kattava vastaus kaikkiin kysymyksiisi on, riippuu koirasta. Mikä tahansa on mahdollista, ja mistään et etukäteen varmuutta voi saada. Hiukan yksityiskohtaisemmin sanottuna, collie on kaikkea sitä hyvää, mitä sanoit, mutta valitettavasti paljon jalostetussa (ajoittain jopa tehtaillussa) rodussa on heikkoutensa. Puhut kuulleesi, lukeneesi ja saaneesi kuvan, mutta onko sinulla lainkaan omakohtaista kokemusta colliesta? Jos ei ole, niin miksi juuri collie?
Luonteista voi olla vaikein saada tietoa, mutta kyselemällä useammalta kasvattajalta saat mielikuvaa juuri kyseisen kasvattajan koirista. Mitä vähemmän sinulla on omakohtaista kokemusta rodusta, sen useammalta kasvattajalta suosittelen kysymään, koska sinulla ei ole sitä näppituntumaa, mikä rotua tuntevilla tai jopa kasvattajien "jalostusprofiilia" seuranneilla on. Vilkaise myös luonnetestitulokset, jos pentujen vanhemmista tai lähisukulaisista sellaisia on.
Lapsiasia on yksi juttu, josta kannattaa puhua kasvattajien kanssa. Miten he näkevät, että juuri heidän linjoistaan tulevan koiran kanssa pitäisi toimia. Itsestään selvää on, että jos koira tottuu lapsiin, se todennäköisesti sopeutuu oman perheen tulokkaaseen paremmin. Mutta homma pitää hoitaa tyylillä, ettei liian innokkaat naperot pelästytä pentua ikihyviksi kiljumisella, hännästävedolla jne. Ja jos sinua nyt epäilyttää, että lapsiasia voi muodostua ongelmaksi, niin kannattaa miettiä, pitääkö koirahankintaa lykätä siihen asti, kun lapsi on jo talossa. Koira ei ole ansainnut joutua "pitovaikeuksien" vuoksi hylätyksi.
Omilla koirillani haukkumista en ole pentuvaiheessa kokenut ongelmaksi. Sitä ei siinä vaiheessa välttämättä esiinny. Vasta vanhemmasta koirasta näkee, onko se haukkuherkkä, ja jos on, niin tiettyyn mittaan sen saa kyllä kitkettyä pois. Mutta kaikki colliet eivät hauku lainkaan, ja toisaalta tuo nykyinen ei osaa innostuessaan oikein vieläkään pitää päätään kiinni, vaikka on jo ikämiessarjassa ;-)
Ota hyvissä ajoin yhteys kasvattajiin, jotta ehdit kuulostella asiaa ja selvittää epäselviä asioita. Itselläkin pentuhankinta juuri ajankohtainen ja olin ajoissa liikkeellä, koska hyvien kasvattajien ja koirien pennut menevät nopeasti. Jos tuntuu, ettei riittävän hyvää pentua löydy, pitää hankintaa siirtää mieluummin kuin ottaa "mistä tahansa", koska silloin koirakin voi olla juuri sellainen "mitä tahansa".
Kannattaa lukea Anja Alvaston kirja Collie ja Rainer Vuorisen Elämää collien kanssa. Kumpikaan kirja ei ole päiväntuore, mutta saat mielikuvaa siitä, mitä rotu on ja ei ole.- sellaista se on
kokemusta colliesta sen verran (uros), asui 2 v vanhax perheessä, en ole varma että oliko siellä lapsia, mutta meijän lasten kans se tuli hyvin toimeen. agressiivisia tapauksia on harvassa mutta kyllä niitäkin löytyy, pikkuserkullani on collie jolla on kuono hihna, koska se käyttäytyy agressiivisesti. ja haukunnan saa pois kouluttamalla. (koiran kouluttaja kirjasta löytyy tietoa). collie kärsii eroahdistuksesta, jollei sille opeteta, ettei ole mitään hätänä ja annetaan virikkeitä (koiralle ei tule tylsää). en ole itse törmännyt vielä koiraan (collieen), joka ei tykkäisi lapsista. niitähän tulee (jos kaupungissa on) lenkilläkin vastaan. koira ja lapsi ovat samanlaisia, leikkimishaluisia. koira tykkää lasten seurasta, on se sitten aikuinen tai pentu, koska se on itekin välillä kuin lapsi. meillä oli 2 collieta, ja joka toinen vkl tuli lapsia, koirat ei joka päivä nähneet näitä, ja hyvin tuli toimeen.
- kommenttia
että eriluonteisia löytyy, mieti millainen olisi itsellesi sopiva, eri linjoissa on eroja. mieti tarkkaan mitä aiot koiran kanssa puuhata, collie on älykäs ja vaatii muutakin aktivointia kuin hihnalenkit. turkinhoito on oma juttunsa.
suosittelisin, jos lapsen hankinta ajatuksissa, että tehkää ensin lapsi. lapsen hoito ja koiran hoito (joka pakostakin jää silloin vähemmälle) on mutkikas yhdistelmä. olisi äärimmäinen harmi, että koiraa kohdeltaisiin silloin väsyneenä ja stressissä huonosti, en tarkoita että sinä niin tekisit, mutta sellaistakin tapahtuu, kun lapsi onkin vaativampi mitä oli kuviteltu. samoin koira voi vaativampi kuin yleinen mielikuva colliesta on.
mutta rotu on maailman paras, itselläni kokemusta jo neljästä uroksesta. tärkeintä minusta, että miettisit juurta jaksain miksi juuri collie. siihen pitäisi osata vastata ja muuta kuin mielikuva kivasta luonteesta, ulkonäkö, sillä koira on aina yksilö.
- colliesta haaveileva
Kysyttiin, että onko kokemusta collieista ja jos ei niin miksi juuri collieta haluaisin. Eli kyseessä on ensimmäinen oma koirani - joten omana koirana ei tosiaan ole ollut collietakaan. Olen kuitenkin ollut tekemisissä enemmän tai vähemmän kultaisten noutajien ja collieiden kanssa. Kyseiset colliet on ollut todella lapsirakkaita ja ystävällisiä koiria, joten on jäänytkin tällainen kuva rodusta.
Myös sanottiin, että kannattaa olla ajoissa yhteydessä kasvattajiin, ja olenkin ollut jo kasvattajaan yhteydessä. Kyseinen kasvattaja kertoi omsita koiristaan ja kasvateistaan ja ainakin kuulemani perusteella collie tuntui rotuna juuri hyvältä vaihtoehdolta ensimmäiseksi koirakseni. Lisäksi kyseisen kasvattajan koirat ainakin pennusta lähtien tottuvat ihmisiin, muihin eläimiin ja myös lapsiin! Täytyy varmasti vielä kysellä kasvattajaltakin lisää, mutta perusselvitystä olen tehnyt :)- Mieti tämäkin :)
lapsikin tulossa. Eka vuosihan menee ykskaks vaan, opiskellessa peruskäyttäytymistä. Sitten ollaankin heti murkkuiässä, niin uros kuin narttu "sekoilee". Minun koiristani toisella oli kevyempi murrosikä, omat juttunsa, mutta johdonmukaisuudella ja miljoonalla toistolla ja äärimmäisellä rauhallisuudella selvittiin, kesti n 0,5 v. Sitten alkoikin vasta muu koiran opetus. Toisella koirallamme murrosikä on ollut tuhat kertaa pahempi. Suosittelisin siis miettimään tuon murkkuikä asiankin/ vrs. lapsi. Jos teille sattuu samanlainen kaveri kuin meille, niin kyllä aika raskasta oli välillä. Siinä jää vääjäämättä lapsi tai koira vähemmälle huomiolle, ja sitähän ei soisi kummallekkaan.
Mutta onnea oman kasvattajan etsintään, kannattaa panostaa siihen. - colliesta haaveileva
Mieti tämäkin :) kirjoitti:
lapsikin tulossa. Eka vuosihan menee ykskaks vaan, opiskellessa peruskäyttäytymistä. Sitten ollaankin heti murkkuiässä, niin uros kuin narttu "sekoilee". Minun koiristani toisella oli kevyempi murrosikä, omat juttunsa, mutta johdonmukaisuudella ja miljoonalla toistolla ja äärimmäisellä rauhallisuudella selvittiin, kesti n 0,5 v. Sitten alkoikin vasta muu koiran opetus. Toisella koirallamme murrosikä on ollut tuhat kertaa pahempi. Suosittelisin siis miettimään tuon murkkuikä asiankin/ vrs. lapsi. Jos teille sattuu samanlainen kaveri kuin meille, niin kyllä aika raskasta oli välillä. Siinä jää vääjäämättä lapsi tai koira vähemmälle huomiolle, ja sitähän ei soisi kummallekkaan.
Mutta onnea oman kasvattajan etsintään, kannattaa panostaa siihen.Kiitos vastauksestasi :)
Tosiaan tuo on totta, että voi olla rankkaa, jos on kotona pieni lapsi ja murkkuikäinen koira! Meillä tuo lapsi ei kuitenkaan ainakaan muutamaan vuoteen ole ajankohtainen, joten uskoakseni koiran kasvatus on sitten siinä vaiheessa saatu jo sen verran hyvään vaiheeseen, että selviää molemmista. Mutta tokihan tuokin pitää huomioida ja vaikkei murkkuikää enää silloin olisikaan, on varmasti välillä hermot kireällä. Olen kuitenkin niin paljon punninnut näitä huonoja ja hyviä puolia, ja silti olen päätynyt, että nyt on sopiva hetki hankkia meidän perheeseen koiravauva :)
- fafsdasd
Olen huomannut (n.10kpl tuttavuuksia), että negatiivinen lähes kaikkia nykypäivän collieita yhdistävä piirre on heikkohermoisuus.... Todellisia arka jalkoja.
- ddde
heikkohermoisuutta. Mitä sillä itseasiassa kukin edes tarkoittaa...? Tuntemani colliet ovat reippaita, energisia ja nimenomaan eivät arkoja. Kannattaa kysyä asiasta suoraan kasvattajalta ja emän ym kasvattajan koirien tapaaminen kertoo paljon. Myöskin koiran tulokset kertovat asiasta, ei heikkohermoinen pärjää harrastuskentillä, kohta ei näyttelykehissäkään. Ja se miten koiraa kohdellaan vaikuttaa myös, jos koiralla huonoja kokemuksia sieltä täältä ja sitä koulutetaan väärin liian ankarasti, epäselvästi, kiireessä, vaaditaan liikoja, jne toki siitä tulee muuta kuin ylväs koira. Kannattaa tutustua koiran koko sukuun siis mahd paljon, netin avulla saa jo paljon selville.d
- collieita omistanut
ddde kirjoitti:
heikkohermoisuutta. Mitä sillä itseasiassa kukin edes tarkoittaa...? Tuntemani colliet ovat reippaita, energisia ja nimenomaan eivät arkoja. Kannattaa kysyä asiasta suoraan kasvattajalta ja emän ym kasvattajan koirien tapaaminen kertoo paljon. Myöskin koiran tulokset kertovat asiasta, ei heikkohermoinen pärjää harrastuskentillä, kohta ei näyttelykehissäkään. Ja se miten koiraa kohdellaan vaikuttaa myös, jos koiralla huonoja kokemuksia sieltä täältä ja sitä koulutetaan väärin liian ankarasti, epäselvästi, kiireessä, vaaditaan liikoja, jne toki siitä tulee muuta kuin ylväs koira. Kannattaa tutustua koiran koko sukuun siis mahd paljon, netin avulla saa jo paljon selville.d
Omia kokemuksiani: Jos collieta on kohdeltu kaltoin, se ei hevillä välttämättä luota uudelleen. Collie on viisas ja aktiivinen, mutta itse olen välttänyt kaikenlaisia pakotteita collieden kanssa. Yhteinen ajanvietto ja hauskat harjoitukset on a ja o. Olen monissa ajatuksissani varsin kerettiläinen. Olen myös erittäin huolissani ollut collieden nykytilasta, aivan liikaa on ongelmaisia yksilöitä. HIrveän arkoja, sekä myöskin sellaisia epäluotettavia yksilöitä, joista ei oikein tiedä onko se lintu vai kala. Sen vuoksi meillä vaihdetaan rotua seuraavan koiran kohdalla, ei välttämättä lopullisesti, mutta tällä hetkellä en ole löytänyt kasvattajaa, jota voisin ottaa huoletta collien. Se ei toki ole ainoa rodunvaihdon syy, mutta ei myöskään vähä merkityksellinen.
Collien sosiaalistamiseen pitää kiinnittää huomiota. Collien ei-toivottua käytöstä ei pidä missään nimessä ainakaan rohkaista, niin kuin valitettavan usein näkee. Ulkonäkö pettää, ja myöskin colliesta saa hyvin herkästi ongelmakoiran. Collielle pitää tarjota aktiviteettia. Niin älyllistä kuin fyysistäkin. Se ei tarkoita vältämättä aktiivista agility- tms. uraa, vaan sitä, että koiralla on selkeä tehtävä. Omassa perheessäni se on muodostunut luonnollisesti: Lasten kaitsija. Ei tietysti yksin, mutta mitä enemmän lapsia on pihallamme, sen enemmän innoissaan on koirammekin aina osallistuneet "laskentaan", ja rajojen vahtimiseen. Ja lenkkiä meillä on paljon tarvinneet jokainen collie. Oikeastaan, niin paljon kuin mahdollista, mutta mitä enemmän sitä tarjotaan, sitä enemmän sitä haluavat. Collie kehittää helposti vääriä käytösmalleja, jos se turhautuu. Haukkuminen esimerkiksi on yksi sellainen.
Collie on parhaimmillaan mitä loistavin ystävä, mutta pahimmillaan sillä voi olla luonne- ja terveysongelmia. Kokemuksia on itsellänikin, johtuu tosin siitä, että ensimmäinen collieni oli jo valmiiksi ongelmakoira. Lopulta oli monien terveysongelmien vuoksi lopetettava koira 8-vuotiaana. Vaikea päätös, koska joka tapauksessa tuo koirani oli se koira, joka on itselleni ollut se tärkein. Tällä hetkellä meillä on vain yksi, lähes 13-vuotias collie-uros. Hieno ja ihana koira, joka on vain höppänä, mutta terve kuin pukki. Vanhuuden myötä on liikuntaan tullut muutosta, mutta koira tarvitsee kuitenkin päivittäin kolme kunnon lenkkiä. Minimissään kolme kilometriä, ja 3-4-kertaa viikossa tehdään vielä sellainen 13-15 kilometrin lenkki. Siihen lisäksi tehdään tottiksia noin kolmesti viikossa, sekä nuuskuttelulenkkejä metsässä. Kotona pyritään siihen, että koira ei ole jatkuvasti omissa oloissaan, vaan pyritään ottamaan mukaan päivittäiseen toimintaan. On täysin eri asia torkkua yksin sisällä, kuin torkkua torjuntaan. Karkailu on jäänyt pois, ja koira on selkeästi aktiivisempi kuin välillä, ja mikä parasta, myöskin ns. vatsalla oireilu on jäänyt pois. Vuosi sitten koiramme yhtäkkiä muuttui. Eläinlääkäri sanoi, että vanhuuden höppänyys on kyseessä. Aloimme kohdella koiraa niin kuijn ihmisdementikkoakin kuntoutetaan, ja tällä hetkellä koira on varmaan paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Höppänyyshän ei ole toki poistunut, mutta sen mukanaan tuoma oireilu kylläkin.
Ja siis, mikä on tämän purkautumiseni se iso ajatus. Se on se, että collie on aktiivinen rotu, ja liian usein näkee, miten sen elämä kutistuu muutamaan lyhyeen pissalenkkiin ja kotielämään. Collie ei ole mikään kotikoira, edes laiskimmillaan, vaan joka ikinen tarvitsee runsaasti (jonkinlaista) aktiviteettia. Siis ei missään nimessä laiskanihmisen koira. Oikealla kohtelulla se on mitä mahtavin kumppani melkein paikkaan kuin paikkaan, mutta jos huonosti käy, niin käsissäsi o n hermoheikko ongelmakimppu. Ennen hankintaa siis mieti tarkkaan, mistä hankit koiran, tutki taustoja sekä ennen kaikkea mieti, millaisen elämän pystyt tarjoamaan. Siis pahimpinakin päivinä. Collie kyllä kestää lyhyet vähemmän aktiviteetin kaudet, mutta jatkuvaa se tilanne ei saa olla. Esim itselläni on koirat muutamien viikkoje n vähemmän liikunnan kestäneet sairasteluni vuoksi, mutta ei missään nimessä kuukausia. Itse tein ekan koirani kanssa sen virheen, että annoin sen leimautua liikaa minuun, joten sille ei muut ihmiset kelvanneet lenkkeilyttäjiksi, joten olin vaikeuksissa kun jouduin leikkauksen jälkeen olemaan sairaslomalla. Tämä koira kuitenkin ei ollut missään tapauksessa mikään normicollie. Mutta siitä opin, että jo pentuna totutin siihen, että joku muukin voi näitä perustarpeita tyydyttää. Ja on tosiaan ollut myöskin tarpeen. - colliego
collieita omistanut kirjoitti:
Omia kokemuksiani: Jos collieta on kohdeltu kaltoin, se ei hevillä välttämättä luota uudelleen. Collie on viisas ja aktiivinen, mutta itse olen välttänyt kaikenlaisia pakotteita collieden kanssa. Yhteinen ajanvietto ja hauskat harjoitukset on a ja o. Olen monissa ajatuksissani varsin kerettiläinen. Olen myös erittäin huolissani ollut collieden nykytilasta, aivan liikaa on ongelmaisia yksilöitä. HIrveän arkoja, sekä myöskin sellaisia epäluotettavia yksilöitä, joista ei oikein tiedä onko se lintu vai kala. Sen vuoksi meillä vaihdetaan rotua seuraavan koiran kohdalla, ei välttämättä lopullisesti, mutta tällä hetkellä en ole löytänyt kasvattajaa, jota voisin ottaa huoletta collien. Se ei toki ole ainoa rodunvaihdon syy, mutta ei myöskään vähä merkityksellinen.
Collien sosiaalistamiseen pitää kiinnittää huomiota. Collien ei-toivottua käytöstä ei pidä missään nimessä ainakaan rohkaista, niin kuin valitettavan usein näkee. Ulkonäkö pettää, ja myöskin colliesta saa hyvin herkästi ongelmakoiran. Collielle pitää tarjota aktiviteettia. Niin älyllistä kuin fyysistäkin. Se ei tarkoita vältämättä aktiivista agility- tms. uraa, vaan sitä, että koiralla on selkeä tehtävä. Omassa perheessäni se on muodostunut luonnollisesti: Lasten kaitsija. Ei tietysti yksin, mutta mitä enemmän lapsia on pihallamme, sen enemmän innoissaan on koirammekin aina osallistuneet "laskentaan", ja rajojen vahtimiseen. Ja lenkkiä meillä on paljon tarvinneet jokainen collie. Oikeastaan, niin paljon kuin mahdollista, mutta mitä enemmän sitä tarjotaan, sitä enemmän sitä haluavat. Collie kehittää helposti vääriä käytösmalleja, jos se turhautuu. Haukkuminen esimerkiksi on yksi sellainen.
Collie on parhaimmillaan mitä loistavin ystävä, mutta pahimmillaan sillä voi olla luonne- ja terveysongelmia. Kokemuksia on itsellänikin, johtuu tosin siitä, että ensimmäinen collieni oli jo valmiiksi ongelmakoira. Lopulta oli monien terveysongelmien vuoksi lopetettava koira 8-vuotiaana. Vaikea päätös, koska joka tapauksessa tuo koirani oli se koira, joka on itselleni ollut se tärkein. Tällä hetkellä meillä on vain yksi, lähes 13-vuotias collie-uros. Hieno ja ihana koira, joka on vain höppänä, mutta terve kuin pukki. Vanhuuden myötä on liikuntaan tullut muutosta, mutta koira tarvitsee kuitenkin päivittäin kolme kunnon lenkkiä. Minimissään kolme kilometriä, ja 3-4-kertaa viikossa tehdään vielä sellainen 13-15 kilometrin lenkki. Siihen lisäksi tehdään tottiksia noin kolmesti viikossa, sekä nuuskuttelulenkkejä metsässä. Kotona pyritään siihen, että koira ei ole jatkuvasti omissa oloissaan, vaan pyritään ottamaan mukaan päivittäiseen toimintaan. On täysin eri asia torkkua yksin sisällä, kuin torkkua torjuntaan. Karkailu on jäänyt pois, ja koira on selkeästi aktiivisempi kuin välillä, ja mikä parasta, myöskin ns. vatsalla oireilu on jäänyt pois. Vuosi sitten koiramme yhtäkkiä muuttui. Eläinlääkäri sanoi, että vanhuuden höppänyys on kyseessä. Aloimme kohdella koiraa niin kuijn ihmisdementikkoakin kuntoutetaan, ja tällä hetkellä koira on varmaan paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Höppänyyshän ei ole toki poistunut, mutta sen mukanaan tuoma oireilu kylläkin.
Ja siis, mikä on tämän purkautumiseni se iso ajatus. Se on se, että collie on aktiivinen rotu, ja liian usein näkee, miten sen elämä kutistuu muutamaan lyhyeen pissalenkkiin ja kotielämään. Collie ei ole mikään kotikoira, edes laiskimmillaan, vaan joka ikinen tarvitsee runsaasti (jonkinlaista) aktiviteettia. Siis ei missään nimessä laiskanihmisen koira. Oikealla kohtelulla se on mitä mahtavin kumppani melkein paikkaan kuin paikkaan, mutta jos huonosti käy, niin käsissäsi o n hermoheikko ongelmakimppu. Ennen hankintaa siis mieti tarkkaan, mistä hankit koiran, tutki taustoja sekä ennen kaikkea mieti, millaisen elämän pystyt tarjoamaan. Siis pahimpinakin päivinä. Collie kyllä kestää lyhyet vähemmän aktiviteetin kaudet, mutta jatkuvaa se tilanne ei saa olla. Esim itselläni on koirat muutamien viikkoje n vähemmän liikunnan kestäneet sairasteluni vuoksi, mutta ei missään nimessä kuukausia. Itse tein ekan koirani kanssa sen virheen, että annoin sen leimautua liikaa minuun, joten sille ei muut ihmiset kelvanneet lenkkeilyttäjiksi, joten olin vaikeuksissa kun jouduin leikkauksen jälkeen olemaan sairaslomalla. Tämä koira kuitenkin ei ollut missään tapauksessa mikään normicollie. Mutta siitä opin, että jo pentuna totutin siihen, että joku muukin voi näitä perustarpeita tyydyttää. Ja on tosiaan ollut myöskin tarpeen.kerrankin tai pitkästä aikaa kunnon asiaa ja, kokemusta ja mielipiteitä Colliesta!!!!!! Kiitos, antoi pohdittavaa olisiko oma rotu.
- noin noin
Häiriökäytökseen on syynä usein koiran turhautuneisuus, kuten liikunnan ja tekemisen puute. Kaikki colliet voivat olla yllättävänkin aktiivisia, puhumattakaan bordercolliesta. Joskus aggressioon on syynä omistajan aggressiivisen luonteen purkaminen koiraan tai koiran huonot kokemukset toisista koirista, tai vaikkapa kivut.
Ja kerrostaloyksiöön sopii vaikka bernhardinkoira, sillä kotona koiran on tarkoitus levätä ja ulkona liikkua ja harrastaa :-)
Koiranäyttelyissä koira ainakin tottuisi vieraisiin ihmisiin ja koiriin sekä suureen väkijoukkoon, eli ei kasvaisi niin helposti araksi, varautuneeksi tai hermistuneeksi, vaan sopeutuvaiseksi, mutta koiranäyttelyt ovat vain suositus minulta ;-) - Koiraton_
Meillä on ollut yksi collie narttu, eli 15-vuotiaaksi. Se tuli pentuna perheeseen jossa nuorin lapsista oli 10-vuotias. Colliemme oli luonteeltaan yksityisyyttä kaipaava, herkkä, lempeä ja aktiivisesti haukkuva. Omakotitalossa tästä ei koitunut ongelmia. En ikipäivänä hankkisi collieta kerrostaloon, sillä haukkuminen on koiran kommunikaatiota, ja minkä tahansa elävän olennon kommunikoinnin rajoittaminen on julmaa. Tehtiinpä rajoittaminen sitten opettamalla tai väkisin. Ajattele jos sinua yritettäisiin opettaa puhumaan vähemmän. Perhe on collien lauma, jota se rakastaa ja pyrkii myös paimentamaan. Meidän collie haukkui mukana kun ihmiset nauroivat, asettui kulkureiteille jotta lauman vartiointi olisi helpompaa ja ilmoitti myös herkästi ulkoa kuuluvista äänistä. Koirilla on erilaisia haukkuja ja murisemistapoja eri tilanteita varten.
Koiramme ei tykännyt jos sitä joku yritti noin vain koskea päähän, niskaan tai selkään (en itsekään tykkää..). Tämä liittyy eläinten luontaiseen itsesuojeluvaistoon. Suostui kyllä pakollisiin kuvioihin (harjaamiset yms.), mutta selvästi kaikenlainen yllättävä ja hyökkäävältä vaikuttava turha lääppiminen ei ollut sille mieleen. Pienten lasten kanssa se oli hämmentynyt, tuntui ymmärtävän että lapsi ei tajua mitä tekee, mutta toisaalta koira ei todellakaan nauttinut vallattomasta huomiosta. Voisin kuvitella että collien pinna voisi katketa perheessä jossa on pieniä lapsia. Tykkäsi todella paljon olla silitettävänä ja rapsutettavana, mutta ei väkisin silitettävänä.
Perheenjäseniä kohtaan colliemme osoitti kiintymystä ja luonteen herkkyyttä. Se jaksoi ulvoa ja haukkua iloisesti joka ikinen aamu kaikkia perheenjäseniä, kun heräsimme ja tulimme makuuhuoneista ulos. Sama toistui iltapäivällä työstä ja koulusta palattaessa. Kun joku perheenjäsen lähtee matkalle, collie ahdistuu ja karkaamistodennäköisyys kasvaa reippaasti. Koira ei tajua mitä matkalle lähteminen tarkoittaa, ja kun joku on mystisesti kadonnut laumasta, collie on hädässä. Collie ei normaalitilanteessa karkaa helposti, ei jätä laumaansa. Voi karata kotipihasta jos pelästyy silmittömästi jotain, esimerkiksi voimakasta ääntä jota koira ei voi käsittää (työkoneet tms.). Eroahdistuksen takia voi jättää syömättä.
Colliemme oli herkkä aistimaan perheenjäsenten mielenliikkeitä, se osasi aina tulla lohduttamaan jos jollakulla oli paha mieli. Oli niin kuin se olisi nähnyt ihmisten lävitse. Toisaalta jos sattui olemaan erityisen hyvällä tuulella, koira tuntui aistivan senkin, se muuttui leikkisäksi ja haukkui tietynlaista kimakkaa iloista haukkua ja "hymyili". Colliet ovat ilmeikkäitä koiria. Se osasi olla leikkisä. Sen kanssa pystyi leikkimään yhdessä, ja joskus se esitti lempparilelullaan "shown", jossa se riepotteli lelua ja postui se mukanaan toiseen huoneeseen, josta se taas hetken päästä palasi takaisin "esiintymään", ja taas takaisin...
Collie oppii paljon sanoja, eli iän myötä tuntuu "tajuavan" ihmisen puhetta. Collie on älykäs, omanarvontuntoinen ja kovapäinenkin, mutta toisaalta nauttii esimerkiksi temppujen oppimisesta. Kaikki temput eivät ole sille mieleen, ja sellaiset kannattaa jättää suosiolla pois repertuaarista. Esimerkiksi meidän collie ei hakenut keppiä. Ehkä se oli sen mielestä tyhmä temppu? :p käskeä nyt toista hakemaan jotain minkä on juuri heittänyt pois.. Collie kaipaa älykkäitä ja järkeviä temppuja, mielellään jotain sellaista mistä on oikeasti hyötyä. Collie osaa myös halutessaan höynäyttää ihmistä.
Colliemme piti rauhallisista koirista, ei pitänyt tungettelevista tai päälle hyppivistä "ääliöistä". Joutui isompien koirien takaa-ajamaksi pentuna ja samojen koirien hyökkäyksen kohteeksi aikuisena (kyljestä pala pois, sairaalareissu), jonka jälkeen suhtautui erittäin suurella varauksella ja suorastaan pelkäsi oman kokoisia ja suurempia koiria. Piti tämän jälkeenkin paljon pienistä älykkäistä koirista, sen kaverina olisi voinut olla toisena koirana esimerkiksi mäyräkoira.
Oman kokemukseni perusteella collie on älykäs, ilmeikäs ja kommunikoiva, laumakeskeinen, yksityisyyttä ja "rauhaan jättämistä" arvostava ja vieraita ihmisiä välttävä, mutta lempeä ja herkkä luonteinen koira.- Koiraton_
Lisäys omaan viestiini.
Collien turkissa on hoitamista, siihen kuluu paljon aikaa joka viikko ja siitä on pakko pitää huolta. Suosittelen että harjaatte joka päivä, niin ei tarvitse harjaajan eikä harjattavan jaksaa kauan yhdellä kertaa. Eli turkin voi jakaa päivittäisiin alueisiin; maanantaina pää, tiistaina kyljet, keskiviikkona etutassut jne.. - 19+14
Koiraton_ kirjoitti:
Lisäys omaan viestiini.
Collien turkissa on hoitamista, siihen kuluu paljon aikaa joka viikko ja siitä on pakko pitää huolta. Suosittelen että harjaatte joka päivä, niin ei tarvitse harjaajan eikä harjattavan jaksaa kauan yhdellä kertaa. Eli turkin voi jakaa päivittäisiin alueisiin; maanantaina pää, tiistaina kyljet, keskiviikkona etutassut jne..Collien turkin saa pilattua liiallisella harjaamisella. Tästä ollaa kai montaa mieltä, mutta minun oman kokemukseni mukaan ei missään tapauksessa saa harjata viikoittain. Pitää huolta takkuuntuvusta paikoista vaan, esim korvien takaa, ja nekin takun alut voi jokapäiväisen rapsuttelun aikana sormin oikoa. Sama koskee pesua. Collien turkin tulisi olla sellainen, joka ei takkuunu. Kuraahan koira sisälle tuo, eli laiskan siivoajan koira ei ole.
Kuvasit juuri muuten koiran, joka on juuri sellainen, joita nykyään on liikaa. Siis arkuutta ja pelokkuuta ym. Noihin pitää jalostuksessa ehdottomasti kiinnittää huomiota. Ihan varmasti se on rakas, itsellänikin on ollut yksi ongelmakoira, ja kovan työn sai tehdä, enkä siihen ikinä kuitenkaan luottanut. Rakas perheenjäsen se meille oli. Mutta ikinä en toista samanlaista ota. Lopun ikäänsä säikkyi helposti, jos tuli yllättävä kosketus, koska sitä oli lyöty joskus. Mutta aika harvassa tuntuu olevan enää colliet, joilla on käyttökoiran ominaisuuksia. Mutta collien rotuna ei pitäisi päästä siihen tilaan, että se muuttuu seurakoiraksi. Ja siksi meillä tosiaan vaihdetaan rotua. Niille harvoille kasvattajille, joilta koiran voisin ottaa, ei ole suunnitelmissa sopivia yhdistelmiä. - Koiraton_
Toinen lisäys omaan tekstiini, kävin tuolla toisella keskustelualueella ja tuli mieleen että voisi mainita..:
Meidän collie vietti paljon aikaa yksin aitaamattomalla pihalla haahuilemassa, nuuhkimassa, tarkkailemassa ympäristöä ja makoilemassa, omasta tahdostaan. Se vain pysyi pihassa, ei sitä koko asiaa tarvinnut edes ajatella. Ei olisi tullut mieleenkään kytkeä sitä kiinni tai sulkea tarhaan! - Koiraton_
19+14 kirjoitti:
Collien turkin saa pilattua liiallisella harjaamisella. Tästä ollaa kai montaa mieltä, mutta minun oman kokemukseni mukaan ei missään tapauksessa saa harjata viikoittain. Pitää huolta takkuuntuvusta paikoista vaan, esim korvien takaa, ja nekin takun alut voi jokapäiväisen rapsuttelun aikana sormin oikoa. Sama koskee pesua. Collien turkin tulisi olla sellainen, joka ei takkuunu. Kuraahan koira sisälle tuo, eli laiskan siivoajan koira ei ole.
Kuvasit juuri muuten koiran, joka on juuri sellainen, joita nykyään on liikaa. Siis arkuutta ja pelokkuuta ym. Noihin pitää jalostuksessa ehdottomasti kiinnittää huomiota. Ihan varmasti se on rakas, itsellänikin on ollut yksi ongelmakoira, ja kovan työn sai tehdä, enkä siihen ikinä kuitenkaan luottanut. Rakas perheenjäsen se meille oli. Mutta ikinä en toista samanlaista ota. Lopun ikäänsä säikkyi helposti, jos tuli yllättävä kosketus, koska sitä oli lyöty joskus. Mutta aika harvassa tuntuu olevan enää colliet, joilla on käyttökoiran ominaisuuksia. Mutta collien rotuna ei pitäisi päästä siihen tilaan, että se muuttuu seurakoiraksi. Ja siksi meillä tosiaan vaihdetaan rotua. Niille harvoille kasvattajille, joilta koiran voisin ottaa, ei ole suunnitelmissa sopivia yhdistelmiä.Sinulla ehkä on ollut ongelmakoira, mutta meillä ei mitään ongelmia ollut. Näkisin asian niin että aika usein koiraa pidetään ongelmallisena kun se ei olekaan sellainen kuin ihminen haluaisi tai on kuvitellut. Voi ei kun koiralla onkin omanlaisensa luonne, ja se ei olekaan sellainen kuin ne kaikki söpöt vietävissä olevat hölmöt koirat kaikissa mainoksissa.. Ongelma on silloin ihmisessä.
Meidän koiraa ei lyöty. Se suhtautui luonnostaan VARAUKSELLA vieraisiin, se ei ollut mikään sekopää. Samoin se ei tykännyt jos joku yllättäen koski päähän tai niskaan. Kaikki nämä ominaisuuksia joita pidän terveinä millä tahansa eläimellä. Se että antaa vapaasti kaikkien koskea miten vain, kertoo huonosta itsesuojeluvaistosta. Sellaisiahan ovat nimenomaan seurakoirat. (Nyt mitenkään seurakoiria haukkumatta, vastaan vain tuohon yhden ihmisen kirjoitukseen.)
Arka? Todellakin, koiramme säikähti kun muutaman metrin päässä siitä yllättäen vetäistiin käyntiin moottorisaha. Olisin kieltämättä itsekin säikähtänyt, mutta sinä et ehkä sellaista tajua.
Minä ja kaikki muutkin perheenjäsenet luotimme koiraan täysin, ja syystä. Kaikin tavoin.
Et tuntenut koiraamme, älä vertaa sitä omiisi. Älä vedä johtopäätöksiä "samankaltaisuudesta" tuntematta asioita tarkemmin.
Lisäksi liittyen kirjoitukseesi: hassua että sanot että arkuus ja pelokkuus on nykyään yleistä, ja että kuinka collieista on tulossa seurakoiria.. Seurakoirien toivottuihin ominaisuuksiin ei käsittääkseni kuulu mainitsemasi arkuus ja pelokkuus.
En aio jatkaa tätä keskustelua tämän pidemmälle, toivon että tajusit asian tällä. - Ei roturasisti
Koiraton_ kirjoitti:
Toinen lisäys omaan tekstiini, kävin tuolla toisella keskustelualueella ja tuli mieleen että voisi mainita..:
Meidän collie vietti paljon aikaa yksin aitaamattomalla pihalla haahuilemassa, nuuhkimassa, tarkkailemassa ympäristöä ja makoilemassa, omasta tahdostaan. Se vain pysyi pihassa, ei sitä koko asiaa tarvinnut edes ajatella. Ei olisi tullut mieleenkään kytkeä sitä kiinni tai sulkea tarhaan!Mun 2 collietani, toinen 5v uros, toinen 2v uros-ei todella ole hermoheikkoja. Herkkä rotu se on, mutta koira yhäkin. Onhan moni rotu hermoheikon maineessa, koska niillä on ollut ne buuminsa, jolloin jalostus on ollut osittain väärissä käsissä ja lievästi sanottuna ajattelematonta touhua saattaa väkisin lisää kysyttyjä pentuja maailmaan-ja kas, kohta osa on hajalla, osa kasvattajan käsissä, mikä piikillä, mikä heittopussina.
Kaikkiaan paimenkoirana se on nopeasti reagoiva, vilkas, iloinen rotu. Joskus sen temperamentti voi vaikuttaa hermostuneisuudelta, mutta kyse voikin olla innokkuudesta, joka purkautuu sähläämisenä.
Toimintaa, aivojumppaa, liikuntaa, rakkautta, rajoja. Pakotteisiin toiset suhtautuvat nyrpeästi ja kieltäytyvät toimimasta, toiset taas ovat "kovempia". Hyviä kavereita niistä saa, ja osaa ne puolustaa niin reviiriä kuin omistajaakin. Laumasielukoirana collie yleensä valitsee yhden, OMAN ihmisensä, joka on sille kaikki kaikessa, kunhan ihminen sitä hyvin kohtelee.
Ei pirumpi rotu! On muitakin vallan mukavia...haukkuherkkiä ei nää ole, mutta oon kyllä tavannu tyhjän louskuttajiakin, liekö turhautuneisuutta tai sitten vaan yksilöeroista kyse?
- 6+11
Mulla on itsellä 5vuotias uros collie(pitkäkarvainen) ja sillon kun sen pentuna hankin olin kuullut kamalasti juttua kuinka arkoja colliet ovat ja että ne on herkkiä koiria jotka ei kestä yhtään ankaraa menoa, kovia ääniä yms ja että pitää huolella sosiaalistaa mutta siltikään ei välttämättä luota muihin kuin omaan perheeseen.
Kuinkas kävikään...
Pennusta asti on ollut tosi utelias toisista koirista ja ihmisistä, ei ole tarvinnut sosiaalistaa yhtään. Ei pelkää ulkona pauketta(ilotulitusta) voi mennä traktorien, rekkojen, bussian ja muiden mekastavien juttujen ohi ja koira ei korvaansa lotkauta.
Tosi nopea oli pentuna oppimaan perusasiat.
Ei ole tullut ihmispelkoa vaikka on muutama juoppo käynyt päälle(asutaan ns räkälän lähellä niin valitettavasti aggressiivisia juoppoja tulee vastaan silloin tällöin). Ei ole alkanut pelkäämään koiria vaikka päälle on käynyt tanskandoggi kun koirani oli pentu, ja myöhemmin päälle kävi bullmastiffi/joku pystykorva mixaus ja jouduttiin lähtemään nopsaa eläinlääkäriin kun purivat niin pahasti(onnistuivat minuakin puremaan). Ei ota nokkiinsa vaikka joskus korottaisin hieman ääntäni.
Ja itsepäisyyttä ja oma-aloitteisuuttakin löytyy. Ei pelkää vieraita ihmisiä yhtään, Yms yms.
Oikeastaan ei vastaa yhtään sitä kuvaa collieista joka mulla oli ennen kuin koiran hankin ;P- kaksikoiraamyös
kaikkea muuta kuin arkoja, reippaasti menevät tutustumaan uuteen, asettuvat aina äiskän eteen jos ulkona jotakin epämääräistä tulossa kohti ym.
Tiedän 3 arkaa collieta eli kannattaa katsoa mistä koiransa ostaa ja oikeasti kysellä, tutustua emään. On tosi sääli nähdä näitä koiria ja omistajat eivät ymmärrä miten niitä pitäisi esim kuljettaa ulkona.
Miettikää kasvattajat kunnolla kenelle myytte. Ikävä kyllä perheenlisäys on paha paikka monelle koiralle, äidiltä palaa hermot hetkessä ja kaikki on aina koiran syy.
- collien omistaja
omat colliet eivät tykkää ollenkaan vieraista. jos joku vieras tulee niin kyllähän ne menevät sitä vastaan haukkuen ja alkaat haistella mutta jos vieras liian nopeasti silittää koiraa ettei koira ole kerennyt sitä tarpeeksi haistelemaan niin yleensä näpäyttää vähän kädelle mutta omalle perheelle on mitä mukavin koira
- awdtg
Tutun kuuloisia kommentteja. Meillä collie haukkuu myös aika herkästi ja pisti taas mietityttämään voisiko sekin olla "paimentamista" ja voiko tai kannattaako sitä sitten rajoittaa?
- jytjhju
Otit paimenkoiran? Miksi muuttaisit sen luonteensa vastaiseksi? Tulisiko siitä onnellinen?
- tyty___87
ystävälläni on collien pentu ja on kyllä aika arka toisia koiria kohtaan.. mutta ihmisistä pitää ja ihan muuten reipas otus on :) itsellä hieman huonoja kokemuksia vanhemmista collieista, sellainen vanha collie rouva otti ja pomppas reiteen kiinni ihan ilman minkäänlaista varoitusta kun olin saunasta tulossa ja se sitten eteisessä makoili. nousi ylös ei edes haukkunut ja nappasi kiinni. onneksi kerkesin sen verran väistää että vain hieman kollareiden lahjetta sai suuhunsa napattua mutta kyllä säikähdin. loppu illan koira käveli ohitse aina korvat luimussa ja hyvin syyllinen ilme naamallaan. tiesi kuitenkin tehneensä väärin.
- jokuniminyttähän
Olen aikeissa hankkia collien, kun aika on siihen parempi. Olen lukenut paljon rodusta nettiosotteista plus nyt sitten keskustelupalstalta, ja arvatkaa mitä? Mua on alkanut vähän jänistää (erittäin harmillista) tuo puhe arkuudesta ja pelokkuudesta. Olis tosi harmillista jos sais kaverikseen pelkäävän koiran kun kaikista mukavinta olis se et vois elää reipasta, mukavaa elämää yhdessä. Voi hitto kun alkoikin epäilyttää..
- vinkkinen...
Kokenut kasvattaja osaa etsiä sinulle pentueesta sopivan. Ja sitten vain koko pentuajan viet erilaisiin paikkoihin, että tottuu. Tuota aikaa ei kannata laiskuuttaan tai muusta syystä missata.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)906286Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu252594- 302130
- 631837
- 121641
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51428- 91347
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141341"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71269- 141223